CETACEAN RIGHTS. FOSTERING MORAL AND LEGAL CHANGE
A meeting organized by the Whale and Dolphin Conservation Society – WDCS
Date: Friday 21 May 2010
Time: 9.30-12.30 a.m. and 14.30-18 p.m.
Venue: Helsinki Collegium for Advanced Studies, University of Helsinki
Address: Fabianinkatu 24 (first floor seminar room)
In spite of some forms of conservation measures, cetaceans are currently treated as resources to be harvested. And yet, many elements point in a different direction. International law manifests a growing sense of duty to whales and dolphins; contemporary ethical reflection brings new theoretical tools to bear on cetacean moral status; and scientific research gives us novel insights into the complexities of cetacean minds and societies. In the light of this, scholars from the relevant disciplines draw together to spell out all the implications of such developments, and to build a collective case for the attribution of basic moral and legal rights to cetaceans, great and small.
SPEAKERS (in order of appearance)
Thomas Wilhelmsson (Rector of the University of Helsinki, Finland), Welcome address
Chris Butler-Stroud (WDCS), Opening address and presentation on the state of the world for cetaceans
Matti Häyry (University of Helsinki, Finland, and University of Manchester, UK), “Whale Rights and Applied Ethics: The ideas of dignity, solidarity, and precaution”
Sudhir K. Chopra (Cambridge University, UK), “Revisiting Whales’ Right to Life”
Thomas I. White (Loyola Marymount University, US), “Beyond Personhood: Cetaceans and the Challenge of Identifying Species-Appropriate Standards”
Hal Whitehead (Dalhousie University, Canada), “Cetacean cultures and cetacean rights”
Lori Marino (Emory University, US), “Dolphin Rights: A Test of our Ethical Honesty”
Niki Entrup and Margi Prideaux (WDCS), “Confronting the Sustainability Paradigm and Deciding Who is ‘Beyond Use’”
Paola Cavalieri (Etica & Animali, Italy), “Cetaceans: From Bare Life to Nonhuman Others”
Dialogue between audience and presenters
Each talk will be followed by a brief discussion
Matti Häyry
Professor, Fellow
Helsinki Collegium for Advanced Studies
Fabianinkatu 24 (P.O. Box 4)
00014 University of Helsinki
Finland
matti.hayry@helsinki.fi
http://www.helsinki.fi/collegium/english/staff/Hayry/hayry.htm
matti.hayry@manchester.ac.uk
http://www.law.manchester.ac.uk/aboutus/staff/matti_hayry/default.htm
11.5.2010
Oikeuksia
Sain sähköpostiin tiedon mielenkiintoisesta tapahtumasta. On jännittävää, miten monella eri tasolla muihin luontokappaleisiin voi suhtautua. Tulee mieleen karkea akseli, jolla ollaan hitaasti kulkemassa eliöiden näkemisestä ensisijaisesti hyödynnettävänä luonnonvarana kohti tilaa, jossa eliöillä on itseisarvo, olemassaolon oikeus. Mutta kuuluisiko niille enemmänkin oikeuksia, mitä ja miten paljon, eroavatko oikeudet eri eliöiden välillä, ja jos kyllä, miten erot ja oikeudet määritellään ja kuka niistä päättää?
2.5.2010
Ydinasiaa
Alkuun lyhyesti oma kantani: Suomeen ei pitäisi myöntää lupia uusille ydinvoimaloille. Syyksi pitäisi riittää jo edellisen, edelleenkin keskeneräisen, tragikoomisen voimalaprojektin opetukset, jotka Seppo Leinonen on osuvasti tiivistänyt.
Listan ulkopuolelta mainittakoon vielä, että rakentaminen on työllistänyt lähinnä ulkomaalaisia vierastyöläisiä (mikä sinänsä ei välttämättä ole huono asia, mutta torppaa argumentin suomalaisten työllistämisestä), ja myöhästymisen kustannukset veronmaksajille lähestyvät Greenpeacen mukaan jo kolmea miljoonaa euroa - summa kasvaa 3190 eurolla minuutissa. Mielestäni meille pitäisikin perustella, miksi ihmeessä haluaisimme lisää tällaisia projekteja?
Aiheesta voisi sanoa paljonkin, mutta koska moni asia on jo sanottu paremmin muualla, tässä luettavaksi muiden tuottamia tekstejä:
Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja: Viisi syytä sanoa ei ydinvoimalle
Ympäristöjärjestöt: Hallitus haluaa Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan
YLE: Asiantuntijat: Hallitusvalta laiminlöi vuoden 2002 risupaketin
Leo Stranius: Pekkarinen esittää lisäydinvoimaa - Miksi?
Lopuksi tietoa käynnissä olevista kampanjoista:
Käytä valtaasi -tee äänestyssitoumus!
Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista. Sitoumuksen on tehnyt jo yli 20 000 henkilöä.
Tule mukaan mielenosoitukseen lauantaina 8.5.
Paikka: Rautatientori, Helsinki
Aika: Lauantaina 8.5. klo 12-16
Mielenosoituksessa on äitienpäivän kunniaksi teemana Säteilevä perintö - millaisen perinnön sinä haluat jättää jälkipolville?
Listan ulkopuolelta mainittakoon vielä, että rakentaminen on työllistänyt lähinnä ulkomaalaisia vierastyöläisiä (mikä sinänsä ei välttämättä ole huono asia, mutta torppaa argumentin suomalaisten työllistämisestä), ja myöhästymisen kustannukset veronmaksajille lähestyvät Greenpeacen mukaan jo kolmea miljoonaa euroa - summa kasvaa 3190 eurolla minuutissa. Mielestäni meille pitäisikin perustella, miksi ihmeessä haluaisimme lisää tällaisia projekteja?Aiheesta voisi sanoa paljonkin, mutta koska moni asia on jo sanottu paremmin muualla, tässä luettavaksi muiden tuottamia tekstejä:
Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja: Viisi syytä sanoa ei ydinvoimalle
Ympäristöjärjestöt: Hallitus haluaa Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan
YLE: Asiantuntijat: Hallitusvalta laiminlöi vuoden 2002 risupaketin
Leo Stranius: Pekkarinen esittää lisäydinvoimaa - Miksi?
Lopuksi tietoa käynnissä olevista kampanjoista:Käytä valtaasi -tee äänestyssitoumus!
Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaliäänestystä tulet saamaan sähköpostitse viestin miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään eikä tietojasi julkaista. Sitoumuksen on tehnyt jo yli 20 000 henkilöä.
*************************************************************************************
Ydinvoima historiaan-päiväTule mukaan mielenosoitukseen lauantaina 8.5.
Paikka: Rautatientori, Helsinki
Aika: Lauantaina 8.5. klo 12-16
Mielenosoituksessa on äitienpäivän kunniaksi teemana Säteilevä perintö - millaisen perinnön sinä haluat jättää jälkipolville?
*************************************************************************************
1.4.2010
Kierrättäjän pikalinkit
Tämä vaikuttaa loistavalta idealta:
www.netcycler.fi
Eikä pidä unohtaa myöskään:
www.kuinoma.fi
Tämä on toivoakseni kaikkien tiedossa:
www.kierratyskeskus.fi
Hieman kaupallisempi versio:
www.huuto.net
Ja kun mitään ei ole enää tehtävissä:
www.kierratys.info
www.netcycler.fi
Eikä pidä unohtaa myöskään:
www.kuinoma.fi
Tämä on toivoakseni kaikkien tiedossa:
www.kierratyskeskus.fi
Hieman kaupallisempi versio:
www.huuto.net
Ja kun mitään ei ole enää tehtävissä:
www.kierratys.info
21.3.2010
Lumijäljillä
Upottavien pakkaslumien päälle ensimmäisillä suojakeleillä syntynyt hentoinen hankikanto sekä suhteellisen lähellä sijaitseva vuokrauspalvelu innostivat viime viikonloppuna kokeilemaan uutta luonnossaliikkumistapaa: lumikenkäilyä.
Meno oli todella hauskaa, sillä hankikantoa oli juuri sopivasti, joten kulkeminen ei ollut raskasta (kengällä astuessa sen sijaan humpsahti hyvinkin puolen reiden syvyyteen!), ja lumikengillä pääsi paikkoihin, joihin ei muina vuodenaikoina ole asiaa, kuten kosteille rantavyöhykkeille. Oli erikoista katsoa rannalla olevaa lintutornia kerrankin vesilinnun näkökulmasta.
Ensimmäinen Kevätseuranta-viikonloppu oli kovin luminen, joten Ämmässuolle matkaavia harmaalokkeja lukuunottamatta Kevätseuranta-havaintoja ei retkellä tullut. Rauhallisissa paikoissa oli jäljistä päätellen liikkunut kuitenkin paljon eläimiä, joten otinkin asiaksi suorittaa Pihkan lumijälki-tehtävän. (Kuvat ovat huonolaatuisia, ensinnäkin siksi että ne on piirretty ulkona ja toiseksi siksi että skannerin puutteessa käytin niiden digitointiin kameraa.)
Ensimmäinen jälki oli tuttu, ja samanlaisia esiintyi alueella niin paljon, että kaikesta päätellen seudun oravakanta voi paksusti. Varpaat eivät erottuneet kovin hyvin, mutta lukumäärän pystyi kuitenkin laskemaan: oravallahan on etujaloissa neljä, mutta takajaloissa viisi varvasta. Oravan loikkiessa syntyvä jälkikuvio on tosin helposti tunnistettavissa ilman varpaitakin.
Jäniksen jälkikuvio on oravaakin tutumpi, mutta tarkka lajinmääritys on toisaalta vaikeaa. Ilmeisesti ainoa kunnollinen tuntomerkki on takakäpälän leveys, ja näiden jälkien kapeuden perusteella arvelisin kulkijaa rusakoksi. Molemmilla lajeilla etukäpälän varpaat ovat hauskasti järjestäytyneet.
Tällaisia hyppelyjälkiä oli melko paljon metsikössä siellä sun täällä. Jälki oli sen verran epäselvä, etten osaa arvata sille lajia. Se on toisaalta todennäköisimmin jokin pikkujyrsijä, joita ei muutenkaan käytännössä pysty lajilleen jäljistä määrittämään. Nyrkkisääntönä olen joskus oppinut, että hiiriltä jää jalkojen väliin hännän jälki, mutta myyriltä ei, mutta en usko sen olevan läheskään yleispätevä keino.
Lintuja harvemmin tunnistetaan jälkien perusteella, mutta tässä tapauksessa veikkaan varista. Mainio Mikä tästä meni -opas nimittäin tietää kertoa, että varislinnuille ovat tyypillisiä jalkapohjien pienet kyhmyt, jotka näkyvät myös kulkujäljissä. Lisäksi koko ja kävelytyyli (kävellen, ei hyppien) sopivat varikseen. Fasaanin sulkee pois pitkä takavarvas - kanalintujen takavarvas on kirjan mukaan lyhyt.
Ketun jäljet tunnistan jälkikuvion, en yksittäisen jäljen perusteella. Helminauhamainen, tasainen ja määrätietoinen jälkijono poikkeaa paljon koiran poukkoilevasta menosta. Näitäkin jälkiä löytyi paljon, mutta yksikään ei ollut niin tuore, että tassun piirteet olisivat erottuneet.
Bonuksena erikoisempi jälki seuraavalta päivältä. Äkkiseltään ajattelimme jänistä, mutta kuvio vaihteli jänismäisestä lähes oravamaiseen järjestykseen. Tällainen vaihtelu on tyypillistä näätäeläimille, joista todennäköisin koon ja ympäristön (pusikkoinen järvenranta) perusteella lienee minkki.
Harvinaisen lumisen talven jatkona olemme nähtävästi saamassa vaihtelun vuoksi melko myöhäisen kevään. Seuraava Kevätseuranta-viikonloppu on 27.-28.3., ja toivon että Ahvenanmaalta löytyisi silloin jo hieman enemmän kevään merkkejä!
------------------------------------
Pihka-suoritukset 14.3.2010
Tehtävä: Lumijäljet - valmis
Tähtiä saatu yhteensä: 15/20.
------------------------------------
Meno oli todella hauskaa, sillä hankikantoa oli juuri sopivasti, joten kulkeminen ei ollut raskasta (kengällä astuessa sen sijaan humpsahti hyvinkin puolen reiden syvyyteen!), ja lumikengillä pääsi paikkoihin, joihin ei muina vuodenaikoina ole asiaa, kuten kosteille rantavyöhykkeille. Oli erikoista katsoa rannalla olevaa lintutornia kerrankin vesilinnun näkökulmasta.
Ensimmäinen Kevätseuranta-viikonloppu oli kovin luminen, joten Ämmässuolle matkaavia harmaalokkeja lukuunottamatta Kevätseuranta-havaintoja ei retkellä tullut. Rauhallisissa paikoissa oli jäljistä päätellen liikkunut kuitenkin paljon eläimiä, joten otinkin asiaksi suorittaa Pihkan lumijälki-tehtävän. (Kuvat ovat huonolaatuisia, ensinnäkin siksi että ne on piirretty ulkona ja toiseksi siksi että skannerin puutteessa käytin niiden digitointiin kameraa.)
Ensimmäinen jälki oli tuttu, ja samanlaisia esiintyi alueella niin paljon, että kaikesta päätellen seudun oravakanta voi paksusti. Varpaat eivät erottuneet kovin hyvin, mutta lukumäärän pystyi kuitenkin laskemaan: oravallahan on etujaloissa neljä, mutta takajaloissa viisi varvasta. Oravan loikkiessa syntyvä jälkikuvio on tosin helposti tunnistettavissa ilman varpaitakin.
Jäniksen jälkikuvio on oravaakin tutumpi, mutta tarkka lajinmääritys on toisaalta vaikeaa. Ilmeisesti ainoa kunnollinen tuntomerkki on takakäpälän leveys, ja näiden jälkien kapeuden perusteella arvelisin kulkijaa rusakoksi. Molemmilla lajeilla etukäpälän varpaat ovat hauskasti järjestäytyneet.
Tällaisia hyppelyjälkiä oli melko paljon metsikössä siellä sun täällä. Jälki oli sen verran epäselvä, etten osaa arvata sille lajia. Se on toisaalta todennäköisimmin jokin pikkujyrsijä, joita ei muutenkaan käytännössä pysty lajilleen jäljistä määrittämään. Nyrkkisääntönä olen joskus oppinut, että hiiriltä jää jalkojen väliin hännän jälki, mutta myyriltä ei, mutta en usko sen olevan läheskään yleispätevä keino.
Lintuja harvemmin tunnistetaan jälkien perusteella, mutta tässä tapauksessa veikkaan varista. Mainio Mikä tästä meni -opas nimittäin tietää kertoa, että varislinnuille ovat tyypillisiä jalkapohjien pienet kyhmyt, jotka näkyvät myös kulkujäljissä. Lisäksi koko ja kävelytyyli (kävellen, ei hyppien) sopivat varikseen. Fasaanin sulkee pois pitkä takavarvas - kanalintujen takavarvas on kirjan mukaan lyhyt.
Ketun jäljet tunnistan jälkikuvion, en yksittäisen jäljen perusteella. Helminauhamainen, tasainen ja määrätietoinen jälkijono poikkeaa paljon koiran poukkoilevasta menosta. Näitäkin jälkiä löytyi paljon, mutta yksikään ei ollut niin tuore, että tassun piirteet olisivat erottuneet.
Bonuksena erikoisempi jälki seuraavalta päivältä. Äkkiseltään ajattelimme jänistä, mutta kuvio vaihteli jänismäisestä lähes oravamaiseen järjestykseen. Tällainen vaihtelu on tyypillistä näätäeläimille, joista todennäköisin koon ja ympäristön (pusikkoinen järvenranta) perusteella lienee minkki.
Harvinaisen lumisen talven jatkona olemme nähtävästi saamassa vaihtelun vuoksi melko myöhäisen kevään. Seuraava Kevätseuranta-viikonloppu on 27.-28.3., ja toivon että Ahvenanmaalta löytyisi silloin jo hieman enemmän kevään merkkejä!
------------------------------------
Pihka-suoritukset 14.3.2010
Tehtävä: Lumijäljet - valmis
Tähtiä saatu yhteensä: 15/20.
------------------------------------
7.2.2010
Ajankohtaisia linkkejä
Katsaus aiheisiin ja uutisiin, joihin olen viime aikoina törmännyt:
Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen piti pysäyttää vuoteen 2010 mennessä. Toisin kävi. Meneillään onkin kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden teemavuosi.
Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden laji on raita, ja BirdLife Suomen vuoden lintu on kuikka. Luonnontieteellisen keskusmuseon blogissa listataan paljon muitakin vuoden teemaeliöitä.
Ilahduttava kirjauutinen: Suomen sudenkorennot ilmestyy uudistettuna painoksena! Legendaarinen teos sai aikanaan sudariharrastajien määrän räjähdysmäiseen kasvuun, ja kirja itse on ollut jo vuosia loppuunmyyty.
Viime vuosina on julkaistu paljon muitakin vähemmän tunnettujen eliöryhmien tunnistusoppaita. Ainakin sarvijäärät, lantakuoriaiset, kukkakärpäset ja heinäsirkat & hepokatit ovat saaneet omat oppaansa. Tämä on hienoa, sillä ilman kunnollista määrityskirjallisuutta ei synny harrastajakuntaa, ja ilman harrastajia ei sikiä myöskään ammattilaisia, jotka pystyisivät luotettavasti selvittämään eliöryhmän esiintymistä, lajistoa, ekologiaa ja uhanalaisuutta.
Alan huippua edustaa ruotsalainen Nationalnyckeln-hanke, jonka tavoitteena on, ei enempää eikä vähempää, kuin julkaista huippulaatuiset määritysoppaat kaikista Ruotsin (ellei peräti Pohjoismaiden) eliölajeista. Omassa hyllyssä komeilee koekappaleena "tuhatjalkaiset" esittelevä teos. Uskomattoman upea! Kääntäisiköhän joku nämä suomeksi?
Komea on myös uusi Mammutin aika -kirja, joka paitsi näyttää hienolta, tarjoaa ahaa-elämyksiä. En ole sitä kokonaan vielä lukenut, mutta olen ymmärtänyt sen avaavan silmät Suomen luonnonhistorialle. Monet tutut lajimme, kuten kottarainen, ovat olleet olemassa jo tuhansia tai miljoonia vuosia, ja kirja kertoo, minkälaisissa ympäristöissä ne elivät mammuttien aikakaudella. Nykyihmisen, kerrostalojen, peltojen ja valtateiden seurassa nämä eliöt ovat viettäneet vasta silmänräpäyksen verran aikaa, ja niiden lähihistoria näkyy vielä monella tavalla niiden elämässä.
Mammutit hävisivät jo kauan sitten, mutta nykyään moni muukin mammuttiaron asukas on hätää kärsimässä ihmisen liiallisen luonnonvarojen kulutuksen takia. Mistä päästäänkin takaisin ensin mainittuun aiheeseen, eli luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Meneillään on maailmanhistorian kuudes nk. massasukupuuttoaalto, jonka nopeus on ilmeisesti suurempi kuin koskaan. Otetaan tavoitteeksi suunnan kääntäminen!
Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen piti pysäyttää vuoteen 2010 mennessä. Toisin kävi. Meneillään onkin kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden teemavuosi.
Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden laji on raita, ja BirdLife Suomen vuoden lintu on kuikka. Luonnontieteellisen keskusmuseon blogissa listataan paljon muitakin vuoden teemaeliöitä.
Ilahduttava kirjauutinen: Suomen sudenkorennot ilmestyy uudistettuna painoksena! Legendaarinen teos sai aikanaan sudariharrastajien määrän räjähdysmäiseen kasvuun, ja kirja itse on ollut jo vuosia loppuunmyyty.
Viime vuosina on julkaistu paljon muitakin vähemmän tunnettujen eliöryhmien tunnistusoppaita. Ainakin sarvijäärät, lantakuoriaiset, kukkakärpäset ja heinäsirkat & hepokatit ovat saaneet omat oppaansa. Tämä on hienoa, sillä ilman kunnollista määrityskirjallisuutta ei synny harrastajakuntaa, ja ilman harrastajia ei sikiä myöskään ammattilaisia, jotka pystyisivät luotettavasti selvittämään eliöryhmän esiintymistä, lajistoa, ekologiaa ja uhanalaisuutta.
Alan huippua edustaa ruotsalainen Nationalnyckeln-hanke, jonka tavoitteena on, ei enempää eikä vähempää, kuin julkaista huippulaatuiset määritysoppaat kaikista Ruotsin (ellei peräti Pohjoismaiden) eliölajeista. Omassa hyllyssä komeilee koekappaleena "tuhatjalkaiset" esittelevä teos. Uskomattoman upea! Kääntäisiköhän joku nämä suomeksi?
Komea on myös uusi Mammutin aika -kirja, joka paitsi näyttää hienolta, tarjoaa ahaa-elämyksiä. En ole sitä kokonaan vielä lukenut, mutta olen ymmärtänyt sen avaavan silmät Suomen luonnonhistorialle. Monet tutut lajimme, kuten kottarainen, ovat olleet olemassa jo tuhansia tai miljoonia vuosia, ja kirja kertoo, minkälaisissa ympäristöissä ne elivät mammuttien aikakaudella. Nykyihmisen, kerrostalojen, peltojen ja valtateiden seurassa nämä eliöt ovat viettäneet vasta silmänräpäyksen verran aikaa, ja niiden lähihistoria näkyy vielä monella tavalla niiden elämässä.
Mammutit hävisivät jo kauan sitten, mutta nykyään moni muukin mammuttiaron asukas on hätää kärsimässä ihmisen liiallisen luonnonvarojen kulutuksen takia. Mistä päästäänkin takaisin ensin mainittuun aiheeseen, eli luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Meneillään on maailmanhistorian kuudes nk. massasukupuuttoaalto, jonka nopeus on ilmeisesti suurempi kuin koskaan. Otetaan tavoitteeksi suunnan kääntäminen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)