Vuosi sitten keväällä The New York Times julkisti kirjoituskilpailun. Lukijoita pyydettiin kertomaan enintään 600 sanalla, mitkä ovat lihansyönnin eettiset perustelut. Ei haluttu kuulla, että ”liha on hyvää”, ”ihminen on kaikkiruokainen” tai että ”lihaa on aina syöty”.Hyvä kysymys. Kuten Nylénkin kirjoittaa:
Kysyttiin ainoastaan: miksi on oikein syödä eläimiä?
On selvää, että kuka tahansa kasvissyöjä pystyy milloin vain perustelemaan valintansa eettisesti, koska päätös on useimmiten ajattelun tulos. (...) Lihansyöntiään taas ei kukaan joudu perustelemaan, koska se on normaalia. (...)
Yhtäläisyysmerkkien näkeminen normaaliuden ja hyvyyden välillä on kuitenkin virhe. Jos jokin on tavallista, se voi yhtä hyvin olla väärin kuin oikeinkin.
Mutta mielestäni kysymys ei olekaan siitä, ja mielestäni kolumni ei siksi osu aiheen ytimeen. Entä jos alkuperäinen kysymys luetaan sellaisenaan, ilman reunaehtoja? Miksi on oikein syödä eläimiä? Onko oikein käyttää eläimen lihaksia ravinnoksi?
Tästä kysymyksestä päässäni alkaa surista ajatuksia, joista osaa käsitellään mm. kilpailun taustoissa. Esimerkiksi, syöväthän muutkin eläimet lihaa. Se on totta, mutta muut eläimet eivät tietääksemme voi tehdä moraalisia valintoja, kuten nyt ollaan tekemässä. Ihminen ei periaatteessa tarvitse lihaa, vaikka onkin evolutiivisesti sopeutunut sitä käyttämään.
Koska biologina ajattelen, että ihminen lähtökohtaisesti voi, ja biologisessa mielessä meidän myös kannattaa syödä jonkin verran lihaa, päädyn lopulta aina samaan kysymykseen: miksi eläimen syöminen itsessään olisi moraalisesti väärin?
Onko väärin tappaa toinen eliö ravinnon takia? Ravinto joka tapauksessa kuuluu ihmisen välttämättömiin perustarpeisiin ja sellaisen ruokavalion koostaminen, jota varten ei tarvitsisi tappaa yhtään eliötä, on hyvin haastava tehtävä (perunakasvi kuolee kun se nostetaan maasta) - ja vielä haastavampi, jos tappamiseksi lasketaan kokonaisen eliön ohella myös elävien osien (esim. raparperinlehti) ottaminen ja niiden tappaminen (viimeistään) syömällä. Ihminen ajattelee tappamista herkästi yksilökeskeisesti, koska eläimet ovat selvärajaisia yksilöitä, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, muiden eliöiden kohdalla yksilöä on usein erittäin vaikea määritellä.
Jos hyväksymme kasvien, sienten yms. eliöiden ja niiden osien tappamisen, onko kuitenkin väärin tappaa ravinnoksi eläin - kokonainen, tunteva eliö? Mihin raja vedetään - miten tunteva ja tietoinen eläimen pitää olla, että sen tappaminen on väärin? Saako sienieläimen, joka ei hengenlahjoiltaan varmastikaan juuri eroa kanttarellista, tappaa ravinnoksi? Entä kastemadon? Simpukan? Meritähden? Heinäsirkan? Ahvenen? Sammakon? Kanan? Lehmän? Delfiinin?
Groteskisti voi kysyä myös, olisiko parempi ottaa eläimestä vain osa ja olla tappamatta sitä? Koska vastaus on varmaankin ei, kyse ei taidakaan olla tappamisesta vaan eläimen kokemuksista ja kärsimyksistä. Onko siis tappamisen tavalla merkitystä? Meillä on keinoja tappaa eläin kivuttomasti ja nopeasti, ilman että se (tietääksemme) tajuaa mitään. Onko lyhytkestoista kuolemisen tapaa isompi ongelma kuitenkin niissä oloissa, joissa eläin elää elämänsä? Onko silloin eettisesti perusteltua syödä vapaana elänyttä riistaa, vaikka sen joutuu tappamaan, jos sen tekee mahdollisimman "hyvin"?
Nyt on puhuttu jo aika paljon tappamisesta, joka ei sentään ole niitä miellyttävimpiä puheenaiheita (eikä itsestäni ainakaan tällä kasvatuksella ja näissä elinoloissa olisi tappamaan kovinkaan montaa hyttystä suurempaa eläintä). Ylläolevat pohdinnat ovat myös oikeastaan määrittelykysymyksiä: asteikon ääripäistä voidaan luultavasti olla melko yhtä mieltä, ja rajojen vetäminen (kuten mitä saa tappaa ruuaksi ja mitä ei) kuuluu moraalin perusluonteeseen.
Mutta entä jos unohdetaan koko tappaminen: entä jos lihan syömistä varten ei tarvitse tappaa lainkaan, vaan syö vain muista syistä kuolleita eläimiä?
Jos eläin on elänyt ja kuollut moraalisesti hyväksyttävissä oloissa, en pysty perustelemaan itselleni, miksi sen lihan syöminen sinänsä olisi moraalisesti väärin - siitä huolimatta että yllämainituista syistä lihan ostaminen tällä hetkellä aiheuttaa aina piston omassatunnossani, ja pyrin jatkuvasti säätämään ruokavaliotani kasvispainotteiseksi. Ainakin näin maallikon näkökulmasta on myös luontevaa vetää se johtopäätös, että jos asia ei ole väärin, se on oikein. Mutta jos tämä perustelu ei kelpaa - eli asian toteaminen ei-vääräksi ei tarkoita sen olevan oikein - haluaisin kysyä, miksi on moraalisesti oikein syödä ylipäänsä? Onko ainoa moraalisesti kestävä ratkaisu lakata syömästä, eli lakata olemasta? Ihmisten katoaminen maapallolta tekisi varmasti muulle eliökunnalle pääsääntöisesti hyvää.
