24.9.2006

Leikitään autottomuutta

Viime perjantain autoton päivä jätti jälkeensä ristiriitaisia ajatuksia. Idea on toisaalta hieno, mutta toteutus jälleen kerran ontuva. Ainakin pääkaupunkiseudulla, missä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, autottoman päivän vietto tuntui lähinnä näpertelyltä. Ainoastaan Helsingissä päivä oli huomioitu millään tavalla, Espoossa ja Vantaalla ei tietääkseni ainakaan kaupunkien toimesta järjestetty mitään, mikä olisi kannustanut jättämään auton kotiin.

Ainoat konkreettiset teot kaupunkien taholta olivat bussilippujen tarjoushinnat ja muutaman Helsingin keskustan kadun merkitseminen pihakatualueeksi. Kuulostaa hyvältä, mutta tarkennuksessa määriteltiin näin: "Alueen läpiajo on kielletty, mutta ajo tonteille, pysäköintilaitoksiin, asukaspysäköintipaikoille ja huoltoajo alueelle on sallittu merkittyjä reittejä pitkin." Monikohan auto normaalia vähemmän noita katuja pitkin lopulta ajoi? Ja moniko niistä ajoi pysäköintilaitoksiin? Autottomana päivänä?

Julkisen liikenteen tarjoushinnat olivat sentään mukavat: aikuisten lippu eurolla, lasten 50 sentillä. Samat hinnat koskivat myös seutuliikennettä (eli myös Espoota ja Vantaata), mikä oli positiivista. Lipun voimassaolo- eli vaihtoaika oli kuitenkin normaali. Jos oikeasti haluttaisiin kannustaa kokeilemaan joukkoliikennettä yhtenä päivänä, olisi mahdollisuuksia paljon parempaankin. Samalla tarjouslipulla voisi matkustaa koko päivän, tai koko päivä voisi olla peräti maksuton. Tietysti myös kalustoa pitäisi olla enemmän, jotteivät joukkoliikennettä kokeilevat saa ensivaikutelmaa täyteen ahdetuista, hikisistä junista ja busseista. Myönnetään, tämä on utopiaa rahan ja henkilöstön puutteessa, mutta silti - näin sen pitäisi toimia.

Utopia jatkuu: kaupunkien keskustojen, eli sellaisten alueiden, jonne varmasti pääsee joka puolelta joukkoliikenteellä, pitäisi oikeasti olla suljettuja autoilta. Invaliikenne yms. olisi toki tarvittaessa mahdollista, mutta muuten alueelle ajamisen pitäisi vaatia jotain erityisponnistusta, esim. luvan hankkimista. Kuulemma Brysselissä kaupunkin katuja oli suljettu liikenteeltä jopa 10 kilometrin säteellä keskustasta.

Tai oikeastaan: jos joukkoliikennettä ja pyöräilyä oikeasti haluttaisiin edistää, pitäisi unohtaa autottoman päivän näpertely, ja tukea autottomuutta joka päivä. Joukkoliikenne houkuttelevaksi, reittiverkko ja aikataulut kattaviksi, vetävät bussikaistat, hinnat alas. Pyöräily palkitsevaksi, hyviä pyörätiereitistöjä, liikennesäännöt pyöriä (autojen kustannuksella) suosiviksi, työsuhdepolkupyöriin mukaan kypärät ja vuosihuollot, turvallisia ja tilavia pyöränsäilytyspaikkoja. Yksityisautoilun ei pitäisi kaupungissa olla oletusarvo, vaan vähemmistö. Kauppakeskusten ei pitäisi kehuskella parkkipaikkojen lukumäärällä, vaan hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä, polkupyörätiloilla ja kotiinkuljetuspalveluilla.

Älköön kukaan lukija kokeko tätä hyökkäyksenä kaikkia autoilijoita vastaan. Tiedän varsin hyvin, että henkilöautoja tarvitaan, ja että on paljon tilanteita, joista ei selviä joukkoliikenteellä. Mutta kaupungeissa suurinta osaa matkoista ei tarvitse tehdä omalla autolla, jos joukkoliikenne toimii hyvin ja/tai pyöräilylle on järkevät edellytykset. Tarvitaan vain aitoa tahtoa tehdä asioille jotain. Nykyisiltä päättäjiltä (joista suurin osa kai autoilee?) se tahto näyttää puuttuvan.

Tulipa hieman negatiivinen kirjoitus. Vastapainoksi todettakoon, että eilen tavoiteltiin syyskuun lämpöennätyksiä pitkin eteläistä Suomea. Ellei se sitten ole merkki ilmaston lämpenemisestä...

11.9.2006

Erilaisia huonekasveja

Kuusenkerkän kanssa käymäni keskustelun innoittamana päätin kirjoittaa hieman asuntoni eksoottisista huonekasveista. Ei nimittäin tarvitse tyytyä jukkapalmuun ja paavalinkukkaan, jos haluaa kotiinsa vihreää, eikä huonekasveista tarvitse maksaa maltaita. Ilmaisia tai lähes ilmaisia kasveja löytyy yllättävän paljon, erityisesti kaupan hedelmätiskiltä.

Kokeilut alkoivat sitruspuilla. Olimme laittaneet mandariinien, appelsiinien yms. siemeniä ruukkuun jo lapsena, ja muistelen niiden kasvaneen pieniksi puiksi ilman sen kummempaa vaivannäköä. Omien puiden sitrushedelmiä emme kuitenkaan koskaan saaneet, sillä mystisesti puut jäivät kääpiöiksi. Pari vuotta sitten laitoin taas sitruksen (ehkä satsuma?) siemeniä multaan, ja nyt ikkunalaudalla on kolme puuntaimea, joista suurin on metrin korkuinen, mutta ranka on ohut kuin lyijykynä. Latva on kertaalleen katkaistu haaromisen toivossa, mutta sivusilmusta kasvoi vain uusi latva.

Passion-kasvia meiltä löytyy kahta lajia: kaupasta ostetun, syötävän hedelmän siemenistä kasvatettu, sekä pikkutaimena saatu toinen laji. Kumpikin kasvoi helpohkosti parikymmensenttiseksi, mutta siihen taimet sitten jäivät jurottamaan pitkäksi aikaa. Välillä tapahtui jonkinlaista kasvua, mutta se jäi yleensä muutamaan uuteen lehteen. Sen verran kasvit paljastivat itsestään että ne osoittautuivat köynnöksiksi, ja tekivät mm. hienoja spiraalille keriytyviä tarttumakärhiä. Tällä hetkellä kolmesta taimesta kaksi kasvaa edelleen hitaasti, mutta yksi (syötävää lajia) yllätti viime toukokuussa ottamalla hurjan kasvupyrähdyksen. Lomalla ollessamme se oli kolminkertaistanut pituutensa ja jatkoi sen jälkeen kasvuaan lähes kymmenen sentin päivävauhtia. Annoimme sen kiivetä kultaköynnöstä pitkin ylös, ja tällä hetkellä parimetrisen kasvin latva yrittää kovasti löytää katosta reikää, josta jatkaa matkaa ylöspäin :)

Kiivien tarina on samankaltainen. Kaupasta ostetun kiivi-hedelmän pienet siemenet itivät hyvin, ja harvennetuista taimista kolme on nyt kasvamassa. Kasvit kasvattivat nopeasti suuria, karvaisia lehtiä, mutta olivat pitkään vain kymmenen sentin korkuisia. Toisena keväänä mullanvaihdon jälkeen yksi taimista sitten innostui ja aloitti hurjan kasvun: pitenevään hentoon varteen tuli entistäkin suurempia lehtiä (halkaisija 15 cm) ja varren pää alkoi kiivetä käärmemäisenä luikerona ylöspäin ikkunaan nojaten. Kiivi paljastui köynnökseksi, jonka kiipeämiskeinona on kietoutua tuen ympärille. Kukkakepistä loppui pian pituus kesken, mutta onneksi ruukusta kattoon viritetty naru kelpasi kietoutumiseen. Katto tuli tosin nopeasti vastaan, ja nyt latvaa täytyy säännöllisesti käydä ohjaamassa sivullepäin, ettei se keksisi kasvaa verhotangon ympärille :)

Uusin tulokas hyötykasvivalikoimassamme on mango. Hedelmän sisältä löytyvää suurta siementä suojaa kova kuori, jossa hedelmäliha on tiukasti kiinni. Onnistuimme idättämään siemenen rikkomalla kuoren pihdeillä ja kylvämällä pelkän siemenen multaan. Siemen iti jonkin ajan kuluttua, ja taimi on siitä lähtien kasvanut hitaasti mutta varmasti. Ranka on melko jykevä, ja sen latvaan kasvaa silloin tällöin aina uusi lehtikiehkura. Lehdet ovat aluksi hentoja ja punertavia, mutta kasvavat pitkiksi, jäykiksi ja tummanvihreiksi. Tällä hetkellä kasvi on noin 40 cm korkea ja pisimmät lehdet yli 20-senttisiä!

Toissa vuonna saimme omaa satoakin, kun siemenestä kasvatetut chilipaprikat tuottivat muutaman kukan ja hedelmän. Kasvit olivat helppohoitoisia ja kukkivat noin 30 cm korkuisina. Pölytimme kukat siveltimellä ja hyvin näytti toimivan. Tosin hedelmöinnin jälkeen kasvien lehdet kuolivat - ehkä laji oli yksivuotinen. Myös tomaattien kasvattaminen onnistui viime kesänä parvekkeella hyvin, kasvit olivat parimetrisiä ja tuottivat noin 70 kypsää hedelmää (minitomaatteja). Toistaiseksi epäonnistuneita kokeiluja ovat sen sijaan oliivi ja papaija - ensin mainittu ei koskaan itänyt, jälkimmäisen taimet kuolivat nopeasti. Jos jollain on näihin hyviä vinkkejä, antaa tulla.

Kokeilematta on vielä monia kaupassa myytäviä hedelmiä - esimerkiksi viikuna, avokado, guava ja viiniköynnös saattavat kuulemma hyvinkin menestyä huonekasveina. Muita mielenkiintoisia lajeja voisivat olla vaikkapa inkivääri (juurakko tökätään multaan ja siitä kasvaa vehreitä varsia) ja ananas (hedelmästä leikattu lehdellinen "hattu" istutetaan ruukkuun ja kastellaan lehtisuppiloon). Lukemani kirjan mukaan jopa riisiä voi kasvattaa kotioloissa - täysjyväriisi on kuulemma itämiskykyistä ja tuottaa satoa, kunhan hoito on asianmukaista.

Annos luovuutta ja ennakkoluulotonta kokeilunhalua voivat tuottaa hauskoja tuloksia! Muiden kokemukset ovat tervetulleita kommenttilaatikkoon.

P.S. Pahoittelen kuvien puutetta, tässä jutussa ne olisivat erityisen kivoja. En ole vielä ehtinyt selvittää, miten blogiin lisätään kuvia.