24.8.2006

Eläimistä, leluista ja eläinleluista

Lemmikeiksi myydään nykyään monenlaisia eläimiä. Asteikon perinteisimpiä ovat koirat ja hamsterit, tuoreempia tuttavuuksia esimerkiksi gerbiilit, sammakot ja eksoottiset linnut. Erikoisista eläimistä pitävä voi hankkia kotiinsa vaikka kääpiösiilin, kameleontin tai skorpionin. Lieveilmiöitä aina löytyy, mutta useimmat kasvattajat ja eläinkaupat pyrkivät käsittääkseni aina varmistamaan, että eläin saa uudessa kodissaan asianmukaista hoitoa. Mukaan annetaan hoito-ohjeet ja paljon tietoa eläimen käyttäytymisestä.

Lelujakin saa nykyään monenlaisia. Monet lapset pitävät eläimistä, ja lemmikinomistajaa voi leikkiä helposti hoitamalla vaikka lelukoiraa tai -kissaa. Uudempia keksintöjä ovat virtuaalilemmikit, jotka reagoivat hoitajansa tekemisiin. Huonolla hoidolla "lemmikki" saattaa kuolla, mutta vaikka tilalle saa uuden, en usko sen opettavan lapsia vastuuttomiksi. Kyllä he erottavat leikin todesta.

Mitä saadaan, jos yhdistetään elävä eläin ja lelu? Näin tänään kaksi sellaista tuotetta. Ensimmäinen oli muurahaiskammio, johon ohjeiden mukaan laitetaan ulkoa kerättyjä muurahaisia, ja katsotaan kun ne kaivavat kammiossa olevaan läpinäkyvään aineeseen käytäviä. Hauskaa ja opettavaista, eikös? Hoito-ohjeena oli, että kammion kantta on muistettava raottaa välillä, että muurahaiset saavat happea. Lopuksi todettiin, että kun muurahaiset kuolevat, ne voi noukkia pinseteillä ulos ja hakea sitten ulkoa uudet. Tähän leluun sai ostaa myös lisäosan: lampun, jolla kammion voi valaista näyttävän näköiseksi.

Toinen tuote oli pidemmälle kehitetty: siinä eläimet sisältyivät lelun hintaan. Pakkauksessa oli pieni (n. 25x25x25 cm) muoviastia, ja sen sisällä värikäs "muovimaisema". Astia täytetään vedellä, jolloin siitä tulee akvaario. Vedestä ja akvaarion sijoittelusta annettiin tarkat ohjeet. Pakkauksessa on myös "esihistoriallisen vesiliskon" ("prehistoric aquasaurus") munia, jotka laitetaan akvaarioon kasvamaan. Kun niistä kuoriutuu poikasia, niitä voi ruokkia mukana tulevilla pelleteillä. Ruokinnastakin annettiin ohjeita, ja lopuksi todettiin, että kun eläimet aikanaan kuolevat, niitä voi kasvattaa lisää jäljellejääneistä munista.

Mitä helk...?! En ollut uskoa silmiäni.

Kumpikin pakkaus oli selvästi lelu: värikkäästi kuvitettu ja huutomerkkilausein tehostettu, lapsiin vetoava pahvipaketti. Siitä en ollut yllättynyt, että niiden alkuperäiskielenä oli englanti, ja suomenkielinen ohje (sellainen sentään oli) oli paperilla teipattuna paketin taakse.

Ilmeisesti näiden tuotteiden markkinoija ei ole tullut ajatelleeksi, että niin "alkeellisia" kuin selkärangattomat ovatkin, nekin ovat eläviä eläimiä eivätkä leluja. Muurahaisille ei annettu käytännössä minkäänlaisia hoito-ohjeita, eli ideana on ottaa niistä irti viihdykettä kunnes ne kuolevat nälkään. Siitä toisesta ei kerrottu edes, mikä eläin on kyseessä! (Kuvan perusteella se näytti molukkiravulta, mikä on hyvin kaukana mistään "sauruksesta". Miten suureksi se kasvaa? Miten kauan se elää? Mitä muuta se tarvitsee kuin akvaarion ja ruokaa? Mitä se ruoka on?)

Mitä tällainen tuote opettaa lapsille? Että pikkueläimet voi rinnastaa leluihin?

17.8.2006

Loppukesän pieniä huomioita - kokoelma ajatuksia

Marjat mätänevät metsiin
Tämä ilmaisu on aina häirinnyt minua. Pitäisikö minun muka tuntea syyllisyyttä siitä, etten ole tälläkin hetkellä keräämässä talteen ilmaista ruokaa? Marjoja ja sieniä kerätään paljon, mutta eiväthän ne meitä varten metsissä kypsy. (Jos näin olisi, tarkoituksenmukaisempaa niiden olisi kasvaa vaikka keittiöni ikkunan alla :) Kasvit valmistavat marjansa levittääkseen siemenensä marjoja syövien eläinten mukana. Marjoilla on paljon ottajia, pikkulinnuista karhuihin asti. Eivätkä silti kaikki marjat koskaan tule syödyksi. Onneksi tänä kesänä tuota ilmausta on käytetty tavallista vähemmän mustikan kurjan sadon vuoksi, mutta puolukka-aika on vielä tulossa...

Häirikkölokit
Mikä on häirikköeläin? Yleensä sillä kai tarkoitetaan eläintä, joka häiritsee ihmistä (perin subjektiivinen määritelmä siis). Nimitykseen sisältyy yleensä myös se oletus, että häiritsevä käytös on jollain lailla epänormaalia, ja että "häirikkö" pitäisi poistaa aiheuttamasta häiriötä. Kuten lokki, joka torilla nappaa lautaselta vastaostetun voileipäsi? Jos asiaa ajattelee lokin kannalta, tässä käytöksessä ei kuitenkaan ole mitään epänormaalia - lokki, joka jättäisi noin hyvän ravinnonhankintatilaisuuden käyttämättä, kuolisi ennenpitkää nälkään. Ihmisillä tuntuu nykyään olevan kovin pieni sietokyky luonnonilmiöitä kohtaan. Kaiken pitäisi olla mukavaa ja hallittavissa. Mikä ei toki tarkoita, että meidänkään pitäisi sietää mitä tahansa - kyllä ihmisellä on oikeus turvata itsensä ja toimeentulonsa siinä kuin muillakin luontokappaleilla. Mutta rajansa kaikella ja suhteellisuudentajua peliin.

Hirvikärpäset
Tämä liittyy oikeastaan edelliseen kohtaan - olemme nykyään niin kovin yliherkkiä luonnon pienille epämukavuuksille. Hirvikärpänen herättää melkoista pelkoa ja inhoa ollakseen niin pieni, ja varsinkin niin vaaraton. Naurettavin ylilyönti oli muutama vuosi sitten julkaistu mielipidekirjoitus, jossa vaadittiin kaikkien hirvien hävittämistä Suomesta, kun ei metsään voi mennä hirvikärpästen takia. Ei, en minäkään PIDÄ siitä, kun niitä löytyy hiuksista ja ties mistä. Ne OVAT aika inhottavia. Mutta eivät hirvikärpäset ole sellainen uhka, joka saisi minut pysymään poissa metsistä. Nehän ovat kuitenkin täysin vaarattomia, eivätkä edes pure, kuten esimerkiksi hyttyset, mäkärät tai punkit, jotka oikeasti ovat paljon suurempi riesa.

Metsäpalot
Kesä on kuulemma ollut kuivin sataan vuoteen. Ja sen kyllä huomaa ainakin metsäpalojen määrässä, niin täällä kuin naapurimaissakin. Venäjän palojen savut aiheuttavat Suomessa terveysongelmia, ja Pohjois-Ruotsissa riehuu maan "nykyhistorian" suurin metsäpalo, jota on sammuttamassa suomalaisiakin. Metsäpalot ovat kaksipiippuinen juttu. Metsä on nykymaailmassa aina jonkun omaisuutta, ja usein se joku on olettanut hyötyvänsä metsästä rahallisesti lähitulevaisuudessa. Metsäpalo siis aiheuttaa taloudellista tuhoa, vaikkei se edes leviäisi asutuille alueille. Toisaalta metsän palaminen on olennainen luonnonilmiö, josta kovin monet eläimet ja kasvit ovat riippuvaisia - ja monet näistä ovat nykyään harvinaisia ja uhanalaisia palojen vähyyden vuoksi. Olisivatko hallitut kulotukset ratkaisu? Kuitenkaan suojelualueidenkaan ei voi antaa palaa miten tahansa, sillä niitä on niin vähän, että jokainen on arvokas säilyttäessään pienen sirpaleen luontoa jo nykyisessä olotilassaan. Metsähallitus kertoo ottavansa luonnonarvot huomioon metsänhoidossaan. Olisiko jonkinlainen kulotuskorvaus talousmetsänomistajille mahdollinen?