tag:blogger.com,1999:blog-178636762024-03-08T05:50:08.002+02:00TaviokuurnaAsiaa laajalla biodiversiteetillä.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.comBlogger173125tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-40013257471361994462013-09-14T17:54:00.000+03:002013-09-14T17:54:02.937+03:00Yllättävän tarpeellisetBlogeista löytyy paljon listoja otsikolla "Tarpeellisimmat vauvatavarat". Jos niitä lukee vinkkejä saadakseen, ongelmana on ristiriitaisuus: yhdelle välttämätön tavara on jäänyt toisella turhakkeeksi. Parhaiten esimerkiksi sitterin tai kantorepun tarpeellisuuden näkeekin sitten vasta omassa arjessa. Ehtii sen hankkia silloinkin.<br />
<br />
Halusin silti tehdä tämän listan vinkiksi muille. Tässä ovat nimittäin meidän vauvavuoden ja seuraavien kuukausien sellaiset tarpeellisimmat tavarat, joita en etukäteen olisi kuvitellut tarvitsevani!<br />
<br />
Listasta ei siis löydy esim. liivinsuojia, tuttinauhaa, harsoja, syöttötuolia tai hybridirattaisiin sopivaa turvakaukaloa isofix-kiinnityksellä, vaan tavaroita, joiden tarpeellisuus on yllättänyt tai joita ei olisi osannut edes kaivata, ellei joku olisi keksintöä esitellyt.<br />
<br />
<b>1) Kankainen, kosteussuojattu, konepestävä matkavaipanvaihtoalusta.</b><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDXzhmjkXd-iKSgr6IVvAQwXUiM1DB8SOxPI1uTK3FuAsAAKyO_bVrfJPE6zBVF7myDceWiSh6eAcjtY8FYdkuizi7ZA9LYdB0Jmdq40ISSS4yPHP66wG1sdjxkuSmjd57bA2kxw/s1600/vaipanvaihtoalusta.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDXzhmjkXd-iKSgr6IVvAQwXUiM1DB8SOxPI1uTK3FuAsAAKyO_bVrfJPE6zBVF7myDceWiSh6eAcjtY8FYdkuizi7ZA9LYdB0Jmdq40ISSS4yPHP66wG1sdjxkuSmjd57bA2kxw/s200/vaipanvaihtoalusta.JPG" width="200" /></a>Kulkee aina hoitolaukussa mukana. Vaipan voi vaihtaa missä tahansa, levittää vain alustan vaikkapa nurmikolle. <span style="font-size: x-small;">(Mahdollinen kakkapylly pestään tällöin kosteuspyyhkeillä.)</span> Mukava laittaa myös esimerkiksi huoltoasemien epämääräisten hoitoalustojen päälle. Kosteussuoja on hyvä sekä alla mahdollisesti olevaa märkyyttä vastaan että vaipanvaihdon aikana sattuvan pissan leviämisen ehkäisyyn.<br />
<br />
Käytännössä n. 80 x 80 cm kuviollinen kangaspala, jonka alapuolelle on kanttinauhareunuksen avulla ommeltu kosteussuoja. Kiitokset siskolle, joka tämän meille askarteli!<br />
<br />
<b>2) Kankaiset, konepestävät hoitoalustan suojat</b><br />
<br />
Vanhoista t-paidoista leikatut etu- ja takakappaleet, joita pidämme pinossa kotona hoitopöydän luona <span style="font-size: x-small;">(ja yhtä yllämainitun vaihtoalustan mukana)</span>. Kankainen suoja varsinaisen muovipintaisen hoitoalustan päällä tuntuu luultavasti vauvastakin mukavammalta, se toimii pehmeänä pyyhkeenä pyllypesun jälkeen, ja se pysäyttää kesken vaipanvaihdon sattuvan pissan valumasta lattialle. Kastunut rätti on helppo nakata pyykkikoriin ja vaihtaa uuteen kuivaan.<br />
<br />
Tähän tehtävään voisi varmasti käyttää pyyhkeitäkin tms., mutta nämä ohuempina säästävät tilaa, niitä voi olla monta jonossa odottamassa käyttöä, ja vanha t-paitakangas on taatusti mukavan pehmeä ja imukykyinen materiaali. Lisäksi otimme paidoista jääneet hihat käyttöön pieninä hoitotoimissa tarvittavina rätteinä.<br />
<br />
<b>3) Himmeä yölamppu</b><br />
<br />
Makuuhuoneen lukulampun kuuppaan vaihdettu <a href="http://www.clasohlson.com/fi/V%C3%A4rilliset-led-lamput/Pr364712000">pieni, keltainen led-polttimo</a>, joka on koko yön päällä <span style="font-size: x-small;">(mutta vie erittäin vähän virtaa)</span>. Valo on niin himmeä, että se ei häiritse nukkumista, mutta valaisee sen verran, että yöllä näkee mainiosti imettää, etsiä kadonneen tutin yms. Paljon kätevämpää kuin esimerkiksi pitää eteisen valoa päällä ja makuuhuoneen ovea juuri sopivasti rakosellaan <span style="font-size: x-small;">(kokeiltu on)</span>.<br />
<br />
<b>4) Bodyn jatkopala</b><br />
<br />
Vauvat kasvavat yllättävän nopeasti. Lisäksi kestovaippa on lähes väistämättä paksumpi kuin kertakäyttövaippa. Vaatteen, vaipan ja vauvan mallista riippuen voi siis käydä niin, että vaikka body muuten olisi oikean kokoinen, se ei meinaa yltää haaroista kiinni. Bodyn jatkopala pelastaa! Kannattaa pitää esimerkiksi yksi kotona käytössä ja toinen hoitolaukussa varalla.<br />
<br />
Jatkopaloja löytää helposti nettikaupoista, ja tarjolla on useita malleja ja kuoseja. Tosin jos pukee housut päälle, ei jatkopalan värillä ole niin väliä. Meillä on kaksi valkoista.<br />
<br />
<b>5) Hedelmäsosetuubit </b><br />
<br />
Tätä tuotetta en ymmärtänyt lainkaan, kun näin sen ensimmäisen kerran. Miksi pakata sose kierrätyskelvottomaan tuubiin, kun lasipurkin voi sentään laittaa keräykseen, ja purkista soseen saa paljon helpommin ulos lusikkaan?<br />
<br />
Kun lapsi hiukan kasvoi, valaistuin. Isompi vauva ja pieni lapsi voi imeä soseen suoraan tuubin suusta, ilman että tarvitaan lusikkaa ja suurta syöttämisperformanssia! Riittää, kun tuubista pitää sen verran kiinni, ettei lapsi pursota kaikkea päälleen. Mukavan helppoa ulkona retkellä tai vaikkapa vierailulla paikassa, jossa ei ole syöttötuolia, mutta ennen kaikkea mielettömän nopeaa: kokenut lapsi tyhjentää tuubin alle minuutissa :-) <br />
<br />
<b>6) Lasten juomapullo</b><br />
<br />
Retkellä, ostosreissulla tms. pidimme ennen mukana pientä vesipulloa ja nokkamukia, johon vettä aina tarvittaessa kaadettiin tarjolle. Vaikka tilantarve ei olisi ongelma, välillä oli hankala päästä eroon nokkamukiin juomatta jääneestä vedestä <span style="font-size: x-small;">(mukiin olisi muuten juomisen jälkeen pitänyt laittaa tiiviste ja toinen korkki, joista ainakin toinen oli luonnollisesti aina hukassa)</span>. Reilun vuoden ikäiselle lapselle hankittiinkin <a href="https://www.sigg.com/en_int/content/?page=en/collections/kids/">oma juomapullo</a>, jossa on tiivis "sporttikorkki". Lapsi oppi juomisen tekniikan nopeasti, joten nyt hoitolaukkuun riittää yksi pullo.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-81390919722114090942013-07-19T22:21:00.002+03:002013-07-19T22:22:47.525+03:00Mistä tietää että on heinäkuu?<span style="font-size: x-small;">(<a href="http://taviokuurna.blogspot.fi/2012/09/mista-tietaa-etta-on-syyskuu.html">Jatkoa sarjalle</a>)</span><br />
<br />
Mansikat ja herneet!<br />
<br />
Mustikat, lakat ja metsämansikat! Loppukuusta vadelmatkin.<br />
<br />
Poluilla, mökin portailla ja kaiteilla on mustikanvärisiä linnunkakkoja :-)<br />
<br />
Satokausi alkaa. Uusia kotimaisia kasviksia alkaa saada joka kaupasta. Omallakin kasvimaalla valmistuvat ensimmäiset perunat, sipulit, salaatit, yrtit, kurkut ja tomaatit, pian myös herukat.<br />
<br />
Linnunlaulua ei kuuluu enää juuri lainkaan, eikä pihapöntöissä ole enää liikennettä. Hiukan oudonnäköisiin maastopoikasiin <span style="font-size: x-small;">(esim. <a href="http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/kuvahtml/3erirub149.html">punarinta</a>)</span> sen sijaan törmää edelleen.<br />
<br />
Hepokatit alkavat sirittää iltaisin.<br />
<br />
Monien ötököiden määrä tuntuu olevan huipussaan, esim. erilaisia perhosia lentää paljon <span style="font-size: x-small;">(jos sää suosii)</span>.<br />
<br />
Alkukesän vehreys vaihtuu keskikesän tummanvihreäksi ja ruskeaksi. Osa kasveista alkaa kellastua, siementää ja lakastua. Nurmikot ruskettuvat kuivina aikoina.<br />
<br />
<a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=435551&lan=FI">Sinilevähaitat</a> ovat usein pahimmillaan.<br />
<br />
Suomi hiljenee lomailemaan. Jos on töissä, ehtii <i>ehkä </i>tehdä sellaisia töitä, joille on muulloin aina liian kiire.<br />
<br />
Lisää saa keksiä :-) <br />
<br />
<br />Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-49376332875676101212013-04-28T21:33:00.000+03:002013-04-28T21:42:35.672+03:00Onko oikein syödä (lihaa)?Antti Nylén kirjoitti inspiroivan <a href="http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/nylen-lihateollisuuden-lopunajat/">kolumnin</a> Suomen Luonto -lehteen 3/2013. Lainaan aloituksen häneltä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Vuosi sitten keväällä <a href="http://www.nytimes.com/2012/05/06/magazine/the-winner-of-our-contest-on-the-ethics-of-eating-meat.html">The New York Times julkisti kirjoituskilpailun</a>. Lukijoita pyydettiin kertomaan enintään 600 sanalla, mitkä ovat lihansyönnin eettiset perustelut. Ei haluttu kuulla, että ”liha on hyvää”, ”ihminen on kaikkiruokainen” tai että ”lihaa on aina syöty”.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kysyttiin ainoastaan: miksi on oikein syödä eläimiä?</i></blockquote>
Hyvä kysymys. Kuten Nylénkin kirjoittaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>On selvää, että kuka tahansa kasvissyöjä pystyy milloin vain perustelemaan valintansa eettisesti, koska päätös on useimmiten ajattelun tulos. (...) Lihansyöntiään taas ei kukaan joudu perustelemaan, koska se on normaalia. (...) </i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Yhtäläisyysmerkkien näkeminen normaaliuden ja hyvyyden välillä on kuitenkin virhe. Jos jokin on tavallista, se voi yhtä hyvin olla väärin kuin oikeinkin.</i></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZFzFD4cB3UHuZxyPl-M5Z2Qeaj5mPXgBOQNZEZfJRyRtDmFIDR4OrPjhK_FkLmq1HywJDa8jqpy6C9qyoxv4w-HT5yeq5VzHePA2zGGl6WVqTLjCMYcmyfU9GVYhZ7vy2phbCTQ/s1600/lihansy%C3%B6nti.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZFzFD4cB3UHuZxyPl-M5Z2Qeaj5mPXgBOQNZEZfJRyRtDmFIDR4OrPjhK_FkLmq1HywJDa8jqpy6C9qyoxv4w-HT5yeq5VzHePA2zGGl6WVqTLjCMYcmyfU9GVYhZ7vy2phbCTQ/s320/lihansy%C3%B6nti.JPG" width="240" /></a></div>
Syön lihaa, joten aloin heti pyöritellä kysymystä päässäni. En todellakaan ole tyytyväinen siihen tapaan, jolla suurin osa syömästämme lihasta tällä hetkellä tuotetaan. <span style="font-size: x-small;">(Jos luulet tietäväsi, <span style="font-size: x-small;">tai et tiedä</span> mistä liha tulee, kannattaa lukea <span style="font-size: x-small;">kiihkoton, </span>Finlandia-palkittu <a href="http://www.syotavaksikasvatetut.fi/">Syötäväksi kasvatetut</a>.)</span> Kysymyksenasettelussa ei kuitenkaan ole mielestäni kyse siitä. Tai on, jos sillä tarkoitetaan kysyä "onko oikein valita kaupassa tai ravintolassa ruuaksi lihaa". Jos aihe on tämä, Nylénin kolumnissa ja kilpailun taustakirjoituksissa on paljon painavaa asiaa. Kuten Nylén, en usko että <i>nykymuotoista </i>lihansyöntiä on mahdollista perustella eettisesti. En itsekään edes yritä. <span style="font-size: x-small;">(Samoin en pystyisi eettisesti perustelemaan montaa muutakaan nykyiseen elämäntapaani/-mme liittyvää ilmiötä.)</span><br />
<br />
Mutta mielestäni kysymys ei olekaan siitä, ja mielestäni kolumni ei siksi osu aiheen ytimeen. Entä jos alkuperäinen kysymys luetaan sellaisenaan, ilman reunaehtoja? <b>Miksi on oikein syödä eläimiä?</b> Onko oikein käyttää eläimen lihaksia ravinnoksi?<br />
<br />
Tästä kysymyksestä päässäni alkaa surista ajatuksia, joista osaa käsitellään mm. kilpailun taustoissa. Esimerkiksi, syöväthän muutkin eläimet lihaa. Se on totta, mutta muut eläimet eivät tietääksemme voi tehdä moraalisia valintoja, kuten nyt ollaan tekemässä. Ihminen ei periaatteessa tarvitse lihaa, vaikka onkin evolutiivisesti sopeutunut sitä käyttämään.<br />
<br />
Koska biologina ajattelen, että ihminen lähtökohtaisesti voi, ja biologisessa mielessä meidän myös kannattaa syödä jonkin verran lihaa, päädyn lopulta aina samaan kysymykseen: <b>miksi eläimen syöminen itsessään olisi moraalisesti <i>väärin</i>?</b><br />
<br />
Onko väärin tappaa toinen eliö ravinnon takia? Ravinto joka tapauksessa kuuluu ihmisen välttämättömiin perustarpeisiin ja sellaisen ruokavalion koostaminen, jota varten ei tarvitsisi tappaa yhtään eliötä, on hyvin haastava tehtävä <span style="font-size: x-small;">(perunakasvi kuolee kun se nostetaan maasta)</span> - ja vielä haastavampi, jos tappamiseksi lasketaan kokonaisen eliön ohella myös elävien osien <span style="font-size: x-small;">(esim. raparperinlehti)</span> ottaminen ja niiden tappaminen <span style="font-size: x-small;">(viimeistään)</span> syömällä. Ihminen ajattelee tappamista herkästi yksilökeskeisesti, koska eläimet ovat selvärajaisia yksilöitä, mutta kuten olen <a href="http://taviokuurna.blogspot.fi/2010/08/yksilo.html">aiemmin kirjoittanut</a>, muiden eliöiden kohdalla yksilöä on usein erittäin vaikea määritellä.<br />
<br />
Jos hyväksymme kasvien, sienten yms. eliöiden ja niiden osien tappamisen, onko kuitenkin väärin tappaa ravinnoksi eläin - kokonainen, tunteva eliö? Mihin raja vedetään - miten tunteva ja tietoinen eläimen pitää olla, että sen tappaminen on väärin? Saako sienieläimen, joka ei hengenlahjoiltaan varmastikaan juuri eroa kanttarellista, tappaa ravinnoksi? Entä kastemadon? Simpukan? Meritähden? Heinäsirkan? Ahvenen? Sammakon? Kanan? Lehmän? Delfiinin?<br />
<br />
Groteskisti voi kysyä myös, olisiko parempi ottaa eläimestä vain osa ja olla
tappamatta sitä? Koska vastaus on
varmaankin ei, kyse ei taidakaan olla tappamisesta vaan eläimen
kokemuksista ja kärsimyksistä. Onko siis tappamisen tavalla merkitystä?<span style="font-size: x-small;"></span> Meillä on keinoja tappaa eläin kivuttomasti ja nopeasti, ilman että se <span style="font-size: x-small;">(tietääksemme)</span> tajuaa mitään. Onko lyhytkestoista kuolemisen tapaa isompi ongelma kuitenkin niissä oloissa, joissa eläin elää elämänsä? Onko silloin eettisesti perusteltua syödä vapaana elänyttä riistaa, vaikka sen joutuu tappamaan, jos sen tekee mahdollisimman "hyvin"?<br />
<br />
Nyt on puhuttu jo aika paljon tappamisesta, joka ei sentään ole niitä miellyttävimpiä puheenaiheita <span style="font-size: x-small;">(eikä <span style="font-size: x-small;">itsestäni </span>ainakaan tällä kasvatuksella ja näissä el<span style="font-size: x-small;">inolo<span style="font-size: x-small;">issa </span></span>olisi tappamaan kovinkaan montaa hyttystä suurempaa eläintä)</span>. Ylläolevat pohdinnat ovat myös oikeastaan määrittelykysymyksiä: asteikon ääripäistä voidaan luultavasti olla melko yhtä mieltä, ja rajojen vetäminen <span style="font-size: x-small;">(kuten mitä saa tappaa ruuaksi ja mitä ei)</span> kuuluu moraalin perusluonteeseen.<br />
<br />
Mutta entä jos unohdetaan koko tappaminen: entä jos lihan syömistä varten ei tarvitse tappaa lainkaan, vaan syö vain muista syistä kuolleita eläimiä?<br />
<br />
Jos eläin on elänyt ja kuollut moraalisesti hyväksyttävissä oloissa, en pysty perustelemaan itselleni, miksi sen lihan syöminen sinänsä olisi moraalisesti väärin - siitä huolimatta että yllämainituista syistä lihan ostaminen tällä hetkellä aiheuttaa aina piston omassatunnossani, ja pyrin jatkuvasti säätämään ruokavaliotani kasvispainotteiseksi. Ainakin näin maallikon näkökulmasta on myös luontevaa vetää se johtopäätös, että jos asia ei ole väärin, se on oikein. Mutta jos tämä perustelu ei kelpaa - eli asian toteaminen ei-vääräksi ei tarkoita sen olevan oikein - haluaisin kysyä, miksi on moraalisesti oikein syödä ylipäänsä? Onko ainoa moraalisesti kestävä ratkaisu lakata syömästä, eli lakata olemasta? Ihmisten katoaminen maapallolta tekisi varmasti muulle eliökunnalle pääsääntöisesti hyvää.<br />
<br />
<br />Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-23912462653664308112012-11-08T14:31:00.000+02:002012-11-08T14:37:37.878+02:00Taviokuurnat liikkeellä!Nyt kannattaa katsella pihlajia sillä silmällä - taviokuurnat ovat lähteneet vaellukselle ja niitä näkee koko maassa pihlajanmarjojen kimpussa! Tästä on tietenkin pakko kirjoittaa Taviokuurna-blogiin :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil8kIr-gYSddcXtEcaNj4F61V7q3qvwfuOhSucJlCSslJRIqWCrbUZXBc1fJWf9uKblS345SpZlSrhLcIQBKLiCrx9BFjRFRoF9TRXmJNvL4NhIqQ2dzQplrZtK_S7d10tP2DQ3g/s1600/293663918_19d9ca6db7_Greatgreyowl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil8kIr-gYSddcXtEcaNj4F61V7q3qvwfuOhSucJlCSslJRIqWCrbUZXBc1fJWf9uKblS345SpZlSrhLcIQBKLiCrx9BFjRFRoF9TRXmJNvL4NhIqQ2dzQplrZtK_S7d10tP2DQ3g/s400/293663918_19d9ca6db7_Greatgreyowl.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taviokuurnakoiras. Kuva: "<a href="http://www.flickr.com/photos/50677435@N00/293663918/in/photostream/">GreatGreyOwl</a>". <br />
Julkaistu Creative Commons -lisenssillä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/taviokuurna">Taviokuurna</a> on tilhen tai pienen rastaan kokoinen, mutta paksunokkainen. Se itse asiassa muistuttaa eniten käpylintuja, mutta taviokuurnan nokka ei ole ristissä - eivätkä käpylinnut syö pihlajanmarjoja. Sen sijaan pihlajissa pyörii myös töyhtöpäisiä tilhiä ja vähän kookkaampia, ohutnokkaisia räkättirastaita, joista taviokuurnan kyllä erottaa, jos vain ensin hoksaa ne! Kuurnat liikkuvat nimittäin yleensä vain pienissä ryhmissä ja ne ovat varsin hiljaisia verrattuina heliseviin tilhiin ja säksättäviin rastaisiin. Syödessään ne ovat rauhallisia eivätkä välttämättä pidä minkäänlaista ääntä, mutta hiljaista viheltelyä saattaa kuulla. Kyllä niistä kovempiakin ääniä lähtee, ja varsinainen ääntely on kaunista ja soivaa.<br />
<br />
Ääninäytteitä:<br />
<a href="http://www.lintukuva.fi/aanet/pinenu.mp3">http://www.lintukuva.fi/aanet/pinenu.mp3</a><br />
<a href="http://www.tarsiger.com/sounds/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190">http://www.tarsiger.com/sounds/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190</a><br />
<br />
Taviokuurnien väritys on hauska. Yleisväri on ei-oikein-minkään-värinen harmaa, mutta siivet ovat melkein musta-valkoiset ja yläruumis on värillinen: koiraalla punainen, naaraalla kellanoranssi. Taviokuurnia ulkona katsellessa olen kuitenkin huomannut, miten huono tuntomerkki väri voi joskus olla - kun puussa keikkuvia kuurnia katselee alaviistosta vasten taivasta vähänkin tuhruisena syyspäivänä<span style="font-size: x-small;"> (eli valoa on vähän ja se tulee huonosta suunnasta)</span>, on yllättävän vaikea erottaa onko pää punainen vai keltainen - vai harmaa. Valitsin ylläolevan kuvan juuri siksi, etteivät värit näy siinä kovin hyvin - kuvasta saa siis vähän realistisemman käsityksen siitä mitä voi odottaa näkevänsä :-)<br />
<br />
Lisää ja parempia kuvia:<br />
<a href="http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/pinenu/">http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/pinenu/</a><br />
<a href="http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190">http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190</a><br />
<br />
Taviokuurna on Itä-Lapin havumetsien lintu. Ehkä erämaihin tottuneena se ei ole oppinut pelkäämään ihmisiä, joten kuurnia pääsee tarkkailemaan lähempää kuin tilhiä ja rastaita. Lukemani mukaan kuurnat lähtevät vaellukselle, kun ravinto pohjoisessa käy vähiin. Jos lintuja on paljon, vaellus voi yltää kauaskin etelään, kuten nyt on käynyt. Kaikki linnut tuskin ovat Suomesta, vaan suurikin(?) osa voi olla siperialaisia.<br />
<br />
Taviokuurnan Suomen levinneisyys Lintuatlaksessa:<br />
<a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/taviokuurna">http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/taviokuurna</a><br />
<br />
<a href="http://www.tiira.fi/">Tiira-palvelussa</a> on pelkästään edellisten seitsemän päivän ajalta taviokuurnista yli tuhat havaintoa, jotka koskevat yli 10 000 yksilöä. Suurimmat yksittäiset parvet ovat olleet yli sadan vahvuisia, mutta yleensä kuurnat liikkuvat alle 15 yksilön ryhminä. Havaintoja on tehty joka puolella maata, aivan kaupunkien keskustoja ja pihoja myöten. Ennennäkemätön tämä vaellus ei ole, sillä vastaavaa on koettu aikaisemminkin, viimeksi vuonna 2000. Jos havaitset taviokuurnia, käy kirjaamassa havaintosi <a href="http://www.tiira.fi/">Tiiraan</a> (tai <a href="http://hatikka.fi/">Hatikkaan</a>). Jokainen havainto auttaa vaelluksen kokonaiskuvan muodostamisessa.<br />
<br />
Suppean otokseni perusteella moni ei-harrastaja ei ole huomannut tämän syksyn taviokuurna-vaellusta, eikä välttämättä ole edes kuullut koko linnusta. Nimi herättää myös usein kummastusta - mitä se tarkoittaa? En ole kuullut parhaidenkaan lintujen tai etymologian asiantuntijoiden tarjonneen tyhjentävää selitystä, joten nimi on toistaiseksi arvoitus, joka herättää säännöllisesti keskustelua lintuharrastajapiireissä. <a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2004/linnun-nimi.html">Kaisa Häkkisen Linnun nimi -kirjan</a> luettelon mukaan linnun vanhin tunnettu nimi on <i>capian cuurnattaja</i> vuodelta 1745. Sama toistuu "modernisoituna" vuonna 1787: <i>kapiankuurnattaja</i>. Mutta jo vuonna 1819 tämä nimi on kadonnut, ja lähdeteoksessa esiintyy kolme nimeä: <i>hako-tiainen</i>, <i>yö-lindu</i> sekä lähes nykyasuinen <i>tavio-kuurna</i>. En nyt pääse tarkistamaan, mitä <a href="http://www.neirol.fi/Kirjat/5688092-Suomen_lintujen_nimet/5688092.html">Jukka Hintikan Suomen lintujen nimet -kirja</a> taviokuurnasta kertoo, mutta jos joltain löytyy ao. teos hyllystä, tervetuloa kommentoimaan alle.<br />
<br />
Hieno havainto joka tapauksessa!Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-13481030989219725582012-09-26T13:26:00.000+03:002012-09-26T13:30:06.038+03:00Mistä tietää että on syyskuu?<span style="font-size: x-small;">(<a href="http://taviokuurna.blogspot.fi/2011/11/mista-tietaa-etta-on-marraskuu.html">Jatkoa sarjalle</a>)</span><br />
<br />
Pään sisäinen kello jätättää pari viikkoa, kesää venyttäen. Syyskuun alussa elää vielä elokuun loppua ja kuun keskivaiheilla syyskuun alkua. Vasta kuun lopulla alkaa pikkuhiljaa muistaa, että on syyskuu.<br />
<br />
Peräkkäisinä päivinä saattaa olla lähes kesäisen lämmintä ja toisaalta syksyisen myrskyistä.<br />
<br />
Pilvisenä päivänä huomaa, miten varhain tulee hämärä.<br />
<br />
Vihreissä koivuissa on keltaisia lehtiryppäitä kuin koristeina. Muutkin lehtipuut alkavat saada väriä, varsinkin vaahterat.<br />
<br />
Huomaa äkkiä, että hyönteissyöjälinnut ovat kadonneet. Vain västäräkkejä näkee vielä.<br />
<br />
Hyvänä satovuonna pientaloalueilla, rappukäytävissä ja työpaikoilla tarjotaan omenoita kaikille.<br />
<br />
Facebookissa puolet kavereista puhuu omenoista ja sienistä. <br />
<br />
Uudet harrasteet ja opinnot alkavat, elleivät alkaneet jo elokuussa.<br />
<br />
Miettii, milloin viitsisi/ehtisi/raaskisi siivota parvekkeen kesäkukista ja -vihanneksista. <br />
<br />
<a href="http://www.nalkapaiva.fi/">Nälkäpäiväkeräys </a>näkyy viestinnässä ja katukuvassa.<br />
<br />
Taviokuurnan perheelle varma syyskuun merkki on myös <a href="http://www.hartola.fi/yrityspalvelut/elinkeino/markkinat.htm">Hartolan</a> <a href="http://yle.fi/uutiset/hartolan_markkinat_ulottuu_geeneihin/6276126">markkinat </a>:)<br />
<br />
Tuleeko muuta mieleen? Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-11710518010523209612012-07-26T15:23:00.001+03:002012-07-26T16:15:26.696+03:00Ekovanhemmuus?Taisin luvata, ettei tästä tule vauvablogia. Sattuneesta syystä mielessä pyörineet asiat ovat viime aikoina kuitenkin liittyneet lähinnä vauva-asioihin. Avasinkin nyt blogin kirjoitusalustan, sillä halusin laittaa ylös joitakin tähän astisen perhe-elämän kokemuksia, erityisesti ympäristö-näkökulmasta.<br />
<br />
Onko ekovanhemmuus mahdollista? Vaikka ennestään eläisi melko ympäristöystävällisesti, vauvan vaatimat hankinnat ja elämänmuutokset voivat olla suuria. Vanhemmat haluavat lapselle parasta, mainostajat ruokkivat todellisia ja kuvitteellisia tarpeita, sukulaiset ja ystävät kertovat omat näkemyksensä siitä mikä on välttämätöntä, ja kuten <a href="http://lupiini.blogspot.fi/2010/02/lapsesi-parhaaksi-eli.html">Lupiini</a> taannoin osuvasti muotoili, "maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa". On vaikea tietää ennakkoon, mitä oikeasti tarvitaan, mutta toisaalta haluaisi varautua etukäteen niin hyvin kuin mahdollista. Kun uusi vauva vaatii jatkuvaa huomiota ja itse vasta opettelee elämään sen kanssa, on helppoa ja ymmärrettävää mennä usein siitä missä aita on matalin.<br />
<br />
Jos sivuutetaan kysymys siitä, onko lapsen hankkiminen ylipäänsä ympäristöystävällistä <span style="font-size: x-small;">(pelkäänpä että vastaus on ei)</span>, on useita sellaisia asioita, joissa voi tehdä valintoja. Seuraavassa pohdintojani muutamista aiheista, sekä omia kokemuksia että yleisempää. Täytynee vielä korostaa, että alla oleva perustuu tosiaan lähinnä henkilökohtaiseen kokemukseen yhden lapsen kanssa kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Pidemmälle vietyä ekoilua edustaa esimerkiksi <a href="http://leostranius.fi/kirjoituksia/ekoisi/">ekoisi-blogi</a>.<br />
<br />
<b>1) Asuminen: isompi asunto?</b><br />
Meillä on ennestään sen verran väljä asunto, ettei tullut mieleenkään muuttaa isompaan lapsen takia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että perheenlisäys tarkoittaa monelle lähes oletusarvoisesti isomman asunnon hankintaa. Ymmärrän erittäin hyvin, että lisäihminen tarvitsee oman tilansa (ja tavaransa), mutta tätä ei tarvitse viedä liiallisuuksiin. Ensimmäisinä vuosina lapsi ei mielestäni esimerkiksi tarvitse omaa huonetta ja myöhemminkin ainakin kaksi lasta voi hyvin jakaa saman huoneen. Jos onnistuu pitämään tavaramäärän kurissa, ei lisätilaa tarvitse hankkia myöskään materialle. Ja kääntäen: mitä vähemmän tilaa, sitä helpompaa on sanoa ei turhalle tavaralle. Lisäneliöillä on taipumus täyttyä uudella tavaralla, ja taas on ahdasta.<br />
<br />
Jos muuttamaan päätyy, kannattaa paikka valita huolella muun muassa liikenneyhteyksien kannalta <span style="font-size: x-small;">(ks. seuraava kohta)</span>. Parasta on, jos kaikki useimmin käytettävät palvelut löytyvät kävely- tai pyöräilymatkan päästä, erityisesti jos toimivaa joukkoliikennettä ei ole tarjolla.<br />
<br />
<b>2) Liikkuminen: isompi auto? Auto vai joukkoliikenne?</b><br />
Lisääkö lapsen tulo yksityisautoilua? Asumme Espoossa hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, joten vaihtoehtoja on. Ainakin pääkaupunkiseudulla on varmasti mahdollista liikkua täysin ilman autoa myös lapsen kanssa. Jos kohde ei ole kävely- tai pyöräilymatkan päässä, joukkoliikenne on kattavaa ja lisäbonuksena <a href="http://www.hsl.fi/FI/matkustajanopas/hyvatietaa/Sivut/lastenkanssa.aspx">ilmaista lastenvaunujen kanssa liikkuville</a>. Hyvä puoli on myös se, että voi aina tarvittaessa huomioida vauvaa, kun ei tarvitse ajaa. Matalalattiaisiin busseihin on todella helppo nousta, ja esimerkiksi korkeassa lähijunassa saa vaunujen nostamiseen aina apua kun pyytää. Kantoliinan tai -repun kanssa matka sujuu vielä helpommin <span style="font-size: x-small;">(tosin silloin siitä pitää maksaa)</span>.<br />
<br />
Joukkoliikenteen merkittävin huono puoli on meille ollut se, että joihinkin paikkoihin matka-aika venyy helposti kaksin-kolminkertaiseksi autoiluun verrattuna, jos suoraa linjaa ei ole tai vaihtoyhteys on huono. Kun lapsi on niin pieni, että nälkä ei kysy aikaa eikä paikkaa, on suuri ero kestääkö matka puoli tuntia vai tunnin. Lisäksi omalla autolla kulkiessa ei tarvitse laskea aikatauluja, ihmetellä myöhässä olevaa junaa, eikä jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa, jos bussin vaunupaikat ovat täynnä.<br />
<br />
Olemmekin harkinneet aina tilanteen mukaan, millä välineellä lähdemme liikkeelle. Luulen, että autoilu on lisääntynyt hieman, sillä muutamissa tilanteissa olisimme varmaankin valinneet julkisen liikenteen, jos vauvaa ei olisi. Mutta toisaalta kävelymatkaa kauemmas ei useimpina päivinä ole tarvetta lähteä, joten autoilun määrä kokonaisuudessaan ei ylipäänsä ole kovin suuri. Suurin osa siitäkin on lähiliikenteen sijaan mökkimatkoja, joilla joukkoliikenne ei ole tällä hetkellä oikein miltään osin realistinen vaihtoehto.<br />
<br />
Toisaalta olemme onnistuneet pysymään päätöksessä, että isompaa autoa ei hankita vain perheenlisäyksen vuoksi. Tämä tuntuu joillekin olevan lähes yhtä itsestäänselvää kuin isomman asunnon hankinta. Me olemme kuitenkin pärjänneet jopa odotettua paremmin vanhalla kolmiovisella pikkuautollamme. Vaunujen valinnassa huomioitiin, että ne mahtuvat koottuna tavaratilaan, ja havaitsimme, että turvaistuimenkin saa ihan tarpeeksi helposti takapenkille etuoven kautta. Voi olla, että mahdollisen toisen lapsen tullessa asiaa harkitaan taas uudelleen, mutta ainakin toistaiseksi tämä riittää hyvin.<br />
<br />
<b>3) Vaipat: kesto vai kertakäyttö?</b><br />
Halusimme lähtökohtaisesti suosia kestovappoja niiden <a href="http://www.kestovaippayhdistys.fi/fi/kestovaipat/miksi.html">pienemmän ympäristökuorman</a> takia. Ilokseni olemme havainneet kestovaipat niin toimiviksi, että kertakäyttövaippoja on kolmessa kuukaudessa kulunut alle kaksi pakettia. Kestot ovat käytössä myös öisin ja mökillä.<br />
<br />
Koska kestovaippoja on markkinoilla huikean paljon erilaisia, aiheeseen perehtyminen tuntui aluksi vaikealta. <a href="http://www.kestovaippainfo.fi/">Kestovaippainfo</a> ja <a href="http://www.kestovaippayhdistys.fi/">Kestovaippayhdistys</a> ovat mahtavia tietopankkeja, mutta silti jäin kaipaamaan jotain kouriintuntuvaa "aloita näin" -ohjetta. Pääsimme kuitenkin lopulta hyvin alkuun, sillä saimme erilaisia kestovaippoja ystäviltä ja äitiyspakkauksesta. Kun alkoi olla tuntumaa, on ollut helppoa hankkia lisää esim. nettikirppiksiltä. Myös <a href="http://pks-vaippalainaamo.blogspot.fi/">vaippalainaamon</a> kokeilupaketti oli suureksi iloksi.<br />
<br />
Välillä kertakäyttövaippa houkuttaa helppoudellaan: vaippa vain roskiin, pois silmistä ja mielestä. Sitten kuitenkin muistan kertakäyttöisten huonot puolet: ison rahanmenon, jatkuvan raahaamisen kaupasta kotiin ja kotoa roskikseen, muoviset materiaalit ja jätevuoren kaatopaikoilla. Kestovaippojen käytössä aikaa menee vastaavasti pyykkäämiseen, mutta se tuntuu loppujen lopuksi aika pieneltä vaivalta. Rahaa saa menemään kestoihinkin, mutta käytettyjä <span style="font-size: x-small;">(ja valmiiksi sisäänajettuja)</span> saa edullisesti ja vaipat voi aikanaan itsekin myydä eteenpäin. Mitään merkittävää eroa en ole huomannut kesto- ja kertavaippojen vuotoherkkyydessä, molemmissa pitää löytää vauvalle parhaiten istuvat mallit.<br />
<br />
Vaippoja voi minusta verrata astioihin - yleensä käytetään pestäviä ja kestäviä, mutta tarpeen tullen kertakäyttöiset voi kaivaa kaapista ilman huonoa omaatuntoa.<br />
<br />
<b>4) Vaatteet, vaunut ja muut tarvikkeet: mitä tarvitaan? Uutena vai käytettynä?</b><br />
Tässä aiheessa on mielestäni kaksi helppoa ohjenuoraa ympäristöystävällisyyteen: hanki harkiten, ja jos hankit, hanki käytettynä, lainaa tai vuokraa.<br />
<br />
Ensimmäinen kohta on vaikea, varsinkin jos on ensimmäistä kertaa asialla: mitä vauva oikeasti tarvitsee? Tätä jos kysyy vanhemmilta, saa kaikilta hieman erilaisia vastauksia. Jotkut tarvikkeet ovat välttämättömiä tai todella hyödyllisiä jollekin perheelle, mutta sama asia saattaa jäädä nurkkaan pölyttymään toisessa. Ilmeisesti näin voi käydä myös saman perheen sisällä - yhden vauvan kanssa tarpeellinen kapine jää vähälle käytölle toisella.<br />
<br />
Omasta kokemuksesta neuvoisin, ympäripyöreästi mutta kuitenkin, miettimään omia tarpeita, toiveita ja olosuhteita, ja hoitamaan tärkeimpiä ja/tai vaativampia hankintoja etukäteen. Esimerkiksi vaunujen on kätevä olla käytettävissä heti vauvan tultua<span style="font-size: small;">, jos vaunuja aikoo käyttää</span>. Autoileva tarvitsee turvakaukalon. Monia asioita, esimerkiksi vauvan sitterin, voi kuitenkin hyvin hankkia vasta sitten, kun näkee käytännössä, olisiko niille tarvetta omassa arjessa. Pienempien tarvikkeiden osalta mielenrauhaa tuo äitiyspakkaus, jonka sisältö riittää alkuun mainiosti. Niistäkin tavaroista näkee sitten, mitä tuli käytettyä ja mitä ei. On myös asioita, jotka ovat varmasti aluksi turhia - ainakaan mitään sen kummempia leluja vauva ei vähään aikaan tarvitse.<br />
<br />
Kun sitten päätyy jotain hankkimaan, useimmissa tapauksissa kannattaa hankkia käytettyä, tai hyödyntää lainaus- ja vuokrauspalveluita <span style="font-size: x-small;">(esim. <a href="http://www.beibamboo-shop.com/vuokrauspalvelu-c-48.html">vaatteet</a> ja <a href="http://www.vaavi.fi/">ensisänky</a>)</span>. Vauvat kasvavat niin nopeasti, että esimerkiksi vaatteet jäävät pieneksi kauan ennen kuin ne ehtivät kulua merkittävästi, joten käytetyt vaatteet ovat käytännössä yhtä hyviä kuin uudet, mutta huomattavasti halvempia. Toinen esimerkki ovat vaunut, joiden maattava lastenvaunuosa on käsittääkseni käytössä vain puolisen vuotta <span style="font-size: x-small;">(kunnes siirrytään istuttaviin rattaisiin)</span>, joten en näe syytä miksi siihen kannattaisi käyttää jopa tuhat euroa uutena.<br />
<br />
Asiat voivat myös mennä eri tavalla kuin on suunnitellut - jos esimerkiksi päätyykin ottamaan lapsen viereensä nukkumaan, pinnasänkyä ei tarvita lainkaan ensimmäisten kuukausien aikana, ja erillinen pienen vauvan sänky voi jäädä täysin turhaksi <span style="font-size: x-small;">(lisäksi äitiyspakkauksen laatikko käy hyvin ensisängyksi)<span style="font-size: small;">.</span></span> <br />
<br />
Meille käytettyjen vaatteiden ja tarvikkeiden hankinta oli helppoa, sillä vauvauutisen julkaisun jälkeen niitä tarjottiin auliisti eri puolilta ystäviltä ja tuttavilta. Saimme käytännössä valita parhaat päältä, ilmaiseksi tai sopuhintaan. Jos tilanne ei ole näin onnekas, kannattaa hyödyntää kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja nettipalveluita (<span style="font-size: x-small;"><a href="http://huuto.net/">Huuto.net</a>, <a href="http://kuinoma.fi/">Kuinoma</a>, <a href="http://www.netcycler.fi/">Netcycler</a> yms.<span style="font-size: small;">). Uutena olemme hankkineet tähän asti oikeastaan vain kantorepun, jolle tuli niin äkillinen tarve, että oli helpointa kävellä suoraan kauppaan ostamaan se.</span></span><br />
<br />
<b>Lopuksi</b><br />
<br />
Vanhemmuus on henkilökohtainen ja herkkä aihe, jossa harvoin on ainoita oikeita vastauksia. Kuten kaikessa elämässä, pitää muistaa etteivät asiat ole mustavalkoisia, eikä niihin kannata suhtautua kohtuuttoman jyrkästi. En yritä itse esittää täydellistä enkä halua syyllistää ketään omista valinnoistaan. Jokainen perhe löytää omat tapansa. Mutta ympäristökuorman keventämiseenhän kannattaa aina pyrkiä - esimerkiksi jo yksikin kestovaippa päivässä vähentää kaatopaikalle meneviä vaippoja 365 kpl vuodessa. Pienetkin teot auttavat, kun kyse on lopulta siitä, missä kunnossa jätämme maailman näille omille lapsillemme.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-57483936237557766732012-03-02T17:30:00.004+02:002012-03-03T09:03:38.037+02:00Vuodenkierto - ja Pihka-merkin valmistuminenMiettiessäni, minkä <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/index.html">Pihka</a>-tehtävän tekisin viimeiseksi, hoksasin että olen ottanut melko vakioidusti mökillä kuvia yhdestä tietystä kohdasta. Minulla on siis valmiina ainekset <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/kaikkialla/vuodenkierto.html">Vuodenkierto</a>-tehtävään!<br />
<br />
Itse asiassa olen kuvannut vakiopisteestäni 360 asteen panoraamoja ottamalla monta kuvaa peräkkäin ja pyörähtämällä samalla itseni ympäri. Tätä tehtävää varten valitsin kuitenkin yhden tietyn kohdan tältä ympyrältä. Tästä syystä alla olevien kuvien rajaus ei ole sattunut aina aivan samanlaiseksi, mikä annettakoon anteeksi.<br />
<br />
Toinen "vika" kuvasarjassa on, etteivät kuvat ole aivan tasaisin aikavälein, kuten tehtävänannossa periaatteessa edellytetään. Ne eivät myöskään kata vuodenaikoja tasaisesti, sillä käymme mökillä tyypillisesti toukokun lopulta syyskuun puoliväliin, sekä kerran tai pari helmikuussa. Tuumin kuitenkin, että tehtävän suorittaminen ylipäänsä on tärkeämpää kuin ohjeiden pilkuntarkka noudattaminen, ja korvauksena otin mukaan kuvia paljon pidemmältä ajalta kuin tarvitsisi, eli siitä lähtien kun aloin kuvata vakiopanoraamaani.<br />
<br />
Alla siis vuodenaikojen vaihtelua hämäläisessä mökkimaisemassa. Vasemmalla kostean metsikön reuna, sen edessä kosteaa niittyä, jota niitetään epäsäännöllisesti, sitten vanha maalaistie, ja oikealla tienpenkkaa, puutarhapensaita sekä vanhoja ulkorakennuksia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHldKk7MPBvulvJuMQoZwbh10z9VPrns4sB9ZkjwpOrZBYJkLBIA_IaYOvrgPWa12Kj6VcANgrampTp0-InjEe_WU5q-aFwMICnwIsBSlV05s0AOKvDyerQ1VNRt0XTck1dk4crg/s1600/vuodenkierto00.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHldKk7MPBvulvJuMQoZwbh10z9VPrns4sB9ZkjwpOrZBYJkLBIA_IaYOvrgPWa12Kj6VcANgrampTp0-InjEe_WU5q-aFwMICnwIsBSlV05s0AOKvDyerQ1VNRt0XTck1dk4crg/s400/vuodenkierto00.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">5.9.2009 Koivuissa alkaa näkyä syysväriä, viimeiset kukat vielä kukkivat.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsf_UZD347kqQ_AlpMs9geciTdX8RKilivE9UfPWuw7hEYn6vwKMR2RYVidvZpDloCttrTQLA3uJH6suRvS0S3GE3kvF8L2ThCN6sJafL4618NIoN9_86Q8TP7FgxEgEaOKHOZdg/s1600/vuodenkierto01.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsf_UZD347kqQ_AlpMs9geciTdX8RKilivE9UfPWuw7hEYn6vwKMR2RYVidvZpDloCttrTQLA3uJH6suRvS0S3GE3kvF8L2ThCN6sJafL4618NIoN9_86Q8TP7FgxEgEaOKHOZdg/s400/vuodenkierto01.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">27.2.2010 Hyvä lumitalvi. Lumi painaa nuoria puita ja oksia luokalle.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM4WbDWSlIHymBTlt085xCmnGDHW69CF2fvATdTyxeA9y6IUK3h-bBo39uiHFAC6fyqfJzgo9lCC7ynRp3DXq2lYmGdA2lT6rkA2PyiG5zt2f_DixM0JdkVzrKPtnwD5TGj5U_dw/s1600/vuodenkierto02.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM4WbDWSlIHymBTlt085xCmnGDHW69CF2fvATdTyxeA9y6IUK3h-bBo39uiHFAC6fyqfJzgo9lCC7ynRp3DXq2lYmGdA2lT6rkA2PyiG5zt2f_DixM0JdkVzrKPtnwD5TGj5U_dw/s400/vuodenkierto02.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">30.5.2010 Niityltä on niitetty vuohenputkea ja nokkosta, jotta muut niittykasvit saisivat tilaa.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-xqDU1oUPaBqfB1BrywZbhAraRsONmyBLjDgPSXN3YAwWpN4GLZ0wCWkBdwWsOQkmkmbO80NeWt_6uzr-IY1kGolqIh6qXC5Pv4LdTjGOvpvYW82XJPF9z0laRNKaNvwSTjTfg/s1600/vuodenkierto03.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-xqDU1oUPaBqfB1BrywZbhAraRsONmyBLjDgPSXN3YAwWpN4GLZ0wCWkBdwWsOQkmkmbO80NeWt_6uzr-IY1kGolqIh6qXC5Pv4LdTjGOvpvYW82XJPF9z0laRNKaNvwSTjTfg/s400/vuodenkierto03.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">13.6.2010 Puna-ailakit ja (vuohen?)putket kukkivat. Talven painamia oksia näkyy vasemmalla.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSDzcd1vbHbVzTalpPfye3YWjFzbjsz8qUxYtE5_oRsVbv_8ptsA54LW-1fYvBcz1VOFQUTv4EWgJrS4SegFW9kQM1sJxzB-CVqht883IavFfLDJxEzOkkYxCdxeJU_DCDP4umxw/s1600/vuodenkierto04.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSDzcd1vbHbVzTalpPfye3YWjFzbjsz8qUxYtE5_oRsVbv_8ptsA54LW-1fYvBcz1VOFQUTv4EWgJrS4SegFW9kQM1sJxzB-CVqht883IavFfLDJxEzOkkYxCdxeJU_DCDP4umxw/s400/vuodenkierto04.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">27.6.2010 Korkeat putket ja heinät alkavat jyrätä puna-ailakit alleen. Pari ohdakettakin on jo noussut.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Le7soqla2Qs6tPsSqZVBnXa6MhOTqmdn3UFbDjgHt_-NLuRc3US-oYgCXKK0D2i0B7gx0eV9lmcRpULB7VToENcnxbVUpI8YnUX6hhNHUFv1UfFHev_YGp5LFNt30qGLc-uwZw/s1600/vuodenkierto05.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Le7soqla2Qs6tPsSqZVBnXa6MhOTqmdn3UFbDjgHt_-NLuRc3US-oYgCXKK0D2i0B7gx0eV9lmcRpULB7VToENcnxbVUpI8YnUX6hhNHUFv1UfFHev_YGp5LFNt30qGLc-uwZw/s400/vuodenkierto05.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">11.7.2010 Entistäkin runsaampi putkien kukinta. Lajit taitavat olla lähinnä vuohen- ja koiranputkea. Oikealla myös puutarhapensaat kukkivat.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy4Q6KgUvyMLwhsLf5STScszKwkqFVFgiDtlpMK4Pjq7teM2Cbmriu-UxnfvFCwmCoYcUHqxATt7TJ1CSQkeMTOHwyk9eOEs_eaX8XlBIdR6Zl5xeew4BLyQD9LbOejvnEoaZx0w/s1600/vuodenkierto06.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy4Q6KgUvyMLwhsLf5STScszKwkqFVFgiDtlpMK4Pjq7teM2Cbmriu-UxnfvFCwmCoYcUHqxATt7TJ1CSQkeMTOHwyk9eOEs_eaX8XlBIdR6Zl5xeew4BLyQD9LbOejvnEoaZx0w/s400/vuodenkierto06.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">1.8.2010 Kukinta alkaa olla ohi, siemenet kypsyvät.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrfN21gppxjzNIC0RecuelsZ1HaWzblcihoy1CNHD5izdxNSQunZm-aiBsr8MvyM16ewCAYW-FdjtDsDzW1O3rpH6LNISEYT6e_etOqqsSy33JuL1-HzqXVwCs11zHkndNFlti6A/s1600/vuodenkierto07.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrfN21gppxjzNIC0RecuelsZ1HaWzblcihoy1CNHD5izdxNSQunZm-aiBsr8MvyM16ewCAYW-FdjtDsDzW1O3rpH6LNISEYT6e_etOqqsSy33JuL1-HzqXVwCs11zHkndNFlti6A/s400/vuodenkierto07.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">22.8.2010 Siemenet ovat kypsiä ja varret ruskettuvat. Myös heinissä ja ensimmäisissä koivunlehdissä näkyy kellastumista.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj97CO4B07eUE2o1Gzex4YiMfgn4er9W0189wvnAffucytnQciCXFZkRZMq4Yomtdv_X-NjIGXBcvw4v-SdEW2utHpy08Ko1wa4ct74eED2nyM8Lb5eNsbonS2lJfAzkdt-8QtIsA/s1600/vuodenkierto08.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj97CO4B07eUE2o1Gzex4YiMfgn4er9W0189wvnAffucytnQciCXFZkRZMq4Yomtdv_X-NjIGXBcvw4v-SdEW2utHpy08Ko1wa4ct74eED2nyM8Lb5eNsbonS2lJfAzkdt-8QtIsA/s400/vuodenkierto08.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">18.9.2010 Niitty on niitetty ja haravoitu. Koivut ovat alkaneet enemmänkin kellastuttaa ja pudottaa lehtiään, tuuheahko raita on vielä vihreä.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRBwpCNH4gj8BG8pog7mQBHkzdC9BC7g38xjjOmLJLLojTagyx571uR7-VGQmQBnFlmmgKY8NoW76RR1mhnZVG7U32a3NqFsqfcR4yLv1uwUghzES4ClaGL0hxnukNT9gDHKmWQ/s1600/vuodenkierto09.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkRBwpCNH4gj8BG8pog7mQBHkzdC9BC7g38xjjOmLJLLojTagyx571uR7-VGQmQBnFlmmgKY8NoW76RR1mhnZVG7U32a3NqFsqfcR4yLv1uwUghzES4ClaGL0hxnukNT9gDHKmWQ/s400/vuodenkierto09.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">26.2.2011 Toinen hyväluminen talvi peräkkäin!</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgopVf9N2TjELvZHgvzAAECnRbMECulkUnYkHANgosllmi4EnLG81UBsh01Drri6A0PzDyfU-pQidOLjbQRdxJOx5a2xr0YgIWNTRUHp0Atwo5g43u1xTQZRAFU8V44jH3Qmvruhg/s1600/vuodenkierto10.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgopVf9N2TjELvZHgvzAAECnRbMECulkUnYkHANgosllmi4EnLG81UBsh01Drri6A0PzDyfU-pQidOLjbQRdxJOx5a2xr0YgIWNTRUHp0Atwo5g43u1xTQZRAFU8V44jH3Qmvruhg/s400/vuodenkierto10.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">29.5.2011 Rehevä vuohenputkikasvusto sekä muutamia voikukkia ja puna-ailakkeja kukassa.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEhPJH0uuS1nZL75VorBVYM2E9mp55z5UHnQtryrAHyEUj0UEhrrz9odemDJHLxF-d_SGR2EV3q-Q2E-txc9lv9mNke4-T_9lBvnZhG6zP4sxHEnACEZEIwR7iFP2ra88SSMJvRg/s1600/vuodenkierto11.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEhPJH0uuS1nZL75VorBVYM2E9mp55z5UHnQtryrAHyEUj0UEhrrz9odemDJHLxF-d_SGR2EV3q-Q2E-txc9lv9mNke4-T_9lBvnZhG6zP4sxHEnACEZEIwR7iFP2ra88SSMJvRg/s400/vuodenkierto11.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">17.6.2011 Aika lailla samannäköistä kuin vuosi sitten. Heinää, ensimmäisiä putkia ja puna-ailakkeja.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSOAXpfPXMNW0NqG6AVjZ_m1GCwnaS8X65y-DhkKV3L6lQWMldvbi0AANbhGTpRUcJf_iuS1Ec0K0aBKwSRKoNDK5dhac8jFiZRFOB4ydAs5MSAhoV6EMlMNt5STYCYkvTn2eF4A/s1600/vuodenkierto12.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSOAXpfPXMNW0NqG6AVjZ_m1GCwnaS8X65y-DhkKV3L6lQWMldvbi0AANbhGTpRUcJf_iuS1Ec0K0aBKwSRKoNDK5dhac8jFiZRFOB4ydAs5MSAhoV6EMlMNt5STYCYkvTn2eF4A/s400/vuodenkierto12.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">17.7.2011 Matalien putkin kukinta on ohi aikaisemmin kuin vuosi sitten. Yksi korkea karhun- tai ukonputki ja muutama ohdake erottuvat niityn takaosassa.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3jnh_8qhJMTiEJKCcOl8N9_j623L7gqF3n7Hm2XScSW4EwDzf8FQmw4CPNuaT6kNOME-tGQ01gcyzbX8VtapDJXDByawZsGSFCdyJrlwybhrcyn3E4S64IOj7UD1E9xZXWp18Wg/s1600/vuodenkierto13.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3jnh_8qhJMTiEJKCcOl8N9_j623L7gqF3n7Hm2XScSW4EwDzf8FQmw4CPNuaT6kNOME-tGQ01gcyzbX8VtapDJXDByawZsGSFCdyJrlwybhrcyn3E4S64IOj7UD1E9xZXWp18Wg/s400/vuodenkierto13.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">3.8.2011 Niityllä ei enää näy kukkia, on aika kypsyttää siemenet.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYAA-Alhi3VEW4kpOgC4FAoTjWwekuxuO5kYijpOLA1KQZP58euwn-hqVolXelwp5qnm7YD_qfbW3cNJvvZ8sxuxWZ1lhZMmrNcI6DpXMMeD8f7G1Hyi_Lxkh3gbcMVK0v5WdOBQ/s1600/vuodenkierto14.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYAA-Alhi3VEW4kpOgC4FAoTjWwekuxuO5kYijpOLA1KQZP58euwn-hqVolXelwp5qnm7YD_qfbW3cNJvvZ8sxuxWZ1lhZMmrNcI6DpXMMeD8f7G1Hyi_Lxkh3gbcMVK0v5WdOBQ/s400/vuodenkierto14.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">4.9.2011 Aurinkoinen syyspäivä. Kesäistä, paitsi ettei niitty kuki ja vasemman reunan koivusta on jo pudonnut lehtiä tielle.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1gTpXI-l_zkaTKFQMWFxM_BRfUmtigCfv2i5XNc6gBLxdAfI1VhBKpq-s-FwxaJJIOQHP0gLzikYZosIw1Mi2KTqcU4-Isu-6Tcxet7sH4o87zyvRpFby6gRl890U8gE5MbHqDQ/s1600/vuodenkierto15.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1gTpXI-l_zkaTKFQMWFxM_BRfUmtigCfv2i5XNc6gBLxdAfI1VhBKpq-s-FwxaJJIOQHP0gLzikYZosIw1Mi2KTqcU4-Isu-6Tcxet7sH4o87zyvRpFby6gRl890U8gE5MbHqDQ/s400/vuodenkierto15.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">17.9.2011 Syksy näkyy selvästi puissa (ja niiden alla), mutta maan pääväri on yhä vihreä.</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxjtSDPqulnkZXi9OQqpMrmUwu4IeZpj8I9nIFeICLeeWfRz3Kc9MqmQuDzg1jorT2YMpK9UgHgeASKmov36P5e3afeJc3JyBcCeQ1rjvKaTo8RV1A-c0qpBQpeOjZRf4LhAOBJg/s1600/vuodenkierto16.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxjtSDPqulnkZXi9OQqpMrmUwu4IeZpj8I9nIFeICLeeWfRz3Kc9MqmQuDzg1jorT2YMpK9UgHgeASKmov36P5e3afeJc3JyBcCeQ1rjvKaTo8RV1A-c0qpBQpeOjZRf4LhAOBJg/s400/vuodenkierto16.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">25.2.2012 Taas päästiin nauttimaan helmikuun hangista, vaikka lumi tulikin vasta tammikuussa eikä ole päässyt samalla lailla kertymään oksille ja katoille kuin kahtena aiempana vuonna.</td></tr>
</tbody></table>--------------------------------------<br />
<b>Pihka-suoritukset 2.3.2012</b><br />
<br />
<b>Tehtävä</b>: <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/taivas/pilvibongaus.html"></a><a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/kaikkialla/vuodenkierto.html">Vuodenkierto</a> - <i>valmis</i><span style="font-size: xx-small;"></span><br />
<br />
<b>Tähtiä saatu yhteensä</b>: 21/20 <span style="font-size: x-small;">(tehtävästä sai kaksi tähteä, joten meni jo yhdellä yli)</span><br />
--------------------------------------<br />
<br />
Pihka-merkkini on nyt siis suoritettu! Nyt vain lähetän <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/yleisohjeet.html#Pihka-merkin_saaminen">ohjeiden</a> mukaan <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/search/label/Pihka">linkin näihin raportteihin</a>, ja saan merkin paluupostissa.<br />
<br />
Kun katson raporttejani taaksepäin, huomaan aloittaneeni Pihkan parissa tammikuun lopussa 2009. Aikaa koko merkin suorittamiseen meni siis periaatteessa yli kolme vuotta, mutta minullahan oli välissä kuukausienkin taukoja, jolloin en tehnyt ainuttakaan tehtävää - ja tämä viimeisin tauko oli näköjään peräti reilut 16 kk. Mutta Pihkassa hienoa onkin, ettei sen tekemisestä ole tarkoitus ottaa stressiä. Edetä saa täsmälleen omaan tahtiin, eikä mitään aikarajoja ole. Tehtävätkin saa valita täysin vapaasti, eli aina löytää kulloiseenkin vuodenaikaan ja ympäristöön sopivan tehtävän, kun innostus iskee.<br />
<br />
Kuten <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2009/01/pihka-ja-pihabongaus.html">aloittaessani</a> kirjoitin, valikoin tekemäni tehtävät siten, etten mennyt aivan siitä missä aita on matalin. Tein kyllä muutamia helppojakin tehtäviä, kun se tuntui hauskalta, mutta innostuin tutustumaan myös itselleni vieraisiin aiheisiin. Koska se oli minusta hauskaa, tein monipuolisuuden vuoksi tehtäviä kaikista kahdeksasta <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat.html">tehtäväluokasta</a> <span style="font-size: x-small;">(esim. <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/metsa.html">metsä</a> ja <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/taivas.html">taivas</a>)</span>.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan Pihkan tehtävien kautta olen tullut viettäneeksi monta mukavaa hetkeä luontoa tutkien, mikä onkin koko homman juju - 20 tähden saavuttaminen ja sillä ansaittava kangasmerkki ovat hyviä kannustimia, mutta hienointa ovat saamani luontokokemukset ja niistä jääneet muistot <span style="font-size: x-small;">(joita voin mukavasti selailla täällä blogissa)</span>.<br />
<br />
Suosittelen kaikkia kokeilemaan muutamaa <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/">Pihka</a>-tehtävää! Valikoima on niin laaja, että eiköhän sieltä löydy jokaiselle jotakin :-)Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-40420775242225692912011-12-31T17:18:00.000+02:002011-12-31T17:18:08.905+02:00Toisaalta ja toisaalta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVA380-LOKPdqD4bDTlnMePsGxFrLWDmIHCE1W7LL-LWM5OyGRpAQRSD7Iv4IdxVAV8YihSvOenD3q0VgcQ51pmqEVl3OhfDEbywc36-LMk-X6shFUk8DWsNQV47AR1UAXFbFUig/s1600/pronssilehdet.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVA380-LOKPdqD4bDTlnMePsGxFrLWDmIHCE1W7LL-LWM5OyGRpAQRSD7Iv4IdxVAV8YihSvOenD3q0VgcQ51pmqEVl3OhfDEbywc36-LMk-X6shFUk8DWsNQV47AR1UAXFbFUig/s320/pronssilehdet.JPG" width="320" /></a></div><br />
Olen aina ollut sitä mieltä, että koska blogiin kirjoittaminen on vapaaehtoista, siitä ei pidä tehdä itselleen taakkaa ja epämukavaa velvoitetta, vaan sen tulee olla hauskaa ja lähteä kirjoittamisen ilosta tai muusta sellaisesta motivaatiosta. Sitä ohjenuoraa olenkin pääsääntöisesti noudattanut tämän blogin kanssa.<br />
<br />
Toisaalta, koska pidän siitä miten kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia ja antaa harjoitusta itsensä ilmaisussa, ja koska minusta on mukava palata aikaisemmin kirjoittamiini juttuihin <span style="font-size: x-small;">(erityisesti matkakertomuksiin, mutta myös muut jutut toimivat oman aikansa "muistoina")</span>, olen pitänyt sääntönä, että vähintään kerran kuussa on blogiin kirjoitettava, edes jotain pientä.<br />
<br />
Toisaalta nyt näyttää siltä, että jälkimmäisen säännön noudattaminen alkaa olla enemmän vastenmielistä kuin hauskaa. Osa kirjoittelusta on siirtynyt Facebookiin yms. kanaviin, ja muutenkin ajankäyttöni on hieman muuttunut siten etten enää ehdi ja/tai jaksa seurata toisten blogeja yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin. Lisäksi kaksi suurta henkilökohtaista asiaa pitää ajatukset tehokkaasti poissa tämän blogin profiiliin sopivista kirjoitusaiheista: toisaalta läheisen ihmisen vakava <span style="font-size: x-small;">(onneksi kuitenkin hoidettavissa oleva)</span> sairaus, toisaalta oma lähestyvä vanhemmuus odotetun perheenlisäyksen syntyessä jonkin ajan kuluttua, ja kaikki näihin liittyvä oheistoiminta.<br />
<br />
Toisaalta en halua luopua tästä blogista, sillä kuten sanottu, pidän siitä että voin jälkeenpäin lukea omia kirjoituksiani ja muistella mm. matkoja ja muita kokemuksia. Mihinkään toiseen päiväkirjaan ei tule kirjoitettua vastaavia asioita. Toisaalta en halua muuttaa tätä esim. vauvablogiksi, sillä olen tietoisesti halunnut pitää henkilökohtaisuudet täältä poissa.<br />
<br />
Toisaalta ja toisaalta. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että annan itselleni luvan luopua kerran kuukaudessa -säännöstäni, mutta en hautaa blogia, vaan kirjoitan tänne ensin mainitsemani periaatteen mukaisesti silloin, kun se tuntuu hauskalta, motivoivalta ja tarkoituksenmukaiselta!<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">P.S. Yksi <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/search/label/Pihka">Pihka-tehtävä</a> minulta on vielä suorittamatta <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/">Pihka-merkin</a> ansaitsemista varten, ja koska se luullakseni kannattaisi hoitaa alta pois ennen perheenlisäyksen saapumista, ainakin siitä toivottavasti tulee tänne raportti vielä kevään aikana :)</span>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-68197765494065220292011-11-29T21:50:00.001+02:002011-11-29T22:32:52.294+02:00Mistä tietää että on marraskuu?<span style="font-size: x-small;">(<a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2011/02/mista-tietaa-etta-on-helmikuu.html">Jatkoa sarjalle</a>) </span><br />
<br />
Kuun nimen mukaisesti luonto näyttää pääosin kuolleelta ja odottaa talven alkamista. On paljasta.<br />
<br />
Paitsi tällaisina lämpiminä syksyinä, kun ruoho on yhä vihreää, ja se hätkäyttää.<br />
<br />
Sääuutiset kertovat, missä päin maata on milloinkin tullut ensilumi. <br />
<br />
Ihmiset puhuvat siitä, miten on märkää ja pimeää, ja ketä kaamosmasennus koettelee milläkin tavalla. <span style="font-size: x-small;">(Tekee mieli sanoa, että omalla asenteella voi vaikuttaa omaan mielialaan. Yritän harjoittaa positiivista ajattelua.)</span><br />
<br />
Pimeää kieltämättä on sekä töihin lähtiessä että sieltä palatessa. Joskus myöhäisellä työmatkalla talojen tai pilvien takaa pilkistävä aurinko tuntuu ihanan piristävältä silmissä.<br />
<br />
Ylipäänsä selkeä sää tuntuu harvinaisuudelta, yleensä on pilvistä ja kosteaa.<br />
<br />
Kauppoihin ja ostoskeskuksiin tulee viimeistään nyt joulukoristeet ja jouluruuat, eikä se loppukuusta tunnu enää kovin aikaiselta.<br />
<br />
Pikkujouluaika alkaa. Lehdissä on uutisia taksijonoista.<br />
<br />
Taviokuurnan suvussa vietetään myös monia marraskuulle kasautuneita merkkipäiviä :-)<br />
<br />
Töissä mietitään, mitä ehditään vielä tehdä ennen jouluvapaita, ja mikä jää hoidettavaksi tammikuun puolenvälin jälkeen.<br />
<br />
Järjestöissä pidetään syyskokouksia ja mm. tehdään henkilövalintoja. Luopuvat toimihenkilöt valmistautuvat jättämään paikkansa seuraajilleen. <br />
<br />
Moni aloittaa lintujen talviruokinnan viimeistään nyt.<br />
<br />
Aktiivisimmat aloittavat jouluvalmistelut. <span style="font-size: x-small;">(Mikä on minusta aivan oikein, jos haluaa tehdä paljon valmisteluita. Parempi aloittaa ajoissa kuin valittaa stressistä jouluviikolla! Kokonaan toinen juttu on se, paljonko sitä joulua ylipäänsä tarvitsee valmistella.)</span><br />
<br />
Perinteen mukaisesti, kerro toki omat lisäyksesi listaan.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-58903982268639733632011-10-30T21:40:00.001+02:002011-10-30T21:45:42.247+02:00Kuvareportaasi Schwarzwald-LuzernSyyslomamatka päätettiin suunnata Lounais-Saksan Schwarzwald'iin <span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">("musta metsä", Black Forest)</span>, josta olin nähnyt komeita, metsäisiä kuvia, ja joka kuulosti myös netistä löytyneiden tietojen perusteella mainiolta paikalta pienille patikkaretkille ja luontomatkailulle. Lisäksi, kun nyt siellä päin maailmaa oltiin ja Keski-Euroopassa on niin hämmentävän helppoa liikkua junalla oikeastaan minne vain <span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">(paitsi Suomeen...)</span>, piipahdimme matkan lopuksi myös Sveitsin puolella vuoria ihastelemassa.<br />
<br />
Kirjoitettavaa olisi niin paljon, että tällä kertaa luovutan alkuunsa ja tyydyn kuvareportaasiin. Kuvatekstejä en tosin malta olla lisäämättä. Yleisesti voi sanoa, että sää suosi koko matkan ajan, kuten kuvista näkyy - oli hauskaa liikkua t-paidassa syyskuun viimeisellä viikolla :-)<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_DJZQ6Jhpp7IZtkyYmxCnFgkiAWq3egcQ2kqPxV5n2q5buWR6msCT2SfzeaTQIgjNPtEdO2dQu2PeK_QQZw0ffFmMJ2LkaTnYhqoo1xbF7qp1AUXR_G-jHBcOPRpo1JkCGo5JpQ/s1600/gerswi01.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_DJZQ6Jhpp7IZtkyYmxCnFgkiAWq3egcQ2kqPxV5n2q5buWR6msCT2SfzeaTQIgjNPtEdO2dQu2PeK_QQZw0ffFmMJ2LkaTnYhqoo1xbF7qp1AUXR_G-jHBcOPRpo1JkCGo5JpQ/s400/gerswi01.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen etappi: Tribergin pieni kylä keskellä Schwarzwaldia kukkuloiden kainalossa. Melko suosittu turistikohde, mutta silti viehättävä, ei turistien pilaama.</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz9nQkKWf-BG8T7LIzgTv1_dMb84OUmcWHktACHsh1rNPOFKHCB2rPrluNW-CdS8aQBvVGHiH0NFU60A1jiSqaandB4TbuqEJNFtItXhD-4xlPf2ZDD4cA-Vj_haY7JSHRPdc5iw/s1600/gerswi19.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM_1gdZoEiI1k_adr094aVS274VmFFw_xc_gxAVMAdKpLX32XdYGFStCDgi39Og_oKkeSl7bd06nDhnhzH5tCeKsKp3MHdDqpNShCUQsvL5HZS9q61P0483u4zTVoDImNDwUo6BA/s1600/gerswi02.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM_1gdZoEiI1k_adr094aVS274VmFFw_xc_gxAVMAdKpLX32XdYGFStCDgi39Og_oKkeSl7bd06nDhnhzH5tCeKsKp3MHdDqpNShCUQsvL5HZS9q61P0483u4zTVoDImNDwUo6BA/s400/gerswi02.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tribergin päänähtävyys, Saksan korkeimpana markkinoitu vesiputous. Korkein se ei ilmeisesti ole, mutta komea, kuten sitä ympäröivä luonnonpuistokin. Putous koostuu useista portaista, joten se ei näy kokonaan kuvassa.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NAY7srWpWwz2KD6ymr9tO7dAurwnTgWsvgZ1bTHHxiiCUb4idZ9Sb5Hy6gXszh2m1alZvjkmyHvUI7EXYmxcGx95SMSr2DZ_q51-rErKTZ23YZWg10xMW7Kdg999k1Yod6Pcww/s1600/gerswi03.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NAY7srWpWwz2KD6ymr9tO7dAurwnTgWsvgZ1bTHHxiiCUb4idZ9Sb5Hy6gXszh2m1alZvjkmyHvUI7EXYmxcGx95SMSr2DZ_q51-rErKTZ23YZWg10xMW7Kdg999k1Yod6Pcww/s400/gerswi03.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ympärillä olevat kukkulat ovat ilmeisen tyypillistä Schwarzwaldia: metsäisiä ja kutsuvia! Retkeily oli helppoa, sillä reittejä oli paljon ja ne oli enimmäkseen hyvin viitoitettu.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbqQoriXHU4qYktl9cwy0IkQSo58DGXiQKRodwS_rp7T8b2tnqDFBZqfXm0b0UWWcrZmQ5hisAIXS_UFLYf5IjkIkGYcQQqD5bLBnGJI_A3Lr-W4xjqXIJ5sR0eOT4QbqYtBVJ9Q/s1600/gerswi04.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbqQoriXHU4qYktl9cwy0IkQSo58DGXiQKRodwS_rp7T8b2tnqDFBZqfXm0b0UWWcrZmQ5hisAIXS_UFLYf5IjkIkGYcQQqD5bLBnGJI_A3Lr-W4xjqXIJ5sR0eOT4QbqYtBVJ9Q/s400/gerswi04.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsätyypit vaihtelivat jonkin verran, mutta pääsääntöisesti ne olivat suomalaisen silmään eksoottisia, lauhkean vyöhykkeen lehtipuuvaltaisia metsiä. Tyypillisesti esimerkiksi tällaisessa pyökkimetsässä aluskasvillisuutta oli meikäläiseen boreaaliseen metsään verrattuna niukasti, lähinnä kai kovan varjostuksen takia.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc0F87xjf38DTR4KaYFStHT7vw6Cg2BVBz3pkem_0aKMqfeyRQ7jOsFY3OyibE6XR-bsaBIYUtliGpWw4FckDyVN9Dq0KY-ECoO6qR-Hfv_dUzy5qZaEqx5X95C7OhI2dZSFeIhQ/s1600/gerswi05.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc0F87xjf38DTR4KaYFStHT7vw6Cg2BVBz3pkem_0aKMqfeyRQ7jOsFY3OyibE6XR-bsaBIYUtliGpWw4FckDyVN9Dq0KY-ECoO6qR-Hfv_dUzy5qZaEqx5X95C7OhI2dZSFeIhQ/s400/gerswi05.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisin puulaji, pyökki (<i>Fagus sylvatica</i>). Helppo tunnistaa soikeista, hieman aaltoreunaisista lehdistä ja sileän harmaasta rungosta. Näin syksyllä pyökinpähkinöitä oli maassa runsaasti, paikoin karike koostui pääosin niistä.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU-_jnvAAsgnY2Sv0upxtaFcQ9GhDehQ2LKWvA-FtLofeu7WJlTxprFXJz4Wmx_OesIrSC6l5hbgVYhNmf9PhcYJ39DI2HIwAbEwZd_ny3uDepNtdtnZcvigMaL9CJgbenFbQsjA/s1600/gerswi06.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU-_jnvAAsgnY2Sv0upxtaFcQ9GhDehQ2LKWvA-FtLofeu7WJlTxprFXJz4Wmx_OesIrSC6l5hbgVYhNmf9PhcYJ39DI2HIwAbEwZd_ny3uDepNtdtnZcvigMaL9CJgbenFbQsjA/s400/gerswi06.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotoista metsävaahteraa hieman muistuttava vuorivaahtera (<i>Acer pseudoplatanus</i>) oli myös yleinen, samoin tammi, pähkinäpensas, kuusi ja saksanpihta. Metsälinnuista äänekkäimpiä olivat kuusitianen ja pähkinänakkeli.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlbF6apk-wg_VTegbtof_EmQD_8I1Fqm4xwzRPaWQPrNA89ODjXe05G8SufJMb8K_4D3390Ajg8o6tUV09QwqenqWkt6w88avlOQ6_IJQu-mKnAkUoWXsmz3ZYpdrfaNltozBzaw/s1600/gerswi07.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlbF6apk-wg_VTegbtof_EmQD_8I1Fqm4xwzRPaWQPrNA89ODjXe05G8SufJMb8K_4D3390Ajg8o6tUV09QwqenqWkt6w88avlOQ6_IJQu-mKnAkUoWXsmz3ZYpdrfaNltozBzaw/s400/gerswi07.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylän helpoimmin havaittavia lintuja olivat nokivarikset (<i>Corvus corone</i>), hiljattain erotettu omaksi lajikseen. Niskan vaalea täplä ei kuulu normaaliin asuun, taisivat vain olla höyhenet epäjärjestyksessä.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYxzTajVjd-dG2vz-_uq2qBNZYesmXe6oZ1ph-NelnZbVIU9XeLI90uxtrFLrpqCnR0CVyykTh0jNV950bIKW9iN9rzSnKJ-sNYKwRf-UDLQrzetAtr79yM2wGUGIE2HyaSXI92Q/s1600/gerswi08.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYxzTajVjd-dG2vz-_uq2qBNZYesmXe6oZ1ph-NelnZbVIU9XeLI90uxtrFLrpqCnR0CVyykTh0jNV950bIKW9iN9rzSnKJ-sNYKwRf-UDLQrzetAtr79yM2wGUGIE2HyaSXI92Q/s400/gerswi08.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen matkakohde, Schwarzwaldin alueen "pääkaupunki" Freiburg. Suunnilleen Turun kokoinen kaupunki sijaitsee varsinaisten kukkuloiden länsipuolella, lähes Reinin laaksossa, mutta muutamia nyppylöitä on kaupungin vieressäkin. Yhden niistä huipulla on korkea näkötorni, josta kuva on otettu. Kuvan vasenta puoliskoa hallitsee vanha kaupunki kirkkoineen.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6BYCWEJ5So1XOihG3vm-cMnLCYb6kAJhzhxaid8wsOdf2rYlrkA4ABcJoSNXc6QJBaeT9Bx6fLWmwXufhJxDu2c49p5WCXVC0Zsrm_xd5lrkkERW_qlPTVObzBF5mEZ01ZoZ16g/s1600/gerswi09.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6BYCWEJ5So1XOihG3vm-cMnLCYb6kAJhzhxaid8wsOdf2rYlrkA4ABcJoSNXc6QJBaeT9Bx6fLWmwXufhJxDu2c49p5WCXVC0Zsrm_xd5lrkkERW_qlPTVObzBF5mEZ01ZoZ16g/s400/gerswi09.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanha kaupunki oli viehättävä. Erikoisuutena ovat lähes joka kadun reunassa kulkevat matalat vesikanavat, joita ennen on käytetty ainakin hevosten ja muiden eläinten juottamiseen ja kaupungin puhdistamiseen. Turisti saa varoa askeleitaan.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5gWQDlGYq30rrNbnilKNdsifjwx_Eag9evqz-09YhufsBZxV4ft2P8QPzBX57aNW-mcJYQyHA3ADPXS2yXw0oC4f-pft2ippr-1FVrfHsdaD1rEzv46W-gzsBVJlx-j4ybphBTA/s1600/gerswi10.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5gWQDlGYq30rrNbnilKNdsifjwx_Eag9evqz-09YhufsBZxV4ft2P8QPzBX57aNW-mcJYQyHA3ADPXS2yXw0oC4f-pft2ippr-1FVrfHsdaD1rEzv46W-gzsBVJlx-j4ybphBTA/s400/gerswi10.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaupungin puistoissa ja pihoilla kasvoi kiinnostavia puita. Tässä jalokastanja (<i>Castanea sativa</i>) - siis se aito paahdettava kastanja, joka on eri kasvi kuin Suomenkin puistoissa yleinen hevoskastanja (<i>Aesculus hippocastanum</i>).</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8mZUYa9gqa5ka-iiXnj-NgsYF7VLqJ9Bdai-MEDvEqiGPsh5rhtwaCtlKCRuimh9WgO5DXOyfHrAmv163Ryi1xEDETeNhsNVwMAXP5mgA5DssdquOhmXxP_SPlQG92dh_tLtEiQ/s1600/gerswi11.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8mZUYa9gqa5ka-iiXnj-NgsYF7VLqJ9Bdai-MEDvEqiGPsh5rhtwaCtlKCRuimh9WgO5DXOyfHrAmv163Ryi1xEDETeNhsNVwMAXP5mgA5DssdquOhmXxP_SPlQG92dh_tLtEiQ/s400/gerswi11.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herttainen, pienilehtinen ja pyöreäliuskainen niverävaahtera (<i>Acer campestre</i>). </td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFvPXq1LBArLH0l51DD3Sbo847Hc66W1jkKhrhcn6P0ZcmqbhSzbVPr3Hbhlw-dTdUnKlcbCxnY5fIS0FeuBhuHSz0ER7RGYYtx6LCDv3nCpctOZloCGk3s7vjHhV01HiH1zFfQ/s1600/gerswi12.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFvPXq1LBArLH0l51DD3Sbo847Hc66W1jkKhrhcn6P0ZcmqbhSzbVPr3Hbhlw-dTdUnKlcbCxnY5fIS0FeuBhuHSz0ER7RGYYtx6LCDv3nCpctOZloCGk3s7vjHhV01HiH1zFfQ/s400/gerswi12.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Freiburgistakin pääsee helposti päiväretkille lähiympäristöön. Yhteensä tunnin juna- ja bussimatkan päässä sijaitsee Schwarzwaldin korkein huippu, Feldberg (1493 m), jonne oli suhteellisen helppo kiivetä. Näköala oli palkitseva.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk7M-jeXk_9DKbkrxpGMTYwSZmD17aHhe4BPvS4s9oE37yTbe5e-0wWeUGSXNUXoyL8cc80P4IZvLLKpylKIqpvJCcitC8gWJId-dUwfstR19FImaAbaynpJV1P-2d-SmmD3flXQ/s1600/gerswi13.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk7M-jeXk_9DKbkrxpGMTYwSZmD17aHhe4BPvS4s9oE37yTbe5e-0wWeUGSXNUXoyL8cc80P4IZvLLKpylKIqpvJCcitC8gWJId-dUwfstR19FImaAbaynpJV1P-2d-SmmD3flXQ/s400/gerswi13.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sveitsin puolella tukikohdaksi valikoitui maan keskellä, Alppien pohjoisreunalla oleva Luzern. Kaupungin keskellä on kirkasvetinen Luzern-järvi laskujokineen. Etualalla ovat vanha pato ja siitä purkautuva voimakas virta, taka-alalla vasemmalla oppaiden mukaan Sveitsin kuvatuin nähtävyys, Luzernin vanha vesitorni ja sen kohdalta joen ylittävä, keskiaikainen puusilta.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU90CzhbmN5C6jK84as_TFwq46dRgd5WvKsUYnOJeo0hIKGEEfioiLpv1cjkBhHFgsSc2blapRu_KtZKQfmI23vD-x4bGpCVoYa0JLX-AIwaRfjVxULDfkzxFWA3_g5ifqcFBlgw/s1600/gerswi14.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU90CzhbmN5C6jK84as_TFwq46dRgd5WvKsUYnOJeo0hIKGEEfioiLpv1cjkBhHFgsSc2blapRu_KtZKQfmI23vD-x4bGpCVoYa0JLX-AIwaRfjVxULDfkzxFWA3_g5ifqcFBlgw/s400/gerswi14.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkan kirjaimellinen huippukohta oli retki Luzernin viereiselle Pilatus-vuorelle (2128 m) - korkein paikka, jossa olen käynyt. Toisin kuin Feldbergille, tänne emme kiivenneet omin voimin, vaan menimme junalla! Maailman jyrkin (jopa 49 %) ja ehkä vanhinkin (vuodesta 1889) toimiva "hammasrata" oli jännittävä ja rata paikoin uskomattoman jyrkän näköinen, mutta kätevästi se vei 40 minuutissa huipulle. Punaiset vaunut ja rata näkyvät kuvassa.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSX2nYf5iei2Cse8Egr-wTW0_UOvnmdbf1P5YNPERZfsczYj3-CJQ-PhbjA9ThoMiDT4YAlH_0oWuO1NX8qOJkEDqjnMBtFMc3dWfPABbX9CW8iUAqCXEIfS8kGzRFoW8o6C_vMQ/s1600/gerswi15.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSX2nYf5iei2Cse8Egr-wTW0_UOvnmdbf1P5YNPERZfsczYj3-CJQ-PhbjA9ThoMiDT4YAlH_0oWuO1NX8qOJkEDqjnMBtFMc3dWfPABbX9CW8iUAqCXEIfS8kGzRFoW8o6C_vMQ/s400/gerswi15.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuoren huipulla oli useita ravintoloita ja hotelleja, ja paljon turisteja (mm. liitovarjoilijoita), mutta silti todella upeaa! Auringonpaisteessa myös yllättävän lämmintä.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2aEsjifsx9F6Jsip6abBqWe9882w5119gp8T92Ir-Eq3oDDyAMqVTVXJ8izKzj0h_N_Pt4CNZoRjBStnVRK22MEbPedCxcBmnIRE57LgNBH_WrUKPFLZcd-IQtQwkn6jxi1bqVQ/s1600/gerswi16.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2aEsjifsx9F6Jsip6abBqWe9882w5119gp8T92Ir-Eq3oDDyAMqVTVXJ8izKzj0h_N_Pt4CNZoRjBStnVRK22MEbPedCxcBmnIRE57LgNBH_WrUKPFLZcd-IQtQwkn6jxi1bqVQ/s400/gerswi16.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näköala huipulta lähimaastoon, lähes 600 m alemmas.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_FcpeivZ_rxLRoyp0eAoeDLzqJ7-mNQ5V1OIoMbz0nZKZPhd1R_CmJ2xbBcabRSkplTPKSY4aQxAWuHzgyqQog-hPBwiULxUnsbFpm7e1XLE-81DzyIYiBFVUJmZEPWoIXSoAvg/s1600/gerswi17.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_FcpeivZ_rxLRoyp0eAoeDLzqJ7-mNQ5V1OIoMbz0nZKZPhd1R_CmJ2xbBcabRSkplTPKSY4aQxAWuHzgyqQog-hPBwiULxUnsbFpm7e1XLE-81DzyIYiBFVUJmZEPWoIXSoAvg/s400/gerswi17.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä pohjoiseen, Alpeille. Litteäksi hioutuneisiin Suomen maisemiin tottuneille oikean vuoriston näkeminen on epätodellinen kokemus. Oletteko ihan varmoja, ettei tuo ole vain jonkin elokuvan taustamaalaus?</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr_V9VHFZB7ABF4yxn4LOiX8gaE91x2v94qhFD6H1mqrakF8SYfontLfXTXHZOk-quyl8nJJ6T0hkj1A0ttjU2gw2KaIyfQbuHU2mNBYey3-kAEsmQz7S8HCPTowSNRywUplKQtg/s1600/gerswi18.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr_V9VHFZB7ABF4yxn4LOiX8gaE91x2v94qhFD6H1mqrakF8SYfontLfXTXHZOk-quyl8nJJ6T0hkj1A0ttjU2gw2KaIyfQbuHU2mNBYey3-kAEsmQz7S8HCPTowSNRywUplKQtg/s400/gerswi18.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reissun ainoa elis (elämänpinna), mutta sitäkin hauskempi: alppinaakka (<i>Pyrrhocorax graculus</i>). Näitä lintuja elää vain korkeilla vuorilla, mutta siellä missä vuorilla on ihmisiä, alppinaakat tulevat hyödyntämään helppoa ruokaa rohkeina kuin mitkä tahansa kaupunkilinnut. Niiden äänet olivat hauskoja, kuin pienten papukaijojen sirahduksia ja viserryksiä.</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz9nQkKWf-BG8T7LIzgTv1_dMb84OUmcWHktACHsh1rNPOFKHCB2rPrluNW-CdS8aQBvVGHiH0NFU60A1jiSqaandB4TbuqEJNFtItXhD-4xlPf2ZDD4cA-Vj_haY7JSHRPdc5iw/s1600/gerswi19.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz9nQkKWf-BG8T7LIzgTv1_dMb84OUmcWHktACHsh1rNPOFKHCB2rPrluNW-CdS8aQBvVGHiH0NFU60A1jiSqaandB4TbuqEJNFtItXhD-4xlPf2ZDD4cA-Vj_haY7JSHRPdc5iw/s400/gerswi19.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aivan lopuksi oli muutama tunti aikaa kierrellä Zürichissä, mutta kymmenen matkapäivän ja kahden vanhan kaupungin jälkeen ei kaupungista enää kovasti jaksanut innostua. Hauskaa oli kuitenkin seurata Suomessa harvinaisen, pienen mutta terhakkaan pikku-uikun (<i>Tachybaptus ruficollis</i>) sukeltelua kaupungin rannassa.</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Kaiken kaikkiaan mainio reissu. Kulttuurimatkaajalle löytyy epäilemättä loputtomasti tutkittavaa Keski-Euroopan kaupungeissa, jotka kaikki ovat Suomen mittapuun mukaan vanhoja, ja niiden välillä kulkeminen on tosiaan riemastuttavan helppoa kattavilla juna-yhteyksillä. Luonnosta kiinnostuneen kannattaa käyttää kaupunkeja ja kyliä enemmän tukikohtina, joista on helppo tehdä päiväretkiä ympäristöön. Kauas ei tarvitse mennä, sillä jo lähimetsät ovat suomalaisen silmään eksoottisia, kukkuloista ja vuorista puhumattakaan. <span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">(Junapainotteinen Euroopan-matka jättää myös hitusta paremman omantunnon kuin kaukomatka Aasiaan, vaikkei allekirjoittanut voi erityisesti ekomatkailijan saavutuksilla kehuskellakaan.)</span>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-86840589017728652572011-09-22T14:20:00.002+03:002011-09-22T14:28:42.668+03:00Biologian perusteet hukassaOn ollut sellaisia luonto-uutisia liikkeellä, ettei biologi voi kuin huokailla <span style="font-size: x-small;">(jos ei ehdi itse tarttua epäkohtiin ja alkaa kampanjoimaan - hatunnosto heille jotka sitä tekevät!)</span>.<br />
<br />
Ensinnäkin, <a href="http://yle.fi/alueet/turku/2011/09/susien_puolesta_vedottiin_adressilla_2889813.html">Suomen susien määrä on pudonnut viidessä vuodessa lähes puoleen</a>, <a href="http://www.salakaadotseis.fi/2011/09/21/salakaadot-seis-vetoomus-kerasi-lahes-4500-nimea-suomen-susien-puolesta/">ja yhdeksi syyksi on nyt ihan virallisesti todettu salametsästys</a>. Kun katsoo telkkarista hienoa luontodokumenttia vaikkapa sarvikuonoista tai gorilloista ja näkee miten salametsästäjät niitä säälittä tuhoavat, voi ihan tuntea miten sisimmässä kuohuu suuttumus ja epätoivo eläinten ja luonnon puolesta. Ongelmat vain tuntuvat olevan toivottoman kaukana, kehitysmaiden viidakoissa ja savanneilla. On myös helppo ajatella, että salametsästystä ruokkivat mm. köyhyys ja tietämättömyys, ja että eihän täällä "sivistyneessä maailmassa" tuollaista päästettäisi tapahtumaan, täällä on sentään laki ja järjestys. <br />
<br />
Mutta eivät asiat ole Suomessa juurikaan paremmin - salametsästys ja eläinten vainoaminen ovat ilmeisesti täällä paikoitellen suorastaan arkipäivää. Susien lisäksi täällä salametsästetään mm. <a href="http://www.birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml#05072011">petolintuja</a>, ja toisin kuin esim. sarvikuonojen kohdalla (joista käytetään sarvi) näistä kummastakaan ei ole ihmiselle mitään hyötyä ruokana tai käyttötarpeina, vaan tapot ovat välillä hyvinkin julmia ja raadot hylätään metsään. Miksi Suomen kaltaisessa vauraassa ja hyvin koulutetussa maassa esiintyy ihan samoja ongelmia, joita kauhistelemme kaukomailla? Ainoa lohtu on, etteivät Suomessa kyseessä ole minkään lajin maailman viimeiset yksilöt <span style="font-size: x-small;">(saimaannorppaa ei kai suorastaan vainota, vaikka verkkokalastuksesta ei toisaalta haluttaisi luopua?)</span>, mutta on pelottavaa kuvitella salametsästykseen syyllistyvien ihmisten ajatusmaailmaa. Eivätkö he tosiaan ymmärrä? Vai eikö koulussa ole opetettu, mikä on esimerkiksi petoeläinten merkitys ja vaikutus luonnossa?<br />
<br />
Muistutettakoon myös, että Suomi on Maltan kanssa ainoa EU-maa, jossa harjoitetaan lintujen kevätmetsästystä, ja <a href="http://www.birdlife.org/community/2011/06/criticism-of-finlands-spring-hunting-of-common-eider/">olemme saaneet sen johdosta kansainvälistäkin huomiota</a>. Se tosin ei ole salametsästystä, vaan tapahtuu ihan laillisesti. Ei se silti oikein ole.<br />
<br />
Otetaan toinen uutinen, johon johdattelen kysymysparilla. Mikä on mielestäsi oikea tapa määritellä kalastuskiintiöiden koko? Entä miten arvelet kiintiöiden koon tällä hetkellä määräytyvän EU:n tasolla?<br />
<br />
<a href="http://www.vihrealanka.fi/node/10118">Lehtiuutinen</a> aiheesta oli niin ihmeellinen, etten tiennyt pitäisikö olla iloinen vai surullinen:<br />
<blockquote>Kalastuskiintiöt saattavat kohta perustua todellisuuteen. Euroopan unionin kalastuskiintiöt saatetaan määrätä tulevaisuudessa tieteellisten arvioiden pohjalta. </blockquote>Mitä ihmettä - mitenkäs ne sitten on tähän asti määrätty? No, en oikeastaan ole järin yllättynyt:<br />
<blockquote>Tähän saakka kiintiöistä on väännetty EU:n kalastus- ja maatalousministerien kokouksissa, joissa jokainen maa on lähinnä yrittänyt varmistaa mahdollisimman suuren pyyntikiintiön itselleen.</blockquote>Niinpä tietysti. Eipä siis ihme, että:<br />
<blockquote>EU:n merialueiden kalakannoista jopa kolme neljännestä on ylikalastettuja ja kolmannes kannoista on romahdusvaarassa.</blockquote>Myös poliitikoilta ja kalastuksen edunvalvojilta ovat tainneet jäädä biologian läksyt lukematta. Ei tarvitse odottaa edes siihen asti, että kalakannat todella loppuvat - kalastuselinkeino joutuu vakaviin vaikeuksiin jo paljon aikaisemmin, jos ei kalastuskiintiöitä sopeuteta kantojen kokoon nopeasti. Pienemmät leikkaukset nyt ovat varmasti mukavampia kuin isot romahdukset myöhemmin. Kukaan ei hyödy siitä, että kalakannat romahtavat ja ehkä lopulta katoavat kokonaan.<br />
<br />
Kolmanneksi loppukevennys, josta on tulossa hyvää vauhtia uusi lentävä lause Sauli Niinistön kuuluisten "<a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2007/11/mihin-koppakuoriaisia-tarvitaan.html">tupajumien ja torakoiden</a>" rinnalle:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.blogger.com/goog_1471654931" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjW8KB8RI2s-yvkzeI4LpSD4VrbckxRYF32fDRYiKp_h54d7w3hOIU6KeIQrVNYdJCKqXKkA_rROmNROeSuO7d5U6lj0WTqSYdtxdQ1zSbKjZz5xiwMfNt64k4lWYkjjHkbdRk-Q/s400/koskinen_uhanalaiset_lajit_fi_SeppoLeinonen.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://www.seppo.net/ministeri-koskinen-ja-luonnon-monimutkaisuus">Copyright: Seppo Leinonen</a></td></tr>
</tbody></table><a href="http://www.seppo.net/ministeri-koskinen-ja-luonnon-monimutkaisuus">Seppo Leinosen sivuilla</a> esitellään myös alkuperäinen uutisartikkeli, jonka suosittelen lukemaan - siksikin, että se sisältää mm. väärän tulkinnan suurpetojen luokitusperusteista. Ja jos jollekin todella on vielä epäselvää, mikä se punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat, niin tietoa löytyy <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21686&lan=fi">Ympäristöhallinnon sivuilta</a>.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-48112061077372237872011-08-28T17:48:00.007+03:002011-08-28T18:05:37.689+03:00Kuka auttaa loukkaantunutta eläintä?<blockquote><i>Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.</i><br />
<div style="text-align: right;"><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247">Eläinsuojelulaki</a>, 14§</div></blockquote><br />
Saan silloin tällöin työni puolesta puheluita ihmisiltä, jotka ovat löytäneet <span style="font-size: small;">- tai luulevat löytäneensä - </span>loukkaantuneen eläimen. Auttamishalu on yleensä suuri, ja Suomessa ihmiset ovat tottuneet siihen, että aina löytyy se jokin oikea viranomainen tai muu taho, jolle kunkin ongelman hoitaminen kuuluu. Yllättäen näin ei tässä tilanteessa ole.<br />
<br />
<br />
<b>Tarvitseeko eläin apua? </b><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLA_HBSRpOha20LnhGS3lS5HWfchciyJbIftJegtbWaQbn4XvTRzW6P_fyEiAiDwaioE8Q0xSQz5fLo9fgbOQx8FqyVAs-ZoGyYceuJZQOU0ua2xJcox3Axu2InuTycg7iMdnczw/s1600/672px-Bunny_greek_Lemur12.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLA_HBSRpOha20LnhGS3lS5HWfchciyJbIftJegtbWaQbn4XvTRzW6P_fyEiAiDwaioE8Q0xSQz5fLo9fgbOQx8FqyVAs-ZoGyYceuJZQOU0ua2xJcox3Axu2InuTycg7iMdnczw/s200/672px-Bunny_greek_Lemur12.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="center"><td class="tr-caption"><span style="font-size: xx-small;">Älä koske jäniksenpoikaseen, ellei ole ihan pakko. </span><br />
<span style="font-size: xx-small;">Kuva: "<a href="http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bunny_greek.jpg">Lemur12</a>"</span></td></tr>
</tbody></table><span style="font-size: small;">Ensimmäinen ongelma on se, että vaikka eläin näyttäisi olevan avun tarpeessa, se ei sitä ehkä kuitenkaan ole. Esimerkiksi jänisten ja rusakoiden poikaset viettävät suurimman osan ajastaan yksin - emo käy vain 1-2 kertaa päivässä imettämässä niitä. Kerrostalon pihalla tepasteleva, lentokyvytön lokinpoikanen on samassa tilanteessa - senkin vanhemmat saattavat käydä ruokkimassa poikasta esimerkiksi vain öisin, ja lokinpojille on tyypillistä lähteä kuljeskelemaan ympäristöön ennen lentokyvyn saavuttamista. Muutkin yksinäiset, pienet eläimet herättävät välillä ihmisten suojeluvaistot, mutta useimmiten emot ovat lähettyvillä ja uskaltavat tulla esiin vasta kun ihminen poistuu paikalta.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Oikea ratkaisu näissä tilanteissahan on tietysti olla tekemättä mitään. </span><span style="font-size: small;">Jos eläin ei ole selvästi loukkaantunut, sillä todennäköisesti ei ole mitään hätää. </span><span style="font-size: small;"><u>Luonnonvaraisen eläimen on aina parempi olla luonnossa kuin stressaantua ihmisen käsittelyssä ja helposti väärässä tai puutteellisessa hoidossa.</u> Jos eläin on vaarallisessa paikassa, kuten ajotiellä, sen voi siirtää esim. lähimpään pensaikkoon. Kannattaa käyttää hanskoja tai vaikka pyyhettä apuna ja suojana. Jäniksenpoikasten kohdalla varoitetaan joskus ihmisen hajun tarttumisesta, mihin en osaa ottaa kantaa, mutta ainakin kannattaa suojata itsensä mahdollisilta puremilta, raapimisilta ja/tai taudinaiheuttajilta.</span><br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><b>Kuka auttaa, jos apua tarvitaan? </b></span><br />
<br />
Suurempi ongelma on kuitenkin se, että jos eläin todella on aidosti loukkaantunut, tilanne on yllättävän vaikea ja monimutkainen. <u>Vaikka laki velvoittaa auttamaan, missään ei ole määritelty, kenen vastuulla ja kustannuksella se pitäisi tehdä.</u> Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, johon voisi ottaa yhteyttä ja kysyä toimintaohjeita, tai jonne eläimen voisi toimittaa saamaan hoitoa. Suomesta puuttuu kattava eläinhoitoloiden ja asiantuntijoiden verkosto.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcW0Fq-WIrzt-TW_L8E6B1hzKvpfYhpli80LvwcCelz3bb6PbnqU4Uzk28zBLZY-eLbYlRA6UVOicW9hvxu3_-czPh02w5Cxz_q2KazYizvVM0e_4by5XXgSNGUdX9P3IqFeFLoA/s1600/4854854562_0fedac48fa_z_JsonLind.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="162" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcW0Fq-WIrzt-TW_L8E6B1hzKvpfYhpli80LvwcCelz3bb6PbnqU4Uzk28zBLZY-eLbYlRA6UVOicW9hvxu3_-czPh02w5Cxz_q2KazYizvVM0e_4by5XXgSNGUdX9P3IqFeFLoA/s200/4854854562_0fedac48fa_z_JsonLind.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Lokinpoikanen. Kuva: "<a href="http://www.flickr.com/photos/26421824@N03/4854854562/sizes/z/in/photostream/">JsonLind</a>". </span><br />
<span style="font-size: xx-small;">Julkaistu Creative Commons -lisenssillä.</span></td></tr>
</tbody></table>Tietoa on netissä tarjolla, mutta se on hajanaista ja vajavaista. Toisaalta ei voida antaa valmiita hoito-ohjeita jokaiseen tapaukseen, eikä eläimen kotihoito ole kaikissa tilanteissa edes mahdollista, ja toisaalta luonnonvaraisia eläimiä vastaanottavia hoitopaikkoja on aivan liian vähän, ja monet niistä toimivat yksityisesti, kokonaan tai osittain vapaaehtoisvoimin, hyvin rajallisilla resursseilla. Omalla kustannuksellaan akuutisti apua tarvitsevan eläimen voi tietysti viedä lähimmälle eläinlääkärille, mutta kaikki eivät suostu ja/tai osaa hoitaa ainakaan kaikkia luonnonvaraisia eläimiä. Toisaalta jotkut yksityiset asianharrastajat ovat tottuneita hoitamaan esimerkiksi loukkaantuneita lintuja, mutta nimet ja yhteystiedot eivät välttämättä ole yleisesti tiedossa.<br />
<br />
Vaikka hoitopaikka löytyisi, eläimen toimittaminen sinne ei myöskään ole kenenkään vastuulla. Eläintä voi ensinnäkin olla vaikea saada kiinni. Toiseksi hoitolasta ei yleensä ehditä eläintä hakemaan, ja jos löytäjällä ei ole mahdollisuutta lähteä sitä kuljettamaan, vaaditaan kekseliäisyyttä. Ehkä joku autollinen tuttava voisi auttaa? <a href="http://www.matkahuolto.fi/fi/pakettipalvelut_yksityisille/kuljetusehdot/elainkuljetukset/">Busseissa ei kuljeteta eläviä eläimiä</a> ainakaan rahtina, mutta jos pystyt itse lähtemään mukaan, asiaa kannattaa kysyä. <br />
<br />
Vielä eräs ongelma on, että maallikon voi olla vaikea arvioida, milloin eläin on niin pahasti loukkaantunut, että se olisi lopetettava, ja mikä olisi paras keino tehdä se. Lopetuskeinoista on vielä vaikeampi löytää tietoa kuin hoitopaikoista. Joka tapauksessa jokaisella on oikeus lopettaa selvästi kärsivä eläin, oli laji rauhoitettu tai ei.<br />
<br />
<br />
<b>Mitä tehdä?</b><br />
<br />
Tässä eri tahoilta kerättyjä ohjeita. <span style="font-size: x-small;">(tekstit otteita, lue lisää ao. sivulta)</span> Listaa saa mielellään täydentää.<br />
<br />
YLEISTÄ<br />
<br />
<a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9048&lan=fi">Ympäristöhallinto</a><br />
<i>Jotkin eläintarhat ottavat vastaan apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä. Asiasta on aina hyvä sopia etukäteen puhelimitse. Luonnonvaraisten vahingoittuneiden eläinten hoidosta ja käsittelystä tietävät myös mm. kuntien eläinsuojeluviranomaiset, eläinsuojeluyhdistykset ja pelastuslaitokset (yleinen hätänumero 112).</i><br />
<br />
<a href="http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/kaikilla_on_velvollisuus_auttaa">Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY</a><br />
<i>Luonnoneläin on aina syytä toimittaa asiantuntijan hoitoon. On tärkeää, että eläimen elintavat tunnetaan, sen ikä osataan arvioida, mahdolliset vammat osataan hoitaa sekä järjestää sille lajinsa tarpeiden mukainen pitopaikka. Jos olet epävarma löytämäsi luonnonvaraisen eläimen voinnista, on parasta olla koskematta siihen ja seurata tilannetta kauempaa.</i><br />
<br />
<a href="http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/elainhoitola/avuntarpeessa">Korkeasaari</a><br />
<i>Luonnonvarainen eläin tarvitsee apua, kun: (ks. sivu)</i><br />
<br />
<a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-suojelu.shtml#vahingoittunut">BirdLife Suomi</a><br />
<i>Eri puolilla Suomea on ihmisiä, jotka hoitavat lähiympäristöstään löytyneitä vahingoittuneita eläimiä. Yleensä kuntien ympäristötoimistoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa tiedetään, ketkä lähiseudulla hoitavat vahingoittuneita eläimiä. Jos loukkaantuneiden tai hädänalaisten lintujen kiinniotossa tarvitaan apua, niin pelastuslaitos auttaa resurssiensa mukaan (hätänumero 112). Kannattaa kysyä paikalliselta palo- ja pelastuslaitokselta, sillä vastuu on viime kädessä valtiolla.</i><br />
<br />
HOITOPAIKKOJA<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhywwPb3-xxSsBZChcSnxJ6_xUh6BenqLZV9JJtfBDKpD7EV4LkR8vwLXLf0AJUJSqjWCojxVS-vhWu9BRnapbFWbD4-9qK7hg3vxEl3lNZ9hK73rZ49RbGRidmQ_p-hUtWHBD6Lw/s1600/4110-_dsc8305_HeinolanLintutarha.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhywwPb3-xxSsBZChcSnxJ6_xUh6BenqLZV9JJtfBDKpD7EV4LkR8vwLXLf0AJUJSqjWCojxVS-vhWu9BRnapbFWbD4-9qK7hg3vxEl3lNZ9hK73rZ49RbGRidmQ_p-hUtWHBD6Lw/s200/4110-_dsc8305_HeinolanLintutarha.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Heinolan lintutarha. <br />
Kuva: <a href="http://www.heinolanlintutarha.fi/fi/Kuvagalleria.html">Heinolan lintutarha</a></span></td></tr>
</tbody></table>Korkeasaari, Ranua Zoo, Ähtärin eläinpuisto, Pyhtään lintuhoitola, Heinolan lintutarha, Turun eläinhoitola, Hämeen lintuhoitola Anser, Villi-ilves (Wild Lynx). Yhteystiedot ja muita yhteystietoja (ajantasaisuudesta en tiedä):<br />
* <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9048&lan=fi">Ympäristöhallinnon linkit</a><br />
* <a href="http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/elainhoitoloiden_yhteystietoja">SEY:n kokoamat yhteystiedot</a><br />
* <a href="http://www.luomus.fi/elaintiede/seurannat/loukkaantuneet.htm">Luonnontieteellisen keskusmuseon linkit</a><br />
* <a href="http://users.jyu.fi/%7Elaurikah/Kotisivut/AnserErythropus/hoitola.html#Lintuhoitolaanko">Anser-hoitolan linkit</a> <span style="font-size: x-small;">(vaikuttaa ainakin osin vanhentuneelta)</span><br />
<br />
TARKEMPIA OHJEITA<br />
<br />
Kiinniotto, ensiapu ja kuljetus<br />
<a href="http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/elainhoitola/avuntarpeessa">http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/elainhoitola/avuntarpeessa</a><br />
<br />
Liikenneonnettomuudet (suuret ja pienet eläimet)<br />
<a href="http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/auta_loukkaantunutta_luonnonelainta">http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/auta_loukkaantunutta_luonnonelainta</a><br />
<br />
Jänikset ja rusakot<br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_rusakko_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_rusakko_1.html</a><br />
<a href="http://www.sey.fi/elaintietoa/luonnonvaraiset_elaimet/janiksen_ja_rusakon_ensiapu">http://www.sey.fi/elaintietoa/luonnonvaraiset_elaimet/janiksen_ja_rusakon_ensiapu</a><br />
<a href="http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm">http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm</a><br />
<br />
Oravat<br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_orava_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_orava_1.html</a><br />
<a href="http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm">http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm </a><br />
<a href="http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49377">http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49377</a><br />
<br />
Siilit<br />
<a href="http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm">http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm </a> <br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_siili_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_siili_1.html</a><br />
<a href="http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49380">http://www.korkeasaari.tx.fi/service.cntum?serviceType=serviceDocumentSection&documentId=49380</a><br />
<br />
Lokit<br />
<a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-linnut_ja_ihminen.shtml#hylatty_lokki">http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-linnut_ja_ihminen.shtml#hylatty_lokki</a><br />
<a href="http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm">http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm </a><br />
<br />
Pikkulinnut ja pudonneet pesät<br />
<a href="http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm">http://www.hesy.fi/luonnonvaraiset.htm </a><br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_pikkulintu_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_pikkulintu_1.html</a><br />
<a href="http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/elainhoitola/avuntarpeessa">http://www.korkeasaari.fi/elaimetjaymparisto/elainhoitola/avuntarpeessa</a><br />
<br />
Isompien lintujen poikaset<br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_vesilintu_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_vesilintu_1.html</a><br />
<a href="http://www.tesy.info/suomi/jos_isolintu_1.html">http://www.tesy.info/suomi/jos_isolintu_1.html</a> <br />
<br />
Joutsen jäällä<br />
<a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-suojelu.shtml#joutsenet">http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/faq-suojelu.shtml#joutsenet</a><br />
<br />
Eläimen lopettaminen<br />
<a href="http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/auta_loukkaantunutta_luonnonelainta">http://www.sey.fi/elainten_viikko/2008_luonnonelaimet/auta_loukkaantunutta_luonnonelainta</a><i> </i><br />
<i>Käytä kookasta kiveä, vankkaa pulttiavainta, tunkkia tai tukevaa kalikkaa. Kohdista voimakas isku eläimen kallon leveimpään kohtaan. Varmista, että eläin on kuollut. Suurikokoinen eläin on lopetettava ampumalla. Jos poliisi ei pääse paikalle, kysy apua lähimmästä talosta.</i><br />
<br />
<br />
<b>Mitä jos antaisi luonnon hoitaa?</b><br />
<br />
Lopuksi herää se kysymys, onko tosiaan ihmisen velvollisuus auttaa kaikkia loukkaantuneita eläimiä. Jos esimerkiksi vammautuneesta poikasesta ei ole eläjäksi, onko oikein aiheuttaa eläimelle ylimääräistä stressiä kiinniottamisesta ja kuljettamisesta, vaikka se johtaisi mahdollisesti tuskattomampaan kuolemaan? Luonnossa esiintyy paljon kärsimystä, eikä meidän ole mahdollista <span style="font-size: x-small;">(eikä mielestäni järkevää edes yrittää)</span> poistaa sitä kaikkialta.<br />
<span style="font-size: xx-small;"></span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHYvTwHBTd9uZipgwRT0wnp98574U-46S5P_90MP-u507VNOqMnH_ptsV9z7NwCYusKtKqd_40Xx6tEEw1LrImG_fR3Dozj4-4wMf7EgMAlW9CFa5-NIZrnH-QE611M7gT1oR4w/s1600/800px-Norwegian_Red_Fox_-_Killed_on_the_road_P1_Snurre86.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHYvTwHBTd9uZipgwRT0wnp98574U-46S5P_90MP-u507VNOqMnH_ptsV9z7NwCYusKtKqd_40Xx6tEEw1LrImG_fR3Dozj4-4wMf7EgMAlW9CFa5-NIZrnH-QE611M7gT1oR4w/s200/800px-Norwegian_Red_Fox_-_Killed_on_the_road_P1_Snurre86.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Kettu. Kuva: "<a href="http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Norwegian_Red_Fox_-_Killed_on_the_road_P1.JPG">Snurre86</a>". <br />
Julkaistu Creative Commons -lisenssillä.</span></td></tr>
</tbody></table>Toisaalta ihminen aiheuttaa muille eläimille niin paljon kärsimystä myös turhaan, että voi sanoa, että velvollisuutemme on auttaa silloin kun pystymme. Yleisesti elämän kunnioittamisen ja turhan kärsimyksen välttämisen voidaan mielestäni katsoa kuuluvan inhimillisyyteen ja hyvään elämään.<br />
<br />
On helppo sanoa, että jos eläin on loukkaantunut selvästi ihmisen toiminnan tuloksena - kuten liikenteessä tai siimaan sotkeutuessaan - sitä on oikein auttaa. Mutta jos esimerkiksi lintu loukkaa siipensä petolinnun hyökkäyksessä, onko parempi auttaa "pikkuraukkaa", vai antaa luonnon päättää, joutuuko tämä "epäonnistunut" yksilö saman tai seuraavan pedon saaliiksi, tai onko se riittävän sisukas toipumaan omin voimin ja pärjäämään elämässä?<br />
<br />
Luulen, että laki on muotoiltu yksiselitteiseksi, jotta siihen voidaan tarvittaessa vedota eikä siihen tarvitse kirjata moisia filosofisia pohdintoja. Mielestäni on silti oikein käyttää tervettä järkeä mahdollisesti loukkaantuneen eläimen kohdatessaan. Mieti:<br />
<ul><li>onko eläin todella hädässä</li>
<li>onko se mahdollista saada kiinni</li>
<li>onko sen kiinniottamisesta ja käsittelystä enemmän haittaa vai hyötyä.</li>
</ul>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-80465020296307214872011-07-26T20:57:00.001+03:002011-07-26T20:58:14.199+03:00Kesän kellotKuten joskus <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2008/07/suurenmoiset-saniaiset.html">aikaisemminkin</a> on käynyt, sattumalta huomion kiinnittänyt havainto johtaa siihen, että tulee tutustuttua johonkin pieneen eliöryhmään tarkemmin. Tällä kertaa huomion kohteeksi päätyivät <i>Campanula</i>-suvun kellokasvit. Tänä kesänä olen huomannut, että erilaisia kellolajeja tuntuu kasvavan jo pelkästään mökkimme ympäristössä aika paljon. Niinpä yritin ottaa niistä vähän selvää.<br />
<br />
<span style="font-size: small;">(HUOM. Erityisesti puutarhakasveja tuntevilta otan mielelläni vastaan kommentteja 6. ja 7. kuvasta.) </span><br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg96MNC7uE7eCEJ0ThcLC0WpOgHUniDw_6crjAhwHzQqMk7yaQ84ClLpY3RJQxttvfEjrCZo4T8epsorOl6OWdPIZHlyV87hME61kEAGjfua-xx3n42zuCRca23TlL_pqcy29SdPA/s1600/kellot1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg96MNC7uE7eCEJ0ThcLC0WpOgHUniDw_6crjAhwHzQqMk7yaQ84ClLpY3RJQxttvfEjrCZo4T8epsorOl6OWdPIZHlyV87hME61kEAGjfua-xx3n42zuCRca23TlL_pqcy29SdPA/s400/kellot1.JPG" width="300" /></a></div><b>Harakankello </b>(<i>Campanula patula</i>) on omien havaintojeni perusteella yleisin kellolaji. Sen kukka on pieni, kelloksi avoin <span style="font-size: x-small;">(sakarat siirottavat tähtimäisesti eri suuntiin)</span>, ja sinisen sijaan väri on yleensä punaisenvioletti. Epäilen, että jotkut kutsuvat tätä kissankelloksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGMyu9gfJmluJT_1hXpz6ZD0l_NL7G0GwJXQb_x2_8g4wyg5Qj6Lr7rWoTZKKrV0NiqkgWUxohVa3LKQciTgjLZqdgkfPKA8XpdiEji4-6TEotrUNaIv2UI4zLGG1SOnq2DEo4MQ/s1600/kellot2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGMyu9gfJmluJT_1hXpz6ZD0l_NL7G0GwJXQb_x2_8g4wyg5Qj6Lr7rWoTZKKrV0NiqkgWUxohVa3LKQciTgjLZqdgkfPKA8XpdiEji4-6TEotrUNaIv2UI4zLGG1SOnq2DEo4MQ/s400/kellot2.JPG" width="400" /></a></div><b>Kissankellolla </b>(<i>Campanula rotundifolia</i>) on pieni, kauniin kellomainen ja yleensä sinisävyinen kukka. En ole varma, mutta minusta tuntuu kuin laji olisi harvinaistunut viime vuosina, vaikka se onkin edelleen yleinen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzofGPVNmYIbbQLAXf4YJEwXs948Z5SuTzFFoOiRhL8WMP2OsSpnHxgMJvOUAzBEgSBIx1dcRH2mQs554IEc1uVFIy2yYcgGINhgOKCeH5664kpR96SwXSyGr6U-v9wS_XuHiLTg/s1600/kellot3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzofGPVNmYIbbQLAXf4YJEwXs948Z5SuTzFFoOiRhL8WMP2OsSpnHxgMJvOUAzBEgSBIx1dcRH2mQs554IEc1uVFIy2yYcgGINhgOKCeH5664kpR96SwXSyGr6U-v9wS_XuHiLTg/s400/kellot3.JPG" width="300" /></a></div><b>Kurjenkello </b>(<i>Campanula persicifolia</i>) on vähän kuin jättikissankello, ja suunnilleen yhtä yleinen. Kukka on sininen, mutta paljon suurempi <span style="font-size: x-small;">(jopa 4 cm molempiin suuntiin)</span> ja kello-osa on suhteellisesti melko matala. Suuret, valkoiset emin luotit näkyvät hyvin. Kuten kahdella edeltävälläkin lajilla, lehdet ovat pienet ja kapeat.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBMcG4EG-gBijlWYCvotFpHoFvbRAOMIStZs8MCYRCO61Xfnyv2v7kOKKR2VRpYHhu94EQ6GwX2LRej8SRBwHYEyaAJNdY0wvkQtYjCtyNo2jyhJf88qNaAatnEXGJZoYKpmFQEg/s1600/kellot4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBMcG4EG-gBijlWYCvotFpHoFvbRAOMIStZs8MCYRCO61Xfnyv2v7kOKKR2VRpYHhu94EQ6GwX2LRej8SRBwHYEyaAJNdY0wvkQtYjCtyNo2jyhJf88qNaAatnEXGJZoYKpmFQEg/s400/kellot4.JPG" width="300" /></a></div><b>Peurankellon </b>(<i>Campanula glomerata</i>) kukat ovat tiiviinä terttuna latvassa, mutta jonkin verran kukkia riittää myös alempiin lehtihankoihin. Väri on selvästi violetti ja lehdet edeltäviin lajeihin verrattuna leveät. Lehden reuna on hieman hampainen. Laji on melko yleinen, mutta ilahdun aina nähdessäni sen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPi620LLDicUxUb8lC9-Px4BhUyKL5tCadTTBkg661la2oUlCdc_CpTPveUiEC2TyZGDfJWu-OBYyH_nfW2CSHUmEUWoTh2sw_wk5ms1O6NHNKpWggCMcWD5sLmN-oeEiVC1AnSw/s1600/kellot5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPi620LLDicUxUb8lC9-Px4BhUyKL5tCadTTBkg661la2oUlCdc_CpTPveUiEC2TyZGDfJWu-OBYyH_nfW2CSHUmEUWoTh2sw_wk5ms1O6NHNKpWggCMcWD5sLmN-oeEiVC1AnSw/s400/kellot5.JPG" width="300" /></a></div><b>Hirvenkello </b>(<i>Campanula cervicaria</i>) on tämän kesän ensimmäinen uusi tuttavuus. Kukat ovat sinisiä ja vielä peurankelloakin tiiviimmin pallomaisena rykelmänä latvassa, muutamia myös lehtihangoissa. Laji on melko harvinainen, ja saimme sen meille ostamalla luonnosta kerättyjä siemeniä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3d0HbydvhgRi_e7-ZI1vKLa9LInecU_Aa4A51_Hsq6lZAxjx304ZOc_1szb3Xlxy9s69P_sFGSXJUrLERAbF-6OOoapKXvY_nVu_OhoMffyA40a3cRouemC-dkTuU-V81FEer6g/s1600/kellot6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3d0HbydvhgRi_e7-ZI1vKLa9LInecU_Aa4A51_Hsq6lZAxjx304ZOc_1szb3Xlxy9s69P_sFGSXJUrLERAbF-6OOoapKXvY_nVu_OhoMffyA40a3cRouemC-dkTuU-V81FEer6g/s400/kellot6.JPG" width="300" /></a></div><b>Varsankello </b>(<i>Campanula trachelium</i>), todennäköisesti. Melko suuret ja syvät kukat ovat harvana terttuna punertavan varren yläosassa, ja lehdet ovat pitkän kolmiomaiset ja selvästi hampaiset. Tavataan Suomessa villinä lounaisissa lehdoissa, mutta tämä lienee koristekasvikarkulainen. Joten jos joku puutarhaharrastaja tunnistaa tämän esim. viljelylajikkeeksi, kuulen siitä mieluusti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc3E0roPIzwFq_5prrQEfgoH7wxIjQZJ3IPe2DRxo3WJ2ncgm0W94_Y7nw-F1MbmwL0TqqUbm6cufwgINPgFwiUcg-0TxKlr2wM6NNmbAzg0iWQGWDLs6ZJcWA0ZMqCcrRxBdswg/s1600/kellot7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc3E0roPIzwFq_5prrQEfgoH7wxIjQZJ3IPe2DRxo3WJ2ncgm0W94_Y7nw-F1MbmwL0TqqUbm6cufwgINPgFwiUcg-0TxKlr2wM6NNmbAzg0iWQGWDLs6ZJcWA0ZMqCcrRxBdswg/s400/kellot7.JPG" width="300" /></a></div><b>Vuohenkello </b>(<i>Campanula rapunculoides</i>), <b>ukonkello </b>(<i>Campanula latifolia</i>) - vai joku ihan muu, esimerkiksi puutarhalaji(ke)? Vuohenkelloksi kukat ovat yläosassa melko pystyt, eivätkä ne sijaitse kovin toispuoleisesti. Ukonkelloksi lehdet taas ovat turhan kolmiomaiset eivätkä kukan liuskat käänny juurikaan taaksepäin. Varsankellon suljin pois lehtien vähäisen hampaisuuden takia, mutta voisi tämä periaatteessa olla erikoislehtinen varsankellokin. Kerro, jos tiedät!<br />
<br />
Suomen kelloista mainitsematta ovat vielä kiirunankello (<i>C. uniflora</i>), joka on harvinainen tunturikasvi, sekä sammakonkello (<i>C. aparinoides</i>), joka on hyvin harvinainen pohjoisamerikkalainen tulokaslaji.<br />
<br />
Puuttuvien lajien sijaan esittelen bonuksena vielä kaksi lajia, jotka kuuluvat samaan kellokasvien heimoon (Campanulaceae) kuin kellot, mutta sukulaisuus ei tule ihan heti mieleen ulkonäöstä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilmwuZF-wUzC3JcPp_Ia35tOU9IdG_iuuG36Og5xbjgi9d6PqJrQ86ErdUSpi8AVtbyE0Uu1mQghRSECTNRLZNeazE98BikF9vFzmEnb3q2beEbq5HSxrqXrwdKgm-H8SdSoyeJQ/s1600/kellot8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilmwuZF-wUzC3JcPp_Ia35tOU9IdG_iuuG36Og5xbjgi9d6PqJrQ86ErdUSpi8AVtbyE0Uu1mQghRSECTNRLZNeazE98BikF9vFzmEnb3q2beEbq5HSxrqXrwdKgm-H8SdSoyeJQ/s400/kellot8.JPG" width="300" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Vuorimunkki </b>(<i>Jasione montana</i>) oli iloinen yllätys erään näköalakallion laella. En ole törmännyt lajiin muualla, ja sen levinneisyysalue Suomessa onkin melko suppea ja hajanainen. Kukinto on kauniin sininen ja tuo nopeasti katsoen mieleen ruiskaunokin tai ruohosipulin. Se koostuu useista pienistä ja kapeista, hieman kellomaisista kukista.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjyNBcdZEvjuLTzgcoeShod-HW27xXFMEHJrbZM9Oiv6u-1uhRlQzlWbNXsjxbSc7EwFbnLMuYsJpkaAdoBYMRnrPABfn_cpOhKe4X8ur7NPIOHv_fR04SkAgPr80UICyOd5XVXw/s1600/kellot9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjyNBcdZEvjuLTzgcoeShod-HW27xXFMEHJrbZM9Oiv6u-1uhRlQzlWbNXsjxbSc7EwFbnLMuYsJpkaAdoBYMRnrPABfn_cpOhKe4X8ur7NPIOHv_fR04SkAgPr80UICyOd5XVXw/s400/kellot9.JPG" width="400" /></a></div><b>Nuottaruoho </b>(<i>Lobelia dortmanna</i>) muistuttaa vielä vähemmän kelloja. Sen tasaisen kapeat, tylpät ja paksut lehdet kasvavat pienenä ruusukkeena järvenpohjassa, ja valkoiset kukat nousevat pitkän varren avulla pinnan yläpuolelle. Kukat ovat tyypillisesti toispuoleisesti, eli osoittavat ikäänkuin samaan suuntaan. Niissäkin on kapean kellomainen muoto.<br />
<br />
Siinä se - kellojen lajimäärä on Suomessa pieni, joten ne on melko helppo opetella tunnistamaan. Ne ovat kauniita, ja pidän myös niiden eläinaiheisista nimistä :-)Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-71621874552790707022011-06-14T10:19:00.000+03:002011-06-14T10:19:05.470+03:00Luontomatkalla ÖölannissaOlen jo pitkään halunnut nähdä Öölannin, ja tänä keväänä matka laitettiin järjestymään. Saari on kohteena melko helposti saavutettavissa, mutta silti suhteellisen eksoottinen sekä luonnoltaan että historialtaan. Toukokuu valikoitui ajankohdaksi toisaalta viimeisten muuttolintujen, toisaalta ensimmäisten kämmeköiden ja muiden kevätkukkien takia.<br />
<br />
Öölanti on saari Ruotsin itärannikolla, noin 400 km Tukholmasta etelään. Toisin kuin "sisarensa" Gotlanti, se on lähellä rannikkoa, ja sinne vie 6 km pitkä silta Kalmarin kaupungin kohdalta. Saari on pohjois-etelä -suuntainen, pitkä <span style="font-size: x-small;">(n. 130 km)</span> ja kapea <span style="font-size: x-small;">(korkeintaan 16 km)</span>. Se sijaitsee samoilla leveysasteilla kuin Latvia, joten kasvukausi on Suomea pidempi ja luonto periaatteessa rehevämpää. Toisaalta mm. mereltä jatkuvasti puhaltava tuuli viilentää, ja matkan aikana ei vietetty kovin montaa päivää ilman pipoa ja hanskoja, vaikka elettiin sentään toukokuun kolmatta viikkoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXBZMT2GDBp4NVkPvmSky0-a8AyI0hS44PqeSnVPAldG6SG-eQWRFyHyuhP0LDYOogh9k8Rt6_M9nGa84NNZvunhMxSw9XM32Uwx4zaf5MQv4SHJZNC5d3NHg3ciSVi_-4x3SYag/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti1.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyypillinen eteläöölantilainen maisema kiviaitoineen.</td></tr>
</tbody></table><br />
Aloitimme saaren eteläosasta, joka "aakeudessaan ja laakeudessaan" toi välillä mieleen jopa Lapin, kukkuloiden puutteesta huolimatta. Saari on asutettu käytännössä heti sen vapauduttua jäästä, joten ympäristö on pitkälti muovautunut ihmisen, erityisesti viljelyn ja karjanpidon, vaikutuksen alaisena. Loputtomat kiviaidat halkovat laitumia, rantaniittyjä ja viljelyksiä. Yksittäisiä, suuriakin puita on, mutta vähänkään isommat metsiköt ovat erityisesti rannan tuntumassa niin harvassa, että mereltä saapuvat pikkulinnut hakeutuvat niille kuin magneetin vetäminä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkR9RUa9-83bBy39FG-jlXpLmBIyx6_bYOZfoK_GacdjTjN7LLInO-EHWhUtiIg098MzG43NQkkXVPs6G3yZ75isMTQlOBrtQ3bx9j3jUAD22XmoFIsMHOFJkxCMVQv_IRLna8eg/s1600/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkR9RUa9-83bBy39FG-jlXpLmBIyx6_bYOZfoK_GacdjTjN7LLInO-EHWhUtiIg098MzG43NQkkXVPs6G3yZ75isMTQlOBrtQ3bx9j3jUAD22XmoFIsMHOFJkxCMVQv_IRLna8eg/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti2.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oikosarven (<i>Orthoceras</i>) fossiili kalkkikalliossa.</td></tr>
</tbody></table><br />
Öölannin eksottisimpia piirteitä suomalaisen silmään on kallioperä, joka koostuu lähes kokonaan muinaisessa merenpohjassa kerrostuneesta kalkkikivestä. Alkuperän ansiosta se sisältää runsaasti fossiileja, joita on todella helppo löytää paljaista kohdista, erityisesti rannoilta. Kuvan <a href="http://www.tiede.fi/artikkeli/1025/muinaishirvio_saalisti_itameressa_">oikosarvet</a> olivat kaikkein yleisimpiä, mutta näimme myös pari trilobiittiä ja simpukkaa, sekä mahdollisesti jonkinlaisia siimajalkaisia ja oikosarvien spiraalille kiertyneitä sukulaisia.<br />
<br />
Kalkkinen kallioperä on syynä myös toiseen biologia erityisesti kiehtovaan nähtävyyteen: <a href="http://sv.wikipedia.org/wiki/Alvar_%28landform%29">alvareihin</a>. Alvari on luontotyyppi, jota esiintyy suuressa mitassa meitä lähellä vain Öölannissa ja Gotlannissa. Öölannin Stora Alvaret on yksi kuuluisimpia ja kuuluu <a href="http://whc.unesco.org/en/list">UNESCOn maailmanperintökohteisiin</a>. Kalkkikivikallion päällä on vain hyvin ohut maakerros, joten maisema on karu. Kasvillisuus koostuu lähinnä matalista pensaista (mm. <b>kataja </b>ja <b>oratuomi</b>) ja ankaria oloja sietävistä ruohovartisista. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_HZCCGRX8pSla9AUOmBBHNNc-1JfXbRZ2ET6da2S7eb0fu_31oTwINqLewQ2PmjI74UG9aedDBzzThJhyphenhyphens-fi-JqeJqVRYlZD9Z7xWpzO57o8m6b8RJPNNKydT-vD_6E7jMOydQ/s1600/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_HZCCGRX8pSla9AUOmBBHNNc-1JfXbRZ2ET6da2S7eb0fu_31oTwINqLewQ2PmjI74UG9aedDBzzThJhyphenhyphens-fi-JqeJqVRYlZD9Z7xWpzO57o8m6b8RJPNNKydT-vD_6E7jMOydQ/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti3.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miehenkämmekät (<i>Orchis mascula</i>) kukkivat alvarilla.</td></tr>
</tbody></table><br />
Kuitenkin parhaimmillaan alvari on värikäs kukkaketo, sillä monet kasvit kukkivat kauniisti ja ne näkyvät hyvin. Monet kämmekät viihtyvät Öölannissa ja niistä useita tavataan juuri alvareilla. Vierailumme oli kämmeköiden lajirunsautta ajatellen sittenkin hieman aikainen <span style="font-size: x-small;">(tai kevät myöhäinen)</span>, mutta <b>miehenkämmekät </b>kukoistivat moninpaikon häikäisevän violetteina. Muita mukavia kasvihavaintoja olivat mm. <b>valkopyökki</b>, <b>kevätruusuleinikki</b>, <b>papelorikko</b>, <b>jauhoesikko</b>, <b>sinipallo </b>ja <b>ahokylmänkukka</b> <span style="font-size: x-small;">(kaksi ensin mainittua muualta kuin alvareilta)</span>.<br />
<br />
Kämmeköitä oli ehkä vähemmän kuin toivottiin, mutta lintuja nähtiin vastaavasti senkin edestä. Reissun kokonaislajimäärä kipusi 135:een, ja sisälsi monia sellaisia lajeja, jotka ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia Suomessa <span style="font-size: x-small;">(ainakin Uudellamaalla)</span>, mutta yleisiä tai muuten helposti nähtäviä täällä. Sellaisia olivat mm. <b>niittysuohaukka</b>, <b>avosetti</b>, <b>isosirri</b>, <b>pikkutiira</b>, <b>riuttatiira</b>, <b>mustatiira</b>, <b>peltopyy</b>, <b>mustaleppälintu</b>, <b>nokkavarpunen</b> ja <b>sepelsieppo</b>, joka oli matkan "projektilaji". Paikallisessa<span style="font-size: x-small;">(kin)</span> mittakaavassa hyviä havaintoja olivat kuulemma <b>silkkiuikku</b>, <b>maakotka</b>, <b>isohaarahaukka</b>, <b>ampuhaukka</b>, <b>räyskä </b>ja <b>pikkutikka</b>. Joka paikan peruslajeja olivat mm. <b>ristisorsa</b>, <b>töyhtöhyyppä</b>, <b>tylli</b>, <b>punajalkaviklo</b>, <b>kuovi</b>, lokit sekä <b>haara-</b> ja <b>räystäspääsky</b>, kun taas esimerkiksi tiaiset eivät olleet lainkaan niin yleisiä kuin Suomessa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiR6YGBez8oE3g97Jn0GfWNlIGs7ffkkTnOC5r1otdhexSXez0d_UNgPPlmcD8R3bLmmBKEBvS2nTsHb-ulPzAAO8Mkl0VUjGj1k1SRYGwFUoz8Q5S7gfnbqdxXvRcBZzJlvKlTg/s1600/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiR6YGBez8oE3g97Jn0GfWNlIGs7ffkkTnOC5r1otdhexSXez0d_UNgPPlmcD8R3bLmmBKEBvS2nTsHb-ulPzAAO8Mkl0VUjGj1k1SRYGwFUoz8Q5S7gfnbqdxXvRcBZzJlvKlTg/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti4.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ottenby ja saaren eteläkärjen maamerkki, majakka Långe Jan</td></tr>
</tbody></table><br />
Öölannin eteläkärjessä sijaitsee yksi Ruotsin kuuluisimmista lintupaikoista, <a href="http://www.ofstn.ottenby.se/">Ottenby</a>, joten se oli pakollinen käyntikohde. Långe Janin majakan viereen on rakennettu varsin hulppeat puitteet vaativallekin lintuharrastajalle - tutkijoiden lintuasema-rakennuksen lisäksi paikalta löytyy mm. näyttely, myymälä ja maisemaikkunoilla varustettu ravintola. Lisäksi erilaisia tuulen- ja sateensuojia on alueen eri puolilla, joten aina löytyy hyvä paikka pystyttää kaukoputki ja etsiä mereltä lintuja ja hylkeitä. Jos siis mahtuu sekaan - saarella kun on eräänkin paikallisen isännän mukaan pahimmillaan enemmän lintuharrastajia kuin itse lintuja :-)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinH0cSk5n8UrZYi5okwPd1xq4-3b0_dnaLDxhMxx2GjOQEHRZWMbVdhDvBMrNCcOkDfCK6L6TLvNbVvMthxbt_yzqLwyC9DhC9_Kk7Mvxyj6DaO2__UmOPhKjj-0cOJrGP4f_FEg/s1600/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinH0cSk5n8UrZYi5okwPd1xq4-3b0_dnaLDxhMxx2GjOQEHRZWMbVdhDvBMrNCcOkDfCK6L6TLvNbVvMthxbt_yzqLwyC9DhC9_Kk7Mvxyj6DaO2__UmOPhKjj-0cOJrGP4f_FEg/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti5.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaunis Halltorps Hagen metsä.</td></tr>
</tbody></table><br />
Reissun viimeisiksi päiviksi siirryimme saaren pohjoisosaan, jossa alvarit ja niityt tekivät tilaa ensin lehti-, ja aivan pohjoiskärjessä jopa havumetsälle. Saaren suurimpien kaupunkien, Borgholmin ja Färjestadenin välissä länsirannalla sijaitseva <a href="http://www.lst.se/_kalmar/amnen/Natur/skyddad_natur/Naturreservat/borgholm/halltorpshage/">Halltorps Hage</a> on kauneimpia metsiä, joissa olen koskaan ollut. Suomen mittakaavassa sitä kuvattaisiin varmaankin erittäin reheväksi lehdoksi, jossa elää hurja määrä vaateliaita kasvi- ja eläinlajeja. Se on arvokas luontokohde, sillä se on saanut kehittyä rauhassa jo pitkään. Huomattavin nähtävyys ovat valtavat, satoja vuosia vanhat <b>tammet</b>, joista osa on jo kuollut muodostaen mahtavia pökkelöitä. Metsässä elää myös Euroopan suurin kovakuoriainen, jopa 10 cm pitkä tamminkainen eli tammihärkä. Sitä emme onnistuneet näkemään, mutta sen sijaan elämänpinna tuli suurimmasta ampiaislajista, <b>herhiläisestä</b>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBOSQvcDQtCqgfP30J2dhwTize2ztcfNhNgCMXQS4xNRv7jEuhCtDRUfMNgLaFGjUIIJM0c1ZGnOa8fYQmX6MKBLAvv6hldNIdYkfmnqMy-1K9M_Q-Rfag03IrE2Iw5geKarFeuw/s1600/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBOSQvcDQtCqgfP30J2dhwTize2ztcfNhNgCMXQS4xNRv7jEuhCtDRUfMNgLaFGjUIIJM0c1ZGnOa8fYQmX6MKBLAvv6hldNIdYkfmnqMy-1K9M_Q-Rfag03IrE2Iw5geKarFeuw/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti6.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukkaniitty Hornssjönillä, valtalajeina kaunokainen (<i>Bellis perennis</i>), heinäratamo (<i>Plantago lanceolata</i>) ja jokin leinikki (<i>Ranunculus</i> sp.)</td></tr>
</tbody></table><br />
Toinen pohjoisosan hieno paikka oli <a href="http://www.lst.se/_kalmar/amnen/Natur/skyddad_natur/Naturreservat/borgholm/mhorns_kungsg%C3%A5rd/">Hornssjön</a> ympäristöineen. Alueella on sekä alvarinomaista nummea, rehevää niittyä että kaunista metsää, ja siellä on helppo havaita mm. harvalukuinen sepelsieppo. Meille se tarjosi myös matkan kauneimman kukkaniityn, joka loisti kuin satukirjoissa konsanaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU_KfcsMRpugwB8wX9vblxdL80wH8c54Sqwo3c8Qz6zlUchFRI4g0jRnzCBMsKVnGEjR54YyeDTdSgfDVJb5WvFgcKx9ilRZI8c4QAtYSrrgc1Kp4iumvSyXq6ObB7OJN0hSPPlA/s400/%25C3%25B6%25C3%25B6lanti7.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Buryms raukar</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Yksi geologinen erikoisuus ehdittiin vielä käydä katsomassa: <a href="http://www.lst.se/_kalmar/amnen/Natur/skyddad_natur/Naturreservat/borgholm/mbyrums_raukar/">Byrums raukar</a>. Raukit ovat meren kovertamia kalkkikivipaasia, jotka ovat syntyneet, kun pehmeämpi kiviaines on kulunut välistä pois. Ruotsin komeimmat raukit ovat Gotlannin puolella, mutta kyllä nämäkin nelimetriset, epäsäännöllisen muotoiset pylväät tekivät vaikutuksen. Niiden välissä kulki kanjoneita, joiden seinissä näkyi <span style="font-size: x-small;">(yllätys, yllätys)</span> paljon fossiileja.<br />
<br />
Melko viileästä säästä huolimatta Öölantia voi lämpimästi suositella luontomatkailijalle. Toukokuun kolmannella viikolla enimmät kukat eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta lintumaailma oli vilkas ja monipuolinen eikä turisteja vielä ollut rasitteeksi asti. Kuuleman mukaan kesä-elokuussa saari täyttyy sekä ruotsalaisista että ulkomaalaisista ranta- ja matkailuautoturisteista, sillä tässä kirjoituksessa mainittujen asioiden ohella Öölanti tunnetaan myös golfkentistä ja pitkistä valkoisista hiekkarannoista, jotka tekevät saaresta pohjoisen Rivieran.<br />
<br />
Luonto- ja rantaloman sijaan tai lisäksi voi viettää myös kulttuuriloman: historiallisia ja esihistoriallisia muistomerkkejä, kuten vanhoja hautapaikkoja, riimukiviä, linnoja ja raunioita löytyy runsaasti niistä kiinnostuneille. Sekä historialliset että luontokohteet on hyvin merkitty ja opastettu. Erilaisia majoittumismahdollisuuksia on paljon, ja havaitsimme erittäin hyväksi ratkaisuksi varata majoituksen sekä saaren etelä- että pohjoispäästä - näin säästyi paljon ajomatkaa. Kaupunkien ulkopuolella ruokakauppa-/ravintolatarjonta voisi olla parempikin, vaikka toisaalta on kyllä hauskaa käydä ruokaostoksilla pienen kylän ainoassa sekatavarakaupassa :-) <br />
<br />
Tänne tekee mieli palata - toisaalta olisi erittäin mielenkiintoista päästä tutkimaan myös läheistä Gotlantia, joka on kuulemma monin tavoin samanlainen, mutta silti omaleimainen. Ylipäänsä tuntuu siltä, että jo Pohjoismaista löytyy niin paljon hienoja paikkoja käytäväksi, että on outoa etteivät suomalaiset matkaile niissä enemmänkin! <span style="font-size: x-small;">(Saman huomion tein myös <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2009/07/pieni-suuri-lapin-kierros-2009.html">edellisellä Pohjoismaiden matkalla</a>.)</span>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-91947486459407595062011-05-30T23:06:00.000+03:002011-05-30T23:06:34.687+03:00Lapset luontoon tällä viikolla<div class="separator" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><a href="http://www.birdlife.fi/lintuviikko"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5eyVsE-IIYsVLcEPXPiWVjMhllU0y5qRYXhcHBJgvJ4yFhi_0I7jpI7GMDNhqhvqw-x21WAdAfWlFGhBbPLI0EJGgKs55xfAL_Afu6Iv_-b8qhPhJuBpNQLF0cxwHG5eqWPdqPA/s1600/lastenlintuviikko-banneri-poikaset-iso.JPG" /></a></div><br />
Toukokuussa ei ole liiemmälti aikaa kirjoittaa blogia, joten lyhyesti ja ytimekkäästi:<br />
<br />
Tunnetko jonkun lapsen? Lähde hänen kanssaan linturetkelle tällä viikolla ja osallistu Lasten lintuviikkoon! BirdLife Suomi haastaa kaikki aikuiset, tiedotteen sanoin:<br />
<br />
<blockquote><b>BirdLife Suomi haastaa aikuiset viemään lapset luontoon</b><br />
<br />
BirdLife Suomi haastaa kaikki aikuiset viemään lapset luontoon <strike style="color: #666666;">ensi viikon aikana</strike> 30.5.–5.6. Lasten lintuviikko on osa Lapset luontoon 2011 -kampanjaa, jonka tarkoituksena on kannustaa aikuisia tarjoamaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Myönteiset luontokokemukset ovat tärkeitä kasvussa tasapainoiseksi, ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.<br />
<br />
Lasten lintuviikkoon osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Yhtään lintua ei tarvitse tuntea eikä määrittää lajilleen. Sen sijaan on tarkoitus pysähtyä tarkkailemaan, mitä linnut tekevät. Viikon teemaksi onkin valittu pesinnän merkkien etsiminen. Pesiä ei tarvitse löytää, vaan pesinnän voi päätellä vaikka ruokaa kantavasta tai varoittelevasta emosta. Luonnon tarkkailu voi tällä tavoin olla kuin salapoliisileikkiä.<br />
<br />
Lasten lintuviikkoon odotetaan paljon osallistujia ympäri Suomen. Tapahtumaan voivat osallistua perheet, päiväkodit, koululuokat, kerhot ja muut lapsiryhmät. Retken ajankohdan voi valita vapaasti ensi viikon aikana. Retkeilyn tueksi on tarjolla paljon materiaaleja, kuten tulostettava retkilomake havaintojen merkitsemiseen. Lisätietoja löytyy tapahtuman verkkosivuilta <a href="http://www.birdlife.fi/lintuviikko">www.birdlife.fi/lintuviikko</a>. Havainnot verkkolomakkeella ilmoittaneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja, kuten opastettuja linturetkiä.<br />
<br />
Lasten lintuviikon yhteistyökumppanina on Luonto-Liitto ry. Villalan Kesäpesä Oy tukee tapahtumaa linnunpöntöin.<br />
<br />
<br />
LISÄTIETOJA<br />
<ul><li> <a href="http://www.birdlife.fi/lintuviikko">Tapahtuman verkkosivut</a></li>
<li> <a href="https://www.facebook.com/event.php?eid=102536373166456">Tapahtuman Facebook-sivu</a></li>
<li> <a href="http://www.lapsetluontoon.fi/">Lapset luontoon 2011 -kampanja</a></li>
</ul></blockquote><br />
Otan haasteen vastaan lähtemällä kummilasten kanssa ulos. Entä sinä? Vanhemmat saavat tietenkin liittyä joukkoon, ja muita <a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lasten_lintuviikko-11-vinkit.shtml">retkivinkkejä</a> aloittelijalle löytyy tapahtuman sivuilta. Löytyypä sieltä myös tiedotteessa mainittua <a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lasten_lintuviikko-11-materiaalit.shtml">oheismateriaalia</a>, josta suurin osa on itse ladattavissa/tulostettavissa paitsi <a href="http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lasten_lintuviikko-11-materiaalit.shtml#ponttoopas">linnunpönttöopas</a>, jonka voi tilata maksutta.<br />
<br />
Lasten vieminen säännöllisesti luontoon on yksi parhaita tekoja maailman pelastamiseksi.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-86916632259315750842011-04-16T19:27:00.002+03:002011-04-16T19:35:53.015+03:00Suomen kolmas lintuatlasTällä viikolla nähtiin erittäin konkreettisesti, mihin tuhannet vapaaehtoiset harrastajat pystyvät, kun heidän voimansa yhdistetään: <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/">Suomen lintuatlas 2006-2010</a> on <a href="http://www.luomus.fi/info/tiedotteet/?p=945">julkaistu</a>!<br />
<br />
<br />
<b>Vapaaehtoistyön voimannäyttö</b><br />
<br />
Lintuatlas kertoo Suomessa pesivien lintujen levinneisyyden 10x10 km ruutujen tarkkuudella. Näitä ruutuja mahtuu Suomeen 3859 kappaletta ja idea on, että jokaiselta ruudulta kirjataan, mitkä lintulajit siellä pesivät ja <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/taustaa/indeksit">miten varma</a> tieto on. Pesintä voi olla <i>varma </i><span style="font-size: x-small;">(esim. on nähty poikasia pesässä)</span>, <i>todennäköinen </i><span style="font-size: x-small;">(esim. on nähty emo hyökkäilemässä pesää uhkaavaa eläintä kohti)</span> tai <i>mahdollinen </i><span style="font-size: x-small;">(esim. on havaittu lintupari sopivassa pesimäympäristössä)</span>. Näin saadaan varsin hyvä kokonaiskuva Suomen linnustosta.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBa8eeAvIm8iip93UnJUKTni5bNlfXuqlu2GT07qis3mcOyrC1kiO5b57eXapu1JwFJl_qL0uePSvi-ed8BGZDr5D9Kwq3336T5Lwby2ulgSw9X7LBiATx-WqghvocnJy_eYu8Qw/s1600/atlas-selvitysasteet.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBa8eeAvIm8iip93UnJUKTni5bNlfXuqlu2GT07qis3mcOyrC1kiO5b57eXapu1JwFJl_qL0uePSvi-ed8BGZDr5D9Kwq3336T5Lwby2ulgSw9X7LBiATx-WqghvocnJy_eYu8Qw/s320/atlas-selvitysasteet.png" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmannen lintuatlaksen komean punainen selvitysaste-kartta.<br />
<i>Lähde: <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/">http://atlas3.lintuatlas.fi</a> Kopioitu 16.4.2011. </i><br />
<i>Käyttö Creative Commons Nimeä 3.0 -lisenssillä.</i></td></tr>
</tbody></table>Tiedot on kerätty lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja on mykistävää, minkälaiseen tulokseen on päästy: vain 11 ruudulta ei ole kirjattu lainkaan atlashavaintoja. Nämä tyhjät ruudut ovat käytännössä saarettomia merialueita, joissa lintuja ei pesi, joten käytännössä <b>joka ainoassa</b> Suomen 10x10 km ruudussa on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana vähintään yksi lintuharrastaja, joka on kirjannut sieltä havaintoja lintuatlakseen - kaukaisia luotoja ja Lapin tiettömiä erämaita myöten. Aivan mieletön saavutus!<br />
<br />
Tulokset ovat upeita jopa maailmanlaajuisesti. Tämä oli jo kolmas Suomessa tehty pesimälinnuston atlasselvitys <span style="font-size: x-small;">(ensimmäinen koottiin vuosina 1974-79 ja toinen vuosina 1986-89)</span>, eikä mistään muusta maasta ole ilmeisesti julkaistu vastaavaa sarjaa. Pitkät havaintosarjat ovat välttämättömiä, kun tutkitaan levinneisyyden muutoksia ja siihen johtaneita syitä. Lisäksi kartoitus tuli nyt kolmannella kerralla tehtyä huomattavan kattavasti, sillä peräti 90 % ruuduista arvioitiin vähintään tyydyttävästi kartoitetuiksi. Erinomaisesti kartoitettujakin ruutuja kertyi 38 %.<br />
<br />
Osallistuin aineiston keruuseen, ja olo onkin nyt onnellinen, mutta hieman tyhjä. "Atlastelu" antoi retkeilylle erityisenlaista motivaatiota, sillä jokainen havainto oli potentiaalisesti hyödyllinen atlaksen kannalta. Havaintojen lähes reaaliaikainen päivittyminen projektin nettisivuille mahdollisti sen, että retkeilyn saattoi kohdistaa huonosti kartoitetuille alueille <span style="font-size: x-small;">(ja siten nähdä uusia paikkoja)</span>, tai keskittyä etsimään tutuilta alueilta sellaisia lajeja, joiden pesintää ei vielä ao. ruudusta ollut varmistettu <span style="font-size: x-small;">(ja oppia siten uutta eri lintulajeista)</span>. Koska tiheästi asutussa Etelä-Suomessa on myös paljon lintuharrastajia, lähiruutumme tulivat kattavasti kartoitetuiksi jo varsin varhain. Vietimmekin mm. erittäin antoisan <span style="font-size: x-small;">(mutta myös rankan)</span> kesäkuisen viikon Ahvenanmaan kauniissa luonnossa atlashavaintoja keräten.<br />
<br />
<br />
<b>Tulokset kaikkien nähtävissä verkkosivuilla</b><br />
<br />
Lintuatlaksen tulokset on julkaistu verkossa osoitteessa <b><a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/">atlas3.lintuatlas.fi</a></b>. Tämä on minusta erinomainen ratkaisu, sillä kirjaan verrattuna julkaisu voitiin tehdä nopeasti, sitä pystytään myöhemmin täydentämään, ja näinkin hienoon aineistoon varmaankin väistämättä jääneitä virheitä on mahdollista korjata palautteen perusteella.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkgsrZhIAzvUk7YeulNF9t2Bhswvs3B5KnD3b4b7RdF4n8cbsqyEnhbRP2eP9O8WLOPcJrHVIUrMFKmF0n9vOvBx7bRKmRL4UoPt5nEC_mLwfwNnDbAXXjqkjc0FAJlLEEhBy0Tw/s1600/atlas-taviokuurna.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkgsrZhIAzvUk7YeulNF9t2Bhswvs3B5KnD3b4b7RdF4n8cbsqyEnhbRP2eP9O8WLOPcJrHVIUrMFKmF0n9vOvBx7bRKmRL4UoPt5nEC_mLwfwNnDbAXXjqkjc0FAJlLEEhBy0Tw/s320/atlas-taviokuurna.png" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taviokuurnan pesimäaikainen levinneisyys Suomessa. <br />
<i>Lähde: <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/">http://atlas3.lintuatlas.fi</a> Kopioitu 16.4.2011. </i><br />
<i>Käyttö Creative Commons Nimeä 3.0 -lisenssillä.</i></td></tr>
</tbody></table>Verkkojulkaisu mahdollistaa myös tiedon hakemiseen ja esittämiseen monipuolisia tapoja, joita en malta olla hehkuttamatta:<br />
<ul><li><b>Lajit-osio</b> näyttää kunkin lintulajin tulokset. Osion etusivulla olevan taulukon voi järjestää eri sarakkeiden mukaan. Lajia klikkaamalla pääsee kunkin lajin omalle sivulle, jossa on pienen lajiesittelyn ohella levinneisyyskartta sekä tässä tuoreessa että vanhoissa atlaksissa. Kartan esitysmuodoksi, kuten väreiksi ja symboleiksi, on tarjolla muutamia erilaisia vaihtoehtoja, ja kartan voi myös suurentaa. </li>
<li><b>Levinneisyyden muutoksista</b> kertoo lajisivuilla oleva muutoskartta, joka värikoodein osoittaa, onko lajin levinneisyys kasvanut vai supistunut. Eri tavalla muutoksia visualisoi "<a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/visu/lajit/0">pallokaavio</a>", jota voi tarkastella koko maan laajuisena tai alueittain. Siitä voisi teettää vaikka julisteen :-) Vielä tarkemmin muutoksiin pääsee kiinni erityisellä <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/vertailu/">vertailutyökalulla</a>. </li>
<li><b>Ruudut-osio</b> puolestaan kertoo, mitä lintulajeja missäkin atlasruudussa pesii. Ruudun voi valita listalta tai kartasta, ja valinnan jälkeen viereiseen ruutuun voi siirtyä karttaa klikkaamalla. Ruudun lajilistasta pääsee myös suoraan kunkin lajin lajisivulle.</li>
</ul><br />
<b>Selviä muutoksia linnustossa</b><br />
<br />
Atlaksen tuloksia tullaan käyttämään tieteelliseen tutkimustyöhön, mutta jo silmämääräisesti voi nähdä, että lintulajistossamme on tapahtunut ja tulee todennäköisesti tapahtumaan selviä muutoksia. Sekä huomattavasti levinneitä että merkittävästi esiintymiseltään supistuneita lajeja löytyy paljon. Esimerkiksi <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/laulujoutsen">laulujoutsen</a>, <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/sinitiainen">sinitiainen</a> ja <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/pikkuvarpunen">pikkuvarpunen</a> ovat löytäneet paljon uusia elinalueita. Toisaalta erityisesti <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/riekko">riekon</a>, <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/suokukko">suokukon</a>, <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/peltosirkku">peltosirkun</a>, ja niinkin tutun linnun kuin <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kivitasku">kivitaskun</a> tulokset osoittavat huolestuttavaa vähenemistä.<br />
<br />
Nämä havainnot peilaavat hyvin <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2010/12/joka-kymmenes-suomen-eliolaji-on.html">viime joulukuussa julkaistun, päivitetyn lajien uhanalaisuusarvioinnin</a> tuloksia. Vaikka levinneisyyden muutokset eivät suoraan kerro lintujen runsaudesta - yksi pesintä viidessä vuodessa näyttää atlaskartalla samalta kuin kymmenen pesintää joka vuosi - levinneisyyden supistumista ei käytännössä tapahdu ilman kannan merkittävää pienenemistä, ja päinvastoin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhryvz86oyxipocZxHVywHGCIqJwDGWQVXcKKkJhahmXR6txnTcNKsSTz7raLxeRst2YdqpIV3xB_r2afMYuXvt1VGEXoQMBuxJ4z1B1x9Cc1DzoxV6zNRuNWBY3Cwj7nz-QEeQDg/s1600/atlas-taviokuurna_muutos.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhryvz86oyxipocZxHVywHGCIqJwDGWQVXcKKkJhahmXR6txnTcNKsSTz7raLxeRst2YdqpIV3xB_r2afMYuXvt1VGEXoQMBuxJ4z1B1x9Cc1DzoxV6zNRuNWBY3Cwj7nz-QEeQDg/s320/atlas-taviokuurna_muutos.png" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taviokuurnan levinneisyyden muutokset<br />
aiempiin atlaksiin verrattuna. <br />
<i>Lähde: <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/">http://atlas3.lintuatlas.fi</a> Kopioitu 16.4.2011. </i><br />
<i>Käyttö Creative Commons Nimeä 3.0 -lisenssillä.</i></td></tr>
</tbody></table>Blogin <a href="http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/taviokuurna">nimikkolajin</a> levinneisyys näyttäisi pysyneen melko vakaana tai hieman harventuneen, tai ainakin sen painopiste on ilmeisesti siirtynyt hieman itään päin. Tosin sen sanotaan olevan pesimäaikaan hiljainen ja huomaamaton, minkä lisäksi suuretkin kannanvaihtelut ovat sille tyypillisiä. Tutkijoilla onkin puuhaa, kun tuloksia pyritään tulkisemaan parhaan ymmärryksen mukaan. Atlassivusto tuleekin lupausten mukaan vielä täydentymään, kun tietojen käsittely etenee.<br />
<br />
Myös mukavaa knoppitietoa sivustolta löytyy. Kuka arvaa, mitkä ovat kolme Suomen yleisintä lintulajia asutuissa atlasruuduissa mitattuna?<br />
<br />
<br />
<b>Entäs nyt?</b><br />
<br />
Vaikka atlas on tältä erää ohi, kaikki lintu- ja luontohavainnot ovat toki hyödyllisiä edelleen. Jokainen voi osallistua esimerkiksi <a href="http://www.kevatseuranta.fi/">Kevätseurantaan</a>, <a href="http://www.birdlife.fi/vuodenlintu/">Vuoden lintu -kampanjaan</a> tai johonkin lukuisista muista käynnissä olevista <a href="http://www.luomus.fi/seurannat/">seuranta- ja kartoitusprojekteista</a>. Havainnot ovat arvokkaita ilman erityistä kampanjaakin - tutustu esimerkiksi <a href="https://www.hatikka.fi/">Hatikka-palveluun</a>, jossa voit pitää omaa luontopäiväkirjaa verkossa. Viimeistään tämä lintuatlas on osoittanut, että jokainen havainto on arvokas.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-3487196079879568702011-03-13T21:36:00.000+02:002011-03-13T21:36:55.543+02:00The Gorgeous Blogger<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDM42zXDNv-B1s7qERERDARkplBhKL1XfJwk6lyl5Q7tNZR6QLA5hGSe7dg8H8oq8w6EaJB5wyJR8uQBc9ROlIyR7dsD8M9Sf1-Re4q23GKD6JX_pclAktmAozt0LblVGsL5G1g/s1600/gorgeous%252Bblogger.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDM42zXDNv-B1s7qERERDARkplBhKL1XfJwk6lyl5Q7tNZR6QLA5hGSe7dg8H8oq8w6EaJB5wyJR8uQBc9ROlIyR7dsD8M9Sf1-Re4q23GKD6JX_pclAktmAozt0LblVGsL5G1g/s320/gorgeous%252Bblogger.jpg" width="316" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Blogiurani alkutaipaleilta saakka seuraamani <a href="http://nurkkahuoneesta.blogspot.com/2011/03/gorgeus-blogger.html">Kaitsu muisti minua tunnustuksella</a>. Lämmin kiitos, olen otettu!<br />
<br />
Aioin sanoa, että tähän merkkiin liittyvät kysymykset ovat onneksi aika helppoja, mutta perun aikeeni - tässähän joutuu <span style="font-size: x-small;">(tai pääsee)</span> miettimään bloggaamisen perimmäisiä kysymyksiä! :-)<br />
<br />
<b>1. Milloin aloitit blogisi?</b><br />
<br />
Jestas, se oli lokakuussa 2005. Yllättävänkin pitkään on into pysynyt. Minulla on kyllä taipumusta ruveta tämänkaltaisiin projekteihin vain "tositarkoituksella" - mikä ei muuten tarkoita, että kirjoittaisin blogia hampaat irvessä. Olen tietoisesti myös päättänyt lopettaa tai pitää taukoa sitten kun siltä tuntuu <span style="font-size: x-small;">(eikä vielä tunnu!)</span>. Blogista ei saa ottaa stressiä. <br />
<br />
<b>2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?</b><br />
<br />
Olen salaa hieman ylpeä blogille keksimästäni alaotsikosta "Asiaa laajalla biodiversiteetillä", koska mielestäni se kuvaa yhä vieläkin hyvin blogin sisältöä. Ensinnäkin kirjoitan asia-aiheista, en juuri koskaan omasta persoonastani, mielipiteitä lukuunottamatta. Toiseksi, aiheet ovat enimmäkseen luontoon, ympäristöön ja biologiaan liittyviä, mutta teeman sisällä aiheiden kirjo on laaja. Välillä toki joukossa on jotain ihan muutakin sekalaista, kuten kokemuksia matkoilta. Yleisesti ottaen kirjoitan esseemäisesti itseäni kiinnostavista, pohdituttaneista ja/tai ajankohtaisista aiheista. <br />
<br />
<b>3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?</b><br />
<br />
En tiedä, voiko kirjoittaja itse koskaan vastata tähän kovin hyvin. Jokainen blogi on erityinen, koska se toimii kirjoittajansa ajatuksenjuoksun kanavoijana. Toivoisin, että tämä blogi antaisi tietoa ja inspiraatiota käsitellyistä aiheista kiinnostuneille ja herättäisi lukijassa ajatuksia. Ainakin minut se laittaa pohtimaan asioita :-)<br />
<br />
<b>4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?</b><br />
<br />
Viime kädessä kaverin kannustava esimerkki, mutta perimmäisin syy lienee se, että asioita tulee pohdittua joka tapauksessa, ja kirjoittaminen on minulle sopiva tapa jäsentää ajatuksia. Blogi tarjoaa tähän loistavan alustan: se on helppo perustaa, ja tuntuu paljon järkevämmältä kirjoittaa edes potentiaalisille lukijoille kuin pöytälaatikkoon. Parhaassa tapauksessa saa hyviä kommentteja, jotka vievät omassa pienessä päässä pyörineitä ajatuksia eteenpäin. <br />
<br />
<b>5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?</b><br />
<br />
Blogi ei ole täydellinen, mutta pidän siitä sellaisena kuin se on, muuten en varmaan edes viitsisi jatkaa kirjoittamista. En myöskään halua vaatia itseltäni <span style="font-size: x-small;">(tai muiltakaan bloggaajilta)</span> liikaa. Minusta bloggaamisen tärkeimpiä ideoita on, että jokainen blogi saa olla omanlaisensa - myös omani. Sen sijaan blogin kirjoittajassa haluaisin muuttaa, tai oikeammin kehittää ilmaisutaitoa selkeämmäksi, tiiviimmäksi ja oivaltavammaksi. Ja sitähän varten juuri kannattaakin jatkaa bloggaamista :-)<br />
<br />
<br />
Annan tunnustuksen eteenpäin <a href="http://somppu.blogspot.com/">Soma-tytön luontoblogille</a>, joka tämän blogin lailla päivittyy harvoin, mutta on jatkanut jo useita vuosia. Haluan lämpimästi kannustaa bloginpitäjää sihteereineen, sillä kirjoitukset ja kuvat ovat hienoja, ja on hurjan ilahduttavaa lukea niin aidosta ja läheisestä suhteesta luontoon!Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-51685018854032457072011-02-20T22:44:00.000+02:002011-02-20T22:44:31.169+02:00Mistä tietää että on helmikuu?<span style="font-size: x-small;">(<a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2010/01/mista-tietaa-etta-on-tammikuu.html">Jatkoa sarjalle</a>)</span> <br />
<br />
Töihin lähtiessä on koko ajan valoisampaa, kunnes eräänä aamuna saa ihailla nousevaa aurinkoa.<br />
<br />
Hurjimmillaan selkeänä päivänä on 20 astetta pakkasta, mutta silti räystäiltä tippuu vettä tummilla katoilla.<br />
<br />
Hankikantoa esiintyy yhä useammin <span style="font-size: x-small;">(jos on lunta)</span>. <br />
<br />
Alkaa miettiä kevään luontoretkiä, vaikka tuntuu varsin epätodelliselta muistella kiuruja, sinivuokkoja ja nokkosperhosia, saati satakieliä ja tuomen kukkia. <br />
<br />
Haaveilee myös kasvimaasta eikä millään jaksa uskoa, että vasta touko-kesäkuussa voi oikeasti päästä kylvämään ulos. Esikasvatuksia kannattaa kuitenkin jo suunnitella.<br />
<br />
Junat - jos ne pakkasilta kulkevat - pullistelevat hiihtolomalaisia.<br />
<br />
Kauppojen sesonkituotteina on runebergintorttuja ja laskiaispullia. <br />
<br />
Tulee kutsu järjestön kevätkokoukseen ensi kuuksi.<br />
<br />
Huomaa, ettei olekaan tehnyt pitkän talven aikana kaikkea sitä sisäpuuhaa, jonka kesällä ajatteli säästävänsä ensi talveksi. Mutta vielä ehtii parantaa tilannetta :-)<br />
<br />
Tuleeko muuta mieleen?Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-91405286369224391862011-01-23T17:52:00.001+02:002011-01-23T19:26:21.387+02:00Miljoona postikorttia Suomesta maailmalle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6d0xGYEr8K10d1A12_0nD9lETQ1fXiitj5XXiZByr2z-Sc3GzE2y9Sg5obruzPRcP9aYggrqfh-5PjhPvREcGUHRPYJd9c9L5rfaL4UK1TDxEVT0mjZ8wjjTzhuMJU2BSAhpNVg/s1600/postcrossing-banner_top4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6d0xGYEr8K10d1A12_0nD9lETQ1fXiitj5XXiZByr2z-Sc3GzE2y9Sg5obruzPRcP9aYggrqfh-5PjhPvREcGUHRPYJd9c9L5rfaL4UK1TDxEVT0mjZ8wjjTzhuMJU2BSAhpNVg/s320/postcrossing-banner_top4.png" width="320" /></a></div><br />
Olen yksi niistä lähes 12 000 suomalaisesta, jotka harrastavat <a href="http://www.postcrossing.com/">postcrossingia</a>. Lähes joka arkipäivä posti tuo minulle kortin tai pari jostain ulkomailta, henkilöltä, jota en tunne. Kortissa on usein toiveeni mukaan jokin luontokuva, ja lähettäjä on yleensä kirjoittanut korttiin muutaman mielenkiintoisen faktan tai ystävällisen tervehdyksen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghPW2Hh_xIRWTlioGR2cAj__g9PuZJHkefoKFFGZ1liMHGt68utCx_BLXKHmKjPk61o6_r7xTWrnIVPYwjU_N6jiRo3uR6YjlUwlez5caar2yBgN0seH2_r10MRGEPKTd5_GdldQ/s1600/Scanned+at+25.8.2010+19-32+%252812%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghPW2Hh_xIRWTlioGR2cAj__g9PuZJHkefoKFFGZ1liMHGt68utCx_BLXKHmKjPk61o6_r7xTWrnIVPYwjU_N6jiRo3uR6YjlUwlez5caar2yBgN0seH2_r10MRGEPKTd5_GdldQ/s200/Scanned+at+25.8.2010+19-32+%252812%2529.jpg" width="200" /></a></div>Postcrossing <a href="http://www.postcrossing.com/about/history">alkoi</a> vuonna 2005 Portugalista. Monet pitävät postikorttien saamisesta ja lähettämisestä, joten heille avattiin verkkoyhteisö sitä varten. Järjestelmään <a href="https://www.postcrossing.com/signup">rekisteröidytään</a>, ja sinne annetaan oma postiosoite. Kun haluat lähettää postikortin, systeemi arpoo sinulle jonkun toisen käyttäjän osoitteen. Korttiin kirjoitetaan juokseva, maakohtainen tunnusnumero, ja kun kortti saapuu perille, vastaanottaja käy sivustolla rekisteröimässä kortin saapuneeksi. Tällöin sinun osoitteesi siirtyy arvontajonoon, ja joku toinen satunnainen henkilö <span style="font-size: x-small;">(ei siis lähettämäsi kortin vastaanottaja)</span> lähettää kortin sinulle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV7_ZHtdG6BPVqz2ZmhE1CD0LQG-9UujlKAxVQNUacM5PeqfNlyY5Xd9aG-zh-MwdYB6jJ73Uy_2eWL9Oxqn9Vbj4WLsnHIrp79jntlGOrbXRUW94wuLHfyeQ6lCNTL4GnxAxcbQ/s1600/Scanned+at+6.11.2010+0-31+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV7_ZHtdG6BPVqz2ZmhE1CD0LQG-9UujlKAxVQNUacM5PeqfNlyY5Xd9aG-zh-MwdYB6jJ73Uy_2eWL9Oxqn9Vbj4WLsnHIrp79jntlGOrbXRUW94wuLHfyeQ6lCNTL4GnxAxcbQ/s200/Scanned+at+6.11.2010+0-31+%25282%2529.jpg" width="143" /></a></div>Homma toimii siten, että mitä enemmän kortteja lähetät, sitä enemmän myös sinulle lähetetään. Mitään velvoitteita ei ole <span style="font-size: x-small;">(sinulle saapuneiden korttien rekisteröintiä lukuunottamatta)</span>, eli päätät itse, miten aktiivinen haluat olla. Lähettäjä ja vastaanottaja arvotaan satunnaisesti, mutta samat henkilöt eivät arpoudu pariksi kuin kerran. Osallistuminen on ilmaista, postikortteja ja postimaksuja lukuunottamatta. Voit esittää toiveita, minkälaisia kortteja mieluiten haluat <span style="font-size: x-small;">(toiveita ei kuitenkaan ole pakko noudattaa, eli ei paineita)</span>, ja saat valita, haluatko lähettää ja vastaanottaa kortteja vain ulkomailta, vai myös oman maan sisällä. Itse toivon luontoaiheita ja olen saanut monta upeaa korttia ja oppinutkin niistä uutta. Tämän jutun kuvituksena on muutamia lempikorttejani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_1diQFWRdYFr7tNXmBjhHYgLo3Y9jC5Y8i9YFeztcl93iNYT_vGoDcQx7XXjg3KT5mLPMuP06R_fC_dF-pcm0w0ynX5qkEi_GatrPoGrxKfEsBNmThJ1KZdTp24nGtN371p8JbA/s1600/Scanned+at+25.10.2010+22-59.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_1diQFWRdYFr7tNXmBjhHYgLo3Y9jC5Y8i9YFeztcl93iNYT_vGoDcQx7XXjg3KT5mLPMuP06R_fC_dF-pcm0w0ynX5qkEi_GatrPoGrxKfEsBNmThJ1KZdTp24nGtN371p8JbA/s200/Scanned+at+25.10.2010+22-59.jpg" width="200" /></a></div>Sivusto on saanut valtavan suosion. Tällä hetkellä käyttäjiä on yli 200 000, 204 maasta. Joka tunti lähetetään keskimäärin 260 postikorttia, ja yhteensä niitä on rekisteröity vastaanotetuiksi lähes 6,2 miljoonaa. Vauhti on huima, sillä viiden miljoonan kortin rajapyykki saavutettiin vain viisi kuukautta sitten <span style="font-size: x-small;">(24.8.2010)</span>.<br />
<br />
Eräs seikka näissä tilastotiedoissa on erityisen kiinnostava: <a href="http://www.postcrossing.com/country/FI">suomalaisia käyttäjiä</a> on tosiaan 12 000, mikä on peräti 5,5 % kaikista. Kun liityin mukaan kolmisen vuotta sitten, suomalaiset saattoivat olla peräti ensimmäisinä, kärkikolmikossa kuitenkin, ja nyt <a href="http://www.postcrossing.com/explore/countries">sijoitus on käyttäjien määrässä seitsemäs</a>. Tilanne on todella erikoinen ottaen huomioon Suomen väkiluvun ja sen, että muut kärkimaat ovat sellaisia jättiläisiä kuin USA, Kiina, Venäjä ja Saksa. Kontrasti vain syvenee, kun huomaa, että naapurimaamme Ruotsi ja Norja ovat molemmilla listoilla kaukana takana: <a href="http://www.postcrossing.com/country/SE">Ruotsissa esimerkiksi</a> on vain 600 käyttäjää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHAFkMZzwNWPVXSCaYLn6f80WUifFa1YnBhNKAJoMeeJLg0ofkRUfcpo0daogzOQOJZi7ZgU-isNnSwH3jDDigCI0vncYHoZfrF18N8-oLiXnN36_0ubavKWvTKlXB41tOIcgu6Q/s1600/Scanned+at+27.11.2010+14-40+%25283%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHAFkMZzwNWPVXSCaYLn6f80WUifFa1YnBhNKAJoMeeJLg0ofkRUfcpo0daogzOQOJZi7ZgU-isNnSwH3jDDigCI0vncYHoZfrF18N8-oLiXnN36_0ubavKWvTKlXB41tOIcgu6Q/s200/Scanned+at+27.11.2010+14-40+%25283%2529.jpg" width="145" /></a></div><a href="http://www.postcrossing.com/explore/countries">Lähetettyjen korttien määrässä</a> Suomi on koko minun seuraamani ajan pitänyt ykköstilaa, ja on siellä vankasti edelleen. Eilen oli merkkipäivä, sillä ensimmäisenä maana <b><a href="http://www.postcrossing.com/blog/2011/01/22/fi-1000000">Suomesta lähti liikkeelle miljoonas kortti</a></b>, tunnuksella FI-1000000!<br />
<br />
Miksi suomalaiset ovat niin innokkaita postcrossaajia? <span style="font-size: x-small;">(Muutkin ovat varmasti miettineet asiaa, mutta en äkkiseltään löytänyt julkaistuja kirjoituksia.)</span> Stereotyyppiseen suomalaiseen luonteenlaatuun ei luulisi istuvan aurinkoisten tervehdysten spontaani lähettäminen tuiki tuntemattomille - vaikka minusta se on kyllä hauskaa, varsinkin kun tiedän saavani vastalahjan. Ihmisillä on täällä melko hyvä elintaso, on aikaa ja varaa postikorteille, mutta näin on monessa muussakin maassa, Ruotsi mukaanlukien. Rakastavatko suomalaiset jotenkin erityisesti tavallista postia tai postikortteja? Ainakin jouluun, muihin juhliin sekä matkailuun liittyvien korttien lähettämisen perinne on täällä kieltämättä vahva. En tunne sen osalta tilannetta muissa maissa. Moni <span style="font-size: x-small;">(mutta luullakseni vähemmistö)</span> postcrossaaja on myös korttien tai postimerkkien keräilijä, ja keräilijöitäkin Suomessa taitaa riittää - mutta luulisi että muuallakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzZoRIfqnpJfBrnkRPTqu37VBzMFK6JQJ-GbVH52tFKUkC_af4asc1ixQWuu_COH5xwdNfM53hUIwt8xNaG8MSmHE8QWvVuHKGm4K0lnw_SPlCFqLVT3p4QAfmrNtdtuVXDBZkg/s1600/Scanned+at+11.12.2010+12-45.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzZoRIfqnpJfBrnkRPTqu37VBzMFK6JQJ-GbVH52tFKUkC_af4asc1ixQWuu_COH5xwdNfM53hUIwt8xNaG8MSmHE8QWvVuHKGm4K0lnw_SPlCFqLVT3p4QAfmrNtdtuVXDBZkg/s200/Scanned+at+11.12.2010+12-45.jpg" width="145" /></a></div>Yksi arvaus on puhdas sattuma. Kun joukkoon on kertynyt jonkin verran ihmisiä, joista osa hyvällä tuurilla aktiivisia ja näkyviä, lumipallo voi lähteä vyörymään, ja kriittinen massa muodostuu. Siinä vaiheessa myös media kiinnostuu ja juttuja alkaa näkyä eri paikoissa, mikä taas houkuttelee uusia ihmisiä mukaan. Suomen suhteellisen pienellä mediakentällä yksikin juttu voi tavoittaa melkoisen osan kansasta. Mitä enemmän aiheesta puhutaan ja kirjoitetaan, sitä tunnetummaksi se tulee. <span style="font-size: x-small;">(Ehkä tämänkin jutun seurauksena joku uusi aloittaa harrastuksen :-)</span><br />
<br />
Oikeastaan minua ehkä ihmetyttääkin enemmän se, miksei muissa maissa ole enemmän käyttäjiä, kuin se, miksi suomalaisia on niin paljon. Postcrossing on hauskaa ja halpaa, tuo iloa päivään ja lähentää ihmisiä ja kulttuureita. On hauska ajatella, että vaikkapa Espanjassa tai Indonesiassa joku on vartavasten valinnut, kirjoittanut ja lähettänyt minulle postikortin päivääni piristämään.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-9545052429493801402010-12-06T20:21:00.002+02:002010-12-06T20:24:09.704+02:00Joka kymmenes Suomen eliölaji on uhanalainenViime keskiviikko oli merkittävä päivä: uusi Suomen lajien uhanalaisuusarvio, <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=370099&lan=fi&clan=fi">Suomen Punainen kirja</a>, julkaistiin. Edellinen arvio on kymmenen vuoden takaa, joten päivitetyllä tiedolle on jo tarvetta.<br />
<br />
Julkaisu on ilmaiseksi ladattavissa <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=370099&lan=fi&clan=fi">pdf-muodossa</a>. Sivustolta löytyy myös paljon oheistietoa aiheesta.<br />
<br />
Itse kirja ei niinkään ole tärkeä, mutta sen sisältämän tiedon merkitys on erittäin suuri. Arvioimalla mahdollisimman pätevien kriteerien perusteella, mitkä lajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, miten suuri tämä uhka kunkin lajin kohdalla on ja mitkä ovat sen syyt, tiedetään mitkä lajit tarvitsevat huomiotamme kaikkein kiireellisimmin. Resursseja ei koskaan ole loputtomasti eikä edes riittävästi, joten luonnonsuojelutoimet kannattaa kohdentaa mahdollisimman järkevästi. Punainen kirja on paitsi tietopankki, myös tärkeä työkalu ja vahva selkänoja sekä viranomaisille, kansalaisille että luonnonsuojelujärjestöille. Sitä voi käyttää esimerkiksi perusteluna, kun vaaditaan suojelutoimia jollekin lajille tai alueelle.<br />
<br />
Uhanalaisuuden arviointityössä kaikki Suomen tunnetut eliölajit sijoitettiin luokkiin, jotka on esitetty allaolevassa kuvassa. <span style="font-size: x-small;">(Oikeassa puoliskossa on koko luokittelujärjestelmä, vasemmalla vielä erikseen Punaiseen kirjaan sisältyvät luokat.)</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggX-_dw1vL7XI3_rZlZGnxAk8cYgCLR2idps_h72OCmA7mhrzXVU1GHnyCfzqNOw2AlBcJEtYcaCsEMrrPtnIJIXIiKz6Vxa8r4UHr-OYRIKIgpO_GSNU6B4VK9o8DSk70yBjL8g/s1600/IUCN-luokat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggX-_dw1vL7XI3_rZlZGnxAk8cYgCLR2idps_h72OCmA7mhrzXVU1GHnyCfzqNOw2AlBcJEtYcaCsEMrrPtnIJIXIiKz6Vxa8r4UHr-OYRIKIgpO_GSNU6B4VK9o8DSk70yBjL8g/s400/IUCN-luokat.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="right"><td class="tr-caption">Lähde: www.ymparisto.fi</td></tr>
</tbody></table>Punaisessa kirjassa oleminen ei siis suoraan tarkoita, että laji on uhanalainen, vaikka enimmäkseen näin onkin. Punaisessa kirjassa ovat mukana uhanalaiset lajit <span style="font-size: x-small;">(kolme luokkaa)</span>, silmälläpidettävät <span style="font-size: x-small;">(="lähes uhanalaiset")</span> sekä puutteellisesti tunnetut lajit.<br />
<br />
<br />
<b>Uhanalaisten määrä on kasvanut</b><br />
<br />
Uudessa uhanalaisuusarviossa kiinnostavat sekä yksittäisten lajien tilanne - ja sen muutos vuodesta 2000 - että yhteenvetotiedot. Yhteenvetoja voi tietysti tehdä loputtomiin eri näkökulmista ja eri alaryhmistä, mutta vain osa niistä on mielekkäitä mm. erisuuruisten kokonaislajimäärien ja tiedon erilaisen määrän ja laadun takia. Alla kuitenkin muutamia kiinnostavia nostoja.<br />
<br />
Kokonaistilanne:<br />
<ul><li style="color: red;">Joka kymmenes Suomen eliölaji on uhanalainen.</li>
<li>Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23,3 %).</li>
<li>Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin (30,8 %) ensisijaisena uhanalaisuuden syynä.</li>
</ul>Vertailua edelliseen uhanalaisuusarviointiin: <br />
<ul><li>186 lajin tilanne on parantunut ja 356 lajin tilanne on huonontunut.</li>
<li>Lajien uhanalaistuminen on hieman hidastunut metsissä ja kulttuuriympäristöissä, kun taas soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla se on huomattavasti kiihtynyt. </li>
<li>Eniten myönteistä kehitystä on tapahtunut metsissä elävillä kovakuoriaisilla (41 lajia), perinneympäristöissä elävillä kovakuoriaisilla (26 lajia) sekä perinneympäristöissä elävillä perhosilla (17 lajia).<span style="font-size: x-small;"></span></li>
<li>Eniten kielteistä kehitystä on tapahtunut metsissä elävillä jäkälillä (34 lajia), mutta myös edellisessä kohdassa mainituilla perinneympäristöissä elävillä kovakuoriaisilla (24 lajia) ja perinneympäristöissä elävillä perhosilla (22 lajia). </li>
</ul>Muutamista eliöryhmistä:<br />
<ul><li> Joka neljäs (24 %) Suomen pesimälinnuista on uhanalainen. Uhanalaisten lintujen määrä on kasvanut rajusti, lähes 70 % edelliseen arviointiin verrattuna. Uhanalaisia lintulajeja elää erityisesti rannoilla, soilla ja tuntureilla.</li>
<li>Uhanalaisten lajien osuus jäkälälajistosta on kaksinkertaistunut edelliseen arviointiin verrattuna. Yhdenkään uhanalaisen jäkälälajin uhanalaisuusluokkaa ei laskettu siksi, että sen kanta olisi elpynyt. </li>
<li>Uhanalaisten kovakuoriaisten määrä hieman laski (347 lajista 333 lajiin), mutta silmälläpidettävien lajien määrä nousi huomattavasti (196 lajista 285 lajiin). </li>
<li>Uhanalaisten ja silmälläpidettävien putkilokasvien määrä on kasvanut 46 lajilla, ja uhanalaisia on nyt 16 % lajistosta. Uhanalaisia putkilokasvilajeja elää paljon perinneympäristöissä ja rannoilla.</li>
</ul><br />
Merkillepantava on myös riistalajien tilanne. Lainaus Punaisesta kirjasta:<br />
<blockquote>Yksi uuden arvioinnin huolestuttavimpia piirteitä on riistalajien uhanalaistumiskehitys. Suomessa luontaisella levinneisyysalueellaan elävistä riistalajeista peräti 49 % (nisäkkäistä 53 % ja linnuista 46 %) on punaisella listalla. Suurin osa niistä on edelleen metsästyksen kohteina. Vaikka metsästys vain harvoissa tapauksissa on ollut merkittävä tekijä uhanalaistumisessa, ei uhanalaisten ja taantuvien lajien kantojen hyödyntämistä voida pitää ekologisesti kestävänä ja perusteltuna. Samanaikaisesti kuitenkin vaaditaan yhä äänekkäämmin metsästyksen laajempaa sallimista Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla.</blockquote><ul></ul><br />
<b>Tuttuja lajeja</b><br />
<br />
Luettelossa on 2247 uhanalaista lajia, jotka kaikki ovat yhtä arvokkaita. Listalta löytyy kuitenkin paljon tuttuja lajeja, jotka kiinnostavat tuntemattomia enemmän. Alla esimerkkejä.<br />
<br />
Nisäkkäät:<br />
<ul><li><b>Hilleri</b> putosi elinvoimaisesta vaarantuneeksi ja <b>metsäjänis</b> elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi.</li>
<li><b>Tammihiiri</b> luokiteltiin hävinneeksi Suomesta.</li>
<li><b>Halli</b> nousi silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi.</li>
</ul>Linnut:<br />
<ul><li><b>Suokukko</b> putosi silmälläpidettävästä erittäin uhanalaiseksi, <b>peltosirkku</b> vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi.</li>
<li>Vaarantuneita ovat mm. ennen elinvoimaiset <b>tukkasotka</b>, <b>hiirihaukka</b>, <b>törmäpääsky</b> ja <b>keltavästäräkki</b>, sekä ennen silmälläpidettävät <b>koskikara</b>, <b>kivitasku</b> ja <b>mehiläishaukka</b>.</li>
<li>Silmälläpidettäviksi luokiteltiin sellaisia ennen elinvoimaisia lajeja kuin <b>haahka</b>, <b>iso</b>- ja <b>tukkakoskelo</b>, <b>rantasipi</b>, <b>niittykirvinen</b> ja <b>sirittäjä</b>.</li>
<li>Riistalajeista metsästys katsottiin merkittäväksi uhanalaisuuden syyksi <b>jouhisorsan</b> ja <b>heinätavin</b> kohdalla.</li>
<li>Punaisesta kirjasta pääsivät pois mm. <b>pikkutikka</b>, <b>ampuhaukka</b>, <b>tiltaltti</b>, <b> ruisrääkkä</b>, <b>käki</b>, <b>varpunen</b> ja <b>kottarainen</b>. Myös mm. <b>muuttohaukan</b>, <b> valkoselkätikan</b> ja <b>naurulokin</b> luokitukset paranivat.</li>
</ul>Matelijat, sammakkoeläimet ja kalat:<br />
<ul><li> <b>Rantakäärme</b> nousi vaarantuneesta silmälläpidettäväksi.</li>
<li>Äärimmäisen uhanalaisia ovat mm. <b>meritaimen</b>, <b>järvilohi</b> ja <b>Saimaan nieriä</b>, erittäin uhanalaisia mm. <b>ankerias</b> ja <b>vaellussiika</b>.</li>
<li><b>Itämeren lohikantojen</b> tilanne parani erittäin uhanalaisesta vaarantuneeksi.</li>
</ul> Muut eläimet:<br />
<ul><li><b>Verijuotikas</b> nousi erittäin uhanalaisesta vaarantuneeksi.</li>
<li><b>Palosirkka</b> on yhä vaarantunut.</li>
<li><b>Muurahaissinisiipi</b> on äärimmäisen uhanalainen, <b>apollo</b> erittäin uhanalainen ja <b>pikkuapollo</b> vaarantunut. Sinisiivissä on paljon muitakin punaisella listalla olevia lajeja.</li>
<li><b>Herhiläinen</b> nousi erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi.</li>
<li><b>Liekohärkä</b> ja <b>isotoukohärkä</b> ovat erittäin uhanalaisia.</li>
</ul>Kasvit:<br />
<ul><li><b>Kangasvuokko</b>, <b>hirvenkello</b>, <b>keltamatara</b> sekä <b>vuori</b>- ja <b>kynäjalava</b> ovat vaarantuneita. </li>
<li><b>Kissankäpälä</b>, <b>ketoneilikka</b> ja <b>marjakuusi</b> ovat silmälläpidettäviä.</li>
<li><b>Tikankontti</b> nousi vaarantuneesta silmälläpidettäväksi.</li>
</ul><br />
<b>Entä sitten?</b><br />
<br />
Tästä valtavasta tietopankista voi tehdä paljon johtopäätöksiä, mutta tärkein niistä on se, ettei Suomessa olla onnistuttu pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämistä kaikista sopimuksista ja juhlapuheista huolimatta. Vaikka Suomen lajeista vain 60 on koko maailman Punaisessa kirjassa, Suomella on silti oma vastuunsa - emme voi olettaa, että muut säilyttävät lajit meidän puolestamme. Tätä kuvaa hyvin se, että suurpetojemme <span style="font-size: x-small;">(ahma, susi, karhu, ilves)</span> luokitus huononi, vaikka niiden kannat ovat viime aikoina olleet kasvussa. Aiemmassa arviossa ne nimittäin saivat "ansaittua" paremman luokituksen, koska niiden uskottiin saavan kantoihinsa täydennystä itärajan takaa. Nyt katsottiin, ettei näin voida enää olettaa.<br />
<br />
Luonnonsuojelujärjestöt vaativat oikeutetusti tekoja:<br />
<a href="http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2010/uhanalaiset-01122010">Luonnonsuojeluliitto vaatii uhanalaisten suojelun tehostamista</a><br />
<a href="http://www.birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml#01122010">BirdLife huolissaan erityisesti suo- ja kosteikkolintujen uhanalaistumisesta</a><br />
<br />
Rohkaisevaa on, että Punaisessa kirjassa itsessään luetellaan monia toimia, joihin tulisi tulosten johdosta ryhtyä. Tiivistettynä kirjassa ehdotetaan mm. että:<br />
<ol><li>ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö osoittavat uhanalaisten lajien ja niiden esiintymispaikkojen kartoitukseen, suojeluun, seurantaan ja hoitoon <b>riittävät voimavarat</b> koko Suomessa</li>
<li>punaisen listan lajien <b>elinympäristöt ja lajiston vaatimukset otetaan kattavasti huomioon</b> maan, vesien ja luonnonvarojen käytössä</li>
<li>uhanalaisuusarvioinnin <b>tulokset otetaan välittömästi käyttöön</b> meneillään olevassa lajien suojelun priorisoinnin suunnittelussa</li>
<li><b>vieraslajien torjuntaa</b> ja leviämisen estämistä tehostetaan</li>
<li>maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin kaikkien metsästys- ja kalastuslain alaisten lajien<b> kantojen hyödyntämisen saattamiseksi kestävälle tasolle</b></li>
<li><b>puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien tutkimusohjelmaa laajennetaan</b> myös muihin kuin metsäelinympäristöihin - tällä hetkellä merkittävimmät lajiston tuntemuksen tietopuutteet ovat meri- ja sisävesilajistossa</li>
<li>opetusministeriön ja ympäristöministeriön tulee <b>tukea</b> luotettavien suomenkielisten <b>lajintunnistusoppaiden tuottamista</b> ja materiaalin internetiin saattamista sekä luonnontieteellisten seurojen ja yhdistysten nuorisotoimintaa.</li>
</ol>Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti nämä suositukset eivät jää vain kirjan kansien väliin!<br />
<ul></ul><ul></ul>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-31823973082243110542010-11-28T22:46:00.001+02:002011-06-13T22:46:48.140+03:00Pikavisiitti BerliiniinMarraskuun alussa oli mahdollisuus viettää muutaman päivän ylityövapaa, ja tämän miniloman kohteeksi valikoitui Berliini - yksi Euroopan suurimpia ja kuuluisimpia kaupunkeja, josta havaitsimme tietävämme kovin vähän. Kolmessa päivässä ei toki paljon ehtinytkään, mutta yleissivistyksen taso nousi silti melkoisesti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIVZ4Ie24XN4RaXNZYtvAxYbEdigavN2d21SU2fZu1_d3pdBSp8CynU_dCn9qTE-kFGMfXlUDH1JNt88xtgH3yt6WJsaM2sz_ECTPDCc4rJEiAKa_ib_dpGl2v3Bwp7rUAUO2C4g/s1600/berliini1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIVZ4Ie24XN4RaXNZYtvAxYbEdigavN2d21SU2fZu1_d3pdBSp8CynU_dCn9qTE-kFGMfXlUDH1JNt88xtgH3yt6WJsaM2sz_ECTPDCc4rJEiAKa_ib_dpGl2v3Bwp7rUAUO2C4g/s400/berliini1.JPG" width="400" /></a></div><br />
Säätila oli vierailun aikana syksyisen pilvinen, välillä sateinenkin, mutta kaupungin suuri "keskuspuisto" Tiergarten oli auringonvalon puutteesta huolimatta erittäin kaunis. Odotetusti puusto koostui lähinnä lehtipuista, joilla kaikilla oli yllään loisteliaat ruskavärit. Alemmissa kasvillisuuskerroksissa vuorottelivat mm. <b>marjakuuset</b>, maanmyötäiset<b> muratit </b>ja muutamat vielä vihreät ruohovartiset kasvit. Kiipeilevien murattien ohella puissa kasvoi eksoottisia <b>misteleitä</b>. Lintuja ei paljon näkynyt, mutta riemua riitti kahdesta <b>pähkinänakkelista </b>ja viidestä <b>mandariinisorsasta</b>!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnn1U9Ql-rY8mzeEJIF_ez2gAli99DONhHS12GLolhiMjMOoJ1UM8RQGX-D04aonoJ5koU-SPHsyHxqFq_ilgs8sCAoN6ssYW8GoGDfuCJmONgzPLcMxTUWCvWPVfDRcReq4QsJQ/s1600/berliini2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnn1U9Ql-rY8mzeEJIF_ez2gAli99DONhHS12GLolhiMjMOoJ1UM8RQGX-D04aonoJ5koU-SPHsyHxqFq_ilgs8sCAoN6ssYW8GoGDfuCJmONgzPLcMxTUWCvWPVfDRcReq4QsJQ/s400/berliini2.JPG" width="300" /></a></div><br />
Kiinnostava ja komea puu on <b>pyökki</b>, jota Suomesta löytää vain kasvitieteellisistä puutarhoista ja arboretumeista, mutta joka Keski-Euroopassa on paikoin yhtä yleinen peruslaji kuin meillä koivu. Moni muistanee tarinat <i>Hyppelihiirestä Myökki-Pyökki-metsässä</i>?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFtrUmfQpxngIcdGng2p3cIQjCK2BZ9Ad1MublhZhXiqgDXzrj5iRvbpOrlrgze_nwHraFtzBDG92hPFzIyU-hNy_8YZVxmqu9XVnRlqBIvlY-HMwnKNpGzeYgxmHNVZbbqVnSSA/s1600/berliini3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFtrUmfQpxngIcdGng2p3cIQjCK2BZ9Ad1MublhZhXiqgDXzrj5iRvbpOrlrgze_nwHraFtzBDG92hPFzIyU-hNy_8YZVxmqu9XVnRlqBIvlY-HMwnKNpGzeYgxmHNVZbbqVnSSA/s400/berliini3.JPG" width="400" /></a></div><br />
Marraskuu ei ole parasta luontomatkailuaikaa, joten suuremman osan ajasta katselimme kaupunkia. Berliini on suuri ja monimuotoinen, ja yhden selkeän keskustan puutteessa kaupungista oli vähän vaikea saada otetta. Välillä maisema muistutti kanavineen erehdyttävästi Amsterdamia!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAdRtpi6p-gQLlU8K_hyphenhyphenWoAOIbtjKAKWYZcHv9i2jQUpy_MEclm6ZWk_0W2Dez4TWUv7PXirqudreDp2NYoiR5X8omvgYx6hifmYdHh0omGUIbkjnW4xulglQPyUTNcXLMO-cYfQ/s1600/berliini4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAdRtpi6p-gQLlU8K_hyphenhyphenWoAOIbtjKAKWYZcHv9i2jQUpy_MEclm6ZWk_0W2Dez4TWUv7PXirqudreDp2NYoiR5X8omvgYx6hifmYdHh0omGUIbkjnW4xulglQPyUTNcXLMO-cYfQ/s400/berliini4.JPG" width="400" /></a></div><br />
Monimuotoisuus ja pitkä historia näkyy mm. eri ikäisten rakennusten sopuisana<span style="font-size: x-small;">(?)</span> sekamelskana. Omaan silmääni tämä parivaljakko pisti turhankin räikeästi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguFOW_t5PVQZSloZrv19egBKqWwGrGzRDndUjsyfT4H1BJyLx43SjptoyfWETH1cbve82h_4SHcOcdFtFW5kgF2BiiEJWCYxSCdewCWFH0KC91tKPRBEX1bcUvab6ZPM4KHLBeRg/s1600/berliini5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguFOW_t5PVQZSloZrv19egBKqWwGrGzRDndUjsyfT4H1BJyLx43SjptoyfWETH1cbve82h_4SHcOcdFtFW5kgF2BiiEJWCYxSCdewCWFH0KC91tKPRBEX1bcUvab6ZPM4KHLBeRg/s400/berliini5.JPG" width="400" /></a></div><br />
Museoita Berliinissä on vaikka muille jakaa. Käytimme rajallista aikaa muutamaan niistä, joista kuvassa "<span lang="de"><i>Topographie des Terrors</i></span>" - säilyneen muurin pätkän kylkeen koottu, katettu ulkoilmanäyttely, joka käy läpi Saksan koko 1900-luvun poliittisen historian. Näyttely oli hyvin koottu, selkeä, informatiivinen ja kiinnostava, vaikkakin pitkä ja väistämättä synkkä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrOtBeleTgjTSgoDWne5CkXIqpFfzBEmT6Jcrzt5Z4Xxd0gUWkRoM5-YO_0ujg3kS8Yvnl4pGbnS5u7B5LiMGgk06-sF0R3Q3SznoNEXmwoXNYH7Cbm5pdnX1Y9ceiGtvkXWTh3Q/s1600/berliini7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrOtBeleTgjTSgoDWne5CkXIqpFfzBEmT6Jcrzt5Z4Xxd0gUWkRoM5-YO_0ujg3kS8Yvnl4pGbnS5u7B5LiMGgk06-sF0R3Q3SznoNEXmwoXNYH7Cbm5pdnX1Y9ceiGtvkXWTh3Q/s400/berliini7.JPG" width="400" /></a></div><br />
Vieraissa maissa on hauskaa käydä paitsi museoissa, myös kaupoissa. Erityisesti ruokakaupan hyllyjen tutkiminen on jännittävää ja antaa hieman tuntumaa paikalliseen kulttuuriin. Suomestakin saa Mozart-kuulia, mutta kuvassa näkyvä, Mozart-kuulista johdettujen tuotteiden täyttämä hylly oli varsin mykistävä. Herkkuosastoille oli tyypillistä myös muiden marsipaanituotteiden runsas valikoima, mutta onneksi myös suklaahyllyt olivat laajoja ja sisälsivät paljon myös marsipaanivapaita tuotteita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTuvjqRRuRBWl9ZKxlaxmzkiu_1_v4lLbp4s_M8Rb1vK0kGwcqeJ1dlpvYz2VHZt_tRky1bsJc34JLohAy0YacOg11dtHYlmOWXBxNrAlYx9CdF_YBG7qnPxeBR_UximWl5MQgdw/s1600/berliini8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTuvjqRRuRBWl9ZKxlaxmzkiu_1_v4lLbp4s_M8Rb1vK0kGwcqeJ1dlpvYz2VHZt_tRky1bsJc34JLohAy0YacOg11dtHYlmOWXBxNrAlYx9CdF_YBG7qnPxeBR_UximWl5MQgdw/s400/berliini8.JPG" width="400" /></a></div><br />
Viimeinen matkapäivä alkoi eniten odotetusta kohteesta, <a href="http://www.naturkundemuseum-berlin.de/index_english.html">Berliinin luonnontieteellisestä museosta</a>. Paikka sai hieman ristiriitaisen arvosanan, sillä se oli samaan aikaan sekä laaja ja kiinnostava, että vanhanaikainen ja jopa hieman nuhjuinen. Näyttelyiden taso vaihteli kovasti. Paras osa oli ensimmäinen suuri halli, jossa on näytillä ei yhtä, vaan useita valtavia dinosaurusten luurankoja - mm. jopa 30 m pitkä <i>Diplodocus </i>ja jopa 9 m korkeuteen yltävä <i>Brachiosaurus</i>. Arvokkaimpiin kohteisiin kuuluu alkuperäinen <i>Archaeoptreryx</i>-fossiili.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEithCYBK88EZifMDi6uKM59Ivr6Ranpi8DqLQOZvRppx5myAiUs9FGEsxdHXKVJU90vDgHub0R-PHJ0UaRF9jTfo0YZiJ-KU8qlFu_eozAJPUcs1NKGgiTQe3y3oKtqQVOi9gOO3g/s1600/berliini9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEithCYBK88EZifMDi6uKM59Ivr6Ranpi8DqLQOZvRppx5myAiUs9FGEsxdHXKVJU90vDgHub0R-PHJ0UaRF9jTfo0YZiJ-KU8qlFu_eozAJPUcs1NKGgiTQe3y3oKtqQVOi9gOO3g/s400/berliini9.JPG" width="400" /></a></div><br />
Museossa oli kyllä paljon mielenkiintoista nähtävää, ja osin hienoa, nykyaikaista näyttelytekniikkaa, mutta yhtä paljon myös vanhanaikaista, "eläimiä vitriinissä" -osastoa. Jopa dioraamoja, joissa täytettyjä eläimiä esitellään luonnollisissa elinympäristöissään, oli vain kolme (tosin erittäin suuria). Kuvassa kuitenkin hauska kytkös <a href="http://taviokuurna.blogspot.com/2008/12/sekalaisia-ajatuksia.html">aiemmin Harvardin luonnontieteellisessä museossa näkemäämme</a> näyttelyyn - täällä oli samanlaisia, uskomattoman taidokkaita vanhoja lasimalleja, mutta tällä kertaa ne esittivät kasvien sijasta polttiaiseläimiä (polyyppejä, meduusoita yms).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2pgqybj4_I9FgG_b5fua-ZCwyPnvoKLxL-MB4fmOIRPkc5I0x68kS2Yam839oBYdy3aRZuZACFbG33OLSPRQtdTUvtNNiMt2tMws6f46fZ9eLJHJZ3Xs15fmgw8EGVtFLgfxSEg/s1600/berliini6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2pgqybj4_I9FgG_b5fua-ZCwyPnvoKLxL-MB4fmOIRPkc5I0x68kS2Yam839oBYdy3aRZuZACFbG33OLSPRQtdTUvtNNiMt2tMws6f46fZ9eLJHJZ3Xs15fmgw8EGVtFLgfxSEg/s400/berliini6.JPG" width="400" /></a></div><br />
Loppukevennyksenä kuva "<span lang="de"><i>Topographie des Terrors</i></span>" -näyttelyn vieressä olevasta suuresta ilmapallosta, jonka varassa pääsee nousemaan ylös maisemia ihailemaan. Jouduimme taistelemaan alueen tunnelmaan täysin sopimatonta kikatuskohtausta vastaan luettuamme ilmailuvälineen rekisteritunnuksen :-)<br />
<br />
P.S. Kuten aiemminkin on käynyt, blogin syntymäpäivä jäi huomaamatta lokakuussa. Paljon onnea viisivuotiaalle!Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-30166300147232257922010-10-23T13:35:00.005+03:002010-10-23T16:40:44.117+03:00PilvibongaustaVaikka olen jo pitkään voinut sanoa harrastavani luontoa, ja olen kiinnostunut kaikista luonnonilmiöistä, <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/">Pihka-merkin</a> tehtävät ovat kannustaneet tutustumaan moniin sellaisiinkin asioihin, joihin ei tähän asti ole tullut tartuttua.<br />
<br />
Pilvityypit ovat yksi aihe, johon olen jo pitkään halunnut perehtyä, mutten vain ole saanut aikaiseksi. Pihkan <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/taivas/pilvibongaus.html">Pilvibongaus-tehtävä</a> takaraivossa olen kuitenkin kerännyt muun retkeilyn ohessa pientä erilaisten pilvikuvien kokoelmaa. Nyt yritän löytää osalle kuvaamistani pilvistä nimet. <span style="font-size: x-small;">(Apuna ovat tehtävän Lisätietoja-laatikossa mainittu <a href="http://tutki.org/pilvikuvat/Pilvityypit.htm">tutki.org:in pilvikuvasto</a> sekä kotoa löytynyt kirja Burroughs ym.: Ihmeellinen luonto: Sää.)</span> Teen tätä ensimmäistä kertaa, joten otan mieluusti vastaan korjauksia ja vinkkejä.<br />
<br />
Alkuun perusteita. Pilvet jaetaan alapilviin, keskipilviin ja yläpilviin. En ole hyvä arvioimaan korkeuksia, mutta pilvestä kyllä saa melko helposti tuntuman siitä, roikkuuko se matalalla vai leijaileeko korkealla taivaalla. Pilvityypeillä on tieteelliset ja suomenkieliset nimet <span style="font-size: x-small;">(kuten eliöilläkin)</span>. <i>Strato</i>/<i>stratus </i>viittaa kerroksellisuuteen, alkuosana ilmeisesti myös mataliin korkeuksiin, <i>cumulo</i>/<i>cumulus</i> kumpuiluun, <i>alto</i> keskikorkeuksiin, <i>cirro</i>/<i>cirrus </i>yläpilviin ja <i>nimbo</i>/<i>nimbus </i>sadepilviin. Näiden sanojen yhdistelmillä on määritelty ja nimetty kymmenen peruspilvityyppiä. Tarkempia alatyyppejä on paljon enemmän, mutta aloittelijan kannattaa keskittyä päätyyppeihin, kuten tehtävässäkin mainitaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgreNtjpWIRgEZlkuE7EVvpvSNsTlyqNTbGz3R6bgKwn9ZARhOi1goq_kGHuK3NWuYESFfqUU6HIczYWXmdP3wch_Oi12hI76qhUTFjPhLdK8uQkFjO-sBIIKlN3bjgZDoT53hrTA/s400/pilvi1.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Stratocumulus </i>eli kumpukerrospilvi. Kuvattu Asikkalassa 13.6.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgreNtjpWIRgEZlkuE7EVvpvSNsTlyqNTbGz3R6bgKwn9ZARhOi1goq_kGHuK3NWuYESFfqUU6HIczYWXmdP3wch_Oi12hI76qhUTFjPhLdK8uQkFjO-sBIIKlN3bjgZDoT53hrTA/s1600/pilvi1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Tällainen epämääräinen, mutta peittävä ja varsin matalalla roikkuva pilvimassa vaikuttaa yleiseltä pilvityypiltä. Kuvauksen kohdat "kerrosmainen, suurista pehmeistä pilvilaikuista koostuva matto", "pilvet ovat harmaita tai valkeahkoja, pilvissä on aina selvästi tummia ja vaaleita osia" ja "joskus tumma ja uhkaavan näköinen" vastaavat minusta hyvin kuvaa. Tämä voisi siis olla <i>stratocumulus </i>eli kumpukerrospilvi. Se kuulemma ei yleensä sada, vaikka voi näyttää tummalta. Luulisin kuitenkin, että siitä voi kehittyä <i>nimbostratus</i> eli sadepilvi.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgACh3TskmaB1kLMqWs4PqKCtVtTU0s-jkUxKiK84sKv2_kuunb9PzPYJlWrtA9fAMz9ADPF6TDkDUBT28IB_PBNpkLGEsLo8bb7Ksh-SLHRU2ny9tACg1rMW2iifZmqxFv6DwjQw/s400/pilvi2.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cumulus </i>eli kumpupilvi. Kuvattu Espossa 6.5.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgACh3TskmaB1kLMqWs4PqKCtVtTU0s-jkUxKiK84sKv2_kuunb9PzPYJlWrtA9fAMz9ADPF6TDkDUBT28IB_PBNpkLGEsLo8bb7Ksh-SLHRU2ny9tACg1rMW2iifZmqxFv6DwjQw/s1600/pilvi2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Seuraava pilvi on helppo tunnistaa. "Muodoltaan kumpumainen, valkea hattara" on selvästi <i>cumulus </i>eli kumpupilvi. Kumpupilvet ovat alapilviä ja liittyvät yleensä kauniiseen säähän. Kuitenkin jos kumpupilvi alkaa kasvaa korkeutta, siitä voi kehittyä sadekuuro, joskus voimakaskin ukkonen. Erittäin korkea, yläosastaan levinnyt ns. alasinpilvi on komea rajuilman enne.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXIbpUnt1-TbnqKLoOrc6l-DDsFlWwPrj7zB0nSQZtGPEGyKyGBZ57CQNpNDppW_nxikl2kvDPbuXwuQaw3-_3LH9hhq2aHzyztnCzobKeE1yWw92mcjWnptYdRKWRLLBYM6m5Ag/s400/pilvi3.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cumulonimbus </i>eli kuuropilvi. Kuvattu Espoossa 13.3.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXIbpUnt1-TbnqKLoOrc6l-DDsFlWwPrj7zB0nSQZtGPEGyKyGBZ57CQNpNDppW_nxikl2kvDPbuXwuQaw3-_3LH9hhq2aHzyztnCzobKeE1yWw92mcjWnptYdRKWRLLBYM6m5Ag/s1600/pilvi3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Tämän pilven nimestä olen hyvin epävarma, mutta koska siinä näkyy kumpumaisia piirteitä ja alareunassa sadetta, epäilen sen olevan äsken mainittu kuuropilvi eli <i>cumulonimbus</i>. Viisaammat korjatkoon, jos veikkaus meni metsään.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8LwcrT4ca-7lck8olXT5_3JBnW7iRtOjjFhADiY7aKJo5pN6M3zvwH3S-4iKJ2JmDF8DM-8RRvJLMQnZMvsyQ4Clwf3tBoZ5e95rYbXQXLVFK6aBMTlJEfy8e1FELSLVYD9VLrw/s400/pilvi4.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="300" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Altostratus </i>eli verhopilvi. Kuvattu Helsingissä 14.3.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8LwcrT4ca-7lck8olXT5_3JBnW7iRtOjjFhADiY7aKJo5pN6M3zvwH3S-4iKJ2JmDF8DM-8RRvJLMQnZMvsyQ4Clwf3tBoZ5e95rYbXQXLVFK6aBMTlJEfy8e1FELSLVYD9VLrw/s1600/pilvi4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Myös tämän pilven nimeäminen on minulle vaikeaa. Kuvaukset "tasaisen harmaa pilvikerros" ja "ei laikkuista rakennetta" <span style="font-size: x-small;">(vaikka tuossa onkin reikä, josta valonsäteet tulevat esiin)</span> sekä se, että pilvi ei näytä minusta olevan erityisen matalalla vaan pikemmin keskikorkeuksilla, viittaavat mielestäni <i>altostratukseen </i>eli verhopilveen. Mutta voin olla väärässäkin.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZgkUAxPRofDgFESbtyF02EhDq0a22l_nvMObGPSSrHanLwZZ_jAxPTUiPtyfL-Cp-AeP8KT2nQjXMYxPpWRTNR4dEIa3as7RcGbKpu3rgKUZcCQA7FWpL1lL29RhrvhbBDpt9Lg/s400/pilvi5.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Altocumulus </i>eli hahtuvapilvi. Kuvattu Asikkalassa 1.8.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZgkUAxPRofDgFESbtyF02EhDq0a22l_nvMObGPSSrHanLwZZ_jAxPTUiPtyfL-Cp-AeP8KT2nQjXMYxPpWRTNR4dEIa3as7RcGbKpu3rgKUZcCQA7FWpL1lL29RhrvhbBDpt9Lg/s1600/pilvi5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Tässä kuvassa on yksi lempipilvistäni. Hauskan näköiset, keskikorkeuksilla leijailevat palloset lienevät <i>altocumuluksen </i>eli hahtuvapilven yksi esiintymismuoto. "Pilvi on usein valkeista tai harmaista pienistä laikuista, kokkareista tai nauhoista koostuva ohut lautta. Monesti pilvissä on aaltomaisia kuvioita". Kuulemma niitä on "monesti kylmän rintaman edellä ja kesäisin ne enteilevät ukkosta jos päivä on lämmin ja kostea."<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU_wYYdzSWX6W6s9cNZZN3IASiTfVKuQBRd9dZlpmL8NmxjpFIa-nAxipq-BzQv2CEM1pdXdMq94_-4sn5-m90OfV9AlmPt1QeWA_vJpbzGM8Q4K8wJqn_RToUBjQpQkf4pd6l6A/s400/pilvi6.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cirrostratus </i>eli harsopilvi sekä nimeämätön pilvityyppi. Kuvattu Espoossa 18.6.2008</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU_wYYdzSWX6W6s9cNZZN3IASiTfVKuQBRd9dZlpmL8NmxjpFIa-nAxipq-BzQv2CEM1pdXdMq94_-4sn5-m90OfV9AlmPt1QeWA_vJpbzGM8Q4K8wJqn_RToUBjQpQkf4pd6l6A/s1600/pilvi6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Tämä kuva on hieman vanhempi, mutta otin sen mukaan koska siinä on selvästi kaksi eri pilvityyppiä päällekäin. Ylempi osoittaa selvästi <i>cirrus</i>-yläpilvien piirteitä, mutta on enimmäkseen peittävän ja tasaisen näköinen. Kyseessä voisi siis olla <i>cirrostratus </i>eli harsopilvi. Alemmista nokareista en kuitenkaan osaa sanoa. Voisivatko ne olla hieman oudon muotoisia <i>cumuluksia</i>? Tehtaan piipun tuottamat hattarat eivät myöskään ole poissuljettu vaihtoehto, mutta puhtaan valkoinen väri ei tunnu sopivan siihen.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLP374xEl1L-zS0kF-EgN_trCVKPZcUzMLRcQrIY9S5dv2PdFRJHjdqGQcSLm4otsPP64oxOPexLv-SvO3UO0cRIp14H4S7f0LylcvsUq7FnG7W8ptksaoGn9G6UTEiN3DHPNu6A/s400/pilvi7.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="300" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Cirrus </i>eli untuvapilvi. Kuvattu Lemlandissa 16.6.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLP374xEl1L-zS0kF-EgN_trCVKPZcUzMLRcQrIY9S5dv2PdFRJHjdqGQcSLm4otsPP64oxOPexLv-SvO3UO0cRIp14H4S7f0LylcvsUq7FnG7W8ptksaoGn9G6UTEiN3DHPNu6A/s1600/pilvi7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Viimeisessä "lajikuvassa" komeilee kaunis <i>cirrus </i>eli untuvapilvi. Sen sanotaan olevan "joskus höyhentä muistuttava, kuituinen kauniin ilman pilvi. Se muodostuu jääkiteistä." Se voi olla myös "pilven toisesta päästä lähtevää, tuulesta venynyttä sadetta".<br />
<br />
<i>Cirrus</i>-pilven alatyyppi on minulle ennestään tuttu jalaspilvi (<i>cirrus uncinus</i>, toisesta päästä ylöstaipunut <i>cirrus</i>-nauha), joiden meillä sanottiin ennustavan sadetta. Sää-kirjan mukaan ne "liittyvät usein säärintaman lähestymiseen. Ne ovat myös merkki korkealla puhaltavan suihkuvirtauksen läsnäolosta. Nämä pilvet eivät vaikuta välittömästi säähän maanpinnalla, mutta kansanperinne pitää niitä tuulista säätä ennustavina "tuulenkynsinä", mikä ei ole suinkaan perusteeton arvio." Toisaalta tutki.org:in mukaan "Jos cirrus-pilviä seuraa paksumpia pilviä, se voi olla merkki lämpimän rintaman lähestymisestä ja sään huononemisesta vuorokauden sisään."<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_eFQxGYx-hNYi8aVzFhzNVseLa2q2osGJ8l7kUohK8DWpJjmAUV_22ghjVKPrwc1F5i5wS67jyAKpbrGXL_HJObdjAZnKVybSvGxHPF99aA312377TCfRtYOAFh8LyqKTilp2cw/s400/pilvi8.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mysteeripilvi. Kuvattu Espoossa 13.3.2010</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_eFQxGYx-hNYi8aVzFhzNVseLa2q2osGJ8l7kUohK8DWpJjmAUV_22ghjVKPrwc1F5i5wS67jyAKpbrGXL_HJObdjAZnKVybSvGxHPF99aA312377TCfRtYOAFh8LyqKTilp2cw/s1600/pilvi8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>Lopuksi vielä pilvikuva, joka on mielestäni kaunis, mutta jota en osaa nimetä. Tehtävää vaikeuttaa se, että horisontin puuttuessa korkeudesta on vaikea sanoa mitään. Kerro, jos tiedät mikä pilvi on kyseessä!<br />
<br />
--------------------------------------<br />
<b>Pihka-suoritukset 23.10.2010</b><br />
<br />
<b>Tehtävä</b>: <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/taivas/pilvibongaus.html">Pilvibongaus</a> - <i>valmis</i><span style="font-size: x-small;"></span><br />
<br />
<b>Tähtiä saatu yhteensä</b>: 19/20.<br />
--------------------------------------Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-67699150029570710812010-09-19T23:03:00.001+03:002010-10-23T16:40:20.049+03:00LahopuututkimusSyksyisestä metsästä näyttää sittenkin löytyvän aikalailla sieniä parin viimeisen viikon sateiden ansiosta. <span style="font-size: x-small;">(Varsinkin punakärpässienillä vaikuttaa olevan hyvä vuosi.)</span> Näkyvien sienten sijaan tämänpäiväisellä metsäretkellä tutkittiin kuitenkin lähes näkymättöminen, puuta lahottavien sienten aikaansaannoksia <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/index.html">Pihkan</a> <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/metsa/lahopuu.html#">Lahopuututkimus-tehtävän</a> avulla. Ideana oli siis tarkastella kuolleita puita, niiden lahoamisen astetta ja niiltä löytyviä eliöitä.<br />
<br />
Ensimmäinen kohde oli loivaan ylärinteeseen kaatunut <b>koivu</b>, jonka rungosta osa on kivien takia jäänyt ilmaan. Puu ei ole kovin paksu, ympärysmitta n. 53 cm, ja se on ilmeisesti kaatunut vasta muutama vuosi sitten, sillä sen lahoaste oli puukkotestin mukaan 2. Tulos oli hieman yllättävä, sillä rungolla kasvaa paljon kääpiä <span style="font-size: x-small;">(ainakin <b>taulakääpä</b> <i>Fomes fomentarius</i>, <b>pökkelökääpä </b><i>Piptoporus betulinus</i> ja jokin kolmas laji)</span> , jotka ovat yleisiä lahottajasieniä. Lisäksi rungolla oli sammalia ja jäkäliä <span style="font-size: x-small;">(mahdollisesti <b>raidanisokarve</b> <i>Parmelia sulcata</i> tai <b>harmaaröyhelö</b> <i>Platismatia glauca</i>)</span>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicjV52Nn43g_qhU5rtAcqaLZIwOTaoonf3RfqZs0Dp82mXWI2VDTi_N8vQSwcJ1_4eJw_1er5JHVDdd4pRnzjoReIqt5qHkrFsxbjPisyXc7JSpu9b1vVmGvzofOlkjd71eoNblQ/s1600/lahopuu1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicjV52Nn43g_qhU5rtAcqaLZIwOTaoonf3RfqZs0Dp82mXWI2VDTi_N8vQSwcJ1_4eJw_1er5JHVDdd4pRnzjoReIqt5qHkrFsxbjPisyXc7JSpu9b1vVmGvzofOlkjd71eoNblQ/s320/lahopuu1.JPG" width="240" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFYuXwGDBNFQMSrTL0gpZjv2P89p97AgZjpLifWRc2LUv5ab4UAcrrDgafF5s9SmsAmsjnLx9FD2vn3M9rmh5_GPLq_qmZwolpmyrzRbuf6CaZWF1PqG8zRL2USia-rG4CDS5YrA/s1600/lahopuu2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFYuXwGDBNFQMSrTL0gpZjv2P89p97AgZjpLifWRc2LUv5ab4UAcrrDgafF5s9SmsAmsjnLx9FD2vn3M9rmh5_GPLq_qmZwolpmyrzRbuf6CaZWF1PqG8zRL2USia-rG4CDS5YrA/s320/lahopuu2.JPG" width="320" /></a></div><br />
Hieman syvemmältä metsästä löytyi jo pidempään maassa lojunut runko, jossa ei ole kuorta jäljellä. Koska paikka on kuusikkoinen ja oksat ovat tälläkin rungolla kehämäisesti sijoittuneet, määritettiin puun lajiksi <b>kuusi</b>. Puukkotesti antoi ruskolaho-tyyppisen lahon asteeksi 4 ja rungon tyviosa on n. kolmen metrin matkalta jo kadonnut, ilmeisesti metsätyökoneen ajettua joskus sen yli. Rungon ympärysmitta heti siitä kohtaa, kun se pystyttiin mittaamaan, on 52 cm eli puu oli kuollessaan edellistä koivua jonkin verran suurempi. Runko on suurelta osin sammalien <span style="font-size: x-small;">(ainakin <b>seinäsammal</b> <i>Pleurozium schreberi</i> sekä jokin <b>kynsisammal</b><i> Dicranum sp</i>.)</span> ja jäkälien <span style="font-size: x-small;">(mm. <b>sormipaisukarve</b> <i>Hypogymnia physodes</i> sekä jokin <b>torvijäkälä</b> <i>Cladonia sp</i>.)</span> peittämä. Lisäksi löytyi muutamia pieniä hyönteisten tekemiä reikiä sekä pieniä sieniä, näkyvimpinä jokunen ylimenneen oloinen vinokas.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpHh6xasIDzWOb4vp8yiCu4D6KBNv9IhVcyDPV-bgPCJcbo9rrO1VHJ7ANBmgq2EixSloHkoXR5moyCWpJpsQxCJlAXpNBC7ACAIdIEwG8pHLoc7oSD11umj9Xmd-HRkVntSdRIA/s1600/lahopuu3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpHh6xasIDzWOb4vp8yiCu4D6KBNv9IhVcyDPV-bgPCJcbo9rrO1VHJ7ANBmgq2EixSloHkoXR5moyCWpJpsQxCJlAXpNBC7ACAIdIEwG8pHLoc7oSD11umj9Xmd-HRkVntSdRIA/s320/lahopuu3.JPG" width="240" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghfkvroUDY2k27BgLiHDUnzMPiRdvGK1IdGlsdLCqb-Y9dPBLGI_MlT93w26lG9iB-49dNmyrqDjCyJ8YaCjqv30YWn9iAdLShd_fIQBtfcQ5-nc5xrrNWh9qIZOS8bdyndwpJEg/s1600/lahopuu4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghfkvroUDY2k27BgLiHDUnzMPiRdvGK1IdGlsdLCqb-Y9dPBLGI_MlT93w26lG9iB-49dNmyrqDjCyJ8YaCjqv30YWn9iAdLShd_fIQBtfcQ5-nc5xrrNWh9qIZOS8bdyndwpJEg/s320/lahopuu4.JPG" width="320" /></a></div><br />
Samassa notkelmassa makaa myös kookas <b>haapa</b> - ympärysmittaa 113 cm - jonka tiedetään olleen kaatuneena jo vähintään kymmenen vuotta. Puu on kaatunut melko jyrkkään alarinteeseen, ja suurin osa siitä on edelleen ilmassa. Kuoresta puuttuu noin puolet ja latvuksesta ei näy enää paljoakaan, mutta runkopuu oli yllättävän kovaa ja puukko upposi vain muutaman sentin (lahoaste 3). Rungolta löytyi vähintään neljää erilaista sammalta <span style="font-size: x-small;">(mm. seinä- ja kynsisammal)</span>, erilaisia kääpiä <span style="font-size: x-small;">(sekä esiintyöntyviä että ns. resupinaattisia)</span>, jäkäliä <span style="font-size: x-small;">(mm. <b>haavanläiskäjäkälä</b> <i>Phlyctis argena</i>)</span> ja pieniä sieniä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8GdkyFWClgq1bzvego94JAAyc-Sg6ZF-DxOXHKYgsTSt_X2IPqZxe43JuYKvxkdrMHcoVdODgJgp0GS-lB5uy-mgr1wB6mFwRDmPMBBkBiENfvL1djhNxEyS5h7Qoe90AFx8_A/s1600/lahopuu5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8GdkyFWClgq1bzvego94JAAyc-Sg6ZF-DxOXHKYgsTSt_X2IPqZxe43JuYKvxkdrMHcoVdODgJgp0GS-lB5uy-mgr1wB6mFwRDmPMBBkBiENfvL1djhNxEyS5h7Qoe90AFx8_A/s320/lahopuu5.JPG" width="240" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwfz4xOvsDH-3V6gmkwnlssorYsYLZ91yZAYcg38AsCB7TVXJvU7QuGyFvz-w63xm9jcGox9DSqRXbgMIg6TeP5seN9brQFEufRnSoF3GfdRnMa0E8dKPooRjyZMXfln2uChaY6g/s1600/lahopuu6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwfz4xOvsDH-3V6gmkwnlssorYsYLZ91yZAYcg38AsCB7TVXJvU7QuGyFvz-w63xm9jcGox9DSqRXbgMIg6TeP5seN9brQFEufRnSoF3GfdRnMa0E8dKPooRjyZMXfln2uChaY6g/s320/lahopuu6.JPG" width="320" /></a></div><br />
Tehtävän suorittamiseen riittäisi kolme puuta, mutta kun vauhtiin päästiin, tutkittiin myös suon reunalta löytynyt pieni <b>mäntykelo</b>. Sen latvus on kadonnut maahan, mutta tyveä on vielä pystyssä noin kolme metriä. Ympärysmitta on vaatimattomat 51 cm. Puu on enimmäkseen kuoreton, mutta keloille tyypillisesti puuaines ei ole pehmentynyt kovinkaan nopeasti: lahoaste 2. Tällä rungolla ei kasvanut kuin hieman jäkälää <span style="font-size: x-small;">(lähinnä sormipaisukarvetta)</span>, mutta eläinten jälkiä löytyi edellisiä enemmän. Hyönteiset ovat kaivaneet sekä kohtisuoria käytäviä, joista näkyy vain reikä, että pinnan suuntaisia käytäviä kuoren alle. Tikat ovat käyneet kaivamassa esiin näitä herkkupaloja, mistä muistoina ovat muutamat hakkuujäljet. Käveli rungolla yksi pieni hämähäkkikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTNvYoyboIFHZe5Fb_4k9FABuYAUJByIK833NxzJ-cU_EMPoiP0ZWRBAO8AZu0jJajSVV4hWt2fhqmZ6Zti3-1oUOyKk1M99-8NyUP2hYf53jbjHJM2b02CRB3Bk486tSS3reeCQ/s1600/lahopuu7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTNvYoyboIFHZe5Fb_4k9FABuYAUJByIK833NxzJ-cU_EMPoiP0ZWRBAO8AZu0jJajSVV4hWt2fhqmZ6Zti3-1oUOyKk1M99-8NyUP2hYf53jbjHJM2b02CRB3Bk486tSS3reeCQ/s320/lahopuu7.JPG" width="240" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqZFyUyBf51s8_xj4vkDDbyJATHCf8yhKbS4BGS85XGcnfE1akx5_tkSIqsg15z0Ck1GI1kPio5eaCYYoRfay066egxPPau6Kdxw41Iq3Haep_-Q6j1GwK2ttCy65tZ3ndgS6NVQ/s1600/lahopuu8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqZFyUyBf51s8_xj4vkDDbyJATHCf8yhKbS4BGS85XGcnfE1akx5_tkSIqsg15z0Ck1GI1kPio5eaCYYoRfay066egxPPau6Kdxw41Iq3Haep_-Q6j1GwK2ttCy65tZ3ndgS6NVQ/s320/lahopuu8.JPG" width="240" /></a></div><br />
Tehtävän taustatiedoissa kuvataan lahopuun merkitystä metsässä:<br />
<br />
<blockquote><i>Kuollut puu on erittäin tärkeä osa metsän elämää. Pystyynkin jäänyt kuollut puu kaatuu ennen pitkää ja lahoaa hitaasti takaisin luonnon kiertokulkuun. Hajotessaan lahopuu tarjoaa ravintoa ja pesäpaikkoja jopa tuhansille erilaisille eliöille! Monet lajit ovat erikoistuneet tiettyyn puulajiin ja sen tiettyyn lahoamisvaiheeseen. Lahopuut kasvattavat siis suuresti metsän biologista monimuotoisuutta.</i><br />
<i><br />
</i><br />
<i>Luonnontilaisessa metsässä jopa kolmasosa kaikesta puusta on lahopuuta. Suurin osa Suomen metsistä on kuitenkin nykyään talousmetsiä, joissa puuta kasvatetaan hyötykäyttöön. Talousmetsässä puut eivät yleensä ehdi ikääntyä ja kuolla, koska ne kaadetaan sitä ennen. Siksi lahopuun määrä metsissä on vähentynyt, ja moni lahopuusta riippuvainen eliö on uhanalaistunut.</i></blockquote><br />
Metsäalue, josta ylläkuvatut puut löytyivät, on sekä entistä että nykyistä talousmetsää, joten lahopuun määrä ei ollut kovin suuri. Kaatuneita ja pystyynkuolleita puita kyllä löytyi vaikeuksitta, mutta kovin paljon elintilaa niistä riippuvaisille lajeille ei näyttänyt olevan. Metsäluonnolle voi tehdä ison palveluksen, jos pystyy vaikuttamaan lahopuiden säästämiseen, esimerkiksi kannattamalla hallitun hoitamattomuuden menetelmiä kaupunkimetsissä.<br />
<br />
------------------------------------<br />
<b>Pihka-suoritukset 19.9.2010</b><br />
<br />
<b>Tehtävä</b>: <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/metsa/lahopuu.html">Lahopuututkimus</a> - <i>valmis</i> <br />
<br />
<b>Tähtiä saatu yhteensä</b>: 18/20.<br />
------------------------------------Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-22806679671376176322010-09-12T20:46:00.002+03:002010-09-12T20:51:51.916+03:00Tunnustusta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS4Xj3tq8ixhaQjPBcf2tEBITiy_pz0DmV6bZKiAv1f1Voj3ylUNe_xNciFe_3xk6xqU68n_WCNT8RGdb2fysLv67_Hshfg7_b9CdiTYa2JY6smFmSSEXOfAYQBnoCwsFoDnsUeQ/s1600/beautifulblogger.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS4Xj3tq8ixhaQjPBcf2tEBITiy_pz0DmV6bZKiAv1f1Voj3ylUNe_xNciFe_3xk6xqU68n_WCNT8RGdb2fysLv67_Hshfg7_b9CdiTYa2JY6smFmSSEXOfAYQBnoCwsFoDnsUeQ/s200/beautifulblogger.jpg" width="200" /></a></div><br />
"<a href="http://pagistaan.blogspot.com/">Pagistaan</a>" on ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata blogimaailmaan lähdettyäni lähes viisi vuotta sitten, ja siitä hieno, että viihdyn siellä edelleen mainiosti. Olenkin kovin otettu ja kiitän Katia tästä <a href="http://pagistaan.blogspot.com/2010/09/seitseman.html">tunnustuksesta</a>! Yritän tämän johdosta vastata myös sen ohessa tulleeseen haasteeseen parhaani mukaan. Ideana on ilmeisesti tehdä seitsemän tunnustusta itsestä ja jakaa sitten tämä kuva-tunnustus eteenpäin.<br />
<br />
Tunnustusten tekeminen tuntuu hieman vieraalta, koska olen tässä blogissa pyrkinyt keskittymään asioihin oman persoonani sijasta. Katsotaanpa.<br />
<br />
<ol><li>Voinen tunnustaa tässä yhteydessä myös itselleni, että olen haluton asettumaan henkilönä julkisesti arvosteltavaksi. Varmaankin tämän takia aloin kirjoittaa blogiakin anonyyminä. Välillä mietin nimen julkistamista, mutta toisaalta pidän ajatuksesta, että lukija voi ajatella kirjoituksiani puhtaasti niiden itsensä kautta, ei jonkun minun nimisen henkilön tuotoksina. Vältänkin tietoisesti tuomasta blogissa esiin kovin paljon sellaista, josta henkilöyteni voisi päätellä. Olen tässä asiassa luultavasti turhankin "vainoharhainen", mutta pidän mieluusti päätösvallan itselläni. Osa tuttavista toki tietää, ja jos nyt joku muukin on onnistunut sen selvittämään, niin eipä se toisaalta kovin vaarallistakaan ole. Kunhan pidätte omana tietonanne :)<br />
<br />
</li>
<li>Pidän kirjoittamisesta ja jos en ajattele asiaa erikseen, minun on vaikea ilmaista itseäni lyhyesti - kuten näistä teksteistäkin voi huomata. Jopa sähköpostiviestini kasvavat herkästi melkoisiksi esseiksi, jos aiheessa on vähänkin pohdiskeltavaa. Haluan perustella, kuvailla ja käännellä asioita, tutkia aihetta eri kulmista - vaikka sitten vain vahvistaakseni omaa, ennalta asetettua mielipidettäni. Haluan myös riittävillä selityksillä olla varma, että lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Turhan pitkä viesti on minusta pienempi paha kuin väärinymmärrys.<br />
<br />
</li>
<li>Pidän myös lukemisesta. Ja jos alan lukemaan jotain, minulla on vahva tarve lukea se loppuun asti, ikäänkuin olisi jotenkin väärin kirjoittajan näkemää vaivaa kohtaan olla lukematta ja antamatta tekstille mahdollisuus. Olen melko nopea lukemaan, mutta en esimerkiksi tilaa Helsingin Sanomia mm. siksi, että sen lukemiseen menisi 2-3 tuntia joka päivä. Olenkin jo pitkään tietoisesti opettanut itselleni, että jos esimerkiksi sanomalehdessä jokin juttu ei kiinnosta tai kirja paljastuu huonoksi, sitä ei ole pakko lukea <span style="font-size: x-small;">(loppuun)</span>.<br />
</li>
<li> Ehkä kirjoittamis- ja lukemisharrastuksen ansiosta/takia olen välillä melkoinen kielipoliisi. Esimerkiksi yhdys sana virheet ja nykyään yleinen tapa oikaista monikkomuotoisen verbin yksiköön <span style="font-size: x-small;">(asiat hoituvat --> asiat hoituu)</span> ovat minusta suhteettoman raivostuttavia ilmiöitä. Puhekieltä <span style="font-size: x-small;">(oikeassa yhteydessä)</span>, slangia, murteita ja muuta kielen elävyyttä vastaan minulla ei ole mitään, ja kielenkin täytyy saada kehittyä. Joistain säännöistä haluaisin kuitenkin pitää jopa vanhanaikaisen tiukasti kiinni - kunnes sääntöjä muutetaan, niitä on mielestäni lähtökohtaisesti seurattava.<br />
<br />
</li>
<li>Olen huono puhumaan, mutta rakastan kirjoittamisen ja lukemisen ohella laulamista. Kuorolaulu on maailman parhaita harrastuksia! Se sopii myös meille, jotka emme erityisesti nauti yksin esiintymisestä.<br />
<br />
</li>
<li>Rakastan luontoa ja luontoharrastusta, mutta en osaa keskittyä kunnolla mihinkään. Haluaisin osata kaiken, tunnistaa kaikki vastaantulevat eläimet, kasvit, sienet, tähdet, pilvet, ilmiöt... Haluaisin tietää niistä kaiken - niiden elintavoista, kehityshistoriasta, taksonomiasta ja muista ihmeellisyyksistä. Haluaisin osata ottaa hienoja luontokuvia. Mutta en pysty rajamaan kiinnostustani mihinkään näistä, ja lopputuloksena osaan kaikesta vähän <span style="font-size: x-small;">(enemmän tai usein vähemmän)</span>, mutta mitään en kovin kunnolla.<br />
<br />
</li>
<li>Miellän itseni luonnonsuojelijaksi, mutta olen haluton perehtymään kovin syvällisesti ilmastoasioihin, kaavoitukseen, ravinnepäästöihin, jätteenpolttoon, METSO-ohjelmaan, degrowth-liikkeeseen, ydinjätteen loppusijoitukseen, <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=364626&lan=fi&clan=fi">ylikulutuspäivään</a> ja palmuöljydieseliin. Haluan käyttää oman aikani iloisiin luontoasioihin, kuten lintujen tarkkailuun ja metsäkävelyihin, tällä hetkellä myös <a href="http://www.luontoliitto.fi/pihka/index.html">Pihka-merkkiin</a>. Luotan tämän takia varsin paljon alan auktoriteetteihin, lähinnä järjestöihin. Jos <a href="http://www.sll.fi/">SLL</a> tai <a href="http://www.greenpeace.org/finland/fi/">Greenpeace</a> on jotain mieltä, olen usein lähtökohtaisesti samaa mieltä, jos ei joku toisin minua vakuuta. Toki perustiedot pinnalla olevista ympäristöasioista tulee omaksuttua jo yleissivistyksen ja yllämainitun lukuinnon vuoksi, eikä ihan mikä tahansa tuuba menisi sentään läpi järjestöiltäkään. Tunnen kuitenkin ympäristöjärjestömaailmaa sen verran, että luotan niiden toimintamoraaliin ja linjaan, jonka mukaan kaikki viestintä perustuu tutkittuun tietoon, eikä "tuubaa" käytännössä ole tullut vastaan.</li>
</ol><div style="text-align: center;">*************</div><br />
On hiukan kurjaa listata vain joitain suosikkejaan tunnustuksen saajiksi, mutta jos haaste kiinnostaa, vastaavia juttuja olisi hauska lukea vaikkapa kovasti arvostamiltani <span style="font-size: x-small;">(ja vielä mahdollisesti haastamattomilta?)</span> <a href="http://ankkalapio.blogspot.com/">Ankkalapion</a> Sallalta, <a href="http://hullukaali.vuodatus.net/">Hullukaalilta</a>, <a href="http://irmako.wordpress.com/">Irmalta</a>, Kirsiltä <a href="http://virrassa.wordpress.com/">Virrassa</a>, sekä <a href="http://www.seppo.net/aihe/blogi">Leinosen Sepolta</a>! Idean saa tietysti napata kuka tahansa, ja kuten ennenkin vastaavissa tilanteissa, koen tarpeelliseksi sanoa, että arvostan monia muitakin blogeja kuin tässä nimeltä mainittuja.Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-17863676.post-89273995794462513242010-08-29T22:38:00.001+03:002010-08-29T23:11:08.445+03:00YksilöViime viikolla <a href="http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/elaako-kloonien-kautta-uusiutuva-puu-ikuisesti">Tiedeuutisissa ilmestynyt juttu</a> herätti jälleen kerran miettimään yksilön määritelmää. Meillä, jotka olemme eläinkuntaan kuuluvia, tasalämpöisiä, suvullisesti lisääntyviä selkärankaisia, on taipumus ajatella meille läheisten ominaisuuksien edustavan yleistä normia, ja muun olevan poikkeuksellista. On luontevaa ajatella, että yksi ihminen, yksi varis, yksi hauki, yksi kärpänen, yksi rapu tai yksi kasteliero on yksi yksilö. Mutta mitä kauemmas kuljemme eliökunnan sukupuussa, sitä vaikeammaksi yksilön määrittely usein käy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-nh_5VrlnvsREyJ5-TwavzCS0dhb-ATJAR32OmJmhqkbt35rcmuPFWQ5yXgPdou3LUhb3J2RDS0grX4gKiSYp1PYTnFU2LENLS2BNy_kjy6Dv_q3MkVASPrAqsfRJI8nlTiJUjQ/s1600/yksilot-sorsat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-nh_5VrlnvsREyJ5-TwavzCS0dhb-ATJAR32OmJmhqkbt35rcmuPFWQ5yXgPdou3LUhb3J2RDS0grX4gKiSYp1PYTnFU2LENLS2BNy_kjy6Dv_q3MkVASPrAqsfRJI8nlTiJUjQ/s320/yksilot-sorsat.JPG" width="320" /></a></div><br />
Eläinten kesken yksilön määrittely on melko helppoa, kuten ylläolevassa luettelossa. Kaikkein suoraviivaisinta se on suvullisesti lisääntyvillä lajeilla, joilla eri yksilöillä on myös erilainen perimä. Yksilön määritelmää ei kuitenkaan voi kytkeä perimään. Ensinnäkin eläinkunnassa esiintyy partenogeneettistä lisääntymistä, eli naaraat tuottavat jälkeläisiä omin neuvoin, ilman koiraita, jolloin poikaset ovat yleensä perimältään emonsa kopioita. Toiseksi, moni meille vieraampi eläin kykenee regeneraatioon, eli kasvattamaan uusia ruumiinosia menetettyjen tilalle siten, että molemmista paloista kasvaa uusi yksilö. Jos esimerkiksi meritähden puolittaa, molemmista puoliskoista tulee uusi meritähti. Ne ovat selvästi kaksi eri yksilöä, mutta niillä on identtinen perimä - ne ovat toistensa klooneja<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM3DTysGRyl9WUMx969iNma7BLcIocjGZ3qNUAwMAB6JRv5-kNmi84HvnOIkLkd_Jv_i9gxbCalU1iMzlUTbt6YHhxalQDRu4BwH2yWjlyAnaft2JPR2-pfQUnCVKpzzBnKE4nWA/s1600/yksilot-valkovuokko.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM3DTysGRyl9WUMx969iNma7BLcIocjGZ3qNUAwMAB6JRv5-kNmi84HvnOIkLkd_Jv_i9gxbCalU1iMzlUTbt6YHhxalQDRu4BwH2yWjlyAnaft2JPR2-pfQUnCVKpzzBnKE4nWA/s320/yksilot-valkovuokko.JPG" width="320" /></a></div>Kloonaamisesta puhutaan mediassa vaikeana ja eettisesti arveluttavana touhuna, mutta monet eliöt harrastavat sitä jatkuvasti, eikä se tuota niille edes suuria vaikeuksia. Erityisen yleistä tämä on kasvikunnassa. Uutisen esimerkkinä oli haapa, joka tyypillisesti tuottaa paljon juurivesoja. Jokainen näistä voidaan ottaa irti emopuusta, ja uudelleen istutettuina ne kasvavat terveiksi emopuun klooneiksi. Sama pätee esimerkiksi rönsyjen avulla leviävään mansikkaan. Voidaan ajatella, että samanlaisesta perimästä huolimatta viimeistään emokasvista irti olevat klooni-jälkeläiset ovat eri yksilöitä. Toisenlainen tuttu esimerkki on kuitenkin valkovuokko, joka leviää maanalaisen juurakkonsa avulla laajaksi kasvustoiksi. Onko jokainen maanpinnalle pistävä valkovuokon varsi yksi yksilö, vai onko koko valkovuokkoesiintymä yksi suuri yksilö?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpe4E_czgpThZfQL5TRVJizibr_nIlHFXMCFqqativGshRWyOfQwXSYhmHfj6B0dKKnf2UIEaXTI-bY0JBAhFigoattxGN6jO2ZJVw-6v_ooIJV39vIP_cdscaaQ8fSzftmVh6ZQ/s1600/yksilot-mustesieni.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpe4E_czgpThZfQL5TRVJizibr_nIlHFXMCFqqativGshRWyOfQwXSYhmHfj6B0dKKnf2UIEaXTI-bY0JBAhFigoattxGN6jO2ZJVw-6v_ooIJV39vIP_cdscaaQ8fSzftmVh6ZQ/s320/yksilot-mustesieni.JPG" width="320" /></a>Vastaavia tapauksia löytyy sienistä, ja ehkä yllättäen myös eläimistä. Sienet elävät pääsääntöisesti mikroskooppisen ohuina rihmoina maassa, lahopuussa tms. alustassa, ja kasvattavat silloin tällöin meille näkyvän itiöemän lisääntymistä varten. On vaikea määritellä, missä menee yhden sieniyksilön raja. Eläimistä parhaita esimerkkejä ovat kiinteitä yhdyskuntia muodostavat korallit yms. jotka koostuvat lukuisista pienistä korallieläimistä. Jos tällaisen runkokunnan jokainen asukas on perimältään identtinen ja myös elimellisesti yhteydessä toisten kanssa, onko kyse yhdestä vai sadoista yksilöistä? Niinsanotuista alkeellisista eläimistä löytyy myös esimerkkejä "löyhästä monisoluisuudesta", jossa solut muodostavat periaatteessa yhden, koordinoidusti toimivan yksilön, mutta voivat tarvittaessa jatkaa elämäänsä myös yksin, useana erillisenä yksilönä.<br />
<br />
Yksilön määrittelyn vaikeus on mielenkiintoinen akateeminen kysymys, muttei ehkä käytännössä kovin olennainen. Tärkeämpää on monen mielestä se, montako haapatukkia metsiköstä saadaan, kuin se, ovatko ne kaikki yhtä yksilöä vai eivät. Ainakin yksi suurtakin yleisöä kiinnostava sovellus tulee kuitenkin mieleen: yksilön määritelmä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten määritellään eliökunnan ennätyksiä. Mikä on maailman suurin eliö? Entä pitkäikäisin? Jos sienirihmasto leviää viiden hehtaarin suuruisen metsän alueelle, onko se viiden hehtaarin kokoinen, valtava yksilö? Jos haapa kasvattaa aina vain uusia juurivesoja vanhojen runkojen lahotessa pois, ja vesojen yhteys säilyy katkeamatta, elääkö sama haapayksilö yli 10 000 vuotta, kuten uutisessa arvioitiin, tai jopa ikuisesti? <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkoWY5tl3LFcrsDqGCyX-ZjZBzYw7iYodoVeLkT5F7SGk2x7W2qPQoxk8H8IIt5hMbYe83wcVP_iZ_WVnu3R0Ze6Z-68EwVIQ_PN3NhGPfSskCR8ovIB2Ux5i6Nw2DO2I9Pr5v_A/s1600/yksilot-haapa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkoWY5tl3LFcrsDqGCyX-ZjZBzYw7iYodoVeLkT5F7SGk2x7W2qPQoxk8H8IIt5hMbYe83wcVP_iZ_WVnu3R0Ze6Z-68EwVIQ_PN3NhGPfSskCR8ovIB2Ux5i6Nw2DO2I9Pr5v_A/s320/yksilot-haapa.JPG" width="320" /></a></div>Taviokuurnahttp://www.blogger.com/profile/06913755795318036222noreply@blogger.com0