19.9.2010

Lahopuututkimus

Syksyisestä metsästä näyttää sittenkin löytyvän aikalailla sieniä parin viimeisen viikon sateiden ansiosta. (Varsinkin punakärpässienillä vaikuttaa olevan hyvä vuosi.) Näkyvien sienten sijaan tämänpäiväisellä metsäretkellä tutkittiin kuitenkin lähes näkymättöminen, puuta lahottavien sienten aikaansaannoksia Pihkan Lahopuututkimus-tehtävän avulla. Ideana oli siis tarkastella kuolleita puita, niiden lahoamisen astetta ja niiltä löytyviä eliöitä.

Ensimmäinen kohde oli loivaan ylärinteeseen kaatunut koivu, jonka rungosta osa on kivien takia jäänyt ilmaan. Puu ei ole kovin paksu, ympärysmitta n. 53 cm, ja se on ilmeisesti kaatunut vasta muutama vuosi sitten, sillä sen lahoaste oli puukkotestin mukaan 2. Tulos oli hieman yllättävä, sillä rungolla kasvaa paljon kääpiä (ainakin taulakääpä Fomes fomentarius, pökkelökääpä Piptoporus betulinus ja jokin kolmas laji) , jotka ovat yleisiä lahottajasieniä. Lisäksi rungolla oli sammalia ja jäkäliä (mahdollisesti raidanisokarve Parmelia sulcata tai harmaaröyhelö Platismatia glauca).



Hieman syvemmältä metsästä löytyi jo pidempään maassa lojunut runko, jossa ei ole kuorta jäljellä. Koska paikka on kuusikkoinen ja oksat ovat tälläkin rungolla kehämäisesti sijoittuneet, määritettiin puun lajiksi kuusi. Puukkotesti antoi ruskolaho-tyyppisen lahon asteeksi 4 ja rungon tyviosa on n. kolmen metrin matkalta jo kadonnut, ilmeisesti metsätyökoneen ajettua joskus sen yli. Rungon ympärysmitta heti siitä kohtaa, kun se pystyttiin mittaamaan, on 52 cm eli puu oli kuollessaan edellistä koivua jonkin verran suurempi. Runko on suurelta osin sammalien (ainakin seinäsammal Pleurozium schreberi sekä jokin kynsisammal Dicranum sp.) ja jäkälien (mm. sormipaisukarve Hypogymnia physodes sekä jokin torvijäkälä Cladonia sp.) peittämä. Lisäksi löytyi muutamia pieniä hyönteisten tekemiä reikiä sekä pieniä sieniä, näkyvimpinä jokunen ylimenneen oloinen vinokas.



Samassa notkelmassa makaa myös kookas haapa - ympärysmittaa 113 cm - jonka tiedetään olleen kaatuneena jo vähintään kymmenen vuotta. Puu on kaatunut melko jyrkkään alarinteeseen, ja suurin osa siitä on edelleen ilmassa. Kuoresta puuttuu noin puolet ja latvuksesta ei näy enää paljoakaan, mutta runkopuu oli yllättävän kovaa ja puukko upposi vain muutaman sentin (lahoaste 3). Rungolta löytyi vähintään neljää erilaista sammalta (mm. seinä- ja kynsisammal), erilaisia kääpiä (sekä esiintyöntyviä että ns. resupinaattisia), jäkäliä (mm. haavanläiskäjäkälä Phlyctis argena) ja pieniä sieniä.



Tehtävän suorittamiseen riittäisi kolme puuta, mutta kun vauhtiin päästiin, tutkittiin myös suon reunalta löytynyt pieni mäntykelo. Sen latvus on kadonnut maahan, mutta tyveä on vielä pystyssä noin kolme metriä. Ympärysmitta on vaatimattomat 51 cm. Puu on enimmäkseen kuoreton, mutta keloille tyypillisesti puuaines ei ole pehmentynyt kovinkaan nopeasti: lahoaste 2. Tällä rungolla ei kasvanut kuin hieman jäkälää (lähinnä sormipaisukarvetta), mutta eläinten jälkiä löytyi edellisiä enemmän. Hyönteiset ovat kaivaneet sekä kohtisuoria käytäviä, joista näkyy vain reikä, että pinnan suuntaisia käytäviä kuoren alle. Tikat ovat käyneet kaivamassa esiin näitä herkkupaloja, mistä muistoina ovat muutamat hakkuujäljet. Käveli rungolla yksi pieni hämähäkkikin.



Tehtävän taustatiedoissa kuvataan lahopuun merkitystä metsässä:

Kuollut puu on erittäin tärkeä osa metsän elämää. Pystyynkin jäänyt kuollut puu kaatuu ennen pitkää ja lahoaa hitaasti takaisin luonnon kiertokulkuun. Hajotessaan lahopuu tarjoaa ravintoa ja pesäpaikkoja jopa tuhansille erilaisille eliöille! Monet lajit ovat erikoistuneet tiettyyn puulajiin ja sen tiettyyn lahoamisvaiheeseen. Lahopuut kasvattavat siis suuresti metsän biologista monimuotoisuutta.


Luonnontilaisessa metsässä jopa kolmasosa kaikesta puusta on lahopuuta. Suurin osa Suomen metsistä on kuitenkin nykyään talousmetsiä, joissa puuta kasvatetaan hyötykäyttöön. Talousmetsässä puut eivät yleensä ehdi ikääntyä ja kuolla, koska ne kaadetaan sitä ennen. Siksi lahopuun määrä metsissä on vähentynyt, ja moni lahopuusta riippuvainen eliö on uhanalaistunut.

Metsäalue, josta ylläkuvatut puut löytyivät, on sekä entistä että nykyistä talousmetsää, joten lahopuun määrä ei ollut kovin suuri. Kaatuneita ja pystyynkuolleita puita kyllä löytyi vaikeuksitta, mutta kovin paljon elintilaa niistä riippuvaisille lajeille ei näyttänyt olevan. Metsäluonnolle voi tehdä ison palveluksen, jos pystyy vaikuttamaan lahopuiden säästämiseen, esimerkiksi kannattamalla hallitun hoitamattomuuden menetelmiä kaupunkimetsissä.

------------------------------------
Pihka-suoritukset 19.9.2010

Tehtävä: Lahopuututkimus - valmis

Tähtiä saatu yhteensä: 18/20.
------------------------------------

12.9.2010

Tunnustusta


"Pagistaan" on ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata blogimaailmaan lähdettyäni lähes viisi vuotta sitten, ja siitä hieno, että viihdyn siellä edelleen mainiosti. Olenkin kovin otettu ja kiitän Katia tästä tunnustuksesta! Yritän tämän johdosta vastata myös sen ohessa tulleeseen haasteeseen parhaani mukaan. Ideana on ilmeisesti tehdä seitsemän tunnustusta itsestä ja jakaa sitten tämä kuva-tunnustus eteenpäin.

Tunnustusten tekeminen tuntuu hieman vieraalta, koska olen tässä blogissa pyrkinyt keskittymään asioihin oman persoonani sijasta. Katsotaanpa.

  1. Voinen tunnustaa tässä yhteydessä myös itselleni, että olen haluton asettumaan henkilönä julkisesti arvosteltavaksi. Varmaankin tämän takia aloin kirjoittaa blogiakin anonyyminä. Välillä mietin nimen julkistamista, mutta toisaalta pidän ajatuksesta, että lukija voi ajatella kirjoituksiani puhtaasti niiden itsensä kautta, ei jonkun minun nimisen henkilön tuotoksina. Vältänkin tietoisesti tuomasta blogissa esiin kovin paljon sellaista, josta henkilöyteni voisi päätellä. Olen tässä asiassa luultavasti turhankin "vainoharhainen", mutta pidän mieluusti päätösvallan itselläni. Osa tuttavista toki tietää, ja jos nyt joku muukin on onnistunut sen selvittämään, niin eipä se toisaalta kovin vaarallistakaan ole. Kunhan pidätte omana tietonanne :)

  2. Pidän kirjoittamisesta ja jos en ajattele asiaa erikseen, minun on vaikea ilmaista itseäni lyhyesti - kuten näistä teksteistäkin voi huomata. Jopa sähköpostiviestini kasvavat herkästi melkoisiksi esseiksi, jos aiheessa on vähänkin pohdiskeltavaa. Haluan perustella, kuvailla ja käännellä asioita, tutkia aihetta eri kulmista - vaikka sitten vain vahvistaakseni omaa, ennalta asetettua mielipidettäni. Haluan myös riittävillä selityksillä olla varma, että lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Turhan pitkä viesti on minusta pienempi paha kuin väärinymmärrys.

  3. Pidän myös lukemisesta. Ja jos alan lukemaan jotain, minulla on vahva tarve lukea se loppuun asti, ikäänkuin olisi jotenkin väärin kirjoittajan näkemää vaivaa kohtaan olla lukematta ja antamatta tekstille mahdollisuus. Olen melko nopea lukemaan, mutta en esimerkiksi tilaa Helsingin Sanomia mm. siksi, että sen lukemiseen menisi 2-3 tuntia joka päivä. Olenkin jo pitkään tietoisesti opettanut itselleni, että jos esimerkiksi sanomalehdessä jokin juttu ei kiinnosta tai kirja paljastuu huonoksi, sitä ei ole pakko lukea (loppuun).
     
  4. Ehkä kirjoittamis- ja lukemisharrastuksen ansiosta/takia olen välillä melkoinen kielipoliisi. Esimerkiksi yhdys sana virheet ja nykyään yleinen tapa oikaista monikkomuotoisen verbin yksiköön (asiat hoituvat --> asiat hoituu) ovat minusta suhteettoman raivostuttavia ilmiöitä. Puhekieltä (oikeassa yhteydessä), slangia, murteita ja muuta kielen elävyyttä vastaan minulla ei ole mitään, ja kielenkin täytyy saada kehittyä. Joistain säännöistä haluaisin kuitenkin pitää jopa vanhanaikaisen tiukasti kiinni - kunnes sääntöjä muutetaan, niitä on mielestäni lähtökohtaisesti seurattava.

  5. Olen huono puhumaan, mutta rakastan kirjoittamisen ja lukemisen ohella laulamista. Kuorolaulu on maailman parhaita harrastuksia! Se sopii myös meille, jotka emme erityisesti nauti yksin esiintymisestä.

  6. Rakastan luontoa ja luontoharrastusta, mutta en osaa keskittyä kunnolla mihinkään. Haluaisin osata kaiken, tunnistaa kaikki vastaantulevat eläimet, kasvit, sienet, tähdet, pilvet, ilmiöt... Haluaisin tietää niistä kaiken - niiden elintavoista, kehityshistoriasta, taksonomiasta ja muista ihmeellisyyksistä. Haluaisin osata ottaa hienoja luontokuvia. Mutta en pysty rajamaan kiinnostustani mihinkään näistä, ja lopputuloksena osaan kaikesta vähän (enemmän tai usein vähemmän), mutta mitään en kovin kunnolla.

  7. Miellän itseni luonnonsuojelijaksi, mutta olen haluton perehtymään kovin syvällisesti ilmastoasioihin, kaavoitukseen, ravinnepäästöihin, jätteenpolttoon, METSO-ohjelmaan, degrowth-liikkeeseen, ydinjätteen loppusijoitukseen, ylikulutuspäivään ja palmuöljydieseliin. Haluan käyttää oman aikani iloisiin luontoasioihin, kuten lintujen tarkkailuun ja metsäkävelyihin, tällä hetkellä myös Pihka-merkkiin. Luotan tämän takia varsin paljon alan auktoriteetteihin, lähinnä järjestöihin. Jos SLL tai Greenpeace on jotain mieltä, olen usein lähtökohtaisesti samaa mieltä, jos ei joku toisin minua vakuuta. Toki perustiedot pinnalla olevista ympäristöasioista tulee omaksuttua jo yleissivistyksen ja yllämainitun lukuinnon vuoksi, eikä ihan mikä tahansa tuuba menisi sentään läpi järjestöiltäkään. Tunnen kuitenkin ympäristöjärjestömaailmaa sen verran, että luotan niiden toimintamoraaliin ja linjaan, jonka mukaan kaikki viestintä perustuu tutkittuun tietoon, eikä "tuubaa" käytännössä ole tullut vastaan.
*************

On hiukan kurjaa listata vain joitain suosikkejaan tunnustuksen saajiksi, mutta jos haaste kiinnostaa, vastaavia juttuja olisi hauska lukea vaikkapa kovasti arvostamiltani (ja vielä mahdollisesti haastamattomilta?) Ankkalapion Sallalta, Hullukaalilta, Irmalta, Kirsiltä Virrassa, sekä Leinosen Sepolta! Idean saa tietysti napata kuka tahansa, ja kuten ennenkin vastaavissa tilanteissa, koen tarpeelliseksi sanoa, että arvostan monia muitakin blogeja kuin tässä nimeltä mainittuja.