26.3.2007

Vaalitarkkailua (hieman jälkijunassa)

Toissa sunnuntain vaalitulosilta oli mielenkiintoinen kokemus. Olin jo jonkin aikaa pohdiskellut suomalaisten vaalikäyttäytymistä: miten on mahdollista, että tapahtui mitä tahansa, samat puolueet ja samat naamat saavat tuhansia ja kymmeniä tuhansia ääniä, ja jatkavat politiikkaansa vaalien jälkeen aivan kuten ennenkin. Nyt nähtiin sentään jotain muutoksia, useammankin edustajanpaikan suuruiset heilahtelut ovat siis sittenkin mahdollisia. Mutta kolme suurta ovat silti edelleen kolme suurta, eikä pienempien puolueiden suuruusluokille tapahtunut juuri mitään. Äänestysaktiivisuuskin laskee joka vaaleissa.

En toisaalta yhtään ihmettele, että ihmiset eivät viitsi käydä äänestämässä. Eihän mikään koskaan muutu vaalien jälkeen. Mikään hallituskokoonpano ei halua tai uskalla tehdä radikaaleja uudistuksia, ainakaan sellaisia jotka tuntuisivat rivikansalaisen mielestä merkityksellisiltä ja konkreettisilta. "Ei minun ääneni mitään muuta." Yksittäiset näkyvät teot (esim. alkoholiveron lasku) eivät paljon tunnu kokonaisuudessa.

Uutisista kuulee myös muunlaisista vaaleista. On maita, joissa valta vaihtuu esimerkiksi vasemmistolta oikeistolle ja takaisin jokaisissa vaaleissa. Oppositiopuolue lupaa aina tehdä sen, mihin edellinen hallitus ei pystynyt, ja voittaa tällä puheella äänestäjät puolelleen. Kansalaisten asema ei kuitenkaan tunnu parantuvan, oli vallassa kumpi puoli tahansa.

On myös maita, joissa vaalien jälkeen pitää varoa kadulla liikkumista, koska hävinneiden puolueiden kannattajat alkavat mellakoida, joskus myös asein. Riippumatta siitä, mikä puolue voittaa, vaalien jälkeen tilanne on yhtä sekava kuin ennenkin.

Löytyypä myös sellaisia maita, joissa vaalien tulos on aina vallanpitäjille suotuisa, riippumatta siitä mitä kansalaiset äänestävät. Vaalit pidetään, mutta niillä ei ole tuontaivaallista vaikutusta maan politiikkaan.

Minkä näistä järjestelmistä valitsisit? (En ole opiskellut tuntiakaan politiikkaa tai kansantaloustiedettä tai muuta aiheeseen liittyvää, nämä ovat mediasta saadun tiedon perusteella muodostettuja mielikuvia.) Suomessa sentään äänet oikeasti lasketaan ja demokratia toimii, eikä vaalien jälkeen synny väkivaltaisia kahakoita. Luulisi, että ihmiset äänestäisivät sydämensä kyllyydestä, onhan heillä kaikki valta. Mutta miksei äänestäminen kiinnosta? Ja miksi ne joita kiinnostaa, äänestävät aina samoja isoja puolueita? Miksei mikään muutu?

Moni mielipidemittaus kertoo, ettei kansalaisia kiinnosta politiikka. Olisiko niin, että kun ei jakseta sen syvemmin perehtyä puolueiden tavoitteisiin, äänestetään sen kummemmin miettimättä sitä "oman kylän poikaa" tai "sitä Niinistöä, kun se on niin komea ja onhan se nyt päteväkin". Tai sitä "Tuomiojaa, kun se pääsee ainakin varmasti läpi". Tai sitä "keskustaa, muuten demarit ja kokoomus autioittaa maaseudun". Tai sitten ei äänestetä ollankaan, kun "ei se mihinkään vaikuta".

(Tässä kohtaa voisi valittaa myös vaalipiirijaosta ja korkeista äänikynnyksistä, mutta se ei ole nyt olennaista. Jos äänestäjät niin päättäisivät, minkä tahansa vaalipiirin kaikki edustajat voitaisiin vaihtaa kertaheitolla.)

Kirjoituksesta paistaa varmaankin läpi, että en erityisesti kannata mitään kolmesta suuresta puolueesta. Mutta vaikka näin onkin, minua kiinnostaa tämä "muuttumattomuuden" ilmiö ihan yleisellä tasolla. Miksi kansalaiset valittavat että asiat on hoidettu huonosti, mutta äänestävät silti yhä uudestaan samat päättäjät valtaan?

Jos joku keksii lisää mahdollisia syitä tässä esitettyjen lisäksi, olen kiinnostunut kuulemaan.

P.S. Vaalilupauksethan ovat tunnetusti sellaisia lupauksia, joita ei tarvitse pitää. Siitä huolimatta minua kyllä hieman häiritsee, että kaikki suuretkin puolueet lupaavat muun hyvän lisäksi esimerkiksi vahvoja toimia Itämeren tilan parantamiseksi. Höh, onhan niillä ollut useampikin vuosikymmen aikaa hoitaa sekin asia kuntoon - ovatko lupaukset jo aivan avoimesti tyhjää puhetta?

15.3.2007

Kevätpuuhia

Talvi kesti näköjään tänä vuonna puolitoista kuukautta. En ole varma, ovatko Ilmatieteen laitoksen laskukaavat kanssani samaa mieltä, mutta minusta kaikki tämän jälkeen tapahtuva kylmeneminen on jo takatalvea. En ole suuri kylmän ja lumen ystävä, joten siinä mielessä kuuden viikon mittainen talvi oli minulle ihan sopiva. Pidän enemmän keväästä, ja tällainen aikainen kevääntulo on hauskaa vaihtelua kahden edellisen vuoden talvisille maaliskuille. (Mutta tästä huolimatta ei kyllä ollut mieltä ylentävää katsella vehreitä nurmikoita tammikuun puolivälissä...)

Kevät saa aikaan useita asioita. Ensimmäinen kevään merkki oli vierailu puutarhaliikkeessä siemenpusseja tutkimassa. Valitsin tämän vuoden projektilajiksi maissin - esikasvatuksella ja suotuisalla paikalla sen pitäisi ilmeisesti tuottaa ihan satoakin, vaikka kovasti epäilyttää. Suunnitelmana on tehdä vertailututkimus maissinkasvatuksesta hämäläisellä kesämökkitontilla ja helsinkiläisellä lasitetulla parvekkeella. (Lisätään vielä joukkoon meille perinteiset herneet ja paprikat, niin hyvällä onnella taloutemme on syksyllä omavarainen herne-maissi-paprika-sekoituksen suhteen :-)

Siemenpussivaiheen luontainen jatko oli huonekasvien mullanvaihto. Viime vuonna isompia ruukkuja vaihdettiin niin monta, että tällä kertaa selvittiin huomattavasti vähemmällä työllä. Mikään lukuisista kasveista ei näytä panneen ympäristönmuutosta pahakseen, vaan moni on lähtenyt uuteen kasvuun. Sitä on hauska seurata. Samoin esikasvatuksessa olevat paprikantaimet puskevat kovin pontevasti esiin mullasta. Kuvassa on ihmepensas, joka innostui kukkimaan.

Myös ulkoilmaelämään lumien sulaminen tuo uutta puhtia. Ainakin jos sattuu harrastamaan lintuja. Talven tiaisten ja viherpeippojen jälkeen ensimmäinen sula pelto ja aurinkoinen päivä houkuttelevat vastustamattomasti puoleensa niin ensimmäisiä muuttolintuja kuin niiden perässä juoksevaa kiikarikansaakin. Joustavan työajan turvin saatoin minäkin käydä hakemassa ensimmäiset näköhavainnot kiuruista, kottaraisista ja töyhtöhyypistä.

Keväthavainnot puolestaan tarkoittavat erottamattomasti myös Kevätseurannan alkamista. En ole varmaan ikinä saanut merkitä ensimmäisiä seurantahavaintojani näin aikaisin. (Tavallaan hauskaa, mutta miten suuri lie ilmastonmuutoksen osuus tähän?) Luonto-Liiton Kevätseurantaan kannustan jälleen kaikkia osallistumaan - se on hauskaa ja helppoa luonnon tutkimusta. Kevätseurannan nettisivujen mukaan etelässä on jo nähty lintujen lisäksi ensimmäiset leskenlehdet ja sitruunaperhosetkin! Jos sää jatkuu tällaisena, ties mitä ehtii vielä tulla maaliskuussa havaintolistalle.

Tuleva viikonloppu on ensimmäinen kevätseurantaviikonloppu. Ulkoilemaan siis ja kevättä katsomaan!

10.3.2007

"Ei ekologisia perusteita"

Olen harvoin ollut näin tyrmistynyt.

Arvoisa maa- ja metsätalousministerimme katsoo voivansa pyyhkiä tyhjiin koko suomalaisen huipputason ekologisen tietämyksen.

Taustaksi otteita avoimesta kirjeestä maa- ja metsätalousministerille, jonka on allekirjoittanut 242 suomalaista tohtoritason tutkijaa (tilanne 9.3.2007).
Luonnon monimuotoisuuden nopea väheneminen on ilmastonmuutoksen ohella vakavimpia ihmiskuntaa uhkaavista kehityskuluista.

Suomen uhanalaiseksi luokitelluista lajeista 37 % elää ensisijaisesti metsissä.

Suomi on mm. biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, Euroopan Unionin kestävän kehityksen strategian (2001) ja Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) Countdown 2010 -hankkeen kautta sitoutunut säilyttämään laajat luonnontilaiset alueet ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä.

Pohjois-Suomen luonnonmetsillä on poikkeuksellisen suuri arvo luonnon monimuotoisuudelle niiden laajuuden ja yhtenäisyyden ansiosta.

Lapin metsäekosysteemien luontainen kehitys on niin hidasta, ettei jäljellä olevien luonnontilaisten metsien hakkuita voida tulkita osaksi kestävää luonnonvarojen käyttöä.

Voidaan perustellusti todeta että luonnontilaisten metsien hakkaaminen aiheuttaa pysyvän elinympäristömuutoksen ja hävittää tärkeän osan kansallisperintöämme sekä lajistollista ja geneettistä monimuotoisuutta.

Maailmanlaajuisesti tarkastellen EU-maiden vähäisten jäljellä olevien luonnontilaisten alueiden säilyttämisen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Laajojen edelleen luonnontilaisten metsäalueiden suojelu on Euroopan yhteisön alueella ylipäätään mahdollista enää pohjoisessa Fennoskandiassa.

Pohjois-Suomen kestävä metsätalous on rakennettava jo aiemmin talouskäyttöön otettujen metsien varaan, ei hakkaamalla vielä jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä.
Suomen metsistä luonnontilaisia on 4-5%, noin puolet näistä on suojeltu. Luulisi olevan itsestäänselvää, että nämä metsät ovat sellaisenaan mittaamattoman arvokkaita sekä ekologisesti, sosiaalisesti että henkisesti, kenties myös taloudellisesti. Luulisi näiden vähäisten rippeiden tuhoamisen sotivan kaikkia nykyaikaisia moraalisia arvoja vastaan. Miten on siis mahdollista, että luonnonsuojelun mallimaassa Suomessa on käynnistetty valtion johdolla hakkuut maamme luonnonmetsissä (joiden suojeluun on toisaalla kauniilla sanoilla sitouduttu)?

Vaan mitä sanoo asiasta vastaava ministeri, kun massiivinen joukko suomalaisia tohtoritason tutkijoita perustelee hänelle, miksi luonnonmetsien hakkuista olisi luovuttava? Hän vastaa:
"Mielestäni tällaisia, ekologisia perusteita suojelun laajentamiselle ei ole."
(Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 9.3.2007 MTV3 Kymmenen Uutiset)
Anteeksi kuinka? Ymmärtäisin vielä, että ministeri vetoaisi vaikkapa taloudellisiin realiteetteihin tai työllisyyskysymyksiin. Mutta ettei ole ekologisia perusteita? Siis mitä? Ministeri siis kylmän viileästi väittää, vastoin koko maailman tiedeyhteisön ekologista ja suojelubiologista tietämystä, ettei luonnometsien lisäsuojelulle ole ekologisia perusteita?? Mistä lähtien luonnontiede on ollut mielipidekysymys? Sanokaa, että näen pahaa unta.

Myydään samantien ulkomaille Suomen kansallismuseon kokoelmat. Niiden säilyttämiselle on yhtä vähän kulttuurihistoriallisia perusteita kuin Suomen luonnonmetsien säästämiselle on ekologisia. Saahan niistä sentään hyvät rahat.

P.S. Jos haluat tutustua aiheeseen, tässä pari lukuvinkkiä:
Ilkka Hanski: Kutistuva maailma
Palaako elävä metsä (ilmainen pdf)

3.3.2007

Tapaus Intermedica, osa 2

(Lue tästä edeltävät tapahtumat.)

Tapaus Intermedicassa on tapahtunut uusia juonenkäänteitä. Tässä tiivistelmä.

15.2. tupsahti kolmas paketti. Sikäli mielenkiintoista, että kirjeiden mukaan lähetysten piti tulla kuukauden välein, mutta nyt niitä on tullut tuplatahtia, kahden viikon välein. (Lasku on kyllä luvatun suuruinen, ei suinkaan puolet pienempi.) Tähän asti jonkinlaisen inhimillisen erehdyksen mahdollisuus oli vielä olemassa, mutta koska lähetin palautuksen ja irtisanoutumiskirjeen jo kolme viikkoa aikaisemmin, touhu alkaa yhä varmemmin näyttää hämärältä.

Lähetin ilmoituksen Kuluttajavirastolle, ja kerroin epäilyttävästä firmasta ja markkinointitavasta. Automaattivastaus lupasi minulle ilmoituksen, mikäli asia siirtyy eteenpäin. Vielä ei ole mitään kuulunut. Sen sijaan Helsingin ympäristökeskus vastasi, kun tiedustelin sieltä mahdollisuutta tablettien analysointiin. He eivät tunne firmaa eivätkä luvanneet analysointia, mutta kuulemma Kuluttajavirasto siirtää asian Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan, jos katsoo aiheelliseksi. Siis odotetaan.

16.2. tuli kirje. Ehdin jo ajatella, että firma olisi rutiininomaisesti pahoitellut "virhettä", vahvistanut "tilauksen" irtisanomisen ja lähettänyt sen pyydetyn rekisteriselosteen. Vielä mitä. Kirjeessä lukee sanatarkasti näin (puhelinnumero poistettu):
"Hyvä asiakas! Me lähetättään kopio teidän tilauksesta Good Lifeilta. Me ollaan poistettu teidän asia kun Good Life on saanut tuotteet takaisin. Jos on kysymyksiä, niin ota yhteyttä meidän asiakaspalveluun puhnro: (...) Ystävällisin terveisin Good Life asiakaspalvelu"
Niin mikä Good Life? Entä mitä tuo teksti tarkoittaa, onko "tilaus" peruttu vai ei? Kirjeen alussa on lisäksi jo neljäs erilainen postiosoite, tällä kertaa ruotsalaiseen Ullaredin kaupunkiin. Tämän jälkeen on rivi asiakasnumerolle, mutta numeroa ei ole. Paras pala on kuitenkin kirjeen liite: valokopio jostain mainoksesta peräisin olevasta vastauskortista, jolla olen mukamas jättänyt tilaukseni! Vastauskorttiin on joku kirjoittanut nimeni, osoitteeni ja jopa puhelinnumeroni - syntymäaika ja allekirjoitus ovat sentään vääriä. Huvittavaa tässä on se, että ensimmäisessä lähetyksessä olleen kirjeen mukaan olen jättänyt tilaukseni puhelimitse ("Ohessa puhelimitse tekemämme sopimuksen mukaisesti..."). Vähemmän huvittavaa on, että joku on todellakin viitsinyt väärentää tilauslapun minun nimelläni ja yhteystiedoillani. En voi tietää, onko lapun tehtaillut firma itse vai onko joku tehnyt käytännön pilan, mutta varmaan arvaatte kumpaa ensisijaisesti epäilen...

Kuun vaihteessa ei tullut uutta pakettia, ja odotan jännityksellä mahtaako kuun puolivälissä tulla (silloin olisi mennyt kuukausi edellisestä). Karhukirjeitäkään en ole saanut, vaikka joku kertoi nettifoorumilla sellaisten menneen jopa perintään asti. Luulenpa, että seuraava askeleeni on ottaa yhteyttä kunnalliseen kuluttajaneuvojaan, joka toivottavasti osaa kertoa, mitä tässä vaiheessa kannattaa tehdä. Haluaisin mm. mielipiteen siitä, täyttäisikö tilauslapun väärentäminen asiakirjaväärennöksen tunnusmerkit, ja kannattaisiko siinä tapauksessa tehdä tutkintapyyntö poliisille. (Jos joku lukija tietää, saa kertoa.) Ja ellei sitä rekisteriselostetta ala kuulua, kantelu tietosuojavaltuutetulle on yhä ohjelmassa.

Jatkokertomuksen kolmas osa on luvassa, kunhan on jotain uutta kerrottavaa. Toimintavinkit ovat edelleen tervetulleita :)