27.2.2009

Monimutkainen kaniongelma

Helsingillä, ja ennen pitkää paljon suuremmalla alueella Suomessa, on kaniongelma. Irti päässeistä/päästetyistä lemmikkikaneista on kasvanut suuri populaatio, joka tuhoaa istutuksia ja kaivaa tunneleita maahan. Lauhojen talvien ansiosta kannan kasvu jatkuu kiihtyvällä tahdilla, ja on jopa mahdollista että kanit pystyvät nykyään lisääntymään vuoden ympäri. Luonnontieteellisen museon blogi valaisee asian taustoja kuvien kera.

Ainakaan vielä kanit eivät varsinaisesti uhkaa Suomen luontoa, mutta on sydäntä särkevää nähdä miten esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on aivan täynnä kanin jälkiä. Puutarhan kasvikokoelma on arvokas, mutta verkotkaan eivät aina riitä pitämään kanin hampaita loitolla.

Hurjinta tässä on kuitenkin se, että ilmeisesti ihmiset yhä edelleen päästävät kanejaan vapaaksi kaupunkiin. Tähän viittaavat kiinni jääneet poikkeuksellisen väriset yksilöt. "Villikaniemme" turkin väri on vakiintunut nopeasti kanin luonnolliseen harmaanruskeaan, koska se on paras suojaväri selvästikin myös Helsingin petoeläimiä vastaan. On tietysti mahdollista, että muut värimuodot sattumalta pulpahtelisivat esiin kanien perimästä, mutta museon blogin lisäksi myös Hesarin uutisessa on viitattu hylättyjen kanien suureen määrään, joten se saattaa olla pelottavan totta.

Ehkä ei pitäisi hämmästyä niin kovasti siitä, että ihmiset hylkäävät lemmikkejään ulos. Ainahan sitä on tapahtunut, ja löytöeläintalot pullistelevat kissoja, koiria ja kilpikonnia. Mutta en siitä huolimatta kykene käsittämään sitä, ja erityisen uskomatonta se on kaniongelmaisessa Helsingissä. Ajatteleeko joku oikeasti, että "voi kun kiva, meidän pupu pääsee kaltaistensa joukkoon elämään onnellisena kaupungin nurmikoilla"? Vai eikö ajatella ollenkaan, ja hylätään vain eläin kuolemaan?

Voin kuvitella tilanteen: omistaja hiippailee yön tunteina häkki kainalossa puistoon, laskee häkin maahan, avaa luukun ja hätistää kanin ulos. Kani on hämmentynyt - en usko sen ainakaan juoksevan hippulat vinkuen lähimpään pensaaseen vapauden riemussa. Omistaja poistuu ja jättää kanin kököttämään nurmikolle, ehkä uskotellen itselleen että se se on kaikkien kannalta paras ratkaisu... Kamalaa.

Kaupunginvaltuutettu vaatii uutisessa, että "kaupungin pitäisi myös osoittaa lemmikkikaneistaan eroon haluaville ihmisille paikka, johon niitä voisi tuoda ilmaiseksi." Tämä on näitä kysymyksiä, joissa on helppo sanoa, että eihän noin vastuutonta toimintaa saa tukea tarjoamalla siihen apua! Toisaalta on yhtä helppo sanoa, että sitä tapahtuu joka tapauksessa, ja eikö olisi parempi ohjata sitä niin, että edes seuraukset olisivat lievempiä. (Vrt. puhtaiden ruiskujen jakaminen huumeiden käyttäjille.)

Eläinsuojelulain (2. luku 15 §) mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. (Lähde: SEY)

Eli kunnan ei tarvitse olla valmis toimimaan, ennen kuin eläin on jo hylätty ja otettu uudestaan kiinni. Olisiko siis parempi toimia jo ennen hylkäystä ja tarjota "laillinen" hylkäyspaikka, jolloin eläimet eivät päätyisi ulos heitteille? Mutta kannustaako tämä vain entisestään vastuuttomia lemmikinottajia (joita kyllä valitettavasti riittää)? "Joo, saat ottaa marsun, voihan sen aina vielä sinne eläinasemalle jos et jaksakaan hoitaa sitä."

Kaniongelman ratkaisemiseksi en osaa ehdottaa mitään suuria ideoita, mutta minusta pitäisi edes pyrkiä hävittämään kanta (tai ainakin supistamaan se minimiin) nyt kun siihen on vielä edes jotain mahdollisuuksia. Saattaisin myös kannattaa ehdotusta, jossa villikani siirrettäisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. Viime mainittujahan saa pyytää vuoden ympäri, mutta villikanille on metsästysasetuksessa määrätty rauhoitusaika 1.3.-31.8., eli puolet vuodesta. En tosin tiedä, missä vaiheessa kaniyksilö muuttuu hylätystä lemmikistä riistaeläimeksi? (Lisäksi ongelma kaikessa pyynnissä on tietysti se, että periaatteessa kai poikasiaan hoitavaa eläintä ei saisi tappaa, mutta mistä tietää onko kanilla poikaset - etenkin jos ne tosiaan lisääntyvät vuoden ympäri? Tosin, loukutetaanhan muitakin rauhoittamattomia eläimiä, lähinnä pikkujyrsijöitä, tästä välittämättä.)

Saattaa kyllä olla, että peli on jo menetetty, ja osaksemme jää vain sopeutua kaneihin. Jos luonnonystävä haluaa niistä jotain myönteistä keksiä, niin ainakin huuhkajille ja muille pedoille riittää ruokaa...

15.2.2009

Pöllöilemässä

Pöllöt ovat kiehtovia lintuja, ehkä siksi että niitä ei kovin usein pääse näkemään. Näin siitä huolimatta, että niitä elää Suomessa 10 lajia (tunturipöllö tosin pesii meillä vain hyvinä sopulivuosina) ja osa lajeista on suhteellisen runsaita yksilömäärältään. Pöllöt eivät myöskään ole erityisen arkoja tai elä erityisen syvällä erämaissa. Ne kuitenkin viihtyvät omissa oloissaan, lepäilevät hyvissä piilopaikoissa, saalistavat enimmäkseen hämärissä ja ovat halutessaan lähes täysin äänettömiä, joten niiden näkeminen on usein aika sattumanvaraista.

Pöllöjen kuuleminen sen sijaan onnistuu helpommin, ja juuri nyt seuraavan kuukauden ajan on vuoden paras aika harrastaa pöllöjen kuuntelua. Pöllöjen soidinaika on menossa, ja niiden erilaisia huhuiluja voi kuulla aina huhtikuulle asti, jolloin pesintä alkaa. Osa pöllöistä huhuilee kuuluttaakseen reviiriään ja houkutellakseen puolison, pariuskolliset lajit taas vahvistavat parisidettään ja reviirin hallintaoikeuttaan.

Kokemuksieni mukaan pöllöretkeltä joutuu usein palaamaan tyhjin käsin, mutta tänä vuonna mahdollisuudet ovat paremmat kuin pitkään aikaan: suuret myyräkannat innostavat pöllöjä soidintamaan, koska pesinnän onnistumisnäkymät ovat hyvät. (On toki epävarmaa, riittääkö myyriä vielä toukokuussakin kun poikaset tarvitsevat eniten ruokaa, mutta pöllöt ovat ilmeisen toiveikkaita :-)

Myyrähuipun ja Pihka-tehtävän kannustamana kävinkin lauantai-iltana pitkästä aikaa kokeilemassa pöllöretkeilyä. Reitti vei Länsi-Espoon kautta Kirkkonummelle, retki kesti noin puoli kymmenestä puoleenyöhön ja sisälsi 15 kuuntelupysähdystä. Sää oli heikkotuulinen, puolipilvinen ja pakkasta oli muutama aste - eli melko ihanteellinen pöllösää.

Aluksi näytti huonolta, mutta sitkeys ja paleleminen palkittiin lopulta eräällä kirkkonummelaisella bussipysäkillä, jonne suuren peltoaukean yli kantautui jostain kaukaa huuhkajan kumea "huuu" muutamia kertoja. Eikä tästä ilosta oltu vielä ehditty toipua, kun huuhkaja hiljeni ja paljon lähempänä, pellon takaisessa metsässä alkoi naukua lehtopöllö. Sen kaksiosainen, hieman kimeä ääni on helppo tunnistaa (kannattaa kuunnella levyltä). Komeaa kuultavaa molemmat!

Retkeltä tosin vain lehtopöllö pääsi uutena lajina lintulistalleni, sillä huuhkaja otti varaslähdön jo pari päivää sitten. Olin Helsingin keskustassa, kun kuulin että Forumin lähettyvillä oli äskettäin nähty city-huuhkaja. Juuri saavuttuani paikalle näin miten mainittu pöllö lensi komeasti Simonkentän Scandic-hotellin katolle. Pian koko Kampin Narinkkatorin aukio alkoi kaikua, kun "Bubi" otti hyvän paikan hotellin mainostornin päältä ja alkoi kuuluttaa soidinhuutoaan! Ääni kuului mainiosti liikenteen ja ihmisten melun yli, jos vain pysähtyi kuuntelemaan, ja lintu näkyi hienosti mainosten valaisemana. Ensimmäinen oma havaintoni kaupunkihuuhkajista! Tervetulleita ne kyllä ovat, harventamaan käsiin räjähtänyttä kanikantaa.

Pihkan pöllöretki-tehtävä on siis suoritettu. Lintutehtävään on myös kertynyt lisää lajeja (mm. metsäretkeltä Nuuksioon): sinisorsa, hömötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, keltasirkku, pikkukäpylintu ja kanahaukka. Haukka näyttäytyi lähes yhtä oudossa paikassa kuin keskustan huuhkaja: löysin sen Kaisaniemen puistosta, vieläpä samana päivänä kuin myöhemmin huuhkajan. Juuri kun olin harmitellut, ettei listallani ole yhtään petolintuja :-)

----------------------------------
Pihka-suoritukset 15.2.2009

Tehtävä: Pöllöretki - valmis
Tähtiä saatu: 1

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 3 retkeä, havaittu yht. 27/40 lajia

Tähtiä saatu yhteensä: 3/20.

10.2.2009

Närhen laulu

Viikonlopun sää oli niin kehno, ettei uusia Pihka-tehtäviä tullut tehtyä. Olen kuitenkin ollut koko ajan valppaana lintujen suhteen, ja uusia lajeja tulee pikkuhiljaa ilman erityistä retkeilyäkin. Viime päivityksen jälkeen listalle ovat päässeet kuusitiainen, naakka, punatulkku, fasaani ja närhi.
Kuva julkaistu Creative Commons -lisenssillä
(From Flickr, by "Nephelim666")
Kohtaaminen närhen kanssa olikin tapaus sinänsä. Lajintunnistuksen opettelussa ei pääse mihinkään siitä, että parhaiten asiat jäävät mieleen itse kokemalla. Lajeja voi opetella vain katsomalla kirjojen kuvia ja pänttäämällä tuntomerkkejä, mutta parhaiten ne jäävät mieleen kun tuntemattoman lajin kohdatessaan näkee sen vaivan, että määrittää sen itse mahdollisimman tarkasti.

Eilen kuljin kaupasta kotiin suuren kuusen ohi. Puusta kuului merkillistä ääntä, mutta sen verran hiljaa, että se kiinnitti huomion vasta lähellä. Aluksi ajattelin jonkin rastaan kakistelevan kurkkuaan, mutta äänessä kuului paljon epärastasmaisia piirteitä. Kuulin rauhalliseen tahtiin etenevää kirskunaa, pulputusta, purskahtelua, raakuntaa ja kitinää. Aivan kuin lintu olisi jutellut itsekseen. Olisiko jonkun papukaija päässyt karkuun? Siltä se eniten kuulosti.

Mitään ei aluksi näkynyt, mutta hetken päästä huomasin lähellä kuusen runkoa istuvan palleroisen linnun. Muodosta ja väreistä ei saanut vastavalossa mitään selvää, mutta hahmo toi lähinnä mieleen pyyn tai jonkin vastaavan kanalinnun. Pokkarikameran zoomista ei ollut apua, joten muu ei lopulta auttanut kuin juosta kotiin hakemaan kiikaria! Ties mikä harvinaisuus oksalla istui.

Matkaa oli edestakaisin n. 700 m, ja kun hikisenä ehdin takaisin kuusen luo, lintu oli hävinnyt - mutta löytyi onneksi uudestaan puun latvaoksilta. Ja sieltähän katsoi tuiki tavallinen närhi! Piti oikein katsomalla varmistaa, että kyllä sen nokka liikkui samaan tahtiin kuin ääni kuului. Nyt kuulin myös paitsi närhen oman rääkäisyäänen, myös ainakin variksen ja naakan matkintoja.

Kotona luin läpi lintukirjojen äänikuvaukset. En ollut koskaan ajatellut närhen kuuluttavan reviiriään laululla, mutta näin kertoo Lintuopas (Mullarney ym.):

Alkukeväästä harvoin kuuluva hiljainen laulu on merkillinen sekoitus pulputtavia, naputtavia, naukuvia ja karheita säkeitä. Ääni kuuluu vain läheltä.

Suomalainen Lintuopas (Laine) jatkaa:

Soidinlaulu on hiljaista kirahtelevaa rupattelua, johon liittyy matkintoja.

Opin uutta, ja muistan tämän opetuksen varmaan lopun ikäni! :-)

----------------------------------
Pihka-suoritukset 10.2.2009

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 2 retkeä, havaittu yht. 18/40 lajia.

3.2.2009

Ei puhelinluetteloita, kiitos!

Kulutusjuhla muistutti ystävällisesti, että on taas aika laittaa kieltolappu oveen: puhelinluetteloiden jako on alkanut. Pelkkä mainoskielto ei riitä, sillä luettelo katsotaan julkiseksi tiedotteeksi, joten se on kiellettävä erikseen. Mikä tahansa Ei puhelinluetteloita, kiitos -lappunen ajanee asian, mutta valmiitakin voi helposti printata esimerkiksi "kieltoblogista".

En todellakaan tarvitse puhelinluetteloita, varsinkaan kahta kertaa vuodessa (ks. edellinen kirjoitus aiheesta). Jos yrityksen tietoja ei löydy netistä, edes keltaisten sivujen nettiversiosta tai vastaavasta, jää minulta soittamatta. Muutenkin lähetän useimmiten mieluummin sähköpostia kuin soitan. Yksityisten puhelinnumeroita en ole etsinyt luetteloista vuosikausiin - ei ole kertakaikkiaan tullut sellaista tilannetta eteen, jossa omasta muistiosta puuttuva numero ei selviäisi esimerkiksi kaverin kautta.

Onhan luetteloissa muutakin kuin puhelinnumeroita. Alussa olevat viranomaisten (yhteys)tietokoosteet ovat käteviä, mutta en jaksa uskoa etteivätkö samat tiedot olisi netissäkin. Karttaosio on ehkä koko nivaskan hyödyllisin osa, mutta netissäkin on nykyään hyvät, ellei paremmat karttapalvelut, ja vanhojenkin luetteloiden kartoilla pärjää oikein hyvin ainakin muutaman vuoden. Alkaa näyttää siltä, että se luettelon osa, jonka on kaikkein tärkeintä olla mahdollisimman ajantasalla, on takakannen pizzataksin tilauslista...

En toki vastusta puhelinluetteloa sinänsä. Siitä on varmasti monelle hyötyä, ja kyllä kai sitä itsekin tulee edes joskus käytettyä. Nettiä ei pääse käyttämään aina ja kaikkialla. Minulle kuitenkin sopisi mainiosti saada yhdet luettelot esimerkiksi kolmen vuoden välein. Nykyinen tahti, jolla tätä (jäte)paperia meille kannetaan, on aivan naurettava.

Huvittavinta koko sirkuksessa ovat luetteloja julkaisevien firmojen mainokset ja julkilausumat. Muistan viime keväältä, miten Eniro markkinoi luettelojaan "tuoreudella" - aivan kuin puhelinnumerot ja kartat olisivat kovastikin ehtineet muuttua kolmessa kuukaudessa edellisen (vaikkakin kilpailijan) luettelon julkaisemista.

Nyt taas olin pudota tuolilta lukiessani Fonectan tiedotetta: heidän luettelonsa on kuulemma ympäristöystävällinen (sic!), koska sen "luonnonvarojen kulutus on vähäistä verrattuna mm. moniin kotitaloustoimiin ja liikenteeseen"!

"Esimerkiksi henkilöautolla yksin tehty työmatka Espoon Matinkylästä Helsingin Kumpulaan (19 km) kuluttaa 11 kertaa enemmän abioottisia luonnonvaroja; 3,5 kertaa enemmän vettä ja 8 kertaa enemmän ilmaa kuin yhden keskivertopuhelinluettelon tuotanto ja kuljetukset."

Keksin montakin asiaa, joiden tuotanto ja kuljetukset kuluttavat vähemmän abioottisia luonnonvaroja kuin autolla ajaminen, mutta se ei todellakaan tee niistä ympäristöystävällisiä. Eikä tuossa puhuta mitään bioottisista luonnonvaroista, kuten puusta. Luettelon paperilla on kuulemma joutsenmerkki, mutta tuliko kukaan edes ajatelleeksi kierrätyskuidun käyttämistä? Paljonpuhuvaa on, että Fonecta katsoo tarpeelliseksi käyttää yli puolet tiedotteensa sisällöstä selittääkseen, miten ympäristöystävällinen heidän luettelonsa on...

Yksi tiedotteen kohta osuu asiaan: yksittäinen tiedonhakukerta ei tosiaan lisää ympäristökuormitusta, päinvastoin kuin tiedonhaku netistä. Tietokoneiden valmistaminen, palvelinten ylläpito yms. kuluttavat toki luonnonvaroja. Puhelinluettelotietojen hakua vastaavat toimet ovat kuitenkin niin pieni osa tietoliikenteestä, että näiden kahden vertaaminen on mielestäni kovin epäolennaista.

Ikävästi tuntuu siltä, että ainakin nykymuotoinen puhelinluetteloiden jakelu on vain valtava rahantekokone, jossa höynäytetään sekä ilmoittajia että valtavan mainospumaskan vastaanottajia.