19.12.2005

Hauki on kala - Ulkoalukua yliopistossa

Kävin perjantaina tenttimässä biologian tutkintooni kuuluvan pakollisen, vajaa tuhatsivuisen kirjan. Lukemiseen meni ehkä pari kuukautta, mutta aikaa on vaikea arvioida, sillä vain viimeisen kuukauden luin "päätoimisesti", enkä silloinkaan voinut välttyä kaikenlaisilta muilta menoilta. Olin oikeastaan aloittanut jo elokuussa, mutta koska selkeää tavoiteaikaa ei silloin ollut, lukuvauhti hidastui sitä mukaa kun kirja eteni.

Itse asiassa olin aloittanut saman kirjan lukemisen eri vuosina jo kaksi kertaa aikaisemminkin, mutta joka kerta motivaatiota on riittänyt vain parille sadalle ensimmäiselle sivulle. Olen kuullut, että muillakin opiskelijoilla on ollut vaikeuksia juuri tämän kirjan kanssa: tenttimistä lykätään jatkuvasti, vaikka se sisältää alan perusteoriat, joiden olisi hyvä olla hallussa jo varhain.

Missä vika, kun lukeminen ei suju? Kirjan asiasisältö oli vaikea vain paikoitellen, eikä englannin kielikään tuottanut erityisiä ongelmia. Aihekin on sinänsä kiinnostava, juuri sitähän olemme opiskelemassa.

Luulen, että yllättävän suuri vaikutus on kirjan suorastaan lannistavalla ulkonäöllä: se on paksu, kaksivärinen (musta ja punainen) ja sivuja selatessa silmiin osuu vain paljon tekstiä, pelottavia laskukaavoja ja erilaisia pisteparvia, kuvaajia ja diagrammeja. Nykyopiskelija on auttamattoman tottunut värikuviin ja tyylikkääseen esillepanoon. Toinen lannistava tekijä on ajatus siitä, että kaikkien näiden tuhannen sivun sisältö olisi pystyttävä omaksumaan niin hyvin, että pystyy tentissä vastaamaan mihin tahansa kirjan sisältöä koskevaan kysymykseen.

Yliopistossa puhutaan paljon siitä, että opiskelijoiden olisi osattava lopettaa peruskoulusta tuttu nippelitiedon ulkoaopetteleminen, ja keskityttävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia sekä yhdistelemään ja soveltamaan opittuja asioita. Kuulostaa hienolta, mutta on helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä tenttiin mennessä on edelleen muistettava ulkoa melkoinen määrä asioita. Eikä se lähtökohtaisesti ole huono asia, kyllä kenttäbiologin on ihan hyvä muistaa ulkoa esimerkiksi yleisimpien kasvien tieteelliset nimet. Mutta lähdeteokset ovat kuitenkin aina olemassa yksityiskohtien tarkistamista varten.

Myös kirjatentit kuuluvat perinteisesti yliopisto-opiskeluun. Niissäkään ei lähtökohtaisesti ole mitään pahaa, asiat voi opiskella omaan tahtiin silloin kun itselle sopii (ja rahaa säästyy opetusmenoista). Monia kirjoissa esiintyviä asioita myös kerrataan kursseilla erilaisissa yhteyksissä. Vaikka itse kuuluun siihen ihmistyyppiin, jonka päähän asiat tarttuvat paremmin luennoilla kuin lukemalla, pystyn silti opiskelemaan asioita myös kirjoista.

Mutta onko järkevää vaatia tuhannen sivun sisällön omaksumista yhdellä kertaa? Alussa mainitun kirjan tenttimällä ansaitsee neljä vanhaa opintoviikkoa, eli se pitäisi laskennallisesti opiskella 160 työtunnissa. Omien kokemusteni perusteella en usko, että tuo tuntimäärä riittää koko tietomäärän omaksumiseen - lukemiseen ehkä, mutta ei kertaamiseen ja pohtimiseen. Toki ne mainitut suuret linjat jäivät minullekin mieleen, mutta se ei riitä, sillä aikaisempien tenttien perusteella kysymykset voivat olla laajudeltaan mitä tahansa erittäin laajoista hyvin yksityiskohtaisiin. Eli ulkoa olisi osattava hyvin monta erilaista teoriaa, ilmiötä ja selitystä. Mieluiten siis koko kirjan sisältö.

Kaverini kävi tenttimässä kirjan samana päivänä kuin minä. Mutta toisin kuin minä, hän ei lukenut koko kirjaa, vaan valmistautui pelkästään aikaisemmissa tenteissä säännöllisesti esiintyneisiin kysymyksiin. Ja koska minä olin ehtinyt vain lukea kirjan kerran alusta loppuun ennen tenttiä, eikä tärkeiden asioiden kertaukselle jäänyt kuin muutama tunti, kaveri osasi vastata ainakin yhteen tenttikysymykseen huomattavasti minua paremmin. (En halunnut myöskään lykätä omaa tenttiäni enää myöhemmäksi.)

Johtaako liian korkea tenttimiskynnys tähän: kirjoja ei edes yritetä lukea kokonaan, vaan keskitytään vain niihin asioihin, jotka todennäköisesti esiintyvät tentissä? En sano, että tentin suorittaminen tällä tavalla olisi erityisen väärin, sillä suurin häviäjähän siinä on opiskelija itse - asioita kun opiskellaan tietysti ensisijaisesti "elämää eikä tenttiä varten". Ja loppujen lopuksi meille molemmille taisi jäädä tästä kirjasta pitkäaikaiseen muistiin suunnilleen yhtä paljon asioita. Mutta olisiko kuitenkin järkevämpää pilkkoa noinkin suuri kirja vaikka kahteen osaan, jottei ulkoaosaamisen paine (ja kynnys suorittaa tentti) olisi niin suuri, että se viivästyttää koko suoritusta, ja samalla valmistumista?

2.12.2005

Muutamia ajatuksia ilmastosta

Tänään matkalla yliopistolle huomasin pensaassa pajunkissoja. Teki mieli selittää niille, että nyt olette kyllä erehtyneet vuodenajasta.

Kyseisiä pajunkissoja tai tämän vuoden erikoisen lämmintä syksyä ei voi tietysti laittaa suoraan ilmastonmuutoksen syyksi, mutta ne laittavat ajattelemaan. Mitä jos tulevat syksyt ovat yhä useammin näin lämpimiä? Mitä jos talvea joutuu jatkossa odottamaan aina vain kauemmin? Onko joulu valkea yhä harvemmin?

Ilmastoasiat ovat lähipäivinä olleet paljon esillä. Ensinnäkin hallitus on esitellyt laatimaansa ilmasto- ja energiastategiaa, jonka pitäisi kertoa, millä keinoilla Suomen kasvihuonekaasupäästöt saadaan laskettua vuoden 1990 tasolle - tavoite, johon valtio on sitoutunut ratifioimalla Kioton pöytäkirjan. Sen perusteella, mitä olen stategian sisällöstä kuullut, ei hyvältä näytä. Miten esimerkiksi teollisuuden sähköveron puolittaminen kannustaa energian säästämiseen? Miten turpeen polttamisen tukeminen alentaa hiilidioksidipäästöjä? Ympäristöjärjestöt kutsuvat ilmastostrategiaa ilmastokatastrofiksi.

Toinen ajankohtainen ilmastoasia on YK:n ilmastokokous Montrealissa. Siellä valtioiden pitäisi sopia, mitä tehdään kun Kioton pöytäkirjan ensimmäisen kauden voimassaoloaika päättyy: paljonko päästöjä sitoudutaan vähentämään vuoden 2012 jälkeen? Kioton pöytäkirja oli vasta ensimmäinen pieni askel tarvittavien vähennysten tiellä, seuraavaksi tarvittaisiin paljon radikaalimpia toimia. Toivottavasti päättäjät osaisivat kerrankin laittaa yhteisen edun valtiollisten etujen edelle. Pelkään kyllä pahinta. Vain hieman kärjistäen tuntuu jatkuvasti siltä, että päättäjille raha ja talouskasvu on tärkeämpää kuin terveys ja hyvinvointi.

Ilmastopolitiikka voi kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta. Ei kuitenkaan tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen, että esimerkiksi suurten jäätiköiden sulaminen on vaarallista, koska se johtaa merenpinnan nousuun, jolloin matalat rannikkovaltiot ovat vaarassa. Lämpenemisen vaikutuksia Suomessa on yllättävän vaikea ennustaa, mutta talvien lauhtumisen lisäksi esimerkiksi kasvitaudit ja -tuholaiset voivat levitä kohti pohjoista. Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan on jopa mahdollista, että meitä lämmittävä Golf-virta heikkenee, jolloin lämpötila Pohjoismaissa laskisi dramaattisesti. (Ks. Nature-lehden artikkeli.)

Kukaan ei siis osaa ennustaa, onko Helsingissä lunta jouluna 2025. On kuitenkin varmaa, että ellei ilmaston lämpenemistä saada kuriin, tulossa on suuria mullistuksia kaikkialla maailmassa. Ja ne vaikuttavat myös Suomeen, halusimme tai emme.

Lisää tietoa kansantajuisesti: Ilmasto.org
Katso myös: Piiperrystä piirissä -blogi

P.S. On kolmaskin ajankohtainen ilmastoasia. Lauantaina 3.12. (kansainvälinen ilmastopäivä) järjestetään yli 50 järjestön voimin päättäjiä herättelevä Ilmastomarssi ainakin Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Joensuussa. Ota herätyskello mukaan ja tule näyttämään, että olet huolissasi ilmaston lämpenemisestä! Lisätietoja, ja muutakin asiaa ilmastonmuutoksesta täältä.