Toisaalta ja toisaalta

Olen aina ollut sitä mieltä, että koska blogiin kirjoittaminen on vapaaehtoista, siitä ei pidä tehdä itselleen taakkaa ja epämukavaa velvoitetta, vaan sen tulee olla hauskaa ja lähteä kirjoittamisen ilosta tai muusta sellaisesta motivaatiosta. Sitä ohjenuoraa olenkin pääsääntöisesti noudattanut tämän blogin kanssa.

Toisaalta, koska pidän siitä miten kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia ja antaa harjoitusta itsensä ilmaisussa, ja koska minusta on mukava palata aikaisemmin kirjoittamiini juttuihin (erityisesti matkakertomuksiin, mutta myös muut jutut toimivat oman aikansa "muistoina"), olen pitänyt sääntönä, että vähintään kerran kuussa on blogiin kirjoitettava, edes jotain pientä.

Toisaalta nyt näyttää siltä, että jälkimmäisen säännön noudattaminen alkaa olla enemmän vastenmielistä kuin hauskaa. Osa kirjoittelusta on siirtynyt Facebookiin yms. kanaviin, ja muutenkin ajankäyttöni on hieman muuttunut siten etten enää ehdi ja/tai jaksa seurata toisten blogeja yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin. Lisäksi kaksi suurta henkilökohtaista asiaa pitää ajatukset tehokkaasti poissa tämän blogin profiiliin sopivista kirjoitusaiheista: toisaalta läheisen ihmisen vakava (onneksi kuitenkin hoidettavissa oleva) sairaus, toisaalta oma lähestyvä vanhemmuus odotetun perheenlisäyksen syntyessä jonkin ajan kuluttua, ja kaikki näihin liittyvä oheistoiminta.

Toisaalta en halua luopua tästä blogista, sillä kuten sanottu, pidän siitä että voin jälkeenpäin lukea omia kirjoituksiani ja muistella mm. matkoja ja muita kokemuksia. Mihinkään toiseen päiväkirjaan ei tule kirjoitettua vastaavia asioita. Toisaalta en halua muuttaa tätä esim. vauvablogiksi, sillä olen tietoisesti halunnut pitää henkilökohtaisuudet täältä poissa.

Toisaalta ja toisaalta. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että annan itselleni luvan luopua kerran kuukaudessa -säännöstäni, mutta en hautaa blogia, vaan kirjoitan tänne ensin mainitsemani periaatteen mukaisesti silloin, kun se tuntuu hauskalta, motivoivalta ja tarkoituksenmukaiselta!

P.S. Yksi Pihka-tehtävä minulta on vielä suorittamatta Pihka-merkin ansaitsemista varten, ja koska se luullakseni kannattaisi hoitaa alta pois ennen perheenlisäyksen saapumista, ainakin siitä toivottavasti tulee tänne raportti vielä kevään aikana :)

Lapset luontoon tällä viikolla

Toukokuussa ei ole liiemmälti aikaa kirjoittaa blogia, joten lyhyesti ja ytimekkäästi:

Tunnetko jonkun lapsen? Lähde hänen kanssaan linturetkelle tällä viikolla ja osallistu Lasten lintuviikkoon! BirdLife Suomi haastaa kaikki aikuiset, tiedotteen sanoin:

BirdLife Suomi haastaa aikuiset viemään lapset luontoon

BirdLife Suomi haastaa kaikki aikuiset viemään lapset luontoon ensi viikon aikana 30.5.–5.6. Lasten lintuviikko on osa Lapset luontoon 2011 -kampanjaa, jonka tarkoituksena on kannustaa aikuisia tarjoamaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä luonnossa. Myönteiset luontokokemukset ovat tärkeitä kasvussa tasapainoiseksi, ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.

Lasten lintuviikkoon osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Yhtään lintua ei tarvitse tuntea eikä määrittää lajilleen. Sen sijaan on tarkoitus pysähtyä tarkkailemaan, mitä linnut tekevät. Viikon teemaksi onkin valittu pesinnän merkkien etsiminen. Pesiä ei tarvitse löytää, vaan pesinnän voi päätellä vaikka ruokaa kantavasta tai varoittelevasta emosta. Luonnon tarkkailu voi tällä tavoin olla kuin salapoliisileikkiä.

Lasten lintuviikkoon odotetaan paljon osallistujia ympäri Suomen. Tapahtumaan voivat osallistua perheet, päiväkodit, koululuokat, kerhot ja muut lapsiryhmät. Retken ajankohdan voi valita vapaasti ensi viikon aikana. Retkeilyn tueksi on tarjolla paljon materiaaleja, kuten tulostettava retkilomake havaintojen merkitsemiseen. Lisätietoja löytyy tapahtuman verkkosivuilta www.birdlife.fi/lintuviikko. Havainnot verkkolomakkeella ilmoittaneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja, kuten opastettuja linturetkiä.

Lasten lintuviikon yhteistyökumppanina on Luonto-Liitto ry. Villalan Kesäpesä Oy tukee tapahtumaa linnunpöntöin.


LISÄTIETOJA

•     Tapahtuman verkkosivut
•     Tapahtuman Facebook-sivu
•     Lapset luontoon 2011 -kampanja

Otan haasteen vastaan lähtemällä kummilasten kanssa ulos. Entä sinä? Vanhemmat saavat tietenkin liittyä joukkoon, ja muita retkivinkkejä aloittelijalle löytyy tapahtuman sivuilta. Löytyypä sieltä myös tiedotteessa mainittua oheismateriaalia, josta suurin osa on itse ladattavissa/tulostettavissa paitsi linnunpönttöopas, jonka voi tilata maksutta.

Lasten vieminen säännöllisesti luontoon on yksi parhaita tekoja maailman pelastamiseksi.

Mitä tein toukokuussa?

Vastaan otsikon kysymykseen, että lähes 50 h/vk töitä, mistä johtuu ikävän pitkä blogihiljaisuus. Toukokuisessa vuorokaudessa on jo muutenkin liian vähän tunteja, jotta ehtisi kunnolla seurata kaikkea ihmeellistä, mitä luonnossa tapahtuu!

Kevätseuranta on edennyt jo loppusuoralle, ja luonto on muuttunut täysin kuukauden takaisesta. Viime päivityksen jälkeen ensimmäisinä heräsivät valkovuokot ja peltokortteet huhtikuun lopulla, lisäksi sammakoilla alkoi kutuaika ja ensimmäiset hyttyset alkoivat kiinnostua kulkijasta. Koivunlehdet ja rentukan kukat ilmestyivät toukokuun ensimmäisellä viikolla, mustikat ja tuomet ehtivät kukkaan kuun puolivälissä. Toukokuun alkupuoliskon uusia muuttolintuja olivat haarapääsky, käki ja pajulintu. Viimeisimpinä ensihavaintoina ovat toistaiseksi kesän tuoja tervapääsky, sekä eräs vuoden teemalaji, kukkiva omenapuu.

Kevätseuranta-retkillä voi törmätä moniin yllätyksiin. En ole koskaan ollut hyvä löytämään herppejä, eli matelijoita ja sammakkoeläimiä, vaan pidän niitä edelleen (asiantuntemuksen puutteessa) "tuurilajeina". Sitä tuuria annosteltiin kerrankin oikein kauhalla, kun keskeltä saarimetsää löytyi huhtikuun lopulla rantakäärmeitä enemmän kuin ehdin kuvata - ensin yksi, sitten toinen, ja kohta jo kolmas, neljäs ja viideskin! Kaikki eivät pitäneet poseeraamisesta, vaan poistuivat sihisten takavasemmalle, mutta erityisesti käärme numero kolme oli hyvin yhteistyökykyinen - kunhan voitti ujoutensa ja nosti päänsä esiin oman ruumiinsa alta :-)




Pari viikkoa sitten kävimme ihmettelemässä ennätysmäisen myyrätalven jälkiä mökillä. Tuhoja on tullut paljon, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikkein vaikeimmin korvattavat hedelmäpuut näyttävät säilyneen vahingoitta. (Tässä kohtaa kai kuuluisi koputtaa puuta.) Käytimmekin kyllä kaikkia konsteja: rungonsuojamuovia, kanaverkkoa, kahvinporoja, hiuksia ja tuomen oksia :-) Monet muut kasvit sen sijaan ovat tarjonneet myyrille herkullisen seisovan pöydän: ruusut, mansikat, koristepensaat, ja jopa ylivuotiset hernekepit oli tarkkaan nakerrettu. Vadelmapenkissä oli pidetty rivitaloa - pensaiden tyveltä löytyi monta heinäpesää täynnä jätöksiä, ja vattujen varret oli kuorittu huolellisesti pitkän matkaa ylös.


Harmittelu ei tilanteessa auta, joten kannattaa mieluummin keskittyä iloitsemaan kevään uudesta kasvusta ja tehdä puutarhaan uudet kylvökset. Pariin seuraavaan vuoteen ei myyristä nimittäin pitäisi nyt ollakaan merkittävää haittaa, sillä huippuvuotta seuraa yleensä aallonpohja.

Aivan eri mittakaavan talttahammas-ongelma on Helsingissä, jossa kanit tekevät tuhojaan mm. kasvitieteellisissä puutarhoissa. Tämä oli tietenkin nerokas aasinsilta siihen, että Helsingissä avataan tosiaankin vajaan parin viikon päästä aivan uusi yliopistollinen puutarha! Kumpulan puutarhan avajaisia vietetään 10.6., ja yleisö on avajaispäivänä tervetullut poikkeuksellisesti illalla, klo 18-23. Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin lisää, kunhan olen käynyt tutustumassa alueeseen. Sen voin jo sanoa, että kyseessä on ainutlaatuinen tapahtuma - milloin Suomessa viimeksi on avattu uusi kasvitieteellinen puutarha?

Loppuun pakollinen Pihkan tilannekatsaus. Uusia tehtäviä en ole ehtinyt ajatellakaan, mutta tulipa Kevätseurannan tähdet ansaittua!

----------------------------------
Pihka-suoritukset 28.5.2009

Tehtävä: Kevätseuranta - valmis

Tähtiä saatu yhteensä: 9/20.
----------------------------------

Mielenosoitus saimaannorpan puolesta lauantaina 4.4.

SLL tiedottaa: (korostukset omiani)

Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää Helsingissä 4.4. mielenosoituksen saimaannorpan puolesta. Noin puolet kuuteista hukkuu ensimmäisenä elinvuotenaan kalaverkkoihin. Pahin hukkumiskausi on alkukesällä. Luonnonsuojeluliitto vaatii kalaverkkojen kieltämistä norpan elinalueella 15.4. – 30.6.

Saimaannorppa on Suomen uhanalaisin nisäkäs ja maailman uhanalaisin hylje. Kannan arvioidaan olevan noin 260 yksilöä, joista synnyttäviä naaraita 60 yksilöä. Poikasista kuolee vuosittain noin puolet. Niistä suurin osa ihmisten vapaa-ajan kalanpyydyksiin. Suurimmassa vaarassa kuutit ovat kevätkesällä. Ilmastonmuutos vaikeuttaa äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan selviämistä, mutta suurin syy kannan vähenemiseen on vapaa-ajan kalastajien kalaverkot.

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii saimaannorppien esiintymisalueille ehdotonta verkkokalastuskieltoa ajalle 15.4.–30.6. Näiden 77 päivän aikana saisi edelleen kalastaa muilla pyydyksillä kuten katiskoilla.

Mielenosoituskulkue lähtee liikkeelle Kampin Narinkkatorilta klo 14.00 ja saapuu klo 15.00 Senaatintorille. Siellä kuullaan puheenvuoroja ja välitetään terveiset kalastusasioista päättävälle maa- ja metsätalousministeriölle.

Saimaannorpan puolesta ei ole aiemmin järjestetty mielenosoitusta. Kaikki saimaannorpan pelastamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan. Mukaan voi ottaa halutessaan kukkia verkkoihin kuolleiden kuuttien muistoksi.

Luonnonsuojeluliitto on avannut uudet verkkosivunsa saimaannorpasta. Sivujen osoite on: www.sll.fi/saimaannorppa

Nähdään lauantaina!

Museo ja minä

Kuva: Mikko Heikkinen / Luonnontieteellinen keskusmuseo

Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen museo, entinen Eläinmuseo, avautuu ensi viikolla pitkän remontin jälkeen. Biologin kannalta tapaus on toki mielenkiintoinen muutenkin, mutta minulle tällä on aivan erityistä merkitystä, sillä olen aikojen saatossa kovasti kiintynyt paikkaan.

Lapsena kävimme Eläinmuseossa melko usein, ja muistan erityisesti kaksipäisen vasikan, joka oli aina yhtä suuri ihmetyksen aihe. Muistan myös, että ennen vanhaan nisäkässalissa oli aluksi dioraama-osio (eli maisemoituja asetelmia eläimistä luonnollisessa ympäristössään), mutta jonkin matkan päästä astuttiin avoimeen halliin, jossa oli riveittäin yksittäisiä eläimiä vitriinikaapeissa. Kammosin niitä hiukan, koska ne näyttivät omituisilta ja irvistelivät epäluonnollisissa asennoissa. Nyt arvaan, että niiden painajaisista karannut olemus johtui niiden iästä - vanhaan aikaan eläimet tyypillisesti täytettiin tuntematta kovin tarkkaan niiden luontaista anatomiaa ja ne kuului jostain syystä asetella näyttämään hampaansa. Lisäksi niiltä oli ehtinyt jo lähes kaikki karva pudota tai ainakin värit haalistua...

Kuva: Mikko Heikkinen / Luonnontieteellinen keskusmuseo

Pikkuhiljaa dioraamojen osuus onneksi kasvoi (ja myös näyttelynrakentajien tietotaito parani vuosisadan takaisesta :-) ja lopulta koko nisäkässali oli yhtä seikkailua dioraamasta ja maanosasta toiseen. Hirvien ikkunalla olleet painonapit, jotka sytyttivät valon kunkin dioraaman eläimen kohdalla, piti joka kerta (aikuisenakin!) painella järjestelmällisesti alusta loppuun, sisaruksen kanssa tarkkaan vuorotellen. Väitän oppineeni useammankin lintulajin niiden painonappien ansiosta. Vastasyntynyt karhunpentu oli aina hämmästyttävän pieni, kirahvi taas hurjan suuri, majavan pesä hieno ja mäyrien maisema jopa hieman pelottava pimeytensä takia. Suurin kammotuksen kohteeni oli kuitenkin mandrilli, jonka vitriini tuli aina yllättäen kulman takaa ja josta tämä suuri apina "hyökkäsi" sinipunainen kita avoinna hampaat välkkyen. Pari kertaa kavahdin myös pimeästä nurkasta yllättäen tuijottanutta pöllöä. Jättimäistä hämähäkkirapua sen sijaan en muista pelänneeni, ja luusalissa muistan erityisesti tajunneeni norsun kallon rakenteen - siellä kärsässä ei todellakaan ole yhtään luuta!

Kuva: Markku Lappalainen
/ Luonnontieteellinen keskusmuseo
Jossain vaiheessa noin 12-vuotiaana minulla oli jostain syystä kausi, jolloin en halunnut lainkaan mennä Eläinmuseoon. Ajattelin kai, ettei minua kiinnosta katsoa kuolleita eläimiä, jotka on aavemaisesti pakotettu ikuisiksi ajoiksi asentoihin, jotka yrittävät huijata meitä uskomaan, että ne ovat eläviä. Ehkä ne tyhjään tuijottajat vähän hirvittivätkin.

Ehkä museorakennuksessa ja sen taidokkaasti rakennetussa sisällössä oli kuitenkin jotain taikaa, sillä tämä aika meni nopeasti ohi, ja sen jälkeen olen mielelläni käynyt ihastelemassa paitsi eläinkunnan monimuotoisuutta, myös näitä tuokiokuvia niiden elämästä. Parhaimmillaan dioraamat ovatkin oikeita taideteoksia lavasteineen ja taustamaalauksineen. Lisäksi eläimet esitetään nykyään realistisina, ja näyttelyistä oppi paljon, tarvitsematta sulkea eläviä eläimiä häkkeihin poseeraamaan.

Kun sitten aloitin biologian opiskelun, olin aina yhtä iloinen, kun sain kulkea Eläinmuseon eli "Elukan" pääovesta kursseille. (Myös Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, "Kasvikselle", oli hyvin mukavaa mennä aamuluennoille.) Koko museorakennus tuli tutuksi ja läheiseksi. Ehdin viettää opiskelijaelämää Elukalla pari vuotta, kunnes loputkin yliopiston biologian osastot siirtyivät uudelle Viikin kampukselle. Olen kuitenkin esimerkiksi päntännyt päähäni Suomen lintulajeja Elukan vitriinien edessä ja käynyt vertailemassa luukurssin näytteitä museon luunäyttelyn aineistoon.

Kuva: Markku Lappalainen
/ Luonnontieteellinen keskusmuseo
Vuonna 1913 valmistunut rakennus on nyt sitten peruskorjattu ja uusittu täysin. Odotan innolla uusia näyttelyitä! Luvassa on kuulemma ainakin Suomen luontoa ja elämän historiaa dinosauruksineen. Avajaisia vietetään torstaina 22.5., mutta olen jo käynyt katsomassa, että Hirvi-patsas seisoo edelleen vartiossa ulko-ovella. Näyttelyiden rakentamisesta ja muusta aiheeseen liittyvästä voi käydä lukemassa mielenkiintoisia juttuja aiheesta kertovassa blogissa!

Vielä kun oppisi, että paikan nimi on jo viime vuosikymmenellä vaihdettu Luonnontieteelliseksi museoksi, ilmeisesti koska onhan siellä esillä pelkkien eläinten sijasta luonnon koko kirjo, eli eläimiä, kasveja ja kiviä (hmm, sieniä en muista juuri nähneeni, mutta ehkä uusissa näyttelyissä nekin on huomioitu :-) Mutta ei sille voi mitään, biologianopiskelijalle Elukka on aina Elukka.

Ja me toivotam'...

... onnellista ja hyvää joulua!

Haaste!

Tämä ei ole meemi. Tämä on haaste kaikille bloggaajille: 15.10. Blog Action Day, eli blogiteemapäivä. Tänä vuonna teemana on ympäristö.

Bloggaajat ympäri maailman kirjoittavat samasta aiheesta omalla tavallaan ja nostavat sen näin keskusteluun. Teemapäivän sivuilla http://blogactionday.org/ on osa ohjeista myös suomeksi:

Blogiteemapäivä (Blog Action Day)

Vuosittain, 15. lokakuuta, blogaajat ympäri maailmaa yhdistävät voimansa tuodakseen jonkin tärkeän asian kaikkien huulille. Vuonna 2007 teemana on ympäristö. Kaikki osallistujat kirjoittavat ympäristöasioista omalla, omaan blogiinsa sopivalla tyylillään. Tavoitteenamme on saada ihmiset pyrkimään keskustelemalla kohti parempaa tulevaisuutta.

Etsimme joukkoihimme kaikenlaisia blogaajia: kaikista kansallisuuksista, kaikenlaisista taustoista ja kaikista aihepiireistä. Osallistuaksesi seuraa näitä ohjeita:

Julkaise kirjoitus 15. lokakuuta
Julkaise blogissasi sinua kiinnostavaan ja blogisi teemaan sopivaan ympäristöaiheeseen liittyvä kirjoitus.

Esimerkiksi, jos blogisi aihepiirinä on raha, voit julkaista vinkkejä rahan säästämiseen ympäristöystävällisten ideoiden avulla. Vastaavasti politiikka-aiheinen blogi voi pohtia ympäristöasioiden painoarvoa poliittisessa päätöksenteossa.

Osallistuvien kirjoitusten ei tarvitse noudattaa tiettyä agendaa vaan riittää, että ne liittyvät asetettuun laajempaan asiakokonaisuuden kirjoittajalle ja tämän lukijakunnalle sopivalla tavalla. Tavoitteenamme ei ole edistää tiettyä näkökulmaa, vaan saada aikaan keskustelua aihepiiristä.

Kirjoita siis samalla tavalla kuin tavallisesti kirjoitat blogiisi, liitä kirjoituksesi ympäristöasioihin ja julkaise se lokakuun 15. päivänä.

Muita vaikutusmahdollisuuksia
Voit osallistua blogiteemapäivään myös lisäämällä teemapäivän mainosbannerin sivuillesi (http://blogactionday.org/promote) tai lahjoittamalla teemapäivän ansiosi itse valitsemallesi ympäristöjärjestölle.

Rekisteröi blogisi
Pidämme BlogActionDay.org-sivustolla kirjaa tapahtumaan sitoutuneista blogeista, joten olisi hyvä, jos rekisteröisit blogisi osoitteessa http://blogactionday.org/commit

Minusta tämä on hauska idea. Kannustan siis kaikkia osallistumaan teemapäivään, ja levittämään jo nyt sanaa, jotta mukaan saadaan mahdollisimman paljon blogeja! Haasta bloggaajatuttavasi henkilökohtaisesti ja/tai julkaise tämänkaltainen haaste omassa blogissasi. Blogeissakin voi olla joukkovoimaa :-)

Vapputapahtuma lapsille

Mainostanpa tässä kanssabiologien järjestämää perinteistä lasten vapputapahtumaa. Ensimmäisen vuoden biologianopiskelijoiden johdolla on jo nelisenkymmentä vuotta järjestetty legendaarinen Vappushokkelo vapunpäivänä. Tässä tekstiä tapahtuman nettisivulta:

Tervetuloa seikkailemaan Shokkeloon!

Helsingin Yliopiston biologian opiskelijat järjestävät vapunpäivänä Kaisaniemen Kasvitieteellisellä puutarhalla ja kasvimuseon tiloissa Vappushokkelon. Shokkelo on luontoaiheinen lastentapahtuma, josta on jo muodostunut sukupolvirajat ylittävä tapahtuma; tämä vuosi on Shokkelon neljäskymmeneskuudes. Shokkelossa on perinteisesti seikkailtu Eläinmuseolla, mutta sen ollessa remontissa, tapahtuma on nyt toista kertaa Kasvitieteellisellä puutarhalla.

Vappushokkelo järjestetään tiistaina 1.5.2007 Kello 10-17 Kaisaniemen Kasvitieteellisellä puutarhalla, Unioninkatu 44.

Liput maksavat yli 15-vuotiaille 3 euroa, alle 15- vuotiaille 2 euroa ja alle kolmevuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Kasvihuoneet ovat avoinna tapahtuman ajan.

Tapahtuman tuotosta 15 % luovutetaan luonnonsuojeluun.

Vappushokkelossa on tarjolla mm. seikkailurata, erilaisia eläimiä, mikroskopointia, kasvien istutusta, pallomeri, poniratsastusta ja shokkelonäytelmä. Katso koko valikoima nettisivulta.

Sääennusteita ei pidä säikähtää, sillä osa tapahtumista sijoittuu sisätiloihin :-)