31.10.2006

Uusi lintulaji Suomessa

Uutinen BirdLifen sivuilla tänään:

"Maalle uusi lintulaji löytyi Porista

Porilaiselta golfkentältä löytyi eilen kivikkosirkku (Emberiza buchanani). Havainto on ensimmäinen Suomesta. Mikäli BirdLife Suomen rariteettikomitea hyväksyy havainnon, kivikkosirkusta tulee 450. Suomessa havaittu lintulaji.

Lintu löytyi eilen iltapäivällä Karhuluodon golfkentältä Porista, mutta sen identiteetti varmistui vasta illalla valokuvista. Tänään aamulla paikalle oli kokoontunut yli sata toiveikasta lintuharrastajaa. Heidän ilokseen lintu oli päättänyt yöpyä Porissa.

”Harvinaisuuksien suhteen syksy on ollut heikko, ja näin talven kynnyksellä moni lintuharrastaja oli jo luopunut toivosta nähdä enää mitään erikoista. Sitten yhtäkkiä meillä on vuoden harvinaisin lintu tuulenpieksämällä golfkentällä. Tällainen yllätyksellisyys on yksi asia, joka lintuharrastuksessa viehättää”, sanoo tiedottaja Lauri Hänninen BirdLife Suomesta.

Suomea lähinnä kivikkosirkku pesii Itä-Turkin vuorilla ja mahdollisesti myös Uralin eteläosissa. Laji talvehtii Intiassa. Kivikkosirkku on tavattu Länsi-Euroopassa vain kerran aiemmin, Hollannissa lokakuussa 2004.

Suomessa pesivistä linnuista kivikkosirkku muistuttaa ulkonäöltään eniten uhanalaista peltosirkkua, mutta eroaa tästä hieman väritykseltään.

Tähän mennessä maassamme on havaittu hyväksytysti 449 lintulajia. BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut."


Lintukirjan kuvien perusteella kivikkosirkku on todellakin varsin samannäköinen kuin peltosirkku. Allekirjoittanut olisi kyllä hyvin luultavasti todennut linnun peltosirkuksi, ja ollut määritykseensä varsin tyytyväinen :) Pitäisi kai muistaa lintuharrastaja-tuttavan ohje: yleisyys tai harvinaisuus ei ole pätevä määritysperuste!

24.10.2006

Oma luontohavaintoikkuna

Lisäsin sivulleni (tuonne vasemmalle sivupalkkiin, ennen Edellisiä juttuja) uuden elementin: Hatikka-havaintoikkunan. Ikkunassa näkyy reaaliaikaisia luontohavaintoja Uudeltamaalta, viimeisen viikon ajalta. (Hatikkahan on se sähköinen havaintopäiväkirja, jonne kuka vain voi tallettaa omat luontohavaintonsa. Havainnot ovat sitten paitsi itselle tallessa, myös muiden käyttäjien ihailtavissa ja tutkijoiden käytettävissä.)

Hatikan etusivulla huomasin linkin "Luontohavaintoja omille verkkosivuillesi". Sieltä löysin ohjeet tuon ikkunan lisäämiseksi. Ei ollut vaikeaa. Ikkunan sisällön saa itse päättää, minulla näkyvät nyt kaikki Uudenmaan havainnot viimeisen viikon ajalta, mutta olisin voinut valita vaikkapa pelkät Helsingin linnut kahdelta päivältä tai koko Suomen kasvit tältä syksyltä. Ikkuna päivittää itsensä Hatikan tietokannasta. Myös ikkunan leveyden ja korkeuden voi säätää itse.

Hyvin tuntuu toimivan. Kertokaapa kommentteja, miltä ikkuna näyttää teidän tietokoneillanne ja selaimillanne? Sivullani on mukautuva leveys, joten jos selainikkuna on hyvin kapea, havaintoikkuna saattaa esimerkiksi hypätä kirjoitusten alle. Toimivatko linkit? Lajinimeä klikkamaalla pitäisi päästä Hatikan sivulle lukemaan lisätietoa havainnosta ja pienestä Suomi-symbolista pitäisi aueta ikkuna, jossa havainto näkyy kartalla. (Mutta minun ikkunassani on siis vain Uudenmaan havaintoja, eli pisteet ovat kaikki aika samalla alueella.)

Jos joku tykkää ikkunasta, siitä vain Hatikan sivuille asennusohjeita lukemaan. Ja käykäähän myös lisäämässä niitä havaintoja Hatikkaan, että saan ikkunaani sisältöä! :)

P.S. Myös tämmöinen luontoikkuna on avattu: Ikkuna Suomen luontoon (tavallisten ihmisten luontokuvia)

17.10.2006

Hedelmöityshoidot ja yksilöiden oikeudet

Hedelmöityshoidoista on ollut puhetta uutisten lisäksi monessa blogissa. Vaikka kaikilla tuntuu olevan asiasta valmis mielipide, olen itse ollut jotenkin hämmentynyt aiheen edessä.

Biologisen koulutuksen saaneena on minusta täysin luonnollinen asia, että koska ihminen on suvullisesti lisääntyvä laji, jälkeläisen saamiseen tarvitaan mies ja nainen, koiras ja naaras. Näinhän se on muillakin suvullisesti lisääntyvillä lajeilla (myös kaksineuvoisilla): munasolun hedelmöittyminen vaatii siittiön.

Jokaisella lajilla on omat keinonsa saada nämä kaksi lisääntymissolua eli gameettia kohtaamaan. Vanha, erityisesti vesiympäristössä toimiva keino on ulkoinen hedelmöitys, eli gameetit lasketaan ulos ruumiista etsimään toisensa. Kun kehittyi maalla eläviä eläimiä, niiden piti muiden ongelmien lisäksi ratkaista, miten hedelmöitys onnistuu kuivalla maalla. Kehittyi sisäinen hedelmöitys, eli gameetit kohtaavat jommankumman emon ruumiin sisällä. Jostain syystä yleisimmäksi tavaksi vakiintui se, että nimenomaan koiras luovuttaa omat sukusolunsa naaraan ruumiiseen. Alkio alkaa kehittyä naaraan sisällä, poistuu sieltä ennemmin tai myöhemmin (riippuen lajista), ja tarvittaessa jatkaa kehitystään ruumiin ulkopuolella (esim. munassa).

Se, että hedelmöittymiseen tarvitaan naaras ja koiras, ei sitten millään tavalla korreloi sen kanssa, tarvitaanko molempia tai kumpaakaan emoista huolehtimaan jälkeläisestä myöhemmin. Aivan lähisukuisillakin lajeilla esiintyy täysin erilaisia ratkaisuja. Jotkut poikaset tulevat heti kuoriuduttuaan/synnyttyään toimeen omillaan, eivätkä koskaan välttämättä edes näe emojaan. Toiset lajit ovat luonnostaan yksinhuoltajia (eikä poikasten hoitaja aina suinkaan ole naaras). Joillain lajeilla molemmat emot osallistuvat hoitoon enemmän tai vähemmän. On myös tapauksia, joissa poikasista huolehtii joku aivan muu kuin kumpikaan biologisista emoista. On vaikea arvioida, mikä olisi ihmisen "alkuperäinen asetus" tässä asiassa, mutta se on selvää, että meidän jälkeläisemme tarvitsevat hoivaa, vieläpä hyvin pitkän ajan.

Keskustelu hedelmöityshoidoista on minusta liian paljon pyörinyt viimeksi mainitun asian (jälkeläishuollon) ympärillä, vaikka kyse on oikeastaan ensin mainitusta (hedelmöittymisestä). On tivattu, minkälaisessa perheessä lapsen on parasta kasvaa, tarvitseeko jokainen lapsi isää, eikö yksinäinen nainen ole sopiva huoltajaksi, tai eikö kaksi rakastavaa äitiä ole parempi kuin vaikkapa alkoholisti-heteropari. Keskustelun ytimessä on lapsen oikeus vanhempiin.

Minulle tulee näiden sijaan mieleen aivan erilaisia kysymyksiä, oikeastaan päinvastainen asetelma: vanhempien oikeus lapsiin. Onko lapsen saaminen todella jokaisen ihmisen subjektiivinen oikeus? Onko se jokaisen naisen oikeus? Onko se myös jokaisen miehen oikeus? Jos on, pitääkö yhteiskunnan mahdollistaa lapsen saaminen, vaikka joku ei haluaisi tehdä sitä luonnollisella tavalla? Kun kerran ihmislaji on keksinyt keinon siirtyä sisäisestä hedelmöityksestä takaisin ulkoiseen, onko yhteiskunnan velvollisuus tarjota kaikille mahdollisuus tähän vaihtoehtoiseen lisääntymistapaan? Jos kyllä, onko väärin että lapsen saaminen keinohedelmöityksellä on naiselle helpompaa kuin miehelle (mies tarvitsisi lainagameettien lisäksi myös lainakohdun, ellemme keksi keinohedelmöityksen lisäksi myös keinokohtua)?

En osaa vastata näihin kysymyksiini. Jos jokin mielipide olisi kuitenkin nyt pakko muodostaa, saattaisin sanoa, että lapsen saaminen ei ole sellainen subjektiivinen oikeus, että yhteiskunnan pitäisi taata se jokaiselle. Eduskunnan äänestyksessä olisin luultavasti ollut sallivammalla puolella, eli sallisin hedelmöityshoidot kaikille, mutta en kuitenkaan laittaisi hoitojen antamiseen yhteiskunnan varoja (ainakaan kovin paljon). Ellei joku perustelisi minulle toisin? Asia on monitahoinen, ja joku saattaa kokea nämä ajatukseni jollain tavoin oudoiksi.

12.10.2006

Mistä tietää että on lokakuu?

Kesän farkkutakki alkaa tuntua kylmältä ja vaihtuu syksyn villakangastakkiin, joka on kuitenkin liian kuuma bussissa, niin että hiki tulee.

Mukana täytyy muistaa pitää käsineitä, kaulaliinaa ja sateenvarjoa.

Muistaa taas, miten tarpeellinen kapine heijastin on.

Koti saattaa jäädä lähtiessä pimeäksi, vaikka kello ei ole erityisen paljon tai vähän.

Mökillä ollessa kumisaappaisiin liimautuu märkiä lehtiä.

Kesämökiltä palatessa kassit eivät enää ole täynnä kasvimaan satoa.

Lämpöpattereiden olemassaolosta muistaa olla kiitollinen.

Aamulla herätessä tekee mieli kylmän mehun sijasta kuumaa mehua.

Kynttilöiden valossa on taas tunnelmaa.

Huonekasvit tarvitsevat lisävalaistusta.

Satsumat ja klementiinit alkavat olla taas makeita.

Järjestöissä puuhataan toimintasuunnitelmia ja budjetteja seuraavalle vuodelle.

Jäätelön sijasta alkaa useammin tehdä mieli suklaata.

Kuoro alkaa harjoitella joululauluja.

Ja Taviokuurnan blogi täyttä vuosia! (Yhden vuoden tällä kertaa, tarkalleen ottaen ylihuomenna :)

Iloista lokakuuta lukijoille!