30.5.2006

Täyttä roskaa

Helsingin Sanomain verkkoliite uutisoi 28.5. kaupunkilaisten roskaamisvimmasta. Rakennusviraston edustajan mukaan roskan määrä lisääntyy niin nopeasti, ettei roskisten määrä pysy perässä. Yleisimpiä roskia ovat jutun mukaan olutpahvit, ruokapakkaukset (kuten pitsalaatikot), muovipussit, lasinsirut ja ilmaisjakelulehdet.

Roskia voi päätyä maahan viattomistakin syistä: karkkipaperi putoaa taskusta tai linnut käyvät penkomassa roskiksia. Silti vähän ihmettelen roskaamista - mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka jättää vaikkapa eväsretken roskansa niille sijoilleen? Ollaanko liian humalassa että roskien poisvieminen tulisi edes mieleen? Eikö vaan välitetä koko asiasta ("ei ole minun ongelmani")? Vai oikeutetaanko käytös peräti sillä ajatuksella, että "kyllähän ne joku siitä pois kerää, pitäähän silläkin töitä olla"?

Uutisen synnyttämässä keskustelussa on selvästi havaittavissa kaksi mielipidettä: toisten mielestä roskaajat ovat laiskoja, itsekkäitä ja piittaamattomia, ja toisten mielestä syy on kaupungin itsensä, kun roskiksia on liian vähän, ne ovat liian pieniä ja ne tyhjennetään liian harvoin. Vaikea sanoa, kumpi on enemmän oikeassa, mutta kyllä itsekin olen huomannut, että välillä on vaikea löytää roskista, vaikka etsisi. Ja kun sellaisen löytää, se yllättävän usein on tupaten täynnä, pieni kun on.

Tässä tilanteessa voisi soveltaa kansallispuistoista tuttua ajatusta: "kaiken minkä jaksat kantaa tänne, jaksat kantaa poiskin". Eli roskiksi muuttuneet pakkaukset voisi hyvin viedä vaikka kotiin asti, kun on ne kerran sieltä jaksanut tuodakin. Joskus vain roskista haluaisi päästä eroon mahdollisimman pian esimerkiksi niiden likaisuuden takia - esim. banaaninkuorta on ikävä laittaa takaisin reppuun, jos ei huomannut ottaa mitään roskapussia mukaan. Voin hyvin kuvitella, että etsittyään vähän aikaa turhaan roskista banaaninkuori kädessään hyvää tarkoittanut ihminen turhautuu ja viskaa sen maahan ("siivotkoot kun eivät kerran viitsi roskista laittaa").

En tosin jaksa uskoa, että pelkästään roskiksia lisäämällä ongelma ratkeaisi. En myöskään usko, että sanktioiden koventaminen auttaisi paljoakaan, sillä yllä mainitussa keskustelussa esitettiin hyvä kommentti: järjestyssääntöhän kieltää jo mm. roskaamisen ja julkijuopottelun, mutta mitä iloa on laeista, jos niitä saa rikkoa ihan poliisin nenän alla? Joku ehdotti jo työttömien kouluttamista valvontaan provisiopalkalla (=osuus saaduista sakkorahoista), mutta ajatuksen älyttömyyttä ei tarvinne tässä perustella.

Voisin kannattaa keskustelussakin pariin kertaan esiintynyttä ehdotusta: lakataan siivoamasta kaupunkilaisten roskia joksikin aikaa! Ainakin jossain tietyssä puistossa voisi hyvin tehdä "tutkimuksen" siitä, miten paljon roskaa ihmiset sinne tuottavat tietyssä ajassa. Puistossa voisi olla kylttejä (myös turisteille), jotka paitsi selittävät, miksi puisto on roskainen, myös vetoavat kaupunkilaisiin: "Jättämällä tämä puisto siivoamatta säästämme helsinkiläisten verorahoja 10 000 euroa, jotka lahjoitamme vanhustenhuoltoon. Viethän roskasi roskikseen." Luulisi viestin menevän perille.

P.S. Katso myös: Roska päivässä -liike

14.5.2006

Keväthavaintoja, osa 2

Taas on kiirettä pitänyt, ja kevät etenee kuin siivillä. Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon - tässä lisää keväthavaintojani.

Edeltävässä viestissä ennakoiduista linnuista pajulintu oli nopein - ensimmäisen haikean säkeen kuulin jo heti seuraavana päivänä. Pullea mantukimalainenkin näyttäytyi pian. Neljäntenä kevätseurantaviikonloppuna 29.-30.4. en ollut Helsingissä, vaan retkeilemässä Hämeessä, mutta kuuleman mukaan ainakin kottarainen, naurulokki, peippo ja västäräkki esiintyivät runsaina, ja kurkiakin näkyi muutama. Itse näin seurantalajeista mm. sinivuokkoja, leskenlehtiä, neitoperhosen, laulujoutsenia sekä kaksi rantasipiä. Järven sulassa muutaman kymmenen metrin päässä rannasta uineet kaksi kuikkaa olivat myös hienoja.

Vapun lämmin sää ennusti lintujen muuttoryntäystä, mutta toukokuun alussa Suomen kevään havainnointi jäi allekirjoittaneelta viikon tauolle, ja habitaatti vaihtui Länsi-Eurooppaan. Kiikareiden läpi katseltiin Hollannissakin, ja vihkoon kirjautui mm. sellaisia ennennäkemättömiä lintuja kuin avosetti, riuttatiira, kapustahaikara, tudrakurmitsa ja mustakaulauikku. Pikku-uikkukin uiskenteli piilokojulla niin lähelle, että kiikareista loppui tarkennus! Tutuista lajeista terva- ja haarapääskyjä oli paljon, kun taas peipot ja västäräkit olivat vähissä. Kesä oli selvästi jo alkanut: puissa oli lehdet, useilla vesilinnuilla poikaset ja moni kukka kauneimmillaan.

Palatessa kevät oli Suomessakin harpannut, ja esimerkiksi koivun lehdet olivat puhjenneet, eivätkä enää olleet edes mitään pieniä hiirenkorvia. Seuraavana päivänä (10.5.) ulkoillessa ropisi lisää kevätseurantahavaintoja: peltokorte, valkovuokko, sääski, lanttuperhonen, kirjosieppo, haarapääsky. Nyt viidentenä seurantaviikonloppuna (13.-14.5.) en ole ehtinyt varsinaisesti retkeilemään, mutta arvioisin kevään olevan oikein hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset mustikan ja käenkaalin kukat onnistuin näkemään. Myöhäisiä lajeja vielä odotellaan - ainakin käenkaali, tuomi, tervapääsky ja loput perhoset ovat toivelistallani. Sade auttaisi kasvien kasvua, toivottavasti sitäkin saadaan. Vielä yksi seurantaviikonloppukin on jäljellä, nyt kannattaa viimeistään lähteä ulos nauttimaan luonnonilmiöistä!

P.S. Onko puutarhassasi tai parvekkeellasi pala sademetsää? Käy tutustumassa puisten puutarhakalusteiden alkuperään täällä Tropiikki-sivustolla.