30.8.2007

Maissi-projekti 2007: loppuraportti

Hankin keväällä kokeilumielessä kaksi pussia maissin siemeniä, kun näin niitä myynnissä puutarhakaupassa. Pidän maissista, mutta en uskonut, että sitä voisi kasvattaa Suomessa, koska kasvukausi on niin lyhyt. Kesämökin kasvimaa Hämeessä on kuitenkin melko suotuisella paikalla, ja tarjolla on pieni kasvihuonekin. Myös oman kerrostalokämpän lasitetulla parvekkeella on menestyksekkäästi kasvatettu edellisvuosina mm. runsassatoista tomaattiviidakkoa. Päätin siis kokeilla, utelias kun olen :-)

Siemenille suositeltiin esikasvatusta, ja koska halusin antaa niille riittävästi itämisaikaa, kylvin pusseista paljastuneet kuivat jyvät huhtikuun alussa. Ensi vuonna aion malttaa odottaa pidempään, sillä olin pian pulassa taimien kanssa: ne itivät muutamassa päivässä ja kasvoivat hurjan nopeasti. Vaikka ne siirrettiin kertaalleen isompiin astioihin, ne olivat jo ylikasvaneita kun ne lopulta voitiin istuttaa toukokuun viimeisenä viikonloppuna, hallojen jäätyä taakse.

Osa taimista istutettiin kasvihuoneeseen, osa ulos ja osa parvekkeelle ämpäreihin. Kaikissa paikoissa ne lähtivät hyvin kasvamaan, ja osassa oli hede- ja emikukintoja jo juhannuksena. Ihan luvattuun 150 sentin pituuteen ne eivät millään paikalla koskaan yltäneet, ulkona olleista jotkut jäivät noin 50 senttiin, mutta kukkivat kyllä terhakasti. Kuvasarjassa on neljä kuvaa kasvihuonetaimista eri vaiheissa. Ensimmäinen kuva on otettu heti istutuksen jälkeen, ja viimeinen kuva on elokuun puolivälistä. Ohjeiden mukaan tarjosimme niille runsaasti vettä ja lannoitetta (lue: kanankakkaa).


Olin valinnut tavallisen maissin lisäksi minimaissia, jolle uskoin kasvukauden riittävän paremmin. Minimaissin ero tavalliseen on kuulemma siinä, että sen tähkät voidaan syödä jo keskenkasvuisina (ilmeisesti tavalliset tähkät eivät pieninä muutu keittämälläkään syömäkelpoisiksi). Oli vaikea tietää, milloin olisi oikea aika korjata sato. Jostain netistä luin, että kun "jouhet" ovat ruskettuneet, ja tähkä tuntuu tylpältä, tähkä on valmis poimittavaksi. Mutta tämähän ei päde minimaissiin, joka siis korjataan puolikasvuisena. Näppituntumalla valitsimme sadonkorjuuajaksi heinäkuun loppuviikon, jolloin osa minimaissin tähkistä oli tosin jo hieman ylisuuria. Kaikki olivat kuitenkin keittämisen jälkeen keskeltäkin meheviä. Satoa tuli niin kasvihuoneesta, ulkoa kuin parvekkeeltakin.


Toisessa kuvasarjassa on kaksi kuvaa tavallisen maissin emitähkästä suojuslehtien peittämänä. En vielä tiedä paljoakaan maissin biologiasta, mutta oletan että emitähkästä esiin pistävät jouhet ovat emien luotteja. En tiedä sitäkään, onko tavallista, että varressa on vain yksi emitähkä, tai että varsi alkaa tehdä uutta emitähkää, kun ensimmäinen on korjattu? Tai että siitepölyä tulee latvan hedetähkistä niin runsaasti, että se kerrostuu ylimpien lehtien päälle ja alkaa homehtua?


Ohjeiden mukaan odotimme kärsivällisesti isompien tähkien kasvamista, ja viime viikonloppuna päätimme että aika on kypsä. Kasvihuoneesta ja ulkoa poimimme yhdeksän valmiin oloista tähkää (parvekkeen maissit olivat tällä välin saaneet joko liikaa tai liian vähän vettä, ja muuttuneet protestina ruskeiksi). Kuten kuvasta näkyy, tähkät olivat enimmäkseen kauniita, mutta useimmat näyttivät jääneen yläpäästään (tai jostain muusta kohtaa) vajaiksi. Osaako joku arvailla syytä tähän? Onko osa jyvistä jäänyt hedelmöittymättä, vai olisiko pitänyt vain odottaa kauemmin?


Muutama tähkä jäi vielä odottamaan kypsymistä. Toivottavasti saamme ne korjattua ensi viikonloppuna, sillä ilmat ovat viilenneet ja sääennusteet lupaavat hallaa.

Omat luomumaissit maistuivat joka tapauksessa sen verran hyviltä, että taidamme laajentaa tätä tuotantosektoria ensi vuonna. (Herne-maissi-paprikaan asti niitä maisseja ei nimittäin nyt riitä :-) Vinkkejä hyvistä lajikkeista ja pienviljelynikseistä otan vastaan mielelläni. Onko esimerkiksi olemassa erityisesti Suomeen sopivia lajikkeita, tai jopa "maatiais"lajikkeita?

28.8.2007

Repäisy

Outoa Taigaa -blogi kiinnitti huomioni YLE:n hieman huvittavaan uutiseen.

On tosiaankin outo ilmaisu, että "kansallispuistot kuihtuvat ja rapistuvat". Mutta ehkä tällä viitataan palveluiden, kuten tulipaikkojen ja pitkospuiden rapistumiseen, eikä itse luonnon kunnon huononemiseen? Luonto tuskin kärsii kävijöiden puutteesta :-)

Mutta erikoinen kieltämättä on toimittajan luettelo Suomen neljästä suurimmasta kansallispuistosta (Saariselkä, Ylläs, Ruka, Nuuksio), jotka syövät pienempien kunnossapitorahat. Lainaan Outoa Taigaa:

Saariselkä on Urho Kekkosen kansallispuiston kyljessä sijaitseva matkailutaajama ja Ylläs Pallas-Yllästunturin kansallispuiston sisälle jäävä tunturi ja hiihtokeskus. Ruka on laskettelukeskus, josta on pitkälti toistakymmentä kilometriä lähimpään kansallispuistoon (Oulangan kp.).

Yksi arvaus osuu kohdalleen: Nuuksio on todellakin kansallispuisto.


Yleisesti ottaen YLE:n ympäristöuutiset ovat kuitenkin suosittelun arvoinen käyntikohde, ajoittaisista epätarkkuuksista huolimatta. Myös Suomen kansallispuistoissa kannattaa vierailla, niissä pienemmissäkin. Tavoitteenani on käydä ainakin kerran niissä kaikissa - 12 olen jo nähnyt, 23 on vielä jäljellä :-) Ajantasaisimmat tiedot kansallispuistoista ja niiden palveluista löytyvät luontoon.fi -sivustolta.

19.8.2007

Pyörii kuin puolukka

Viime mökkireissulla kävimme veneretkellä saaressa, joka kohosi hauskana nyppylänä keskellä kapeaa lahtea. Etelänpuoleinen rinne hehkui punaisia marjoja, ja ehdin jo innostua - puolukoita!


Sitten katsoin tarkemmin. Tummanvihreänä kiiltävät, vaaleareunaiset ja teräväkärkiset lehdet, sekä punertavat, maata myöten rönsyilevät varret? Jaahas, sianpuolukka. Puolukan lehti on vaaleampi, kovempi, ja nk. lanttokärkinen, eli lehden kärjessä on pieni kolo. Toisessa kuvassa molemmat lajit kasvavat vierekkäin , ja siitä näkee (juuri ja juuri) että myös marjat ovat erilaiset: puolukan (oik.) marjan alapäässä on pyöreä "kraateri", samantapainen kuin mustikalla, mutta sianpuolukalla (kesk. ja vas.) on vain pieni "karva" (epäilen, että se on kukan emin jäännös), tai vain pieni piste.


Olen käynyt lapsena marjastamassa, ja minulle on myös opetettu tavallisimmat kasvit, mutta en muista kuulleeni sianpuolukasta (Arctostaphylos uva-ursi, "karhunrypäle") ennen yliopiston kasvituntemuksen kurssia. Senkin jälkeen olen pitänyt sitä melko vähälukuisena, sillä en ole törmännyt siihen kovin usein. Yllätyinkin, kun nyt löysin sitä valtavan kasvuston ihan läheltä. Oli pakko maistaa marjaakin, ensimmäistä kertaa, ja voin sen perusteella hyvin kuvitella, miksi kasvi on aikanaan saanut nimensä! Marja on täynnä isoja siemeniä ja niiden välit täyttävää kuivaa jauhoa (mahtavatko kelvata edes sialle, saati karhulle :)

Tavallisiakin puolukoita kasvoi sianpuolukoiden seassa, mutta melko vähän, mikä kuulemma johtuu sianpuolukan valmistamista kemiallisista aseista: koska se ei pysty kilpailemaan valosta varren pituudella, se raivaa kilpailijat erittämällä myrkyllisiä kemikaaleja. Marjat eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä.

Toivon silti, että alueen marjastajat ovat saaneet parempaa oppia sianpuolukoista kuin minä, eikä kukaan joudu kotona tyrmistymään saaliinsa laatuun käytettyään ensin kaksi tuntia noiden marjojen poimimiseen!

16.8.2007

Ukkosten aikaa

Toissayönä oli mahtava ukonilma. Kerrostalon kattoterassilta oli hyvä ihailla välkkyviä pilviä - nimenomaan pilviä, sillä itse salamoita en onnistunut näkemään kuin muutaman. Erikoista tilanteessa oli myös äänettömyys, sillä jyrinää ei pitkään aikaan kuulunut lainkaan. Isot valot vain välkkyivät pilvissä. Kun myräkkä läheni, alkoi kuulua jyrinääkin ja salamat vaihtuivat pilvien sisäisistä maahan iskeviin. Aika pian alkoi sitten sataa ja myrskytä, mutta siinä vaiheessa oli jo mukavampaa olla sisällä peiton alla :-)

Opin, että tällaisia äänettömiä salamoita kutsutaan elosalamoiksi ja kalevantuliksi. Välkkyvä pilvi on kalevantuli, ja jos salaman onnistuu näkemään, se on elosalama. Tarkempaa tietoa on Ilmatieteen laitoksen ukkossivuilla. Myös biomi.org on kirjoittanut aiheesta, ja siellä on esillä hieno kuvakin, samoin kuin tässä sääblogissa. (Tämän jutun kuva ei toki ole itse ottamani, vaan lainattu Wikipediasta.) Norpattikin on ollut katsomassa ukkosta.

Vaikka nykyään osaamme ajatella luonnonilmiöitä järjen ja tieteen kautta, ukonilman pauhussa on niin paljon voimaa ja alkukantaisuutta, että se herättää kunnioitusta ja pelkoa. Minusta on hienoa katsella salamointia, mutta samalla toivon, etteivät salamat pääse aiheuttamaan tuhoa missään, erityisesti omassa kodissani. Kerran maalla heräsin keskellä yötä ukonilmaan ja valtavaan pamahdukseen. Salama oli iskenyt pihatien koivuun ja pirstonut sen kahteen osaan. Toinen puoli oli vielä pystyssä, mutta siitäkin oli irronnut suuria kaarnankappaleita, joita oli lentänyt metrien päähän puusta. Siinä iskussa oli voimaa!

Tällaisia toimintaohjeita ukonilmojen ajaksi antoi Ilmatieteen laitos:

* Sulje ikkunat äläkä seiso niiden vieressä. Lähelle iskevän salaman paineaalto voi rikkoa ikkunalaseja, ja ikkunan alla oleva lämpöpatteri on hyvä kulkureitti salamalle.

* Vältä kotona myös tulisijan ja sähkölaitteiden läheisyyttä. Ylijännite voi kulkea johtoja pitkin pitkänkin matkan. Irroita ulkoantennien johdot laitteista, äläkä käytä lankapuhelinta.

* Älä käytä sateenvarjoa äläkä mene puun alle suojaan, molemmat ovat erittäin vaarallisia ukkosella! Toisaalta myös korkeilla ja/tai aukeilla paikoilla on vaarallista. Parasta on kyykistyä jalat yhdessä, turvallisin paikka on suuren puun korkeutta vastaavalla etäisyydellä maassa.

* Älä mene uimaan äläkä seiso rannalla. Vesi johtaa sähköä ja ympäristöään korkeampi ihminen vedessä tai rannalla voi houkutella salaman puoleensa.

* Älä pyöräile, vaan poistu polku- ja moottoripyörien läheisyydestä.

* Auton metallikori suojaa salamaniskulta, kunhan et koske metalliosiin tai autoradioon. (Kumipyörillä, sen paremmin kuin kumisaappaillakaan, ei ole suojan kannalta juuri merkitystä.)

* Ei ole mitään syytä, miksei salama iskisi kahdesti samaan paikkaan. Tällä keinolla ei siis voi suojautua salamalta :-)

Itse lisäisin vielä, että tietokoneet yms. laitteet kannattaa kuulemma irrottaa pistorasiasta. Jännitepiikki voi tehdä pahaa tuhoa tietokoneen muistille. Toinen vaihtoehto on hankkia sellainen ylijännitteeltä suojaava palikka pistokkeen ja koneen väliin.

Kaikesta huolimatta suosittelen ukonilmojen ihastelua. Siinä on jotain samaa kuin tuleen tuijottamisessa, ja on ihan terveellistä välillä tuntea itsensä kovin pieneksi tällä planeetalla :-)

14.8.2007

Murremeemi

Blogien keskuudessa vaeltaa murremeemi, jossa annetut lauseet on kirjoitettava omalle murteelle siten kuin ne itse puhuisi. Itäuusmaalais-helsinkiläisenä en valitettavasti koe puhuvani mitään kovin mehevää murretta, enkä osaa edes stadin slangia kuin muutaman ilmaisun verran (harmi, ettei tehtävän lauseissa esiintynyt esimerkiksi spåra!).

Tehtävä on kuitenkin hauska, ja osallistun meemiin ihan rehellisen tavallisella eteläsuomalaisella puhekielellä. (Jos joku asiaa paremmin tunteva havaitsee tässä merkkejä jostain murteesta, olen kiinnostunut :-)

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punanen mekko menee mullekki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviiksä apuu siinä kirjotushommassa, minkä mantsanmaikka anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehään niinku sä sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mun isän äiti sano, et se tulee hakeen meidät suunnilleen varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mä meninki Hesaan dösällä, ku mä myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooksä nähny missään mun isoveljen kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksä sen hameen, jota me katottiin viime viikolla hoo-et-ämmässä?

Kiitokset meeminlevityksestä Pagistaanin Katille!

6.8.2007

Mistä tietää että on elokuu?

(Jatkoa sarjalle)

Illat ovat taas pimeitä ja tähtiä näkee.

Mansikkakausi vaihtuu vadelmakaudeksi.

Mökiltä palatessa on enemmän kannettavaa (=satoa) kuin sinne lähtiessä.

Metsäkävelyllä näkee paljon sieniä ja hiuksista alkaa löytyä hirvikärpäsiä. (Tämä pätee ehkä syyskuuhunkin :-)

Vilja alkaa kellastua tienvarsien pelloilla.

Loppukesän kasvit, kuten pietaryrtit ja kultapiiskut, kukkivat valtoimenaan.

Kotona alkaa lennellä hedelmäkärpäsiä ja/tai harsosääskiä (sellaisia millimetrin mittaisia, en ole varma kumpia ne ovat).

Ihmiset alkavat olla taas kaupungissa, mistä seuraa että:
- sähköpostilaatikkoon alkaa tulla muutakin kuin roskaa
- järjestötoiminta herää uudelleen eloon.

Keskustassa on vielä enemmän ulkomaalaisia turisteja kuin viime kuussa.

Tavaratalojen mainokset toivottavat lapsia kouluun (ja ostoksille).

Tänä vuonna elokuun huomaa myös kiihtyvästä digi-tv -mainonnasta!

Listaa saa jatkaa :-)

***
Lisäys 14.8.:

Puolukat kypsyvät. Voisikohan sanoa, että mustikkakausi vaihtuu puolukkakaudeksi?

Koivut siementävät: lenninsiivellisiä siemeniä ja pääskynmuotoisia norkkosuomuja lentelee kaikkialla (esimerkiksi hämähäkkien seiteissä niitä on tyypillisesti paljon ja se saa verkot näyttämään rähjäisiltä).