Kevätpuuhia

Talvi kesti näköjään tänä vuonna puolitoista kuukautta. En ole varma, ovatko Ilmatieteen laitoksen laskukaavat kanssani samaa mieltä, mutta minusta kaikki tämän jälkeen tapahtuva kylmeneminen on jo takatalvea. En ole suuri kylmän ja lumen ystävä, joten siinä mielessä kuuden viikon mittainen talvi oli minulle ihan sopiva. Pidän enemmän keväästä, ja tällainen aikainen kevääntulo on hauskaa vaihtelua kahden edellisen vuoden talvisille maaliskuille. (Mutta tästä huolimatta ei kyllä ollut mieltä ylentävää katsella vehreitä nurmikoita tammikuun puolivälissä...)

Kevät saa aikaan useita asioita. Ensimmäinen kevään merkki oli vierailu puutarhaliikkeessä siemenpusseja tutkimassa. Valitsin tämän vuoden projektilajiksi maissin - esikasvatuksella ja suotuisalla paikalla sen pitäisi ilmeisesti tuottaa ihan satoakin, vaikka kovasti epäilyttää. Suunnitelmana on tehdä vertailututkimus maissinkasvatuksesta hämäläisellä kesämökkitontilla ja helsinkiläisellä lasitetulla parvekkeella. (Lisätään vielä joukkoon meille perinteiset herneet ja paprikat, niin hyvällä onnella taloutemme on syksyllä omavarainen herne-maissi-paprika-sekoituksen suhteen :-)

Siemenpussivaiheen luontainen jatko oli huonekasvien mullanvaihto. Viime vuonna isompia ruukkuja vaihdettiin niin monta, että tällä kertaa selvittiin huomattavasti vähemmällä työllä. Mikään lukuisista kasveista ei näytä panneen ympäristönmuutosta pahakseen, vaan moni on lähtenyt uuteen kasvuun. Sitä on hauska seurata. Samoin esikasvatuksessa olevat paprikantaimet puskevat kovin pontevasti esiin mullasta. Kuvassa on ihmepensas, joka innostui kukkimaan.

Myös ulkoilmaelämään lumien sulaminen tuo uutta puhtia. Ainakin jos sattuu harrastamaan lintuja. Talven tiaisten ja viherpeippojen jälkeen ensimmäinen sula pelto ja aurinkoinen päivä houkuttelevat vastustamattomasti puoleensa niin ensimmäisiä muuttolintuja kuin niiden perässä juoksevaa kiikarikansaakin. Joustavan työajan turvin saatoin minäkin käydä hakemassa ensimmäiset näköhavainnot kiuruista, kottaraisista ja töyhtöhyypistä.

Keväthavainnot puolestaan tarkoittavat erottamattomasti myös Kevätseurannan alkamista. En ole varmaan ikinä saanut merkitä ensimmäisiä seurantahavaintojani näin aikaisin. (Tavallaan hauskaa, mutta miten suuri lie ilmastonmuutoksen osuus tähän?) Luonto-Liiton Kevätseurantaan kannustan jälleen kaikkia osallistumaan - se on hauskaa ja helppoa luonnon tutkimusta. Kevätseurannan nettisivujen mukaan etelässä on jo nähty lintujen lisäksi ensimmäiset leskenlehdet ja sitruunaperhosetkin! Jos sää jatkuu tällaisena, ties mitä ehtii vielä tulla maaliskuussa havaintolistalle.

Tuleva viikonloppu on ensimmäinen kevätseurantaviikonloppu. Ulkoilemaan siis ja kevättä katsomaan!