10.2.2009

Närhen laulu

Viikonlopun sää oli niin kehno, ettei uusia Pihka-tehtäviä tullut tehtyä. Olen kuitenkin ollut koko ajan valppaana lintujen suhteen, ja uusia lajeja tulee pikkuhiljaa ilman erityistä retkeilyäkin. Viime päivityksen jälkeen listalle ovat päässeet kuusitiainen, naakka, punatulkku, fasaani ja närhi.
Kuva julkaistu Creative Commons -lisenssillä
(From Flickr, by "Nephelim666")
Kohtaaminen närhen kanssa olikin tapaus sinänsä. Lajintunnistuksen opettelussa ei pääse mihinkään siitä, että parhaiten asiat jäävät mieleen itse kokemalla. Lajeja voi opetella vain katsomalla kirjojen kuvia ja pänttäämällä tuntomerkkejä, mutta parhaiten ne jäävät mieleen kun tuntemattoman lajin kohdatessaan näkee sen vaivan, että määrittää sen itse mahdollisimman tarkasti.

Eilen kuljin kaupasta kotiin suuren kuusen ohi. Puusta kuului merkillistä ääntä, mutta sen verran hiljaa, että se kiinnitti huomion vasta lähellä. Aluksi ajattelin jonkin rastaan kakistelevan kurkkuaan, mutta äänessä kuului paljon epärastasmaisia piirteitä. Kuulin rauhalliseen tahtiin etenevää kirskunaa, pulputusta, purskahtelua, raakuntaa ja kitinää. Aivan kuin lintu olisi jutellut itsekseen. Olisiko jonkun papukaija päässyt karkuun? Siltä se eniten kuulosti.

Mitään ei aluksi näkynyt, mutta hetken päästä huomasin lähellä kuusen runkoa istuvan palleroisen linnun. Muodosta ja väreistä ei saanut vastavalossa mitään selvää, mutta hahmo toi lähinnä mieleen pyyn tai jonkin vastaavan kanalinnun. Pokkarikameran zoomista ei ollut apua, joten muu ei lopulta auttanut kuin juosta kotiin hakemaan kiikaria! Ties mikä harvinaisuus oksalla istui.

Matkaa oli edestakaisin n. 700 m, ja kun hikisenä ehdin takaisin kuusen luo, lintu oli hävinnyt - mutta löytyi onneksi uudestaan puun latvaoksilta. Ja sieltähän katsoi tuiki tavallinen närhi! Piti oikein katsomalla varmistaa, että kyllä sen nokka liikkui samaan tahtiin kuin ääni kuului. Nyt kuulin myös paitsi närhen oman rääkäisyäänen, myös ainakin variksen ja naakan matkintoja.

Kotona luin läpi lintukirjojen äänikuvaukset. En ollut koskaan ajatellut närhen kuuluttavan reviiriään laululla, mutta näin kertoo Lintuopas (Mullarney ym.):

Alkukeväästä harvoin kuuluva hiljainen laulu on merkillinen sekoitus pulputtavia, naputtavia, naukuvia ja karheita säkeitä. Ääni kuuluu vain läheltä.

Suomalainen Lintuopas (Laine) jatkaa:

Soidinlaulu on hiljaista kirahtelevaa rupattelua, johon liittyy matkintoja.

Opin uutta, ja muistan tämän opetuksen varmaan lopun ikäni! :-)

----------------------------------
Pihka-suoritukset 10.2.2009

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 2 retkeä, havaittu yht. 18/40 lajia.

3 kommenttia:

Hullukaali kirjoitti...

Tuo on kyllä paras tapa opiskella linnun ääniä. Kun ei tunnista ääntä, yrittää saada linnun näkökenttäänsä ja sitten ääni syöpyykin aika hyvin päähän, kun vihdoin on tunnistanut linnun.

Niin monta kertaa olen itsekin jäljittänyt jotain "huippuharvinaisuutta" ja kun vihdoin olen saanut sen kiikariini, kyseessä onkin joku ihan tavallinen laji ;). Viime keväänä kuulin talitiaisen laulavan niin oudosti, että en ollut koskaan aikaisemmin kuullut ja kerran en tunnistanut harakan outoa ääntä. Mutta pitkällisen jäljityksen (ja pettymyksen) jälkeen erikoisetkin äänet oppii tuntemaan.

Taviokuurna kirjoitti...

Talitintit osaavat tosiaan päästellä outoja ääniä - olen kuullut niiden matkivan kuhankeittäjää, videopeliä ja kakistelevaa käkeä tms. Olenkin tullut siihen päätelmään, että talitiaiset osaavat sanoa mitä tahansa, ja mikä tahansa outo ääni saattaa olla talitiainen :)

Pitäisiköhän lintukirjoissa ja muissa aloittelevien lintuharrastajien tietolähteissä enemmän painottaa sitä, että linnuilla on tyypillisten ääntensä lisäksi paljon muuntelua ja paljon potentiaalia sekalaiseen valikoimaan monenlaisia muitakin ääntelyitä?

Elma Ilona kirjoitti...

Minäkin juuri pääsin kuulemaan närhen laulun! Oli kyllä jännän kuuloista... en ois ees tajunnut mikä lintu siellä yksinään juttelee, ellei luontopolun infokyltti olisi vinkannut... :D