27.2.2009

Monimutkainen kaniongelma

Helsingillä, ja ennen pitkää paljon suuremmalla alueella Suomessa, on kaniongelma. Irti päässeistä/päästetyistä lemmikkikaneista on kasvanut suuri populaatio, joka tuhoaa istutuksia ja kaivaa tunneleita maahan. Lauhojen talvien ansiosta kannan kasvu jatkuu kiihtyvällä tahdilla, ja on jopa mahdollista että kanit pystyvät nykyään lisääntymään vuoden ympäri. Luonnontieteellisen museon blogi valaisee asian taustoja kuvien kera.

Ainakaan vielä kanit eivät varsinaisesti uhkaa Suomen luontoa, mutta on sydäntä särkevää nähdä miten esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on aivan täynnä kanin jälkiä. Puutarhan kasvikokoelma on arvokas, mutta verkotkaan eivät aina riitä pitämään kanin hampaita loitolla.

Hurjinta tässä on kuitenkin se, että ilmeisesti ihmiset yhä edelleen päästävät kanejaan vapaaksi kaupunkiin. Tähän viittaavat kiinni jääneet poikkeuksellisen väriset yksilöt. "Villikaniemme" turkin väri on vakiintunut nopeasti kanin luonnolliseen harmaanruskeaan, koska se on paras suojaväri selvästikin myös Helsingin petoeläimiä vastaan. On tietysti mahdollista, että muut värimuodot sattumalta pulpahtelisivat esiin kanien perimästä, mutta museon blogin lisäksi myös Hesarin uutisessa on viitattu hylättyjen kanien suureen määrään, joten se saattaa olla pelottavan totta.

Ehkä ei pitäisi hämmästyä niin kovasti siitä, että ihmiset hylkäävät lemmikkejään ulos. Ainahan sitä on tapahtunut, ja löytöeläintalot pullistelevat kissoja, koiria ja kilpikonnia. Mutta en siitä huolimatta kykene käsittämään sitä, ja erityisen uskomatonta se on kaniongelmaisessa Helsingissä. Ajatteleeko joku oikeasti, että "voi kun kiva, meidän pupu pääsee kaltaistensa joukkoon elämään onnellisena kaupungin nurmikoilla"? Vai eikö ajatella ollenkaan, ja hylätään vain eläin kuolemaan?

Voin kuvitella tilanteen: omistaja hiippailee yön tunteina häkki kainalossa puistoon, laskee häkin maahan, avaa luukun ja hätistää kanin ulos. Kani on hämmentynyt - en usko sen ainakaan juoksevan hippulat vinkuen lähimpään pensaaseen vapauden riemussa. Omistaja poistuu ja jättää kanin kököttämään nurmikolle, ehkä uskotellen itselleen että se se on kaikkien kannalta paras ratkaisu... Kamalaa.

Kaupunginvaltuutettu vaatii uutisessa, että "kaupungin pitäisi myös osoittaa lemmikkikaneistaan eroon haluaville ihmisille paikka, johon niitä voisi tuoda ilmaiseksi." Tämä on näitä kysymyksiä, joissa on helppo sanoa, että eihän noin vastuutonta toimintaa saa tukea tarjoamalla siihen apua! Toisaalta on yhtä helppo sanoa, että sitä tapahtuu joka tapauksessa, ja eikö olisi parempi ohjata sitä niin, että edes seuraukset olisivat lievempiä. (Vrt. puhtaiden ruiskujen jakaminen huumeiden käyttäjille.)

Eläinsuojelulain (2. luku 15 §) mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. (Lähde: SEY)

Eli kunnan ei tarvitse olla valmis toimimaan, ennen kuin eläin on jo hylätty ja otettu uudestaan kiinni. Olisiko siis parempi toimia jo ennen hylkäystä ja tarjota "laillinen" hylkäyspaikka, jolloin eläimet eivät päätyisi ulos heitteille? Mutta kannustaako tämä vain entisestään vastuuttomia lemmikinottajia (joita kyllä valitettavasti riittää)? "Joo, saat ottaa marsun, voihan sen aina vielä sinne eläinasemalle jos et jaksakaan hoitaa sitä."

Kaniongelman ratkaisemiseksi en osaa ehdottaa mitään suuria ideoita, mutta minusta pitäisi edes pyrkiä hävittämään kanta (tai ainakin supistamaan se minimiin) nyt kun siihen on vielä edes jotain mahdollisuuksia. Saattaisin myös kannattaa ehdotusta, jossa villikani siirrettäisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. Viime mainittujahan saa pyytää vuoden ympäri, mutta villikanille on metsästysasetuksessa määrätty rauhoitusaika 1.3.-31.8., eli puolet vuodesta. En tosin tiedä, missä vaiheessa kaniyksilö muuttuu hylätystä lemmikistä riistaeläimeksi? (Lisäksi ongelma kaikessa pyynnissä on tietysti se, että periaatteessa kai poikasiaan hoitavaa eläintä ei saisi tappaa, mutta mistä tietää onko kanilla poikaset - etenkin jos ne tosiaan lisääntyvät vuoden ympäri? Tosin, loukutetaanhan muitakin rauhoittamattomia eläimiä, lähinnä pikkujyrsijöitä, tästä välittämättä.)

Saattaa kyllä olla, että peli on jo menetetty, ja osaksemme jää vain sopeutua kaneihin. Jos luonnonystävä haluaa niistä jotain myönteistä keksiä, niin ainakin huuhkajille ja muille pedoille riittää ruokaa...

4 kommenttia:

Matti kirjoitti...

En tiedä, miten statuksen muuttaminen rauhoittamattomaksi eläimeksi muuttaisi Helsingin tilannetta. Kaupungin sisällä puistoissa ja pihoissa ei yksityinen kuitenkaan voi ammuskella eläimiä. Käytännössä kanien pyynnissä tapahtuu jo nyt eläinsuojelulain vastaisia rikoksia, koska maastoon on lain vastaisesti hylätty paljon (sinänsä laillisia) ansoja, joissa kanit sitten kituvat hiljaa kuoliaaksi. Toisaalta kanit ovat jo houkutelleet petolintuja ja kettuja rikastamaan pääkaupunkiseudun monimuotoisuutta. Mihinkään tasapainotilaan näiden petojen avulla ei tietysti päästä, joten yhtälö säilyy ratkaisemattomana.

Taviokuurna kirjoitti...

Rauhoittamattoman status mahdollistaisi ympärivuotisen pyynnin. Mutta totta on, että pyynnin keinot ovat kysymysmerkki. Ei kuitenkaan luulisi olevan ihan mahdotonta kehittää heti-tappava kanipyydys hiirenloukun tapaan? Tosin ehkä parempi keino voisi ollakin rauhoitusajan purkaminen ja "virallinen" metsästäminen riistaeläimenä.

Monimuotoisuutta en tässä tapauksessa pidä argumenttina, muutenhan olisi perustelua siirtoistuttaa tänne mahdollisimman paljon mitä tahansa vieraslajeja, jotka täällä vain pärjäävät.

Matti kirjoitti...

"Monimuotoisuutta en tässä tapauksessa pidä argumenttina, muutenhan olisi perustelua siirtoistuttaa tänne mahdollisimman paljon mitä tahansa vieraslajeja, jotka täällä vain pärjäävät."

Olemme varmaan samoilla linjoilla asiakysymyksissä.

Nostan usein kiinnostuksesta argumentaatioon esiin "vastakkaisia" pointteja, koska en ole itse luonnontieteilijä, vaan olen kiinnostunut luonnon- ja ympäristänsuojelun filosofiasta.

Monimuotoisuus ei ehkä sitten koskaan ole "argumentti", vaikka luonnonsuojelijat käyttävät sitä juuri sellaisena.

Jotkut biomit ovat luonnostaan vähälajisempia kuin toiset. Kyse ei olekaan lajimäärästä, vaan ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeelle tyypillisestä lajikoostumuksesta?

OK, mutta luonto ei ole staattinen vaan muuttuu eri aikaskaaloissa (geologian, genetiikan, ympäristöjen, päivänkierron). Kuinka sitten erotella "hyvät" muutokset "huonoista", jos monimuotoisuus ei käy argumentista? Miksi esimerkiksi nykyisessä ilmastonmuutoksessa olisi mitään pahaa? Mitä luonnonsuojelijoiden pitäisi suojella?

Jos ollaan oikein pedantteja, niin Linkolankin (kasvuympäristönään) rakastama luonnontieteellinen puutarha ei suinkaan kuulu Helsingin luontoon.

Taviokuurna kirjoitti...

Hyvin mielenkiintoinen luonnonsuojelufilosofinen kysymys!

Kyllä monimuotoisuus on "koskaan" argumentti. Monimuotoisuuden vähentyessä populaatioiden sopeutumiskyky heikkenee (geneettinen monimuotoisuus), eliöyhteisöjen vakaus ja toiminta heikkenee (lajiston monimuotoisuus) ja näitä kahta edellistä mahdollistavien elinympäristöjen väheneminen huonontaa niiden säilymismahdollisuuksia (yhteisöjen/elinympäristöjen monimuotoisuus).

Mutta seuraako tästä automaattisesti, että monimuotoisuuden lisääntyminen (tässä tapauksessa uuden lajin liittyminen yhteisöön) parantaa tilannetta vastaavasti? En tiedä. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että uuden lajin ilmestyminen aiheuttaa muutoksia yhteisön toimintaan. Voi olla, ettei mitään radikaalia tapahdu, mutta yhtä hyvin yksi uusi laji voi myös aiheuttaa usean muun katoamisen - siitä huolimatta ja myös siitä syystä, että uusi laji voi tuoda mukanaan myös uusia peto- ja loiseläimiä.

Luonto on tosiaan jatkuvassa muutoksessa, mutta kaikkein todennäköisimmin ongelmia tulee, kun laji ei ilmesty uuteen paikkaan omin voimin, vaan esimerkiksi ihmisen tuomana. Klassinen esimerkkihän on kanikannan räjähtäminen käsiin Australiassa, mitä ongelmaa selvittämään istutetut ketut ovatkin hävittäneet kanien sijasta paljon Australian muuta, alkuperäistä lajistoa.

Jotkut yhteisöt ovat vähälajisempia kuin toiset, mutta monimuotoisuuden suojeleminen niissä kaikissa on minusta perusteltua. Siihen on syytä myös itsekkäistä syistä: olemme lopulta riippuvaisia luonnosta, emmekä voi koskaan tietää mitä menetämme geenien, lajien ja elinympäristöjen kadotessa. Tulevia lääkkeitä, pölyttäviä hyönteisiä tai tulvasuojelumahdollisuuksia?

En ole ihan varma, mitä tarkoitat luonnontieteellisellä puutarhalla, mutta oletan että Kaisaniemen yliopistopuutarhaa, ja onhan se periaatteessa näin. Siellä on paljon vieraslajeja, jotka eivät kuulu Suomen luontoon, ja jotka ihminen on tänne tuonut. Ne eivät kuitenkaan ole leviämässä hallitsemattomasti muualle, eivätkä siis uhkaa ketään. Ja kuten sanottu, kanitkaan eivät vielä varsinaisesti uhkaa Suomen muuta luontoa, mutta aika kovaa vauhtia tilanne on siihen suuntaan kehittymässä. Lisäksi yllämainittuihin "ihmishyötyihin" kuuluu minusta myös tiede, joten kun kanit uhkaavat tieteellisesti arvokasta kasvikokoelmaa, on tässä tilanteessa selvää kumman puolella olen.