Pöllöilemässä

Pöllöt ovat kiehtovia lintuja, ehkä siksi että niitä ei kovin usein pääse näkemään. Näin siitä huolimatta, että niitä elää Suomessa 10 lajia (tunturipöllö tosin pesii meillä vain hyvinä sopulivuosina) ja osa lajeista on suhteellisen runsaita yksilömäärältään. Pöllöt eivät myöskään ole erityisen arkoja tai elä erityisen syvällä erämaissa. Ne kuitenkin viihtyvät omissa oloissaan, lepäilevät hyvissä piilopaikoissa, saalistavat enimmäkseen hämärissä ja ovat halutessaan lähes täysin äänettömiä, joten niiden näkeminen on usein aika sattumanvaraista.

Pöllöjen kuuleminen sen sijaan onnistuu helpommin, ja juuri nyt seuraavan kuukauden ajan on vuoden paras aika harrastaa pöllöjen kuuntelua. Pöllöjen soidinaika on menossa, ja niiden erilaisia huhuiluja voi kuulla aina huhtikuulle asti, jolloin pesintä alkaa. Osa pöllöistä huhuilee kuuluttaakseen reviiriään ja houkutellakseen puolison, pariuskolliset lajit taas vahvistavat parisidettään ja reviirin hallintaoikeuttaan.

Kokemuksieni mukaan pöllöretkeltä joutuu usein palaamaan tyhjin käsin, mutta tänä vuonna mahdollisuudet ovat paremmat kuin pitkään aikaan: suuret myyräkannat innostavat pöllöjä soidintamaan, koska pesinnän onnistumisnäkymät ovat hyvät. (On toki epävarmaa, riittääkö myyriä vielä toukokuussakin kun poikaset tarvitsevat eniten ruokaa, mutta pöllöt ovat ilmeisen toiveikkaita :-)

Myyrähuipun ja Pihka-tehtävän kannustamana kävinkin lauantai-iltana pitkästä aikaa kokeilemassa pöllöretkeilyä. Reitti vei Länsi-Espoon kautta Kirkkonummelle, retki kesti noin puoli kymmenestä puoleenyöhön ja sisälsi 15 kuuntelupysähdystä. Sää oli heikkotuulinen, puolipilvinen ja pakkasta oli muutama aste - eli melko ihanteellinen pöllösää.

Aluksi näytti huonolta, mutta sitkeys ja paleleminen palkittiin lopulta eräällä kirkkonummelaisella bussipysäkillä, jonne suuren peltoaukean yli kantautui jostain kaukaa huuhkajan kumea "huuu" muutamia kertoja. Eikä tästä ilosta oltu vielä ehditty toipua, kun huuhkaja hiljeni ja paljon lähempänä, pellon takaisessa metsässä alkoi naukua lehtopöllö. Sen kaksiosainen, hieman kimeä ääni on helppo tunnistaa (kannattaa kuunnella levyltä). Komeaa kuultavaa molemmat!

Retkeltä tosin vain lehtopöllö pääsi uutena lajina lintulistalleni, sillä huuhkaja otti varaslähdön jo pari päivää sitten. Olin Helsingin keskustassa, kun kuulin että Forumin lähettyvillä oli äskettäin nähty city-huuhkaja. Juuri saavuttuani paikalle näin miten mainittu pöllö lensi komeasti Simonkentän Scandic-hotellin katolle. Pian koko Kampin Narinkkatorin aukio alkoi kaikua, kun "Bubi" otti hyvän paikan hotellin mainostornin päältä ja alkoi kuuluttaa soidinhuutoaan! Ääni kuului mainiosti liikenteen ja ihmisten melun yli, jos vain pysähtyi kuuntelemaan, ja lintu näkyi hienosti mainosten valaisemana. Ensimmäinen oma havaintoni kaupunkihuuhkajista! Tervetulleita ne kyllä ovat, harventamaan käsiin räjähtänyttä kanikantaa.

Pihkan pöllöretki-tehtävä on siis suoritettu. Lintutehtävään on myös kertynyt lisää lajeja (mm. metsäretkeltä Nuuksioon): sinisorsa, hömötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, keltasirkku, pikkukäpylintu ja kanahaukka. Haukka näyttäytyi lähes yhtä oudossa paikassa kuin keskustan huuhkaja: löysin sen Kaisaniemen puistosta, vieläpä samana päivänä kuin myöhemmin huuhkajan. Juuri kun olin harmitellut, ettei listallani ole yhtään petolintuja :-)

----------------------------------
Pihka-suoritukset 15.2.2009

Tehtävä: Pöllöretki - valmis
Tähtiä saatu: 1

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 3 retkeä, havaittu yht. 27/40 lajia

Tähtiä saatu yhteensä: 3/20.