16.7.2007

Vaaroja puutarhassa?

Kauniisti kukkivaa lupiinia ei heti arvaisi vaaralliseksi. Kyllähän lupiinikasvustot moottoritien pientareella komeita ovatkin, ja jos tiehallinto erehtyy niittämään ne, varmasti moni paheksuu kauniiden kukkien tuhoamista.
Komealupiini. (From Flickr, by "zappowbang")
Lupiini on kuitenkin yksi Suomen vaarallisimmista kasveista. Ihmistä se ei uhkaa suoraan, mutta Suomen alkuperäisille niittykasveille se on hurja kilpailija. Se on tehokas leviäjä ja valtaa nopeasti elintilaa tukahduttaen muut lajit alleen.

Tällaisia alkuperäislajistoa uhkaavia kasveja on muitakin. Keräsin tähän hieman tietoa (lähinnä Ympäristöhallinnon sivuilta) erilaisista vieraskasveista, jotka ovat levinneet Suomeen ihmisten tuomina ja ovat vaaraksi alkuperäislajistolle. Kenenkään ei pitäisi edistää näiden kasvien leviämistä esimerkiksi hankkimalla niitä kotipuutarhaan. Jos niitä siellä jo on, huolehdithan, etteivät ne pääse leviämään ympäristöön vaan pysyvät kukkapenkissä. Jos satut olemaan maanomistaja, tee ekoteko ja hävitä nämä kasvit tontiltasi. Pyydä naapuriasikin tekemään samoin. Luonnonsuojelulaki (43§) kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta.

Melko yleispätevästi sivuilla neuvotaan, että kaikki kasvinosat tulee hävittää hyvin, sillä monet lajit lähtevät kasvuun juurenpaloistakin. Hyviä keinoja ovat polttaminen ja syvälle maahan hautaaminen. Kompostointi käy varsille ja lehdille, mutta juurakot ja varsinkin siemenet saattavat hyvinkin selvitä kompostoinnista, joten niistä on huolehdittava muilla tavoin.

Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
Tuotu koristekasviksi Pohjois-Amerikasta. Tunnistaa helposti komeasta kukkatertusta ja monisormisista lehdistä. Monivuotinen ja leviää tehokkaasti siemenistä. Syrjäyttää alkuperäisiä niittykasveja ja rehevöittää maaperää. Leviäminen estetään katkaisemalla kukinnot ennen siementen kypsymistä. Hävittäminen onnistuu pitkäjänteisellä niittämisellä ja juurien kaivamisella.
Kaukasianjättiputki. (Lähde: www.ymparisto.fi)

Jättiputket
(Heracleum mantegazzianum ja H. persicum)
Suomessa leviää tällä hetkellä kaksi lajia, kaukasianjättiputki ja persianjättiputki, joiden alkuperä on Aasiassa. Kaukasianjättiputki on kaksivuotinen, persianjättiputki on monivuotinen. Jättiputket tunnistaa suurestaa koosta: varsi kasvaa usein yli kaksimetriseksi, kukinnot ovat leveitä ja lautasmaisia. Lehdet ovat suuria ja peittäviä, ja tukahduttavat usein aluskasvillisuuden. Kotimaisista lajeista ukonputki (H. sphondylium/sibiricum) ja karhunputki (Angelica sylvestris) voivat myös kasvaa suuriksi, mutta niiden lehdet ovat paljon pienempia ja liuskaisempia, eivät peittäviä. Jättiputket leviävät tehokkaasti siemenistä ja muodostavat kaiken kasvillisuuden tukahduttavia kasvustoja. Kasvien neste aiheuttaa iholla yhdessä UV-säteilyn kanssa palovammarakkuloita ja ihottumaa. Torjunta on vaikeaa, mutta hyvillä suojavarusteilla kitkeminen ja niittämistä seuraava juurten kaivaminen onnistuvat. Suurten kasvustojen hävittäminen on jätettävä ammattilaisille.



Jättipalsami (Impatiens glandulifera)
Koristekasvi läntiseltä Himalajalta. Yksivuotinen, yleensä 1-2 m korkea, suppilomaiset kukat eri sävyisen punaisia, jopa neljän sentin pituisia. Kukinnan jälkeen muodostuu pitkulainen kota, joka kypsänä poksahtaa auki kosketuksesta singoten siemenet metrien päähän. Kosteilla paikoilla muodostaa laajoja kasvustoja ja on hyvin kilpailukykyinen alkuperäislajiston kustannuksella. Lisääntyy vain siemenistä, joten hävittäminen on melko yksinkertaista kitkemällä, niittämällä tai estämällä muuten uusien siementen kypsyminen.
Jättipalsami.



Kurtturuusu (Rosa rugosa)
Alkuperä itäisessä Aasiassa. Kestää ankariakin olosuhteita, ja Suomessa lajia on istutettu hyvin paljon teiden varsille. Muodostaa läpitunkemattoman tiheitä, 0,5-2 m korkeita kasvustoja. Kukat suuret ja yleensä vaaleanpunaiset, varret tiheäpiikkiset, lehdet syväuurteiset ("kurttuiset"), päältä kiiltävät ja alta karvaiset. Kasvusto laajenee tehokkaasti juurivesoilla ja kasvi etenee uusille paikoille ilmeisesti lintujen kantamista siemenistä. Leviää tällä hetkellä hallitsemattomasti etenkin merenrannoilla, hävittää alkuperäistä rantalajistoa ja haittaa pahasti rantojen käyttöä myös ihmisten näkökulmasta. Torjutaan leikkaamalla varret ja kaivamalla juurakot maasta muutaman vuoden ajan.
Kurtturuusu. (From Flickr, by "greenhem")

Ympäristökeskus on luetteloinut (pdf 28kt) myös muita kasveja, joiden on todettu karkaavan helposti luontoon ja leviävän siellä edelleen. Kuten yllämainittujen, myös näiden viljelyä ohjeistetaan mahdollisuuksien mukaan välttämään. Jos niitä kuitenkin haluaa kasvattaa, tulee pitää erityinen huoli siitä, että ne eivät pääse leviämään lähiympäristöön.

etelänruttojuuri (Petasites hybridus)
idänkanukka (Cornus alba)
isopiisku (Solidago gigantea)
isosorsimo (Glyceria maxima)
isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
japaninruttojuuri (Petasites japonicus ssp. giganteus)
japanintatar (Fallopia japonica)
jättitatar (Fallopia sachalinensis)
kanadanpiisku (Solidago canadensis)
(kanadan)vesirutto (Elodea canadensis)
keltamajavankaali (Lysichiton americanus)
kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus)
korkeapiisku (Solidago altissima)
pajuasteri (Aster x salignus)
pilvikirsikka (Prunus pensylvanica)
punakarhunköynnös (Calystegia sepium ssp. spectabilis)
punalehtiruusu (Rosa glauca)
rehuvuohenherne (Galega orientalis)
rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale)
ruotsinraunioyrtti (Symphytum x uplandicum)
terttuselja (Sambucus racemosa)
vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus)

Lisätietoa: SYKE varoittaa kotipuutarhureita haitallisista vieraslajeista

Lopuksi on mainittava vielä yksi eläinkuntaan kuuluva vieraslaji, espanjansiruetana (Arion lusitanicus), jonka leviäminen puutarhoissa on hyvin epätoivottavaa. Se on suuri (7-14 cm), sille kelpaavat syötäväksi kaikki puutarhakasvit raparperiä myöten, ja sitä on vaikea hävittää jos se kerran kotiutuu puutarhaan. Lehdistö kutsuu sitä lempinimellä tappajaetana. Ainakin Helsingin ja Lappeenrannan seuduilla on jo suuria esiintymiä, ja on oltava varovainen ostaessaan esimerkiksi ruukkutaimia, sillä etanan munat leviävät usein mullan mukana. Havaintoja espanjansiruetanoista pyydetään lähettämään Eläinmuseolle.

Vieraslajien sijasta suosittelen silmäniloksi puutarhaan mm. kotimaisia niittykukkia. Lue lisää esimerkiksi kirjasta Kukkaniitty - perustajan opas. Tänä kesänä erityisesti päivänkakkarat ovat kukoistaneet mökkiniityllä ja tienvierustoilla! Tykkäävät ilmeisesti sateesta :-)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Olipa mielenkiintoinen juttu! Löysin sivuillesi Kuusenkerkän kautta ja tulen vielä uudelleenkin.
t. Kuusirannan emäntä (pihakuusi.vuodatus.net)

Taviokuurna kirjoitti...

Tervetuloa! Mukavaa että kiinnosti. Täytyypä käydä tutkimassa omia kirjoituksiasi :)

kerkkis kirjoitti...

Lupiini on minunkin pihallani melkoinen riesa, sitä ei saa hävitettyä millään. Sen siemenetkin varmaan kestävät vuosikausia maassa itämiskykyisinä ja juuret lähtevät pienestäkin palasesta kasvamaan. Onneksi se ei ole levinnyt kovin laajalle, mutta joka kesä löytyy muutama pehko ympäriinsä.