23.7.2007

Luontoharrastajan kirjahyllystä

Luontoharrastajalle hyvät kirjat ovat tärkeitä. Kuten viime kesänä kirjoitin, luonnosta voi vallan hyvin nauttia ilman tietoa lajien nimistä ja elintavoista, mutta minusta on hauskaa oppia tunnistamaan eläimiä, kasveja ja sieniä. Parhaiten tätä tietoa saa itseä pätevämmiltä tietäjiltä, mutta toiseksi paras tietolähde ovat hyvät määritysoppaat.

Luontokirjoja on monenlaisia ja monentasoisia. Luonto on myyvä aihe, eikä kustantamoille ole niin tärkeää onko kirja laadukas, kunhan se käy kaupaksi. Ymmärtääkseni on paljon halvempaa ostaa valmiin kirjan oikeudet vaikkapa Britanniasta ja palkata suomentaja, kuin tilata joku suomalainen asiantuntija kirjoittamaan ja kuvittamaan uutta kirjaa. Niinpä markkinoilla on paljon "Suomen oloihin sovellettuja" luontokirjoja, joista toiset ovat oikein hyviä, mutta toiset ovat suorastaan käyttökelvottomia, useimmiten puutteellisen ja virheellisen lajistonsa takia. Toisaalta kotimaisuuskaan ei ole aina takuu laadusta.

Lajiston ohella toinen tärkeä osa luontokirjaa on kuvitus. On osittain mielipidekysymys, suosiiko piirroksia vai valokuvia. Valokuvat ovat tavallaan aidompia, mutta on yleensä totta ettei valokuva koskaan näytä samalta kuin kohde luonnossa, varsinkaan kirjaan painettuna. Laadukkaat piirrokset ovat usein parempia kuin valokuvat. On kuitenkin myös hyviä valokuvallisia määritysoppaita, ja joissain kirjoissa valokuvat ja piirrokset täydentävät toisiaan.

Joka tapauksessa kannattaa pitää huolta, että määrityskirjassasi on kuvia mielellään enemmän kuin yksi per laji. Harva eliö on sellainen, josta saa esitettyä kaikki tuntomerkit yhdessä kuvassa. Esimerkiksi linnuista pitäisi esittää vähintään koiras ja naaras, petolinnuista myös lentokuvat. Useimmista perhosista tarvitaan kuvat sekä ylä- että alapuolelta, samoin kuin useimmista sienistä. Kuvien tukena on tärkeää olla myös hyvä teksti. Yleensä sekä määrityksen että elintapojen laajaa esittelyä ei ole mahdollista mahduttaa samaan kirjaan, joten kannattaa mieluummin hankkia jompaan kumpaan erikoistunut opus kuin sellainen, joka kertoo liian vähän molemmista.

Listasin tähän omat kirjasuosikkini. Kaikkeen tämänhetkiseen tarjontaan en ole perehtynyt, enkä ole erityinen asiantuntija juuri minkään lajiryhmän kohdalla, mutta näihin oppaisiin olen ollut tyytyväinen ja voin omasta puolestani suositella niitä muillekin. (Yritin linkeissä välttää nettikauppoja ja suosia esim. kustantajia, mutta aina se ei ollut mahdollista. En ole suosinut mitään tiettyä kauppaa linkeissä.)

Mullarney, Svensson & Zetterström: Lintuopas. Euroopan ja Välimeren alueen linnut.
Tämän hetken ylivoimaisesti paras lintujen määritysopas. Suuren lajimäärän ja tiiviin tekstin vuoksi soveltuu parhaiten jo jonkin aikaa harrastaneille, ei aloittelijoille.

Laine: Suomalainen lintuopas.
Parempi kirja aloittelijalle, sisältää kaikki Suomessa tärkeät lajit. Kiinnostava uutuus on myös Linnut - Suomen peruslajisto (Varesvuo, Peltomäki, Muukkonen, Juvonen & Taavetti). En ole tutustunut siihen tarkemmin, mutta se vaikuttaa erinomaiselta.

Siivonen & Sulkava: Pohjolan nisäkkäät.
Kotimainen klassikko, kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967. Sisältää mm. pikkunisäkkäiden kallojen määrityskaavat :-) Vähemmän tieteellistä otetta kaipaavalle suosittelen Juha Valsteen kirjoittamia nisäkäsaiheisia kirjoja.

Bang & Dahlstrom: Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä.
Tanskalaista tekoa, mutta kattaa hyvin Suomenkin lajiston. Erinomainen opas nisäkkäiden ja lintujen jalanjälkien, syömäjälkien, ulosteiden, pesien yms. jälkien tunnistamiseen.

Forsman & Vesikko: Päiväperhoset Suomen luonnossa.
Kenties ensimmäinen perhoskirja, jossa lajintunnistus ei perustu kuolleisiin näytteisiin vaan elävinä valokuvattuihin perhosiin. Kuvat ovat todella laadukkaita ja olennaiset lajit oppii kätevästi. Sopii aloittelijalle, mutta ei pidempään harrastaneelle, sillä harvinaisemmista lajeista puuttuu kuvia.

Chinery: Euroopan hyönteisopas.
Ilmeisesti tämän hetken kattavin hyönteiskirja, mikä tarkoittaa 2 000 lajin esittelyä (100 000 Euroopan tunnetusta lajista). Mukana on paljon lajeja, joita Suomessa ei tavata, ja kirjasta puuttuu varmasti hyvin paljon tavallisiakin lajeja. Silti tämä on hyvä ostos jos haluaa vain yhden hyönteiskirjan. Parempi olisi tietysti hankkia monta eri hyönteisryhmiin erikoistunutta kirjaa.

Olsen, Sunesen & Pedersen: Vesikirppu ja sudenkorento. Makean veden eläimiä.
Jälleen Tanskasta Suomeen sovellettu kirja, mutta laadukas sellainen. Sisältää mm. hyönteisiä, hämähäkkieläimiä, äyriäisiä, nilviäisiä, sammakkoeläimiä ja erilaisia matoja. Moni laji on sellainen, jota Suomessa ei tavata, mutta kirjan perusteella voi aina määrittää vähintään lajiryhmän.

Leinikki, Backer, Oulasvirta, Leinikki & Ruuskanen: Aaltojen alla. Itämeren vedenalaisen luonnon opas.
Kokoaa yksiin kansiin Itämeressä tavattavia leviä, putkilokasveja, selkärangattomia eläimiä ja kaloja. Kaikki kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, mutta esimerkiksi siirojen ja katkojen määrityskuvat ovat laadukkaita enkä ole vastaavia muissa kirjoissa nähnyt. Kalojen määrittämiseen paras tietämäni apu on Suomen eläimet -kirjasarjan Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat -osa, jossa on mm. kylkiviivasuomujen määrään perustuvat määrityskuvat.

Hämet-Ahti, Suominen, Ulvinen, Uotila (toim.): Retkeilykasvio.
Suomalaisen kasvitietämyksen huipputuote. Ei sovellu aloittelijalle, sillä se ei sisällä kuvia kaikista lajeista, ja on täysin mustavalkoinen. Kirja on kuitenkin hyvin kattava, ja harrastajille ja tutkijoille kirjan määrityskaavat ja lajiesittelyt ovat korvaamaton tietolähde.

Mossberg & Stenberg: Suuri Pohjolan kasvio.
Helpommin lähestyttävä kuin edellinen, mutta ei mikään taskukirja tämäkään, vaan yli 900 sivun järkäle. Laadukkaat piirroskuvat ovat kuvittajan 15 vuoden työn tulos. Alkuteos on ruotsalainen, mutta lajisto kattaa kaikki Pohjoismaat. Ei sisällä määrityskaavoja, ja tekstit ovat muutenkin varsin lyhyet. (Unelmien kasvikirja yhdistäisi Retkeilykasvion tekstit ja Suuren Pohjolan kasvion kuvat, mutta siitä taitaisi tulla sitten yli 1500-sivuinen... :-)

Salo, Niemelä & Salo: Suomen sieniopas.
Vihdoinkin oikea sienikirja! Minulle ei ole ollut suurtakaan iloa kirjasta, jossa kuvataan 50 parasta ruokasientä ja muutaman myrkyllinen kaupan päälle. Tämä kirja esittelee lähes 1000 suomalaista sienilajia, eli tattien ja rouskujen lisäksi paljon syötäväksi kelpaamattomia, mutta aivan yhtä yleisiä ja kiinnostavia lajeja. Sisältää myös tietoa sienten muista käyttötavoista, kuten lankojen värjäämisestä.

Niemelä: Käävät, puiden sienet.
Edellä mainittu sienikirja sisältää myös paljon kääpiä, mutta jos haluaa kunnolla perehtyä niihin, tämä kirja on siihen parempi. Käävät ovat tärkeitä mm. metsien inventoinneissa, joten olikin jo korkea aika saada niistä kunnollinen, kotimainen opas. Tämä kirja soveltuu niin harrastajalle kuin tutkijallekin.

Nämä kirjat eivät (vielä) löydy hyllystäni, mutta niitä olen katsellut sillä silmällä:
Väre & Kiuru: Suomen puut ja pensaat.
Laine & Vasander: Suotyypit ja niiden tunnistaminen.
Karjalainen: Suomen sudenkorennot.
Roslin & Heliövaara: Suomen lantakuoriaiset. Opas santiaisista lantiaisiin.
Arnold & Burton: Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet.

Lopuksi vielä pari kirjaa, jotka eivät ole määritysoppaita, mutta muuten ajankohtaisia ja kiinnostavia (eli ne pitäisi lukea heti kun muilta hommilta ehtisi):
Jalonen, Hanski, Kuuluvainen, Nikinmaa, Pelkonen, Puttonen, Raitio & Tahvonen: Uusi metsäkirja.
Hanski: Kutistuva maailma.

Luultavasti näistä listoista unohtui paljonkin, joten ehkä vielä täydennän tätä kirjoitusta, jos muistan lisää nimikkeitä. Tiedän myös muunlaisia hyviä luontokirjoja, esim. lapsille suunnattuja tai muita kuin lajintunnistukseen keskittyviä, mutta niistä kirjoitan joskus toiste. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä luontokirjoista!

1 kommentti:

Matti Järvinen kirjoitti...

Ei tunnistusoppaita, mutta kiinnostavia ovat FIBRE:n tuloksia esittelevä sarja, jonka Edita julkaisi. Metsän kätköissä, Veden varassa ja se kolmas maaseudusta.