Areena Julmahuvi?

Palaan aiheeseen, joka oli esillä joulun alla: härkätaistelut. Helsingin Sanomien nettisivu uutisoi näin:

Espanja aikoo kieltää kuoliniskun härkätaisteluista

Espanjan hallitus pyrkii uusilla määräyksillä tekemään härkätaisteluista vähemmän verisen näytelmän. El Mundo -lehti kertoi torstaina, että härkätaistelijat eivät saa vastaisuudessa antaa kuoliniskua härille, vaan härkien lopettaminen tapahtuu teurastamoissa.

Uutinen sai lukijat innostumaan, ja aiheesta syntyi iso keskustelu, lähinnä tuomiten uudistuksen ja koko härkätaisteluperinteen. Minustakin ehdotus kuulosti oudolta - eikö armonisku nimenomaan lopeta eläimen kärsimykset? Huomasin kuitenkin, että tietoni härkätaisteluista perustuivat mielikuviin, joten perehdyin hieman aiheeseen Wikipedian avulla (englanninkielinen artikkeli oli jopa merkitty "featured article" -tähdellä). Seuraavassa tiivistelmä Wikipediasta ammennettua tietoa, osin suoraan käännettynä (mahdollisista virheistä syytettäköön siis joko alkuperäistekstiä tai kääntäjää).

_______________

Varmaa tietoa härkätaisteluperinteen alkuperästä ei ole. Erilaisia ehdotuksia on Kreetan minolaisista antiikin mithralaisiin ja Iberian maurimiehitykseen. Jossain vaiheessa härkätaisteluita (metsästyksen ja turnajaisten ohella) alettiin harjoittaa ylhäisön kesken sodan korvikkeena ja harjoituksena. Suuria tapahtumia juhlistettiin härkätaisteluilla. 1700-luvulla alettiin taistella härkää vastaan ratsastamisen lisäksi jalan ja jalkamiehet alkoivat käyttää viittoja. Uuden tyylin myötä alettiin rakentaa erityisiä härkätaisteluareenoita.

Härkätaistelutyylit eroavat eri maissa, tunnetuin on espanjalainen tyyli. Nykyaikainen härkätaistelu on vahvasti ritualisoitu, ja jakautuu kolmeen osaan (terciot). Härkiä kasvatetaan erikoistuneilla tiloilla, ja niiden sukupuista pidetään tarkkaa kirjaa. Taisteluun osallistuvat härät ovat vähintään nelivuotiaita ja voivat painaa jopa 600 kiloa.

Ensimmäisessä osiossa (tercio de varas, keihäiden kolmannes), banderillerot ("lippumiehet") testaavat aluksi härän raivokkuutta heiluttamalla viittoja. Sitten areenalle tulee kaksi picadoria ("keihäsmiehet") suurilla, hyvin topatuilla hevosilla. Härkää rohkaistaan hyökkäämään päin hevosia. Matador (härkätaistelija, "tappaja") tarkkailee koko ajan härän käytöstä ja päättää sen perusteella oman strategiansa. Picadorit iskevät härkää keihäillään sen niskan suuriin lihaksiin. Useimpien härkien käytös muuttuu dramaattisesti (parempaan tai huonompaan suuntaan) keihääniskujen jälkeen. Tätä pidetään hyvin ratkaisevana vaiheena ja säännöt vaativat tietyn määrän iskuja.

Toisessa osiossa (tercio de banderillas, banderillojen kolmannes), kolme banderilleroa yrittää iskeä kaksi värikkäästi koristeltua koukkuista keppiä (banderillas, ”pikku liput”) härän olkapäille. Tämä heikentää entisestään härän niska- ja hartialihaksia verenhukan vuoksi, mutta myös saa härän hyökkäämään raivoisammin.

Viimeisessä osiossa (tercio de muerte, kuoleman kolmannes), matador palaa kehään yksin, käsissään punainen viitta (muleta) ja miekka. (Viitan punainen väri on perinne, härät ovat värisokeita ja hyökkäävät liikkuvia kohteita päin.) Matadori houkuttelee viitalla härän sarjaan ohituksia, mikä kertoo matadorin rohkeudesta ja siitä että hän hallitsee eläintä. Ohitusliikkeitä on monentyylisiä, ja niillä on nimet. Taistelu päättyy sarjaan ohituksia, joissa matadori yrittää saada härän sellaiseen asentoon, jossa hän voi iskeä sitä miekalla lapaluiden väliin, aortan tai sydämen läpi.

Kuva julkaistu Creative Commons -lisenssillä
(From Flickr, by "Master and Commander")

Miekan isku on tärkeä osa näytöstä, sen olisi onnistuttava ensi yrittämällä. Kaksi iskua on juuri ja juuri hyväksyttävissä, enemmät kertovat epäonnistumisesta. Kömpelö isku, joka ei johda ”nopeaan ja siistiin kuolemaan”, saa yleisön protestoimaan ja pilaa näytöksen. Jos tappo ei onnistu, matadorin on toisella miekalla katkaistava härän selkäjänne, jotta eläimen kärsimykset loppuisivat. Tämä yleensä tappaa härän heti, mutta joskus kuolemaan menee aikaa. Matadorilla on viisitoista minuuttia aikaa ensimmäisestä ohituksesta alkaen tappaa härkä. Jos aika loppuu, härkä palautetaan karsinaansa.

Portugalilainen tyyli eroaa monelta osin, mutta periaate on sama. Härkää ei kuitenkaan tapeta areenalla, vaan ajetaan takaisin karsinaan, jossa sen yleensä tappaa ammattiteurastaja.

Fanit sanovat härkätaistelun olevan spektaakkeli ja tragedia, mutta ei urheilua. Joskus harvoin härän annetaan jäädä eloon palkintona erityisen hienosta esityksestä. Vapautetut härät palautetaan tilalleen, ja niitä käytetään siitokseen. Taisteluhärkää ei koskaan tuoda areenalle toista kertaa, sillä ne oppivat kokemuksesta, ja matadorien koko strategia perustuu sille, että tilanne on härälle uusi.

Härkätaistelu on osallistujille tyylin ja rohkeuden osoitus. Vaikka lopputulos on yleensä selvä, härkää ei nähdä uhrina vaan arvoisena vastustajana, joka ansaitsee itsessään kunnioitusta. Härät oppivat nopeasti ja härkätaistelun voi nähdä kilpajuoksuna aikaa vastaan – matadorin on suoritettava tehtävänsä ennen kuin härkä tajuaa mistä on kyse ja alkaa hyökätä jotain muuta kuin viittaa päin. Jos matadori on erityisen huono, yleisö saattaa alkaa kannustaa härkää hänen asemastaan, ja matadori saatetaan joutua saattamaan ulos areenalta pehmusteiden kera.

_______________

Mitä mieltä olen uutisessa esitellystä sääntöuudistuksesta kaiken tämän lukemisen jälkeen? Harmillisesti artikkelissa ei annettu muita aika-arvioita kuin tuo matadorin varttitunti - olisi hyvä ainakin tietää, kuinka kauan härkä ehtii vuotaa verta ennen kuolemaansa. En osaa myöskään arvioida, paljonko härkä ehtii tuntea kipua tuona aikana. On hyvin mahdollista, että tuollaisessa tilanteessa eläin menee shokkiin, eikä tunne juuri mitään. Tästä huolimatta härkätaistelu kuulostaa minusta julmalta huvilta, eikä kuoleman pitkittäminen areenalta teurastamolle todennäköisesti auta asiaa.

Kuolemasta on tullut meille kovin mystinen asia. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tämä pätee niin omiin vanhuksiimme kuin voileipäkinkun tarjonneeseen possuunkin. Ehkä tämä on jo ylitulkintaa, mutta tuntuu siltä, että tuon sääntöuudistuksen tarkoituksena on vain piilottaa katsojilta härän kuolema, ikäänkuin juuri se olisi raa'in osa näytöstä. Onko härkä tämän jälkeen vain lelu, jota voi sohia keihäillä miten vain eläimen piittaamatta, kun lopputulos - härän kuolema väkivallan uhrina - jää näkemättä?