10.3.2007

"Ei ekologisia perusteita"

Olen harvoin ollut näin tyrmistynyt.

Arvoisa maa- ja metsätalousministerimme katsoo voivansa pyyhkiä tyhjiin koko suomalaisen huipputason ekologisen tietämyksen.

Taustaksi otteita avoimesta kirjeestä maa- ja metsätalousministerille, jonka on allekirjoittanut 242 suomalaista tohtoritason tutkijaa (tilanne 9.3.2007).
Luonnon monimuotoisuuden nopea väheneminen on ilmastonmuutoksen ohella vakavimpia ihmiskuntaa uhkaavista kehityskuluista.

Suomen uhanalaiseksi luokitelluista lajeista 37 % elää ensisijaisesti metsissä.

Suomi on mm. biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, Euroopan Unionin kestävän kehityksen strategian (2001) ja Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) Countdown 2010 -hankkeen kautta sitoutunut säilyttämään laajat luonnontilaiset alueet ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä.

Pohjois-Suomen luonnonmetsillä on poikkeuksellisen suuri arvo luonnon monimuotoisuudelle niiden laajuuden ja yhtenäisyyden ansiosta.

Lapin metsäekosysteemien luontainen kehitys on niin hidasta, ettei jäljellä olevien luonnontilaisten metsien hakkuita voida tulkita osaksi kestävää luonnonvarojen käyttöä.

Voidaan perustellusti todeta että luonnontilaisten metsien hakkaaminen aiheuttaa pysyvän elinympäristömuutoksen ja hävittää tärkeän osan kansallisperintöämme sekä lajistollista ja geneettistä monimuotoisuutta.

Maailmanlaajuisesti tarkastellen EU-maiden vähäisten jäljellä olevien luonnontilaisten alueiden säilyttämisen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Laajojen edelleen luonnontilaisten metsäalueiden suojelu on Euroopan yhteisön alueella ylipäätään mahdollista enää pohjoisessa Fennoskandiassa.

Pohjois-Suomen kestävä metsätalous on rakennettava jo aiemmin talouskäyttöön otettujen metsien varaan, ei hakkaamalla vielä jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä.
Suomen metsistä luonnontilaisia on 4-5%, noin puolet näistä on suojeltu. Luulisi olevan itsestäänselvää, että nämä metsät ovat sellaisenaan mittaamattoman arvokkaita sekä ekologisesti, sosiaalisesti että henkisesti, kenties myös taloudellisesti. Luulisi näiden vähäisten rippeiden tuhoamisen sotivan kaikkia nykyaikaisia moraalisia arvoja vastaan. Miten on siis mahdollista, että luonnonsuojelun mallimaassa Suomessa on käynnistetty valtion johdolla hakkuut maamme luonnonmetsissä (joiden suojeluun on toisaalla kauniilla sanoilla sitouduttu)?

Vaan mitä sanoo asiasta vastaava ministeri, kun massiivinen joukko suomalaisia tohtoritason tutkijoita perustelee hänelle, miksi luonnonmetsien hakkuista olisi luovuttava? Hän vastaa:
"Mielestäni tällaisia, ekologisia perusteita suojelun laajentamiselle ei ole."
(Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 9.3.2007 MTV3 Kymmenen Uutiset)
Anteeksi kuinka? Ymmärtäisin vielä, että ministeri vetoaisi vaikkapa taloudellisiin realiteetteihin tai työllisyyskysymyksiin. Mutta ettei ole ekologisia perusteita? Siis mitä? Ministeri siis kylmän viileästi väittää, vastoin koko maailman tiedeyhteisön ekologista ja suojelubiologista tietämystä, ettei luonnometsien lisäsuojelulle ole ekologisia perusteita?? Mistä lähtien luonnontiede on ollut mielipidekysymys? Sanokaa, että näen pahaa unta.

Myydään samantien ulkomaille Suomen kansallismuseon kokoelmat. Niiden säilyttämiselle on yhtä vähän kulttuurihistoriallisia perusteita kuin Suomen luonnonmetsien säästämiselle on ekologisia. Saahan niistä sentään hyvät rahat.

P.S. Jos haluat tutustua aiheeseen, tässä pari lukuvinkkiä:
Ilkka Hanski: Kutistuva maailma
Palaako elävä metsä (ilmainen pdf)

1 kommentti:

Matti kirjoitti...

Keskustapuolueen fanaattinen luontoviha ei tietysti ole mikään uutinen. Keskusta on kunnostautunut vastustamalla jokaista ympäristöpoliittista uudistusta, jota Suomessa on ikinä yritetty. Lisäksi he ovat ajaneet läpi ympäristön vastaisia toimia aina, kun se on ollut vähänkin mahdollista. Esim. turpeen syöttötraiffi. Ja Vuotos on kovasti agendalla, kunhan sopiva tekosyy keksitään.

Mielestäni pitäisi olla laki, joka kieltää keskustapuolueen olemassaolon. Valitettavasti Suomessa ei ole kuolemantuomiota.