30.11.2009

Uuden ajan luontopolku

Kiinnostava uutinen Luonto-Liitosta. Hauskaa, että on ajateltu vanhaa konseptia aivan uudella tavalla. Uusi tapa vaatii tosin elektroniikkaa, mutta vähentää tarvetta rakentaa (ja huoltaa) luontoon.

Tiedote:
Suomen ensimmäinen GPS-luontopolku avattiin Inarissa

Verkkosivu:
Viiden aistin luontopolku Rovavaaralla

26.11.2009

ÄOM

Perjantaina 27.11. vietetään jälleen jouluhysterian kynnyksellä sopivasti provosoivaa Älä osta mitään -päivää. Teemana tänä vuonna ovat ostamisen tuhannet tekosyyt. Miksi sinä ostat?




















Linkkejä:

Kampanjasivut
(taustatietoa, materiaaleja, ajanvietettä, toimintaideoita...)

Hienot julisteet

Facebook-sivu

Twitter-sivu

Mainoskupla-kilpailu

Nuorten Luonto -lehden teemanumero

Kulutus.fi

8.11.2009

Ornitología en España

Lokakuun alkupuolelle osui tilaisuus laajentaa maailmankuvaansa lounaisessa manner-Espanjassa. Reissusta otettiin tietenkin luonnonharrastuspohjalta kaikki ilo irti, ja retkeily olikin todella antoisaa monessa mielessä. Tämä kirjoitus esittelee lintuhavaintoja - muista osa-alueista yritän ehtiä laatimaan ihan omat esittelynsä.

Lehmähaikaroita (Bubulcus ibis) golfkentällä.

Aloitetaan peruslajeilla. Tiaisia ja varislintuja oli hyvin vähän, mutta niiden sijaan päivittäin ei voinut välttyä näkemästä mustapäätaskuja, töyhtökiuruja ja kuvassakin käyskenteleviä lehmähaikaroita. Huomattavan yleisiä olivat myös punarinta, mustarastas, heinäkerttu, samettipääkerttu, mustakottarainen sekä "tavallinen" varpunen. Peruslajeihin kuuluvat myös (lajilleen määrittämätön) tuulihaukka, etelänharmaalokki, pulu ja haarapääsky, mutta ne aiheuttivat loppuun saakka ylimääräistä säpinää, sillä mahdollisuuksia oli myös erikoisempiin pikkutuulihaukkaan, välimerenlokkiin, villiin kalliokyyhkyyn sekä ruostepääskyyn. Kolme viimeksi mainittua raria saatiinkin lajilistalle sitkeän katselun ansiosta, mutta varma pikkutuulihaukka jäi puuttumaan - lähinnä siksi että määritystä varten olisi yleensä pitänyt päästä tarkastelemaan kynsien väriä...

Hoidetun hotellialueen ja hevoslaitumena toimivan ruderaatin kontrasti on suuri.

Tukikohtana ollut turistirysä tarjosi lintumaastoiksi lähinnä golfkenttiä, hiekkarantaa sekä kuvan kaltaista ruderaattia. Karun näköinen ja matalakasvuinen, usein laidunnettu tai viljelty maasto oli yleistä kylän ulkopuolellakin, mutta tuotti muutamia mukavia havaintoja. Ilahduttavia siivekkäitä olivat erityisesti punapyy, harjalintu, arokiuru ja pensassirkku. Siellä täällä maastosta kohoavat kalliokukkulat olivat mieluisaa ympäristöä kalliopääskyille.

San Sebastiánin linnake sijaitsee strategisesti Cádizin niemen uloimmassa niemennokassa. Lintuharrastajaa kiinnostivat linnakettakin enemmän laskuvesirannat.

Ensimmäinen pidempi retki suuntautui läheiseen Cádiziin, joka ainakin väittää olevansa Euroopan vanhin kaupunki. Kapeilta kujilta siirryimme nopeasti rannalle, jossa laskuveden paljastamalla kannaksella tepasteli paljon kahlaajia. Rantojen perusvalikoimaan kuuluvat täällä erityisesti karikukko ja pulmussirri, mutta myös silkkihaikara, tylli, punakuiri ja kuovi. Riuttatiirat ja erilaiset lokit, joista kiikariin osuivat etelänharmaa-, nauru- ja melko harvinainen välimerenlokki, viihtyivät myös rannoilla.

Karikukko (Arenaria interpres) ja pulmussirri (Calidris alba) silmäilevät toisiaan.

Sancti Petrin kalastuslaivasto odottamassa sopivaa hetkeä.

Kahlaajia ja muita rantalintuja oli muuallakin helppo nähdä erilaisissa jokisuistoissa ja vesialtailla. Sancti Petrin suisto oli hauska paikka, ja kuva demonstroi hyvin laskuveden voimakkuuden - veneet odottavat kiltisti veden paluuta. Kahlaajien määrä oli välillä huikaiseva, ja peruslajien seuraan liittyi tämän kaltaisissa paikoissa mm. mustajalkatyllejä sekä suo-, kuovi- ja pikkusirrejä ja musta- ja valkovikloja. Merelle päin katsomalla oli puolestaan helppo saada kaukoputkeen keltanokkaliitäjiä ja suulia.

Kaukoputken läpi otetusta kuvasta saa hieman käsitystä kahlaajien runsaudesta - lähes jokainen täplä lokin alapuolella on lintu.

Laguna de Medina.

Sisävesikohteista paras oli odotetusti Laguna de Medinan suojelualue. Järven rannan piilokojusta oli hyvä ihailla lukuisia eksoottisen oloisia lajeja. Kuvan pikku-uikkuparven joukosta voi etsiä talviasuisen mustakaulauikun. Seuraa näille tekivät mm. valkopääsorsat ja punapäänarskut sekä tutummat harmaasorsat, lapasorsat, nokikanat ja liejukanat. Nokikanojen joukosta etsittiin hartaudella kruununokikanaa, mutta turhaan. Sen sijaan tunnelman kohotti huippulukemiin kolmen elämänpinnan suora: ruokojen joukossa piilotellut sulttaanikana, järven ympäri lentänyt liitohaukka sekä illanhämyssä paikalla piipahtanut kuningaskalastaja!

Koko parvellinen pikku-uikkuja (Tachybaptus ruficollis) sekä ainakin yksi mustakaulauikku (Podiceps nigricollis, keskellä kaula pitkänä)

Tarifan muutonseuranta-maisemaa Espanjan eteläisimmästä kärjestä.

Espanjan eteläisin kärki on tunnettu hyvänä lintupaikkana erityisesti muuttoaikaan, sillä erityisesti suuret linnut ylittävät mielellään Välimeren sen kapeimmasta kohdasta. Muutto oli lokakuun alussa vielä täydessä käynnissä, ja Tarifan kaupungin rannoilta oli hyvä tähystellä Afrikan rannikon ohella myös vuorien yli jatkuvalla syötöllä vyöryviä lintuja. Vuoria käytiin tutkimassa myös lähempää parillakin retkellä. Vuoristomaiseman peruslaji on suomalaista ornia vavahduttava, valtavan kokoinen hanhikorppikotka, joita saattaa hyvään termiikkiin kertyä kiertelemään useita kymmeniä. Tämä laji ei ilmeisesti juuri muuta, mutta Tarifassa näimme paljon muuttavia käärmekotkia, pikkukotkia, hiirihaukkoja, haarahaukkoja ja jokusen mustahaikarankin.

Termiikissä kaartelevia hanhikorppikotkia (Gyps fulvus).

Salinas de Bonanza, Doñanan kansallispuiston eteläreunalla. Suola-altaat ovat suuria ja säännöllisen muotoisia, ja niitä on suurella alueella kymmeniä vieretysten.

Hieno reissu huipentui kuuluisan Doñanan kansallispuiston eteläreunalle tehtyyn vierailuun. Alueelta löytyi mäntymetsän, joenvarren ja aron lisäksi myös Etelä-Espanjalle ilmeisen tyypillisiä suola-altaita, joissa ymmärtääkseni haihdutetaan merivettä suolan valmistamiseksi. Nämä altaat olivat monien lintujen ja samalla lintuharrastajien suosiossa - missä olet viimeksi saanut samaan kiikarinkuvaan flamingon, avosetin ja pitkäjalan? Mieleen jäivät lämpiminä muistoina myös rääkkähaikaran aamuinen ylilento sekä isohaarahaukan usean minuutin mittainen kaartelu aivan poseerausetäisyydellä.

Flamingot (Phoenicopterus roseus)

Pitkäjalat (Himantopus himantopus).

¡Me gusta España!