23.9.2008

Sytytä kynttilä ammuskelun uhreille

Ensimmäinen reaktioni päivän uutiseen oli epätodellinen "ei kai taas..."

Pieni ihminen ei voi tehdä paljon tilanteen parantamiseksi tai osanottonsa ilmaisemiseksi, mutta minä halusin sytyttää kynttilän. Koska en voi viedä sitä Kauhajoelle, laitan sen tänne. Jos sinusta tuntuu samalta, sytytä sinäkin kynttilä blogiisi. (Voit ottaa tämän tästä mukaasi tai tehdä ihan omanlaisesi.)



Ei anneta tämän enää toistua, eihän?

16.9.2008

Pohdintaa ja mielikuvia erilaisuudesta

Muutama päivä sitten lähijunassa istuuduin aivan osaston oven viereen. Ensimmäisellä asemalla huomasin, että jalkoihini kävi kylmä tuuli aina kun ovi avautui. Pari sekuntia pohdittuani päätin vaihtaa paikkaa. Kun olin siirtynyt, tajusin että olin lähtenyt pois juuri kun alkuperäisen paikkani viereen oli istunut tummaihoinen tyttö, joka jäi katsomaan perääni. Huomasin miettiväni, mahtoiko tyttö luulla minun siirtyneen sen takia, että hän tuli istumaan viereeni?

Rasismi on monimutkainen ilmiö. "En ole rasisti, mutta..." Ennakkoluulot istuvat sitkeässä, ja on hyvä että ihmisiä valistetaan suvaitsevaisuudesta. Minusta vain välillä tuntuu, että usein rasismi yksinkertaistetaan ilmiöksi, jossa "valkoiset" syrjivät kaikkia "ei-valkoisia", ja rasismi itse on taikasana, jota ihmiset pelkäävät.

Tämä yksisilmäisyys voi johtaa ylilyönteihin puolin ja toisin. Alun tapaukseni on yksi pieni esimerkki. Ei kai rasisminvastaisuuden tavoitteena ole, että minun pitää olla joka hetki varuillani jos lähistöllä on jonkin vähemmistön edustajia, ettei kukaan luule minua rasistiksi?

Pahimmillaan tämä johtaa siihen, ettei vähemmistöryhmien ihmisille uskalleta sanoa mitään vastalauseita, eikä mitään vähemmistökulttuurin osaa uskalleta kritisoida, jottei tulisi leimatuksi rasistiksi. Toisaalta myös vähemmistöjen puolelta löytyy yksilöitä, jotka "vetävät rasismi-kortin esiin" aina jos jokin ei suju heidän mielensä mukaan. Aasiakas.netistä löytyy esimerkkejä hakutoiminnolla.

Minusta on ymmärrettävää, että ihminen kuin ihminen on ennakkoluuloinen kaikkea vierasta kohtaan. Ennakkoluuloisuus on monissa olosuhteissa korvaamaton henkivakuutus. Luonnollista varovaisuutta ei siis saisi leimata automaattisesti - mutta ei myöskään ennakkoluuloisuutta pidä päästää kehittymään perusteettomaksi rasismiksi.

Olemme ennakkoluuloisia monia erilaisia ihmisiä kohtaan. Rasismi menee pidemmälle, ja niputtaa perusteettomasti tällaisia ennakkoluuloja koskemaan kokonaista etnistä ryhmää. Rasismin kaltaista niputtamista esiintyy kuitenkin myös muulloin: esimerkiksi homoseksuaalit, invalidit, kasvissyöjät tai useita kasvolävistyksiä kantavat ihmiset kohtaavat ennakkoluuloja. Sitä ei vain kutsuta rasismiksi, vaikka kyseessä on sama niputtamisilmiö. Niputtaminen ja yleistäminen taitaa olla meillä verissä - puhutaanhan myös huonosti käyttäytyvistä nuorista, ahneista liikemiehistä ja ituja syövistä viherpiipertäjistä.

Kaikki me emme voi ymmärtää kaikkien muiden ihmisten ja kulttuurien kaikkia mahdollisia tapoja, eikä tätä pitäisi edes vaatia. Jos joku ei pidä jonkin toisen ihmisen tai kulttuurin jostain tavasta, hänellä pitää olla oikeus sanoa se ääneen (kunhan ei tee sitä pahantahtoisesti tai toisia vahingoittaen) ilman pelkoa tulla heti leimatuksi rasistiksi.

Mielestäni on valaisevaa huomata, että jokainen ihminen on yksilö. Se ei tarkoita pelkästään sitä, ettei muutamien yksilöiden perusteella voi leimata kokonaista kulttuuria. Se tarkoittaa myös sitä, etteivät rasismin tai muun syrjinnän kohteeksi joutuneet ihmiset oikeasti muodosta yhtenäisiä ryhmiä, vaan "ryhmien" sisältä löytyy hyvin monenlaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Ihan yhtä lailla meidän ennakkoluulojemme kohteet ovat myös itse ennakkoluuloisia muita erilaisia ihmisiä kohtaan.

Vasta viime aikoina olen kunnolla tajunnut, ettei rasismi oikeasti ole "valkoisten" yksinoikeus. Shanghai-päiväkirjasta olen lukenut, että monet kiinalaiset katsovat karsaasti ulkomaalaisia. Uutisista olen kuullut, miten esimerkiksi Etelä-Afrikassa on mellakoiden ajettu maasta ulos naapurimaista kotoisin olevia vierastyöntekijöitä. Ja eikö jokainen "etninen puhdistus" ole äärimmäisen rasismin traaginen seuraus?

Erilaisuus on rikkaus ja siitä olisi hauskaa ottaa ilo irti. Kaikista ihmisistä ei voi pitää, mutta jokaiselle kannattaa mielestäni antaa tilaisuus yksilönä, ei "ryhmänsä" edustajana.

P.S. En yritäkään väittää, etteikö minullakin olisi ennakkoluuloja. Yritän sen sijaan tässä pohtia niiden syitä ja seurauksia. En ole humanisti tai yhteiskuntatieteilijä, joten voi olla että jotkut johtopäätökseni eivät vastaa todellisuutta. Siitä olisi kiva kuulla kommenteissa :-)