17.3.2006

Kevättä seuraamaan!

Olen jo monena vuonna osallistunut Luonto-Liiton kevätseurantaan. Se on hauska ja helppo tapa harrastaa luonnontarkkailua, ja samalla olla mukana tekemässä tieteellistä tutkimusta.

Kevätseurannassa on mukana 39 vakiolajia: kasveja, lintuja, hyönteisiä, matelijoita ja lisäksi sammakonkutu ja siili. Niistä merkitään muistiin ensihavainnot: kasveista yleensä kukinta, eläimistä liikkeelläolo tai saapuminen paikkakunnalle. Useimmat lajit ovat melko helppoja tuntea, mukana ovat esimerkiksi leskenlehti, västäräkki ja sisilisko. Eikä haittaa, vaikkei osaisi tunnistaa kaikkia lajeja - havaintoja voi tehdä niistä, jotka tuntee. Kevätseurannan sivuilta löytyvät avuksi kuvat ja esittelyt kaikista seurantalajeista.

Lisäksi kevään aikana on kuusi erityistä kevätseurantaviikonloppua, jolloin ihmisten toivotaan retkeilevän ja arvioivan, ovatko seurannan lajit harvinaisia vai runsaita. Kun suuri määrä havaintoja tehdään samoina päivinä eri puolilla maata, voidaan yhteenvedosta arvioida, miten vaikkapa peipon muutto etenee. Ja koska kevätseurantaa on tehty jo 1960-luvulta lähtien, nyt on jo olemassa pitkä sarja vuosittaista tietoa, jota voidaan käyttää esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa. (Luonto-Liitto lähettää havaintotiedot lopuksi myös Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.)

Perinteinen tapa palauttaa havaintoja on paperinen lomake, jonka voi tilata Luonto-Liitosta ja nykyään myös printata netistä. Muutamana viime vuonna Ylen Aamu-tv on ollut mukana yhteistyössä, ja Ylen sivuilla on nytkin sähköinen havaintolomake. Lisäksi havaintoja voi lähettää ainakin sähköpostilla ja tekstiviestillä (ohjeet Luonto-Liiton sivuilla). Vaikka itse pidän kouriintuntuvasta paperilomakkeesta, havaintoja ilmeisesti toivotaan paljon sähköisesti heti kevätseurantaviikonlopun jälkeen, sillä niistä kootaan "reaaliaikainen kevätkatsaus", joka esitetään seuraavan viikon torstaina Aamu-tv:ssä. Kyllä tekniikka on ihmeellistä :)

Viime vuonna kevätseurantaan tuli mukaan erityisteema. Silloin vakiolajien lisäksi lomakkeeseen sai merkitä urbaanin kevään merkkejä, esimerkiksi ensimmäisen skeittarin tai lakaisuauton. Tänä vuonna teemana ovat perhoset, ja perinteisten nokkos- ja sitruunaperhosen lisäksi havaintoja kerätään kuudesta ylimääräisestä perhoslajista. Kiva keksintö sikäli, että nyt ainakin minulla on ihan erityistä intoa opetella tunnistamaan uusia lajeja - huomasin nimittäin, että moni teemalajeista oli minulle ennestään tuntematon (esimerkiksi tyttöperhonen). Mukana yhteistyössä on Suomen Perhostutkijain Seura.

Itse teen kevätseurantaa ihan hauskuuden vuoksi, mutta näkyypä tarjolla olevan palkintojakin havaintoja palauttaneille. Tämä koskee myös lapsille tarjottavaa helpotettua versiota, jonka Kevättuuli-lomakkeessa on vain 12 lajia.

Ajattelin, että kertoisin kenties täällä blogissa omista keväthavainnoistani. Kunhan niitä ensin tulee, kevät on edennyt toistaiseksi aika hitaasti. Mutta ensimmäinen kevätseurantaviikonloppu on jo nyt 18.-19.3., eli käykäähän retkillä!

P.S. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla on myös oma fenologiatutkimus, joka on Luonto-Liiton kevätseurantaa laajempi. Fenologia on tieteenala, joka tutkii juuri tällaisten luonnon toistuvien ilmiöiden ajoittumista. Jos siis kevätseuranta tuntuu liian helpolta, käy printtaamassa vaativampi lomake!

15.3.2006

Kielletyt puheenaiheet

Luin Helsingin Sanomain nettiuutisista eilen, että Oikeutta Eläimille -yhdistyksen turkistarhausta esitellyt näyttely poistettiin Kallion kirjastosta kesken kaiken. Näyttely oli kiertänyt yhdeksässä muussakin kirjastossa, eikä ollut saanut aikaan minkäänlaista vastalausemyrskyä. Nyt kirjasto oli saanut yhden ainoan palautteen, ja sen jälkeen yhteydenoton Suomen Turkiseläinten kasvattajien liitosta, ja näiden seurauksena kirjasto päätti, että näyttely keskeytetään.

Kävin katsomassa kuvat yhdistyksen omilta sivuilta, eivätkä ne minusta olleet mitenkään sopimattomia julkisiin tiloihin (yhdessä kettukuvassa tosin oli pahoin purtu jalka). Olen käynyt yhdellä turkistarhalla, mutta en sen perusteella osaa täysin sanoa, miten totuudenmukaisia tai tarkoitushakuisesti valittuja kuvat olivat. Mutta sen yhden käyntini perusteella arvioisin, että tarhoilla näyttää ainakin yleisesti ottaen juuri siltä kuin näyttelyn kuvissa.

Suomen Turkiseläinten kasvattajien liitto vetoaa mm. siihen, ettei laillista elinkeinoa kritisoivaa näyttelyä tulisi pitää esillä julkisessa kiinteistössä. Ihmettelenpä, mitä liitto pelkää? Miksei ihmisille saa näyttää kuvia siitä, miltä turkistarhalla näyttää? Se että elinkeino on laillinen, ei tarkoita, ettei sen toimintatapoja saisi kritisoida. Epäkohtiin pitää voida puuttua. Tässä kansalaisjärjestöt ovat usein tärkeässä asemassa, nostaen esiin sellaisia asioita, joista elinkeinonharjoittajat itse vaikenevat. Ja jos sitä ei saa tehdä julkisessa tilassa, niin missä sitten?

Vastaavanlainen "sensurointi" tapahtui viime syksynä, kun Eläinsuojeluliitto Animalian bussipysäkkimainokset poistettiin kielteisen palautteen vuoksi. Asiasta nousi kohu, ja mainokset laitettiin lopulta uudestaan esille sovituksi ajaksi. Minun on vaikea uskoa, että mainosten varsin siisteistä kuvista olisi syntynyt sellaista palauteryöppyä kuin mainostiloja hallinnoiva yhtiö antoi ymmärtää. Eläinsuojelutahot epäilivät vahvasti teollisuuden masinoineen tämänkin sensuroinnin, joka onneksi jäi yritykseksi.

Suomessa tuntuu olevan yleinen trendi, että kaikki epämiellyttävä on lakaistava maton alle. Eläintuotteet, kuten turkissomisteet ja jauheliha, näyttäytyvät kuluttajille siisteinä kaupan hyllyillä. Heti kun joku yrittää kertoa, miltä turkistarhalla tai sikatilalla näyttää, tai miten eläimet tapetaan, teollisuus vaientaa tämän vaikutusvallallaan. Kaiken pitää nyky-yhteiskunnassa olla täydellistä, helppoa ja mukavaa.

Hulluinta koko jutussa on se, että tuotantopuoli ei näytä huomaavan, minkälaisen karhunpalveluksen he tekevät itselleen tällaisilla kohujutuilla. Tämänkin näyttelyn kuvat saivat nyt luultavasti moninkertaisen yleisön verrattuna siihen, että näyttelyn olisi vain annettu olla hiljaisuudessa.

P.S. Haluan huomauttaa, etten itse ole eläinoikeus-aktivisti, vaikka mielestäni tuotantoeläinten kohtelussa Suomessa on huomattavasti parantamisen varaa. En hyväksy laittomuuksia, mutta asiallisen kritiikin esittämisen pitää olla mahdollista.

14.3.2006

Lainaus lintuinfluenssasta

En tiedä, mitä blogimaailman etiketti sanoo toisten kirjoitusten lainaamisesta, mutta Timjamin juttu lintuinfluenssasta on niin mainio, että mielelläni levitän sitä. Vastineeksi voin mainostaa, että Timjamin blogi (Hiljaista huutelua) on oikein mainiota luettavaa, suosittelen!

Lintuinfluenssa on vaarallinen tauti

Se aiheuttaa hysteriaa. Viimeaikaisia seuraamuksia:

"Outoa Taigaa" kertoi autenttisen tapauksen, jossa täytetty joutsen vaadittiin poistettavaksi näyttelystä, koska "se aiheuttaa lintuinfluenssaa".

Lintuinfluenssan neuvovasta puhelimesta on mm. kysytty, voiko kalaa enää syödä, koska hauet syövät sorsanpoikasia.

Keski-Euroopassa on hylätty suuri määrä kissoja.

Kotkassa (mahdollisesti) on myrkytetty sorsia.

Suomen metsästäjät ovat tarjoutuneet ampumaan jokaisen muuttolinnun, joka Suomea lähestyy.

Useat yksittäiset ihmiset ovat saaneet mielenterveydellisiä ongelmia. Eräs äiti mm. kysyi, kenen selvännäkijän puoleen hän voisi kääntyä, koska hän ei kestä elämää, kun hänen vauvansa kuolee. Äiti käytti taudista nimitystä "rutto, joka tulee Suomeen". Innokkaita ennustajia löytyi heti (maksullisesti). Näitä tapauksia on ilmeisesti paljon ja lisää tulee.

Mitähän sitten tapahtuu, jos tauti todella muuttuu ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi? Me kuolemme pelkoon ja hulluuteen ennen kuin ehdimme saada influenssan. Pelottaa ajatella.
Tämä oli siis Timjamin tuotantoa.