31.1.2009

Koskikara ja muita eläimiä

Kävin Gumbölenjoella Espoossa etsimässä koskikaraa Pihka-tehtävää varten. Päivä oli aurinkoinen, ja yllättävän pitkään (jo noin puolitoista viikkoa) jatkunut pakkaskausi huipentui tänään -13 asteen kirpeään ulkoilusäähän. Valo teki kuitenkin hyvää!

Karan aiempi oleskelupaikka vanhan padon yläpuolella oli puoliksi jäätynyt, mutta pienen etsinnän jälkeen kaivattu lintu löytyi alajuoksun puolelta. Koskikara on yksi lempilintujani - kaunis, sympaattinen ja helppo havaita, kun vain löytää oikealle paikalle. On myös hurjaa ajatella, miten pieni lintu selviää ruuanhakusukelluksistaan vauhdikkaasti virtaavissa ja jääkylmissä koskissa. Kaiken huipuksi koskikara ei suinkaan vain sinnittele täällä, vaan on niitä ainoita lintuja, jotka itse asiassa muuttavat tänne Etelä-Suomen "lämpöön" talvehtimaan.

Ohessa on tehtävänannossa pyydetty kuva retkikohteesta, ja sainpa kuvattua itse karankin! (Mustavalkea täplä toisen kuvan keskellä :-) Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Vaikka päivän pääaihe oli koskikara, ei muiltakaan havainnoilta voinut välttyä. Saman kosken rannalta löytyi lumijälkiä, jotka koon, hännänpainauman ja liukumisjälkien perusteella määritettiin saukon jättämiksi. Olipa minulle ensimmäinen kerta kun näen saukon jäljet. Silmälläpidettäväksi luokiteltu ja 1996 rauhoitettu saukko on edelleen melko harvinainen, mutta onneksi kuulemma runsastumassa, joten toivottavasti havaintoja tulee jatkossa useammin.

Lopuksi päivitän vielä lintutehtävän tilanteen. Tämän päivän retki tuotti jo toisen vaadituista kolmesta retkestä, ja lajilistalle pääsivät tänään uutuuksina korppi, koskikara, käpytikka, mustarastas ja pikkuvarpunen. Aiemmin tällä viikolla olen nähnyt kaupunkireissuilla harmaalokkeja, puluja, variksia ja varpusia. Yhteenveto:

Pihka-suoritukset 31.1.2009

Tehtävä: Koskikara - valmis
Tähtiä saatu: 1

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 2 retkeä, havaittu yht. 13/40 lajia.

Tähtiä saatu yhteensä: 2/20.

Reitille osui tänään jo niin paljon lumijälkiä, että lumijälkitehtävänkin olisi helposti saanut tehtyä, mutta mittavälineet puuttuivat. Ehkä lähden huomenna lumijälkiä tutkimaan!

25.1.2009

Pihka ja Pihabongaus

Luonto-Liitto julkaisi äskettäin kiinnostavan uutuuden: Pihka-luonnonharrastussivuston. Pihkaa kuvaillaan harrastekokonaisuudeksi, jonka avulla pääsee helposti kiinni luonnonharrastukseen. Kokematon saa siis kuvaa siitä, mitä kaikkea luonnon harrastaminen voi olla, ja kokeneempi voi kokeilla uusia ideoita. Pakettiin kuuluu myös keskustelufoorumi, jossa voi vaihtaa kokemuksia muiden harrastajien kanssa.

Pääidea on erilaisten tehtävien tekeminen. Sivustolta löytyy paljon erilaisia tehtäviä, jotka on jaettu kahdeksaan luokkaan (helpottaa kieltämättä selailua). Luokat ulottuvat maasta taivaaseen ja kaupungista korpeen, eli tehtäviä pitäisi löytyä asuinpaikasta ja vuodenajasta riippumatta. Tehtäviä suorittamalla saa 1-3 tähteä tehtävän vaativuuden mukaan, ja kun on tehnyt 20 tähden edestä tehtäviä, saa Pihka-merkin. (Ja vaikka etusivulla mainitaan kohderyhmäksi 13-29-vuotiaat, ohjesivulta selviää etteivät ikärajat ole sitovia, vaan myös nuoremmat tai vanhemmat voivat suorittaa merkin ihan vapaasti.)

Innostuin tästä heti! Iso osa tehtävistä on tosin suunnattu aloittelijoille, jollaiseksi en itseäni enää lue. Valikoimasta löytyy kuitenkin haastetta myös minulle, ja voinhan helppoja tehtäviä tekemällä kannustaa itseäni ulkoilemaan huonompinakin päivinä ;-) Lysti on vieläpä maksutonta, eikä aikarajoituksia ole, joten en keksi mitään syytä olla aloittamatta.

Pihka-merkin saamiseksi on pidettävä päiväkirjaa, johon tehdyt tehtävät kirjataan muistiin. Hauskaa on se, ettei päiväkirjan muotoa ole määrätty, vaan siinä jopa kannustetaan luovuuteen. Voi kirjoittaa eri tyyleillä, valokuvata, piirtää tai vaikka videoida. Siispä ajattelin, että pidän päiväkirjaani täällä blogissa. Paperista päiväkirjaa olen huono kirjoittamaan, ja blogiin olisi muutenkin mukavaa kirjoittaa enemmän muistoja omista retkistä, joten näiden yhdistäminen voisi olla hyvä idea. Tänne voin liittää kuviakin, jos onnistun sellaisia saamaan.

*****

Aloitin Pihka-taipaleeni tänään Pihabongaus-tehtävällä, eli osallistumalla Pihabongaus-tapahtumaan. Pihabongasin omalla kerrostalopihalla Espoossa noin klo 10.20-11.20. Sää ei suosinut, sillä taivaalta satoi märkää tihkua, mutta koska kyseessä ei ole kilpailu, tärkeintä oli vain olla pihalla tunnin verran lintuja etsimässä. Saldoksi tuli vaatimattomasti 4 talitiaista, 3 sinitiaista, 2 harakkaa ja 1 viherpeippo (ynnä 1 orava). Vuorenvarmat harmaalokit jäivät näkemättä, sillä pilvet olivat matalalla ja sää niin sumuinen, että ne joko jättivät lentelyn minimiin tai lensivät näkymättömissä pilvien seassa. Minä tahansa muuna päivänä täällä ei voi välttyä näkemästä lokkiauroja matkaamassa edestakaisin Ämmässuon kaatopaikan ja rannikon välillä!

Samalla vaivalla tuli aloitettua myös lintutehtävän tekeminen. Luulenpa, että pyrin suoraan kahden tähden suoritukseen, eli todennäköisimmin 40 yhteislajimäärään (10 eliksen saaminen kestäisi luultavasti paljon pidempään :) Pidän varsinaista havaintopäiväkirjaa Hatikassa, mutta voisin täällä julkaista tilannetiedotteita silloin tällöin. Tässä siis tämänpäiväinen yhteenveto:

Pihka-suoritukset 25.1.2009

Tehtävä: Pihabongaus - valmis
Tähtiä saatu: 1

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 1 retki, havaittu yht. 4 lajia

Tähtiä saatu yhteensä: 1/20

Seuraavaksi voisin kokeilla esimerkiksi koskikara-tehtävää, lumijälkiretkeä tai lehtipuiden talvitunnistusta!

23.1.2009

Darwinin juhlavuosi

Kaksi vuotta sitten juhlittiin Linnétä, nyt on vuorossa Charles Darwin, jonka syntymästä on tullut kuluneeksi 200 vuotta. Kätevästi voidaan samalla muistella hänen pääteostaan, Lajien syntyä, jonka julkaisusta on kulunut 150 vuotta.

Kuva: Charles Darwin 1880
Jokaisella yleissivistyneellä on varmasti jonkinlainen mielikuva Darwinista. Veikkaisin, että useimmat ajattelevat häntä henkilönä, joka keksi evoluution ja järisytti näin aikansa uskonnollista ilmapiiriä. Lajienhan piti olla Jumalan luomia ja muuttumattomia.

Jotkut tosin ehkä muistavat, ettei Darwin suinkaan ollut ensimmäinen, joka esitti lajien muuttuvan. Yleensä muistetaan aina naureskella Jean Baptiste Lamarckille, joka esitti että lajit muuttuvat hankittujen ominaisuuksien kautta. Kun esimerkiksi kirahvit riittävästi kurkottelevat kaulojaan, ne pitenisivät ja nämä pidemmät kaulat periytyisivät niiden jälkeläisille. Teoria osoitettiin vääräksi jo Lamarckin elinaikana. Hän oli kuitenkin sikäli edistyksellinen, että ylipäänsä uskoi lajien muuttuvan - vain esitetty mekanismi oli väärä. Darwin ei oikeastaan keksinyt evoluutiota, vaan sen mekanismin: luonnonvalinnan.

Hauska sattumus on, että Darwinin isoisä Erasmus esitti jo 1794 ajatuksia lajien muuttumisesta luonnonvalinnan kautta. Tuolloin ilmapiiri oli kuitenkin vielä mahdottomampi kuin pari sukupolvea myöhemmin, joten nämä keksinnöt unohdettiin. Pojanpoika kuitenkin otti tekstistä vaikutteita. Darwinin ohella osakunnia evoluutioteoriasta luonnonvalinnan kautta muistetaan joskus antaa Alfred Russel Wallacelle, joka kirjoitti hämmentävän samanlaisia ajatuksia kuin Darwin itse oli kehitellyt. Miehet esittelivätkin teoriansa lopulta samassa tilaisuudessa. Darwin on kuitenkin se, joka onnistui punomaan asiat yhteen niin toimivaksi kokonaisuudeksi, että evoluutio ja luonnonvalinta lopulta muuttivat tieteellistä ajattelua mullistavalla tavalla.

Darwin on kuitenkin muutakin kuin pelkkä evoluutioteorian ikoni. Hän oli monipuolinen luonnontietelijä: biologi, geologi, paleontologi, maantieteilijä ja antropologi. Lahjakas tiedemiehen alku pääsi kunnolla vauhtiin kun hänet kutsuttiin luonnontieteilijäksi HMS Beagle -aluksen maailmanympärimatkalle. Viisivuotisen matkan kuuluisin pysähdys tapahtui Galapagos-saarilla, joiden jättiläiskilpikonnat ja peippolinnut olivat merkittävässä roolissa Darwinin evoluutioteorian kehittelyssä. Matkalla tapahtui kuitenkin paljon muutakin, Darwin teki merkittäviä havaintoja ja keräsi ennennäkemättömiä näytteitä, mm. kasveja, eläimiä ja fossiileita. Hän lähetti niitä Englantiin matkan aikana, ja sai niiden ansiosta paljon mainetta. Palatessaan matkalta hän oli jo kuuluisa luonnontieteilijä.

Kuva: HMS Beagle Tulimaan rannikolla, maalannut Conrad Martens 1831-1836

Luen parhaillaan Darwinin itsensä kirjoittamaa, Beaglen matkasta kertovaa kirjaa (Beaglen matka, Edita 2008). Vielä en ole päässyt Galapagokselle saakka, mutta jo nyt kirjassa on vilahdellyt kiintoisia hetkiä. Darwin ei tosin ole kovin vetävä matkakirjailija, vaan ilmaisu on aika tasapaksua. Lisäksi teksti ei edes yritä antaa varsinaista kokonaiskuvaa vaan koostuu lähinnä kiinnostavista havainnoista ja niihin johtaneiden olosuhteiden kuvauksesta. Havaintoja on kuitenkin paljon ja ne ovat monipuolisia: maanmuotoja, geologiaa, kasveja, eläimiä, paikallisten asukkaiden elämää ja yhteiskunnallisia oloja.
Kuva: Charles Darwin 51-vuotiaana
Kiintoisaa on kuitenkin yrittää nähdä tekstin taakse ja kuvitella itsensä Darwinin tilalle. Minkälaisessa maailmassa Darwin eli ja mitä hän ajatteli nähdessään esimerkiksi merieläinten fossiileita kaukana ylängöillä? Kukaan ei tietääkseni vielä olettanut mannerten liikkuvan, mutta ilmeisesti maankuoren nouseminen ja laskeminen ei ollut aivan mahdoton ajatus. Darwin puhuu myös lajien sukupuutoista ja geologisista aikakausista varsin luontevasti. Sukupuuttojen aiheuttajasta tai maapallon todellisesta iästä ei tosin tainnut olla aavistusta, ja raamatullinen vedenpaisumus oli ilmeisesti edelleen yksi mahdollinen skenaario. Edistyksellistä ajattelua Darwin edustaa sääliessään orjia, vainottuja intiaaneja sekä huonosti kohdeltuja kotieläimiä - se taisi olla hyvinkin radikaali asenne.

Matkan ja monien muiden tutkimusten tuloksena Darwin kehitteli paljon muitakin ajatuksia kuin luonnonvalinnan teorian. Hän tutki mm. koralliriuttojen syntyä, lierojen roolia maanmuokkauksessa sekä esitti, että erilaisten ihmisten väliset erot johtuvat pikemminkin erilaisista kulttuureista kuin rodullisista eroista. Kämmekkäkasvien pölytystä tutkiessaan hän päätteli, että eräälle 30 senttiä pitkän kannuksen kukkaansa kasvattavalle kämmekälle on pakko löytyä pölyttäjä, jolla on yhtä pitkä kärsä. Ennustus toteutui hänen kuolemansa jälkeen, kun löydettiin tämän kämmekän pölyttävä kiitäjäperhonen!
Kuva: "Darwininpeippoja" (oik. sirkkuja)
Toki moni Darwinin ajatuksista on jo vanhentunut, mutta perusteet hän oli oivaltanut hyvin. Yksi hänen ongelmakohtiaan luonnonvalinnan teoriassa oli periytymismekanismin puute. Parhaiten selviytyneiden yksilöiden ominaisuuksien on periydyttävä jälkeläisille, jotta luonnonvalinta voi toimia. Gregor Mendel kyllä teki uraauurtavia perinnöllisyystutkimuksiaan Darwinin aikaan, mutta hänen tuloksensa eivät saaneet suurta julkisuutta. Vasta 1900-luvulla keksittiin yhdistää Darwinin ja Mendelin havainnot ja nykymuotoinen evoluutiokäsitys alkoi hahmottua.

Nyt juhlavuonna on odotettavissa monenlaisia Darwin- ja evoluutio-teemaisia tapahtumia ja muita juhlistuksia ympäri maailman. Evoluutio-teemaiset Tieteen päivät pidettiin juuri, Kansalliskirjastossa on meneillään näyttely, ja Suomen Akatemian juhlaseminaari on tulossa. Juhlavuoden huomaa kuitenkin ehkä parhaiten evoluutio-aiheisen kirjallisuuden äkillisenä ryöppynä. Tähän asti biologit ovat valitelleet, ettei evoluutiosta ole juuri saatavilla hyvää suomenkielistä kirjallisuutta. Nyt tämä tilanne kohentui kertaheitolla, kun kustantamot ja kirjailijat ovat kilvan tuottaneet kirjoja juhlavuoden kunniaksi. Olisi hauskaa lukea ne kaikki ja pystyä suosittelemaan niistä jotain, mutta se lienee mahdoton urakka! Tässä nyt kuitenkin joitain linkkejä yllä mainitun Beaglen matkan lisäksi (saa vinkata lisää!):


Kokonaan toinen kysymys on, tavoittavatko usein kalliit kirjat ns. suuren yleisön. Kuten biomi.org:in Mikko pohtii, yleissivistyksen kannalta hedelmällisempää olisi suunnata tämä julkaisuenergia nettiin, koska sieltä suurin osa kansasta hakee tietoa kun sitä äkkiseltään tarvitsee. Ongelma on vain siinä, että nettijulkaisulla harvemmin tienaa rahaa, ja harvalla on varaa antaa työpanostaan ilmaiseksi. Olisiko apurahojen myöntäjillä tässä kohtaa markkinarako?

Wikipediassa vaikuttaa olevan aiheesta onneksi melko hyvät artikkelit (itsekin viittaan sinne, koska se on vain niin helppoa), ja löytyipä myös yksi juhlavuoden kunniaksi tehty "kirja" (The Lancet-lehden julkaisema essee-kokoelma Darwinin vaikutuksesta nykytieteeseen, kiitos Hesarille vinkistä), joka on netissä ilmaiseksi luettavissa.

Lueskelin kirjaa sen verran, että sieltä tarttui mukaan mainio vertaus: luonnonvalinta on tehokas lääke moneen ongelmaan, mutta kuten kaikkia tehokkaita lääkkeitä, sitäkin on helppo väärinkäyttää. Luonnonvalinnalla ei siis voi selittää kaikkea maailmassa, mutta se on silti kiistämättä nykyaikaisen biologian tärkein peruskivi.

9.1.2009

Ostoksilla ekokaupassa

Syksylle osui valmistujaisia sun muita karkeloita, ja läheiset olivat ilmeisesti päättäneet hankkia eko-henkisiä ja helppoja lahjoja: huomasin yllättäen olevani kolmen Ekokauppa Ruohonjuuren lahjakortin onnellinen omistaja.

Vaikka muuten en juurikaan nauti shoppailusta huvituksena, Ruohonjuuressa tekee aina mieli ostaa vähän sitä sun tätä. Tänään haaveesta tuli totta: päästin sisäisen shoppailijani valloilleen ja keräsin ostoskoriin kaikenlaista mitä kohdalle osui! Oli muuten hauskaa :)

Oli ostoksissa toki tarpeellistakin tavaraa, erilaiset pesuaineet kun olivat juuri sopivasti päässeet loppumaan, mutta loput lahjakorttien yhteissummasta kasasin monenlaisista mukavista asioista. Suklaa näytteli luonnollisesti isoa roolia :-) (Vinkki: suklaalla kuorrutetut marjat ovat erinomaisia, ja hyvä vaihtoehto suklaarusinoille.)

En tiedä, onko ostoskorini sisällön julkaisemisessa mitään ideaa, mutta toimikoon se vaikka esimerkkinä sellaiselle, joka ei ole epäluuloiltaan uskaltautunut astumaan ekokauppaan. Melkeinpä mitä vain saa nykyään luomuna tai muuten ympäristöystävällisempinä vaihtoehtoina! Yllä kerrotuista syistä lista painottuu herkkuihin, mutta parhaiden kauppojen valikoima on kyllä niin suuri, että siellä pystyisi periaatteessa hyvin hoitamaan kaikki päivittäistavaraostoksensa. (Hinta vain rajoittaa...)

Mitä ostin tänään:
  • pyykinpesuaine
  • yleispuhdistusaine
  • suihkusaippua
  • tumma kierrepasta
  • punaisia linssejä
  • Yosa (persikka-passion)
  • hunajavohvelit
  • suklaamustikat
  • suklaapuolukat
  • suklaakarpalot
  • 2 erilaista capuccino-suklaata
  • praline-suklaa
  • jogurttisuklaa
  • rusina-pähkinä-suklaa
  • kinuskisuklaa
  • omenamyslipatukka
  • aprikoosimyslipatukka
  • mustikkalakritsi
  • juuressipsit, original
  • juuressipsit, mediterranean
  • omenasipsit
  • maatuva kuulakärkikynä (näin lapussa luki, vaikka ihan muoviselta se kyllä vaikuttaa - liekö biomuovia?)
"Ympäristöystävällisyys" on toki aina suhteellista. Miten ekoa on ylipäänsä ostaa suklaata, jonka kaakao on viljelty tuhansien kilometrien päässä?

Kulutuksen suuntaamisessa ympäristöystävällisemmäksi on käsittääkseni kolme vaihtoehtoa: tuotteen korvaaminen ekommalla versiolla (esim. luomuvilja), tuotteen vaihtaminen ekompaan vastaavaan (esim. riisin vaihtaminen ohraan) ja tuotteen käytön lopettaminen kokonaan (esim. lihan poisjättäminen).

Uskoisin, että kaikki nämä ovat askelia parempaan suuntaan. Ekokaupat tarjoavat mahdollisuuksia kahteen ensimmäiseen, ja ottavat kantaa kolmanteen tarjoamalla vähän tai ei lainkaan esimerkiksi eläinperäisiä tuotteita. Esimerkiksi luomulihaa saattaa siis joutua etsimään muualta kuin ekokaupasta. Tämä on suoraselkäistä toimintaa kaupalta, mutta voi muodostua kynnyskysymykseksi tavalliselle sekasyöjälle ostospaikkaa valitessa.

Toisaalta "korvaava" tuote on parhaimmillaan hyvä omilla ansioillaan, ei vain korvikkeena. Esimerkiksi ostoslistani Yosaa en hanki jogurtin korvikkeeksi, vaan siksi että se on hyvää! Riippuu lähinnä mielialasta, syönkö mieluummin Yosaa vai jogurttia. Yosaa saa nykyään lähikaupoistakin, mutta ekokaupoissa voi tehdä monenlaisia vastaavia löytöjä ja tutustua uusiin tuotteisiin, vaikkei olisi erityisellä ekoilu-mielellä liikkeellä.

Tarinan opetus: älä edelleenkään ostaa turhaa, mutta kun ostat, harkitse mahdollisuuksien mukaan ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Saatat yllättyä iloisesti :-)