Pihalle bongaamaan, mars!

Mikäs sen helpompaa lintuharrastusta kuin lintujen katselu omalla pihalla? Tänä viikonloppuna voi siinä ohessa osallistua myös Pihabongaus-tapahtumaan, ja lähettää havaintonsa osaksi niistä kerättävää tietopankkia.

Lintujen määrä tai laatu ei ratkaise, vaan myös vähäiset havainnot ja nollatulokset ovat tärkeää tietoa - näkyykö esimerkiksi viherpeippoja syksyllä joukoittain niittänyt loistauti nyt niiden määrässä?

Helppoa:
1. Mene tunniksi ulos tänään tai huomenna, katso mitä lintuja näet ja montako kutakin.
2. Palauta havainnot osoitteessa www.pihabongaus.fi
(3. Aloita samalla vaivalla myös Pihka-merkin tekeminen osoitteessa www.luontoliitto.fi/pihka)

Omalle listalleni pääsivät tänä vuonna keltasirkku (15), mustarastas (11), pikkuvarpunen (9), viherpeippo (7), talitiainen (4), sinitiainen (3), varpunen (2), harakka (2), hippiäinen (2), puukiipijä (1) ja käpytikka (1). Lajimäärä lähes kolminkertaistui viime vuodesta, vaikka talvi on ollut hurjan kylmä, ja sää oli nytkin pilvinen, jopa lumisateinen. Toisaalta kylmänä talvena linnut kerääntyvät helpommin esimerkiksi ruokintapaikoille, joten niiden näkeminen voi olla jopa helpompaa. Siltä tosiaankin vaikutti!

Mistä tietää että on tammikuu?

(Jatkoa sarjalle)

Maastosta löytyy ilotuliteroskia.

Rappukäytävästä löytyy usein neulasia.

Yrittää päättää, milloin itse raaskii viedä heleänvihreitä kuusenkerkkiä puskevan joulukuusen ulos.

Lintuharrastajat käyvät "eka-ekaa"-retkellä (1.1.) ja vuodarikeskustelu käy kuumana koko kuukauden. (vuodarit=vuodenpinnat)

Voi jo ainakin kuvitella päivien pikkuhiljaa pitenevän.

Sääkarttaa katsoessa toivoo näkevänsä pakkasasteita. (Tänä talvena niitä on onneksi riittänyt.)

Pitää vaihtaa kalenteria (paitsi jos on opiskelija).

Pitää muistaa kieltää puhelinluettelot.

Liikuntaryhmät pullistelevat uusista innokkaista. Muutkin harrastekurssit aloittavat uudet lukukaudet, kouluista tietenkin puhumattakaan (uuden kirjan tuoksu, ah!).

Järjestöissä uudistutaan: uusi hallitus, uudet työryhmät, uusi tilivuosi.

Posti tuo uuden verokortin ja ison kasan erilaisia jäsenmaksu- ja tilauslaskuja.

Vuosiluvun kirjoittaa pieleen ainakin joka toisella kerralla.

Pihabongaus tulee!

Listaa saa taas jatkaa :)

Jäätaidetta

Olen nauttinut täysin siemauksin harvinaisen valkeasta talvesta. Kylmyyskin on vain asennoitumis- (ja varustautumis-)kysymys: talvella valitsen ehdottomasti mieluummin 10-20 pakkasastetta ja hanget korkeat nietokset kuin +5 ja tihkusadetta.

Vuodenvaihde tarkoittaa erityisesti lintuharrastajille uuden harrastuskauden alkua. Huomasin itse, että olen syksyn mittaan unohtanut mainion Pihka-luonnonharrastusmerkin, enkä ole aikoihin kirjannut lainkaan tehtäväsuorituksia. Talvikelit eivät tästä parane, joten nyt on hyvä aika käydä talvisten tehtävien kimppuun.

Jokiretkellä tuli puolihuomaamatta suoritettua tehtävä jäätaiteen tarkkailusta. Alla satoa sekä maisemina että yksityiskohtina.


Koskikarakin näyttäytyi vilaukselta, mutta koskikara-tehtävä on jo kertaalleen ruksattu :)

------------------------------------
Pihka-suoritukset 10.1.2010

Tehtävä: Jäätyminen ja jäätaidetta - valmis (1 tähti)

Tähtiä saatu yhteensä: 14/20.
------------------------------------

Espanjan eläimistöä

Lokakuisen Espanjan reissun sadonkorjuu jatkuu tällä kertaa nk. "muilla" eläinkunnan edustajilla - linnuthan tulivat jo käsiteltyä aikaisemmin. Määritykset ovat osin astetta epävarmempia kokemuksen puutteen vuoksi, joten viisaampien korjauksia otetaan mielenkiinnolla vastaan.

Ehkä suurin ihastuksen hetki tällä saralla koettiin hieman odottamattomasti heti loman ensimmäisenä päivänä, niinkin hienossa paikassa kuin hotellin takapihalla. Jokainen lajioppaita selaillut tietää varmaankin tunteen erityisen huomiotaherättävää kuvaa katsellessa: "tuollaisen kun joskus näkisi!". Meitä kohtasi onni ihailla pitkään ja läheltä vastustamattoman komeaa purjeperhosta, joka on sukua Suomessakin lentävälle ritariperhoselle.

Purjeperhonen (Iphiclides podalirius)

Jonkin verran havaitsimme muitakin perhosia. Näistä kohtuullisen hyviä poseeraamaan olivat täpläpapurikot, joita Suomessakin olen nähnyt muutaman kerran. Lajioppaan mukaan siipien vaaleat täplät ovat täällä yleensä oranssinkeltaisia, Suomessa vaaleankeltaisia.

Täpläpapurikko (Pararge aegeria)

Eräs vielä purjeperhostakin suurempi laji tuli myös vastaan, mutta lensi niin nopeasti ohikin, ettei siitä tallentunut kunnon kuvaa. Yhden kerran perhonen levähti puun rungolla sen verran, että sain tämän suttuisen kuvan. Tuntomerkit kuitenkin täsmäävät sekä värityksen että käytöksen osalta: päivänselvä sulttaaniperhonen.


Yksi perhoslaji näyttäytyi toukkana, eikä ollut kirjan avulla vaikea tunnistaa. Varoitusväreillään koreilevan tyräkkikiitäjän toukan ei tarvitse paljoa piilotella, sillä se on kuulemma pahanmakuinen. Takapäässä näkyy myös kiitäjäntoukille tyypillinen "sarvi".

Tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae)

Muista hyönteisistä huomattavimpia olivat kuivia paikkoja kansoittaneet heinäsirkat. Kuvasta suojaväristä sirkkaa on vaikea erottaa, mutta ne lähtivät häiritessä herkästi lentoon, ja silloin luuli katselevansa yhtäkkiä perhosta, kun sirkan kirkkaan vaaleansiniset siivet rävähtivät auki! Lajinmääritys pelkästään siipien väriin perustuen voisi johtaa kirjosiipisirkkaan. Joidenkin sirkkojen siivet olivat kuitenkin haalean viininpunaiset, ja niiden kohdalla lajivaihtoehtoja on jo enemmän.

Kirjosiipisirkka? (Oedipoda caerulescens)

Ei enää hyönteisiä, mutta silti niveljalkaisia ötököitä edustaa myös seuraava veijari, jolle en lajinimeä edes yritä etsiä, mutta joka kuuluu joka tapauksessa juoksujalkaisten (eräitä "tuhatjalkaisia") ryhmään. Etupää tuntosarvineen (ja oletattavasti komeine leukoineen, joista useilla lajeilla erittyy myrkkyä) on kuvassa menossa vasemmalle, ja oikealla näkyy takapää perälisäkkeineen. Siinä välissä oli noin 15-20 cm verran niitä "tuhansia" jalkoja.

Juoksujalkainen (Chilopoda)

Laskuveden aikana nähtiin vielä yhdenlaisia niveljalkaisia - äyriäisiin kuuluvia taskurapuja. Rannan jäätyä paljaaksi ravut tulivat koloistaan etsimään ruokaa ja käymään reviirineuvotteluja heiluvin saksin, mutta heti kun kuvaajan varjo häilähti, otukset pakenivat silmänräpäyksessä reikiinsä. Onneksi pokkarikamerastakin löytyy vähän zoomia :-)

Taskurapuja (Brachyura)

Selkärankaisosastolla oli linnut poislukien hiljaisempaa. Hauskoja iberianmölysammakoita asui hotellin koristealtaiden lähettyvillä, mutta nekin hyppäsivät helposti karkuun jos uskaltautui liian lähelle. Alemmissa kuvissa esiintyvät veikeät, mutta tunnistamattomat liskot. Nimiehdotuksia vastaanotetaan.

Iberianmölysammakko (Rana/Pelophylax perezi)

Nisäkäshavaintoja ei kotieläimiä lukuunottamatta saatu, mutta laitetaan lopetuskuvaksi tällainen komea toro - näitä oli helppo nähdä maanteiden varsilla vahtimassa väsymättömästi tielläkulkijoita :-)

**********

P.S. Taviokuurnan neljävuotispäivä meni aivan huomaamatta ohi lokakuussa. Myöhästyneet onnittelut harvoin mutta sitkeästi päivittyvälle blogilleni! Päivitystahtiin ei ole tulossa kohennusta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, mutta en koe sille erityistä tarvettakaan. Olen tyytyväinen, kun voin parikin kertaa kuussa merkitä muistiin ajatuksia ajankohtaisista asioista tai muistoja koetuista tapahtumista. Niihin on hauska palata myöhemmin ja jos joku lukijakin saa niistä jotain iloa tai ajatuksia, sitä mukavampaa. Kiitos siis kaikille kiinnostustuksesta ja kommenteista!

Uudenvuoden turhakkeet

Vuodenvaihteeseen liittyy paljon juhlintaa, mutta myös useita ympäristöongelmia. Olisikohan mahdotonta luopua muutamista haitallisista perinteistä tai muokata niitä nykymaailmaa vastaaviksi?

TINA

Uudenvuoden "tina" on enimmäkseen lyijyä, joka on vaarallinen ympäristömyrkky. Lyijy on nk. raskasmetalli, joka rikastuu ravintoketjussa. Se siis kertyy kasveihin, eläimiin ja ihmisiin ja voi vaikuttaa esimerkiksi ihmisen hermoston toimintaan. (www.ymparisto.fi, HS:n Alkuaineet-sarja.)

Jos valaminen ja ennustaminen ovat rakkaita perinteitä, tinalle on olemassa vaihtoehtoja. YLE:n nettisivuilta löytyy kaksikin eri ohjetta, joissa tinan sijasta käytetään sokeria tai steariinia. Kuvien perusteella ne toimivat aivan yhtä hyvin kuin lyijytina, kunhan ottaa huomioon pari niksiä. Esimerkiksi lumeen kaataminen voi toimia jopa vettä paremmin. Varovaisuutta toki tarvitaan, aivan kuten tinaakin käsitellessä.

Kuvassa vasemmalla lumeen valettu ja oikealla veteen valettu sokerivalos. (Kuva: YLE Tampere)

Vanhojen tinojen omistajan ekoteko on kierrättää edellisvuoden valokset uudestaan käyttöön. Ja kun möykyistä haluaa joskus eroon, ne on toimitettava ongelmajätteen keräykseen - ne eivät siis kelpaa sekajätteeseen, eivätkä edes metallinkeräykseen! Kaatopaikoilta lyijy voi pahimmillaan suodattua kaatopaikkavesien mukana lähiympäristöön ja saastuttaa maaperää ja pohjavettä. (www.ymparisto.fi)


ILOTULITTEET

Ilon ja ihastuksen ohella ilotulitteet tuottavat myös

• terveydelle vaarallisia pienhiukkasia: "tuhansia kiloja metalliyhdisteitä, nokea ja muita haitallisia yhdisteitä" (SYKE)
• ahdistuneita luonnoneläimiä ja lemmikkejä "Äärimmäisen stressaantunut eläin ei pysty syömään, nukkumaan tai käymään tarpeillaan. ... Joka vuosi kymmenet lemmikkieläimet säikähtävät ilotulitusta niin pahasti, että ne karkaavat ja pakenevat paniikissa. ... Eläimet voivat joutua säikähdyksen seurauksena shokkiin ja jopa kuolla." (SEY)
• lukuisia onnettomuuksia ja silmävammoja "Vaikeimmissa vammoissa kustannukset ovat 50 000 eurosta 70 000 euroon potilasta kohti. Suomessa on kaikkiaan 30-45 vammaa vuosittain. ... Puolet vammautuneista on ollut alle 18-vuotiaita ja lapsia." (Tukes)
• valtavat määrät pitkin poikin lennätettyä roskaa!

Jos tällainen tuote keksittäisiin nyt, päästettäisiinkö sitä markkinoille? Suotta ei ilotulitetta valittu Vuoden turhakkeeksi. Minun puolestani yksityishenkilöiden ilotulitukset voisi hyvin kieltää tai muuttaa luvanvaraisiksi.

________________

On houkuttelevan helppoa vedota perinteisiin - täytyyhän meidän saada tehdä niinkuin aina ennenkin on tehty. Olisivatko nämä kaksi esimerkkiä kuitenkin sellaisia, joilla olisi helppo kokeilla ajattelutavan muutosta ympäristöystävällisempään suuntaan? On nimittäin mahdollista, että paljon radikaalimpiinkin elämänmuutoksiin on vielä varauduttava (muistetaanpa vain epäonnistunut Kööpenhaminan ilmastokokous). Ei allekirjoittanut väitä itsekään olevansa mikään ekopyhimys, mutta jokainen voi vaikuttaa pienilläkin teoilla.

Ympäristöystävällisempää uutta vuotta!

(EDIT: Löysin Kemikaalikimarasta laajemmat jutut tinasta ja ilotulitteista.)