Kaksi vuotta sitten
juhlittiin Linnétä, nyt on vuorossa
Charles Darwin, jonka syntymästä on tullut kuluneeksi 200 vuotta. Kätevästi voidaan samalla muistella hänen pääteostaan,
Lajien syntyä, jonka julkaisusta on kulunut 150 vuotta.
Kuva: Charles Darwin 1880
Jokaisella yleissivistyneellä on varmasti jonkinlainen mielikuva Darwinista. Veikkaisin, että useimmat ajattelevat häntä henkilönä, joka keksi
evoluution ja järisytti näin aikansa uskonnollista ilmapiiriä. Lajienhan piti olla Jumalan luomia ja muuttumattomia.
Jotkut tosin ehkä muistavat, ettei Darwin suinkaan ollut ensimmäinen, joka esitti lajien muuttuvan. Yleensä muistetaan aina naureskella
Jean Baptiste Lamarckille, joka esitti että lajit muuttuvat hankittujen ominaisuuksien kautta. Kun esimerkiksi kirahvit riittävästi kurkottelevat kaulojaan, ne pitenisivät ja nämä pidemmät kaulat periytyisivät niiden jälkeläisille. Teoria osoitettiin vääräksi jo Lamarckin elinaikana. Hän oli kuitenkin sikäli edistyksellinen, että ylipäänsä uskoi lajien muuttuvan - vain esitetty mekanismi oli väärä. Darwin ei oikeastaan keksinyt evoluutiota, vaan sen mekanismin:
luonnonvalinnan.
Hauska sattumus on, että
Darwinin isoisä Erasmus esitti jo 1794 ajatuksia lajien muuttumisesta luonnonvalinnan kautta. Tuolloin ilmapiiri oli kuitenkin vielä mahdottomampi kuin pari sukupolvea myöhemmin, joten nämä keksinnöt unohdettiin. Pojanpoika kuitenkin otti tekstistä vaikutteita. Darwinin ohella osakunnia evoluutioteoriasta luonnonvalinnan kautta muistetaan joskus antaa
Alfred Russel Wallacelle, joka kirjoitti hämmentävän samanlaisia ajatuksia kuin Darwin itse oli kehitellyt. Miehet esittelivätkin teoriansa lopulta samassa tilaisuudessa. Darwin on kuitenkin se, joka onnistui punomaan asiat yhteen niin toimivaksi kokonaisuudeksi, että evoluutio ja luonnonvalinta lopulta muuttivat tieteellistä ajattelua mullistavalla tavalla.
Darwin on kuitenkin muutakin kuin pelkkä evoluutioteorian ikoni. Hän oli monipuolinen luonnontietelijä: biologi, geologi, paleontologi, maantieteilijä ja antropologi. Lahjakas tiedemiehen alku pääsi kunnolla vauhtiin kun hänet kutsuttiin luonnontieteilijäksi HMS Beagle -aluksen maailmanympärimatkalle. Viisivuotisen matkan kuuluisin pysähdys tapahtui
Galapagos-saarilla, joiden jättiläiskilpikonnat ja peippolinnut olivat merkittävässä roolissa Darwinin evoluutioteorian kehittelyssä. Matkalla tapahtui kuitenkin paljon muutakin, Darwin teki merkittäviä havaintoja ja keräsi ennennäkemättömiä näytteitä, mm. kasveja, eläimiä ja fossiileita. Hän lähetti niitä Englantiin matkan aikana, ja sai niiden ansiosta paljon mainetta. Palatessaan matkalta hän oli jo kuuluisa luonnontieteilijä.
Kuva: HMS Beagle Tulimaan rannikolla, maalannut Conrad Martens 1831-1836
Luen parhaillaan Darwinin itsensä kirjoittamaa, Beaglen matkasta kertovaa kirjaa (
Beaglen matka, Edita 2008). Vielä en ole päässyt Galapagokselle saakka, mutta jo nyt kirjassa on vilahdellyt kiintoisia hetkiä. Darwin ei tosin ole kovin vetävä matkakirjailija, vaan ilmaisu on aika tasapaksua. Lisäksi teksti ei edes yritä antaa varsinaista kokonaiskuvaa vaan koostuu lähinnä kiinnostavista havainnoista ja niihin johtaneiden olosuhteiden kuvauksesta. Havaintoja on kuitenkin paljon ja ne ovat monipuolisia: maanmuotoja, geologiaa, kasveja, eläimiä, paikallisten asukkaiden elämää ja yhteiskunnallisia oloja.
Kuva: Charles Darwin 51-vuotiaana
Kiintoisaa on kuitenkin yrittää nähdä tekstin taakse ja kuvitella itsensä Darwinin tilalle. Minkälaisessa maailmassa Darwin eli ja mitä hän ajatteli nähdessään esimerkiksi merieläinten fossiileita kaukana ylängöillä? Kukaan ei tietääkseni vielä olettanut mannerten liikkuvan, mutta ilmeisesti maankuoren nouseminen ja laskeminen ei ollut aivan mahdoton ajatus. Darwin puhuu myös lajien sukupuutoista ja geologisista aikakausista varsin luontevasti. Sukupuuttojen aiheuttajasta tai maapallon todellisesta iästä ei tosin tainnut olla aavistusta, ja raamatullinen vedenpaisumus oli ilmeisesti edelleen yksi mahdollinen skenaario. Edistyksellistä ajattelua Darwin edustaa sääliessään orjia, vainottuja intiaaneja sekä huonosti kohdeltuja kotieläimiä - se taisi olla hyvinkin radikaali asenne.
Matkan ja monien muiden tutkimusten tuloksena Darwin kehitteli paljon muitakin ajatuksia kuin luonnonvalinnan teorian. Hän tutki mm. koralliriuttojen syntyä, lierojen roolia maanmuokkauksessa sekä esitti, että erilaisten ihmisten väliset erot johtuvat pikemminkin erilaisista kulttuureista kuin rodullisista eroista. Kämmekkäkasvien pölytystä tutkiessaan hän päätteli, että eräälle 30 senttiä pitkän kannuksen kukkaansa kasvattavalle
kämmekälle on pakko löytyä pölyttäjä, jolla on yhtä pitkä kärsä. Ennustus toteutui hänen kuolemansa jälkeen, kun löydettiin tämän kämmekän pölyttävä kiitäjäperhonen!
Kuva: "Darwininpeippoja" (oik. sirkkuja)
Toki moni Darwinin ajatuksista on jo vanhentunut, mutta perusteet hän oli oivaltanut hyvin. Yksi hänen ongelmakohtiaan luonnonvalinnan teoriassa oli periytymismekanismin puute. Parhaiten selviytyneiden yksilöiden ominaisuuksien on periydyttävä jälkeläisille, jotta luonnonvalinta voi toimia.
Gregor Mendel kyllä teki uraauurtavia perinnöllisyystutkimuksiaan Darwinin aikaan, mutta hänen tuloksensa eivät saaneet suurta julkisuutta. Vasta 1900-luvulla keksittiin yhdistää Darwinin ja Mendelin havainnot ja nykymuotoinen evoluutiokäsitys alkoi hahmottua.
Nyt
juhlavuonna on odotettavissa monenlaisia Darwin- ja evoluutio-teemaisia tapahtumia ja muita juhlistuksia ympäri maailman. Evoluutio-teemaiset
Tieteen päivät pidettiin juuri, Kansalliskirjastossa on meneillään
näyttely, ja Suomen Akatemian
juhlaseminaari on tulossa. Juhlavuoden huomaa kuitenkin ehkä parhaiten evoluutio-aiheisen kirjallisuuden äkillisenä ryöppynä. Tähän asti biologit ovat valitelleet, ettei evoluutiosta ole juuri saatavilla hyvää suomenkielistä kirjallisuutta. Nyt tämä tilanne kohentui kertaheitolla, kun kustantamot ja kirjailijat ovat kilvan tuottaneet kirjoja juhlavuoden kunniaksi. Olisi hauskaa lukea ne kaikki ja pystyä suosittelemaan niistä jotain, mutta se lienee mahdoton urakka! Tässä nyt kuitenkin joitain linkkejä yllä mainitun
Beaglen matkan lisäksi
(saa vinkata lisää!):
Kokonaan toinen kysymys on, tavoittavatko usein kalliit kirjat ns. suuren yleisön. Kuten
biomi.org:in Mikko pohtii, yleissivistyksen kannalta hedelmällisempää olisi suunnata tämä julkaisuenergia nettiin, koska sieltä suurin osa kansasta hakee tietoa kun sitä äkkiseltään tarvitsee. Ongelma on vain siinä, että nettijulkaisulla harvemmin tienaa rahaa, ja harvalla on varaa antaa työpanostaan ilmaiseksi. Olisiko apurahojen myöntäjillä tässä kohtaa markkinarako?
Wikipediassa vaikuttaa olevan aiheesta onneksi melko hyvät artikkelit
(itsekin viittaan sinne, koska se on vain niin helppoa), ja löytyipä myös yksi juhlavuoden kunniaksi tehty "kirja" (The Lancet-lehden julkaisema essee-kokoelma Darwinin vaikutuksesta nykytieteeseen, kiitos Hesarille vinkistä), joka on
netissä ilmaiseksi luettavissa.
Lueskelin kirjaa sen verran, että sieltä tarttui mukaan mainio vertaus: luonnonvalinta on tehokas lääke moneen ongelmaan, mutta kuten kaikkia tehokkaita lääkkeitä, sitäkin on helppo väärinkäyttää. Luonnonvalinnalla ei siis voi selittää kaikkea maailmassa, mutta se on silti kiistämättä nykyaikaisen biologian tärkein peruskivi.
Kohtaaminen närhen kanssa olikin tapaus sinänsä. Lajintunnistuksen opettelussa ei pääse mihinkään siitä, että parhaiten asiat jäävät mieleen itse kokemalla. Lajeja voi opetella vain katsomalla kirjojen kuvia ja pänttäämällä tuntomerkkejä, mutta parhaiten ne jäävät mieleen kun tuntemattoman lajin kohdatessaan näkee sen vaivan, että määrittää sen itse mahdollisimman tarkasti.
