2.1.2010

Espanjan eläimistöä

Lokakuisen Espanjan reissun sadonkorjuu jatkuu tällä kertaa nk. "muilla" eläinkunnan edustajilla - linnuthan tulivat jo käsiteltyä aikaisemmin. Määritykset ovat osin astetta epävarmempia kokemuksen puutteen vuoksi, joten viisaampien korjauksia otetaan mielenkiinnolla vastaan.

Ehkä suurin ihastuksen hetki tällä saralla koettiin hieman odottamattomasti heti loman ensimmäisenä päivänä, niinkin hienossa paikassa kuin hotellin takapihalla. Jokainen lajioppaita selaillut tietää varmaankin tunteen erityisen huomiotaherättävää kuvaa katsellessa: "tuollaisen kun joskus näkisi!". Meitä kohtasi onni ihailla pitkään ja läheltä vastustamattoman komeaa purjeperhosta, joka on sukua Suomessakin lentävälle ritariperhoselle.

Purjeperhonen (Iphiclides podalirius)

Jonkin verran havaitsimme muitakin perhosia. Näistä kohtuullisen hyviä poseeraamaan olivat täpläpapurikot, joita Suomessakin olen nähnyt muutaman kerran. Lajioppaan mukaan siipien vaaleat täplät ovat täällä yleensä oranssinkeltaisia, Suomessa vaaleankeltaisia.

Täpläpapurikko (Pararge aegeria)

Eräs vielä purjeperhostakin suurempi laji tuli myös vastaan, mutta lensi niin nopeasti ohikin, ettei siitä tallentunut kunnon kuvaa. Yhden kerran perhonen levähti puun rungolla sen verran, että sain tämän suttuisen kuvan. Tuntomerkit kuitenkin täsmäävät sekä värityksen että käytöksen osalta: päivänselvä sulttaaniperhonen.


Yksi perhoslaji näyttäytyi toukkana, eikä ollut kirjan avulla vaikea tunnistaa. Varoitusväreillään koreilevan tyräkkikiitäjän toukan ei tarvitse paljoa piilotella, sillä se on kuulemma pahanmakuinen. Takapäässä näkyy myös kiitäjäntoukille tyypillinen "sarvi".

Tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae)

Muista hyönteisistä huomattavimpia olivat kuivia paikkoja kansoittaneet heinäsirkat. Kuvasta suojaväristä sirkkaa on vaikea erottaa, mutta ne lähtivät häiritessä herkästi lentoon, ja silloin luuli katselevansa yhtäkkiä perhosta, kun sirkan kirkkaan vaaleansiniset siivet rävähtivät auki! Lajinmääritys pelkästään siipien väriin perustuen voisi johtaa kirjosiipisirkkaan. Joidenkin sirkkojen siivet olivat kuitenkin haalean viininpunaiset, ja niiden kohdalla lajivaihtoehtoja on jo enemmän.

Kirjosiipisirkka? (Oedipoda caerulescens)

Ei enää hyönteisiä, mutta silti niveljalkaisia ötököitä edustaa myös seuraava veijari, jolle en lajinimeä edes yritä etsiä, mutta joka kuuluu joka tapauksessa juoksujalkaisten (eräitä "tuhatjalkaisia") ryhmään. Etupää tuntosarvineen (ja oletattavasti komeine leukoineen, joista useilla lajeilla erittyy myrkkyä) on kuvassa menossa vasemmalle, ja oikealla näkyy takapää perälisäkkeineen. Siinä välissä oli noin 15-20 cm verran niitä "tuhansia" jalkoja.

Juoksujalkainen (Chilopoda)

Laskuveden aikana nähtiin vielä yhdenlaisia niveljalkaisia - äyriäisiin kuuluvia taskurapuja. Rannan jäätyä paljaaksi ravut tulivat koloistaan etsimään ruokaa ja käymään reviirineuvotteluja heiluvin saksin, mutta heti kun kuvaajan varjo häilähti, otukset pakenivat silmänräpäyksessä reikiinsä. Onneksi pokkarikamerastakin löytyy vähän zoomia :-)

Taskurapuja (Brachyura)

Selkärankaisosastolla oli linnut poislukien hiljaisempaa. Hauskoja iberianmölysammakoita asui hotellin koristealtaiden lähettyvillä, mutta nekin hyppäsivät helposti karkuun jos uskaltautui liian lähelle. Alemmissa kuvissa esiintyvät veikeät, mutta tunnistamattomat liskot. Nimiehdotuksia vastaanotetaan.

Iberianmölysammakko (Rana/Pelophylax perezi)


Nisäkäshavaintoja ei kotieläimiä lukuunottamatta saatu, mutta laitetaan lopetuskuvaksi tällainen komea toro - näitä oli helppo nähdä maanteiden varsilla vahtimassa väsymättömästi tielläkulkijoita :-)


**********
P.S. Taviokuurnan neljävuotispäivä meni aivan huomaamatta ohi lokakuussa. Myöhästyneet onnittelut harvoin mutta sitkeästi päivittyvälle blogilleni! Päivitystahtiin ei ole tulossa kohennusta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, mutta en koe sille erityistä tarvettakaan. Olen tyytyväinen, kun voin parikin kertaa kuussa merkitä muistiin ajatuksia ajankohtaisista asioista tai muistoja koetuista tapahtumista. Niihin on hauska palata myöhemmin ja jos joku lukijakin saa niistä jotain iloa tai ajatuksia, sitä mukavampaa. Kiitos siis kaikille kiinnostustuksesta ja kommenteista!

7 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Mukavata katsella perhosia talvipakkasella ^^
Laitoin viime kesänä "perhosbaarin" ja odotan jo tulevaa kesää että taas voisi sen laittaa. Vaikka ei täällä ihan tommoisia purjemallisia liihotakkaan.

kmm kirjoitti...

Hyvä Taviokuurna, Blogin päivitystahti ei ole yhtä tärkeää kuin sen sisältö. Puhut aina painavaa asiaa. Kiitos neljän vuoden annista ja hyvää jatkoa blogillesi.

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut merkkipäivän johdosta! Jatka vaan samaan malliin, juttusi ovat aina kiinnostavia.

Taviokuurna kirjoitti...

Kiitos kiitoksista ja perhosbaarin kuulumisista! Jos sinulla on jokin patenttiresepti perhosille maistuvaan coctailiin, se olisi kiva kuulla.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn edellisiin, mukava seurata blogiasi ja saan täältä aina ajattelemisen aihetta. Ja eihän tärkeintä ole määrä vaan laatu!
Hienoja perhosia näit Espanjassa.

Tuula kirjoitti...

Perhosbaarikokeiluni oli viime kesänä ensimmäiseni. Tein toiseen seoksen johon laitoin litran olutta, melkein pussillisen fariinisokeria ja palan hiivaa. Se sai ensin pari päivää käydä ennenkuin vein tarjolle. Tuotahan tuli niin paljon, että lisäilin sitä aina kun sieni kuivui. Yhden sienen vei orava mennessään ;D. Toiseen laitoin punaviiniä+sokeria. En osaa sanoa olisiko jompi kumpi ollut parempi. Aion kokeilla ensi kesänäkin ^^

Kuusirannan emäntä kirjoitti...

Onnea nelivuotispäivän johdosta! Laatu menee määrän edelle!