Linnut tulivat tutuiksi

Kevät on edennyt kovin oikullisesti. Vauhtia on jo ollut, sillä viime päivityksessä mainittu kolmen lintulajin puutos 40:stä (ja kahdesta Pihka-tähdestä) tuli kuitattua nopeammin kuin osasin arvata. Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että hetki tässä vielä menee (lajeja 32/40), kunnes parissa päivässä uusia lajeja kertyi peräti 11 - yhteissaldo rysähti siis jo ylikin 40:n, ja tähdet on ansaittu.

Huima loppukiri on enimmäkseen sen ansiota, että meren rannoilta löytyy taas vesilintuja. Jään reuna on tosin vielä melko kaukana merellä, mutta sitä vartenhan kaukoputki on keksitty. Yhdeltä merenrantaretkeltä listalle uusina lajeina tulivat alli, telkkä, isokoskelo, merimetso, merilokki ja räkättirastas. Vanhoja tuttuja, mutta sydäntalven aikana hieman vaikeammin löydettävissä.


(Tämän perusteella ei muuten kannata luulla, että harrastaisin lintuja vain numeroiden vuoksi. Harrastukseen saa kuitenkin monesti uutta potkua asettamalla tavoitteita, ja lintuharrastajathan ovat kehittäneet lajimäärien laskemisesta oman taiteenlajinsa. Nyt minusta oli hauska nähdä, kuinka kauan menee 40 lajin kokoamiseen erityisemmin yrittämättä keskellä vähälajisinta aikaa vuodesta. Vastaus: kaksi kuukautta. Jos olisin aloittanut laskemisen esimerkiksi vuoden alusta, olisin ollut valmis aikaisemmin, sillä tammikuun alkupuolella näin mm. piekanan ja pohjantikan, ja merikin olisi ollut vielä sula. Mahdollisimman suuri nopeus ei kuitenkaan ollut nyt ideana. Vertailun vuoksi voisin tosin yrittää samaa jonain touko-kesäkuun aamuna - veikkaukseni on, että 40 lajia menee rikki alle kahdessa tunnissa, ainakin jos kertaa ensin hieman äänitunnistusta :-)

Tänä viikonloppuna puolestaan ei ollut kovin keväistä. Koska kuitenkin oli kevätseurantaviikonloppu, edistin Kevätseurantaa ja Pihkan Kevätseuranta-tehtävää retkeilemällä seurantalajeja etsien. Eipä näkynyt kiuruja, joutsenia, eikä paljon muutakaan, joten runsausarvioita en juuri päässyt antamaan - poikkeuksena iloinen yllätys, kevään ensimmäinen kottarainen (1 kpl, eli harvalukuinen). Toinen uusi ensihavainto tuli viime viikolla: aurinko pääsi sen verran jo lämmittämään, että eräät kekomuurahaiset olivat uskaltautuneet haistelemaan kevätilmaa. Seuraavana päivänä satoikin sitten reippaasti uutta lunta keon päälle, ja viimeistään eilinen tuisku hautasi kaikki keot uudestaan yli kymmensenttiseen hankeen...

Keväisen sään on kaikesta huolimatta luvattu alkavan ensi viikolla. Ehkä jo pian päästään ihastelemaan leskenlehtiä ja sinivuokkoja!

------------------------------------
Pihka-suoritukset 29.3.2009

Tehtävä: Linnut tutuiksi - valmis
Tilanne: tehty kaikki retket, havaittu yht. 40/40 lajia (ja ylikin :-)

Tehtävä: Kevätseuranta - kesken
Tilanne: 5/10 ensihavaintoa, 1/3 seurantaviikonloppua

Tähtiä saatu yhteensä: 5/20.

Kevät ja Kevätseuranta

Eilen lähdin Helsingin keskustasta kotiin puoli seitsemän aikaan ja ilahduin, kun ulkona oli vielä valoisaa. Vaikka lämpöä oli vain muutama aste, valosta ja kaupungin tunnelmasta tuli hyvin keväinen olo. Eilen olikin sattumalta kevätpäivän tasaus, joka määrittelee tähtitieteellisen kevään alkamisen.

Melkein yhtä varmasti kuin päivä pitenee keväällä, alkaa myös Luonto-Liiton perinteinen Kevätseuranta :-) Olen osallistunut siihen jo pitkään, ja odotan taas mielenkiinnolla, minkälaiseksi tämän vuoden kevät muodostuu. Nyt on aika tavalla talvisempaa kuin viime ja sitä edellisenä keväänä tähän aikaan, mutta havaintojen mukaan mm. kiuruja, töyhtöhyyppiä ja naurulokkeja on jo saapunut.

En ehtinyt kunnolla retkeilemään ensimmäisenä seurantaviikonloppuna viikko sitten, eikä lomakkeeni ensihavainto-sarakkeestakaan löydy vielä kuin laulujoutsen, mutta hauskuus onkin siinä ettei tarvitse olla yli-ahkera. Silloin kun ulkoilen ja teen havaintoja, voin merkitä ne Kevätseurantaan, mutta jos en ehdi tai jaksa, siitä ei tarvitse ottaa paineita. Kaikki havainnot kelpaavat, kunhan lajit on määritetty oikein. Se ei myöskään tarkoita mitään ihmeellistä, sillä valitut lajit ovat melko helppoja: kyllähän aika moni tunnistaa esimerkiksi leskenlehden tai västäräkin. Jos ei jotain tunnista, sen voi jättää merkitsemättä.

Olisi hienoa, jos mahdollisimman moni osallistuisi! Ainakin minä ja Kuusirannan emäntä olemme näköjään jo mukana :-) Kannustimena voin mainita esimerkiksi osallistujien kesken arvottavan palkinnon ja tieteellisen hyödyn: havainnot päätyvät lopulta Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Kevätseurannan kaltaiset havainnot ovat oivallisia esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa.

Havainnot voi ilmoittaa netti- tai paperilomakkeella tai tekstiviesteillä. Itse käytän nettilomaketta, koska se on niin näppärä, ja tiedot menevät heti eteenpäin. Mutta uskon kyllä että perinteisellä paperilomakkeellakin on kannattajansa. Tekstiviesti sopinee parhaiten satunnaisille havainnoille.

Kevään etenemistä Suomessa voi seurata Kevätseurannan sivuilla. Lisäksi Aamu-tv ja YLEn nettiuutiset uutisoivat havainnoista. Aamu-tv näyttää myös yleisökuvia, joita voi lähettää Ikkuna Suomen Luontoon -sivuston Kevätseuranta-galleriaan.

Lopuksi tähän sopiikin mainostajan klisee: eikä tässä vielä kaikki! Kevättä seuraamalla voi luonnollisesti ansaita myös Pihka-tähtiä. Ja kun Pihkaan päästiin, voinkin päivittää lintutehtävän tilanteen. Uusia lajeja ei ole kovasti tullut, koska suunnilleen kaikki helpot talvilajit ovat jo listalla. Mutta kuulinpa sentään helmipöllön mökillä hiihtolomaviikonloppuna ja hippiäisen kotimetsässä. Lisäksi palokärki esitteli itseään helmikuun lopulla Bembölessä ja kyhmyjoutsen piti talvea Töölönlahdella pullasorsien keskellä.

Odotan jo kovasti kiuruja ja peippoja!

EDIT klo 16: Iltapäivän aurinkoisella retkellä tuli iloisia yllätyksiä ja lintulajimäärä kasvoi. Kevätseurantalajeista löytyivät kiuru ja naurulokki, ja lisäksi vielä sepel- ja uuttukyyhky sekä vihervarpunen. Enää kolme puuttuu 40:stä!

----------------------------------
Pihka-suoritukset 21.3.2009

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty kaikki retket, havaittu yht. 37/40 lajia

Tehtävä: Kevätseuranta - kesken
Tilanne: 3/10 ensihavaintoa, 0/3 seurantaviikonloppua

Tähtiä saatu yhteensä: 3/20.

Perin teknistä asiaa

(Kirjoituksen sisältö koskee lähinnä Bloggerin tekniikkaa, mutta muidenkin blogialustojen käyttäjillä voisi olla aiheeseen kiinnostavia näkökulmia.)

Huomasin joskus alkuvuodesta Bloggerin Followers/Lukijat-toiminnon, ja laitoin koemielessä laatikon tuonne sivupalkkiin. Nyt huomaan ilokseni, että jo viisi henkilöä on halunnut julkisesti kertoa lukevansa tätä blogia. Mahtavaa, hauska tutustua teihin!

En ole ehtinyt kunnolla tutustua tähän toimintoon, ja kokeillakseni sitä itsekin liityin lukijaksi yhteen blogiin. Ennen kuin päätän, alanko itse käyttää tätä toimintoa laajemmin, yritin tänään perehtyä siihen paremmin. Se vaikuttaa pääosin hauskalta ja hyödylliseltä, mutta jäin kuitenkin edelleen joistain asioista hieman epävarmaksi. Jos siis joku on selvittänyt näitä asioita, otan vastaan vinkkejä ja mielipiteitä.

Olen itse käyttänyt blogien seuraamiseen lähinnä Blogilistaa, mutta olen kuullut että muitakin, joidenkin mielestä paremmpia tapoja löytyy. Ainakin Googlella on oma Reader-palvelu, johon kaiketi voi tilata syötteitä eri blogeista. Nyt siis myös Bloggerissa on tämä oma Following-seurantatoiminto, mutta en ole ihan varma, miten nämä kaksi toimivat yhdessä (kumpikin on Google-palvelu), ja onko niistä jotain merkittävää etua Blogilistaan verrattuna. Joka tapauksessa Bloggerin käyttäjän "lukemat" blogit näkyvät päityksineen Bloggerin Dashboard'illa ("Blogs I'm Following") mutta ilmeisesti ne lisätään myös automaattisesti luodulle tilille Google Readeriin, vaikka en ole sitä palvelua vielä tietoisesti lainkaan käyttänyt. (Pitäisi kokeilla sitä, että osaisi ottaa kantaa sen toimivuuteen.)

Hiljattain Blogger ilmoitti, että Following-palveluun on lisätty yhteys myös Google Friend Connect -palveluun. Tämän tarkoituksena on ilmeisesti se, että muutkin kuin Bloggerin käyttäjät voivat ilmoittautua lukijoiksi. Hyvä juttu, mutta en löytänyt tietoa, että esimerkiksi Vuodatuksen käyttäjille tämä olisi mahdollista, ellei Vuodatus ole mukana esimerkiksi OpenID-systeemissä? Friend Connect'ia voivat kuitenkin periaatteessa käyttää monet muutkin kuin Google-tilin käyttäjät (AIM, Yahoo ja OpenID).

Friend Connect'in toinen vaikutus taisi olla se, että nyt voi lukijan kuvaa klikkaamalla saada paitsi linkin hänen blogiinsa, myös tietoa muista hänen lukemistaan blogeista. Omiin tietoihinsa voi lisätä myös muita omia linkkejä (esim. kotisivut) ja erilaisia henkilötietoja. Joidenkin kohdalla näkyy myös Activities/Toiminta-alaotsikko, eli ainakin tietoja siitä, milloin on liittynyt jonkin blogin lukijaksi.

Minulle jäi kuitenkin epäselväksi, ovatko tässä yhteydessä näytettävät tiedot Bloggerin profiilin tietoja (jos lukijalla sellainen on), vai "korkeamman tason" Google-tilin profiilin tietoja. Kaikilla jonkin Googlen palvelun käyttäjillähän on ilmeisesti Google-tili. (Bloggerin Dashboard'ista sitä pääsee katsomaan klikkaamalla "My Account" sivun ylälaidassa.) Itsestäni on tietoja Bloggerin profiilissa, mutta Google-profiilia en ole tietoisesti käsitellyt, ja tilin sivu kehottaakin minua luomaan Google-profiilin. Kuitenkin kun ilmoittauduin lukijaksi blogiin, sivulle tuli näkyviin Bloggerin profiilikuvani yms. tietoja. Kumpi mahtaa voittaa, jos esimerkiksi liitän Google-profiiliini eri kuvan kuin Blogger-profiiliini? Entä mitä tietoja tässä yhteydessä näytetään muiden kuin Google-tilin käyttäjistä?

Entä mitä tarkoittaa oman blogini lukijaksi ilmoittautuneen tiedoissa näkyvä linkki "Lisää ystäväksi"? Miten "ystävyys" eroaa blogin lukijana olemisesta? Liittyykö se tähän Friend connect -palveluun? (Onkohan se suunniteltu jonkinlaiseksi Facebookin kilpailijaksi?)

Pidän joka tapauksessa tuon laatikon näkyvissä niitä varten, jotka sitä mielellään käyttävät, ja olen iloinen jokaisesta ilmoittautuneesta lukijasta! Huomatkaa kuitenkin, että jos en ilmoittaudu teidän bloginne lukijaksi, se johtuu luultavasti vain siitä, etten ole aktiivisesti ryhtynyt tämän palvelun käyttäjäksi itse. Seuraamiani blogeja löytyy kuitenkin alempaa sivupalkista, vanhanaikaisina linkkeinä :)

Monimutkainen kaniongelma

Helsingillä, ja ennen pitkää paljon suuremmalla alueella Suomessa, on kaniongelma. Irti päässeistä/päästetyistä lemmikkikaneista on kasvanut suuri populaatio, joka tuhoaa istutuksia ja kaivaa tunneleita maahan. Lauhojen talvien ansiosta kannan kasvu jatkuu kiihtyvällä tahdilla, ja on jopa mahdollista että kanit pystyvät nykyään lisääntymään vuoden ympäri. Luonnontieteellisen museon blogi valaisee asian taustoja kuvien kera.

Ainakaan vielä kanit eivät varsinaisesti uhkaa Suomen luontoa, mutta on sydäntä särkevää nähdä miten esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on aivan täynnä kanin jälkiä. Puutarhan kasvikokoelma on arvokas, mutta verkotkaan eivät aina riitä pitämään kanin hampaita loitolla.

Hurjinta tässä on kuitenkin se, että ilmeisesti ihmiset yhä edelleen päästävät kanejaan vapaaksi kaupunkiin. Tähän viittaavat kiinni jääneet poikkeuksellisen väriset yksilöt. "Villikaniemme" turkin väri on vakiintunut nopeasti kanin luonnolliseen harmaanruskeaan, koska se on paras suojaväri selvästikin myös Helsingin petoeläimiä vastaan. On tietysti mahdollista, että muut värimuodot sattumalta pulpahtelisivat esiin kanien perimästä, mutta museon blogin lisäksi myös Hesarin uutisessa on viitattu hylättyjen kanien suureen määrään, joten se saattaa olla pelottavan totta.

Ehkä ei pitäisi hämmästyä niin kovasti siitä, että ihmiset hylkäävät lemmikkejään ulos. Ainahan sitä on tapahtunut, ja löytöeläintalot pullistelevat kissoja, koiria ja kilpikonnia. Mutta en siitä huolimatta kykene käsittämään sitä, ja erityisen uskomatonta se on kaniongelmaisessa Helsingissä. Ajatteleeko joku oikeasti, että "voi kun kiva, meidän pupu pääsee kaltaistensa joukkoon elämään onnellisena kaupungin nurmikoilla"? Vai eikö ajatella ollenkaan, ja hylätään vain eläin kuolemaan?

Voin kuvitella tilanteen: omistaja hiippailee yön tunteina häkki kainalossa puistoon, laskee häkin maahan, avaa luukun ja hätistää kanin ulos. Kani on hämmentynyt - en usko sen ainakaan juoksevan hippulat vinkuen lähimpään pensaaseen vapauden riemussa. Omistaja poistuu ja jättää kanin kököttämään nurmikolle, ehkä uskotellen itselleen että se se on kaikkien kannalta paras ratkaisu... Kamalaa.

Kaupunginvaltuutettu vaatii uutisessa, että "kaupungin pitäisi myös osoittaa lemmikkikaneistaan eroon haluaville ihmisille paikka, johon niitä voisi tuoda ilmaiseksi." Tämä on näitä kysymyksiä, joissa on helppo sanoa, että eihän noin vastuutonta toimintaa saa tukea tarjoamalla siihen apua! Toisaalta on yhtä helppo sanoa, että sitä tapahtuu joka tapauksessa, ja eikö olisi parempi ohjata sitä niin, että edes seuraukset olisivat lievempiä. (Vrt. puhtaiden ruiskujen jakaminen huumeiden käyttäjille.)

Eläinsuojelulain (2. luku 15 §) mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. (Lähde: SEY)

Eli kunnan ei tarvitse olla valmis toimimaan, ennen kuin eläin on jo hylätty ja otettu uudestaan kiinni. Olisiko siis parempi toimia jo ennen hylkäystä ja tarjota "laillinen" hylkäyspaikka, jolloin eläimet eivät päätyisi ulos heitteille? Mutta kannustaako tämä vain entisestään vastuuttomia lemmikinottajia (joita kyllä valitettavasti riittää)? "Joo, saat ottaa marsun, voihan sen aina vielä sinne eläinasemalle jos et jaksakaan hoitaa sitä."

Kaniongelman ratkaisemiseksi en osaa ehdottaa mitään suuria ideoita, mutta minusta pitäisi edes pyrkiä hävittämään kanta (tai ainakin supistamaan se minimiin) nyt kun siihen on vielä edes jotain mahdollisuuksia. Saattaisin myös kannattaa ehdotusta, jossa villikani siirrettäisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. Viime mainittujahan saa pyytää vuoden ympäri, mutta villikanille on metsästysasetuksessa määrätty rauhoitusaika 1.3.-31.8., eli puolet vuodesta. En tosin tiedä, missä vaiheessa kaniyksilö muuttuu hylätystä lemmikistä riistaeläimeksi? (Lisäksi ongelma kaikessa pyynnissä on tietysti se, että periaatteessa kai poikasiaan hoitavaa eläintä ei saisi tappaa, mutta mistä tietää onko kanilla poikaset - etenkin jos ne tosiaan lisääntyvät vuoden ympäri? Tosin, loukutetaanhan muitakin rauhoittamattomia eläimiä, lähinnä pikkujyrsijöitä, tästä välittämättä.)

Saattaa kyllä olla, että peli on jo menetetty, ja osaksemme jää vain sopeutua kaneihin. Jos luonnonystävä haluaa niistä jotain myönteistä keksiä, niin ainakin huuhkajille ja muille pedoille riittää ruokaa...

Pöllöilemässä

Pöllöt ovat kiehtovia lintuja, ehkä siksi että niitä ei kovin usein pääse näkemään. Näin siitä huolimatta, että niitä elää Suomessa 10 lajia (tunturipöllö tosin pesii meillä vain hyvinä sopulivuosina) ja osa lajeista on suhteellisen runsaita yksilömäärältään. Pöllöt eivät myöskään ole erityisen arkoja tai elä erityisen syvällä erämaissa. Ne kuitenkin viihtyvät omissa oloissaan, lepäilevät hyvissä piilopaikoissa, saalistavat enimmäkseen hämärissä ja ovat halutessaan lähes täysin äänettömiä, joten niiden näkeminen on usein aika sattumanvaraista.

Pöllöjen kuuleminen sen sijaan onnistuu helpommin, ja juuri nyt seuraavan kuukauden ajan on vuoden paras aika harrastaa pöllöjen kuuntelua. Pöllöjen soidinaika on menossa, ja niiden erilaisia huhuiluja voi kuulla aina huhtikuulle asti, jolloin pesintä alkaa. Osa pöllöistä huhuilee kuuluttaakseen reviiriään ja houkutellakseen puolison, pariuskolliset lajit taas vahvistavat parisidettään ja reviirin hallintaoikeuttaan.

Kokemuksieni mukaan pöllöretkeltä joutuu usein palaamaan tyhjin käsin, mutta tänä vuonna mahdollisuudet ovat paremmat kuin pitkään aikaan: suuret myyräkannat innostavat pöllöjä soidintamaan, koska pesinnän onnistumisnäkymät ovat hyvät. (On toki epävarmaa, riittääkö myyriä vielä toukokuussakin kun poikaset tarvitsevat eniten ruokaa, mutta pöllöt ovat ilmeisen toiveikkaita :-)

Myyrähuipun ja Pihka-tehtävän kannustamana kävinkin lauantai-iltana pitkästä aikaa kokeilemassa pöllöretkeilyä. Reitti vei Länsi-Espoon kautta Kirkkonummelle, retki kesti noin puoli kymmenestä puoleenyöhön ja sisälsi 15 kuuntelupysähdystä. Sää oli heikkotuulinen, puolipilvinen ja pakkasta oli muutama aste - eli melko ihanteellinen pöllösää.

Aluksi näytti huonolta, mutta sitkeys ja paleleminen palkittiin lopulta eräällä kirkkonummelaisella bussipysäkillä, jonne suuren peltoaukean yli kantautui jostain kaukaa huuhkajan kumea "huuu" muutamia kertoja. Eikä tästä ilosta oltu vielä ehditty toipua, kun huuhkaja hiljeni ja paljon lähempänä, pellon takaisessa metsässä alkoi naukua lehtopöllö. Sen kaksiosainen, hieman kimeä ääni on helppo tunnistaa (kannattaa kuunnella levyltä). Komeaa kuultavaa molemmat!

Retkeltä tosin vain lehtopöllö pääsi uutena lajina lintulistalleni, sillä huuhkaja otti varaslähdön jo pari päivää sitten. Olin Helsingin keskustassa, kun kuulin että Forumin lähettyvillä oli äskettäin nähty city-huuhkaja. Juuri saavuttuani paikalle näin miten mainittu pöllö lensi komeasti Simonkentän Scandic-hotellin katolle. Pian koko Kampin Narinkkatorin aukio alkoi kaikua, kun "Bubi" otti hyvän paikan hotellin mainostornin päältä ja alkoi kuuluttaa soidinhuutoaan! Ääni kuului mainiosti liikenteen ja ihmisten melun yli, jos vain pysähtyi kuuntelemaan, ja lintu näkyi hienosti mainosten valaisemana. Ensimmäinen oma havaintoni kaupunkihuuhkajista! Tervetulleita ne kyllä ovat, harventamaan käsiin räjähtänyttä kanikantaa.

Pihkan pöllöretki-tehtävä on siis suoritettu. Lintutehtävään on myös kertynyt lisää lajeja (mm. metsäretkeltä Nuuksioon): sinisorsa, hömötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, keltasirkku, pikkukäpylintu ja kanahaukka. Haukka näyttäytyi lähes yhtä oudossa paikassa kuin keskustan huuhkaja: löysin sen Kaisaniemen puistosta, vieläpä samana päivänä kuin myöhemmin huuhkajan. Juuri kun olin harmitellut, ettei listallani ole yhtään petolintuja :-)

----------------------------------
Pihka-suoritukset 15.2.2009

Tehtävä: Pöllöretki - valmis
Tähtiä saatu: 1

Tehtävä: Linnut tutuiksi - kesken
Tilanne: tehty 3 retkeä, havaittu yht. 27/40 lajia

Tähtiä saatu yhteensä: 3/20.