Ja me toivotam'...

... onnellista ja hyvää joulua!

Veitte sanat suustani

On muutamia ajankohtaisia asioita, joista haluaisin sanoa sanasen. Kuitenkin sen sijaan, että kirjoittaisin uudestaan samat asiat kuin muualla, päästänkin itseni helpolla ja linkitän kirjoituksiin, jotka ovat tehneet työn puolestani :-)

Lihantuotanto Suomessa. Pagistaanin Kati sanoi kaiken olennaisen. Minun filosofiassani lihansyönnissä itsessään ei ole mitään ongelmaa, mutta eläimiä ei pitäisi riistää ja tuottaa niille tarpeetonta kärsimystä vain koska muka "kuluttajilla on oikeus saada halpaa lihaa joka päivä". Lihalle olisi palautettava se arvo, mikä sille kuuluu. Olen sekasyöjä, mutta olen esimerkiksi lähestulkoon lopettanut broilerin ostamisen - broileri kun on nykyaikaisen tehotuotannon ja epäluonnollisuuteen asti menneen jalostuksen huipputuote (kyllä, nimenomaan tuote). Häkkikanan munia en ole ostanut vuosiin, vaan vapaata ja luomua. Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, klikatkoon esimerkiksi www.tehotuotanto.net.

Sanat ja teot kaupassa. Suomalaiset sanovat kyselytutkimuksissa haluavansa ostaa lähellä tuotettua, luomua, puhdasta, kotimaista, eettistä ja jalostamatonta, mutta oikeasti me ostamme eineksiä ja hunajamarinoitua broilerisuikaletta, ja mahdollisimman halvalla. Nyt tämä kansanviisaus on myös todistettu tieteellisesti. Lue juttu Kulutusjuhlasta.

Hyvän mielen lahjat. Jatkoksi edelliseen kirjoitukseeni, mainostan että Minna Autio on koonnut blogiinsa ansiokkaan listan hyvän mielen joululahjavinkeistä. Älä siis turhaan yritä keksiä lahjaksi turhaa tavaraa, vaan osta lahjat hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Lahjoja on tarjolla niin itselle kuin apua tarvitseville kehitysmaissa.

Ja muistakaahan edelleen maanmainio Kaventajien joulukalenteri! :-)

Kuluttavaa

Tähän aikaan vuodesta on jälleen perinteisten kulutushysteriaa suitsivien uutisten aika.

Älä osta mitään -päivää vietettiin taas marraskuun viimeisenä perjantaina, pääjärjestäjänään Luonto-Liitto. Tänä vuonna haluttiin erityisesti kiinnittää huomiota mainosten luomiin harhakuviin. Vaikka olisitkin käynyt viime perjantaina kaupassa, mietipä silti hetki ÄOM-kampanjan ydintä joululahjastressin yllättäessä: tavara ei tuo onnea. Rauhoitu siis joulushoppailusta ja keksi vaikkapa aineettomat tai muuten vähäpäästöiset lahjat tänä vuonna! Kulttuurielämyksiä, kodin siivous, aikaa yhdessä... Vinkkejä löytyy ÄOM-sivujen lahjalistalta. Voit myös vaikkapa pelastaa palan suomalaista metsäluontoa Ikimetsän ystävien lahjakortilla. Jos kova tai pehmeä paketti kaikesta huolimatta olisi kova juttu, tutustu esimerkiksi Luontokaupan valikoimiin.


ÄOM-kampanjaan liittyvä Mainoskupla-vastamainoskilpailu on myös palkinnut parhaat työt. Sivuilla on esillä viitisenkymmentä hienoa vastamainosta, joita kannattaa käydä ihastelemassa. Omia suosikkejani ovat "Pallo jalassa", "Why Bother" sekä "Kunnon potti", mutta ehdoton ykkönen on minusta tämä "Sairaalloinen"! Vitsi on suorastaan julman osuva.

Juuri tulleen tiedon mukaan myös Vuoden turhake on jälleen valittu. Suomen Luonto -lehti valitsi tällä kertaa vuoden turhimmaksi tavaraksi maastoa kuluttavan, runsaspäästöisen ja melusaastetta tuottavan mönkijän. Otteita valinnasta kertovasta artikkelista:

"Kaikkiaan Suomen teillä ja metsissä päristelee arviolta jo yli 30 000 mönkijää. Suosio on yllättänyt jopa kaupan."

"Isoilla mönkijöillä on kiistatta hyötykäyttöäkin. (...) Silti ylivoimaisesti suurin osa mönkijöiden matkoista on hupiajoa. Nautinnon maksajiksi joutuvat myös luonto ja luonnossaliikkujat. ”Luontoon jää mönkijöistä pahat jäljet. Etenkin kallioilla ja soilla vehje tekee tuhojaan. Vaarassa ovat myös puut”. (...) Räikeimpiä luontovaurioita aiheuttavat mönkijäsuunnistukset, joissa maastoon revitään kymmeniä kilometrejä uraa."

"Mönkijöistä lähtee runsaasti häkä- ja hiilivetypäästöjä. Suhteessa ajettuihin kilometreihin niiden hiukkaspäästöt ovat jopa 50-kertaiset autoihin verrattuina."

"2000-luvulla mönkijäturmissa on kuollut kahdeksan ihmistä. Tänä vuonna kuolleita on syksyyn mennessä ollut kolme: yksi aikuinen sekä 12- ja 7-vuotiaat lapset. Lapset ovat vastakin vaaravyöhykkeessä, sillä kaupat ja maahantuojat markkinoivat mopomönkijöitä 6–15-vuotiaille."

Järki käteen siis, lapset ehtivät päästellä mopolla ja autolla ihan riittävästi sitten vähän vanhempana.

Taviokuurna toivottaa kaikille kiireetöntä, stressitöntä ja mahdollisimman vähän sekä luontoa että omaa jaksamista kuluttavaa jouluvalmisteluaikaa! Tukea näihin pyrkimyksiin saa esimerkiksi seuraamalla mainiota Kaventajien joulukalenteria.

Syrjivää syrjintää

Naisille varatut parkkipaikat ovat kuulemma laittomia, koska ne rikkovat tasa-arvolain syrjintäkieltoa. Lain mukaan naisten ja miesten asettaminen eri asemaan sukupuolen perusteella on kielletty.

Suomessa on myös yhdenvertaisuuslaki. Se kertoo, että "ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Syrjinnällä tarkoitetaan lain mukaan muun muassa "sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa". Tämän välittömän syrjinnän lisäksi laki tunnistaa myös välillisen syrjinnän (epäedullisempaan asemaan saattaminen) ja suoranaisen häirinnän.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa esimerkiksi kuluttajalla on oikeus valita, mistä kaupasta ostaa haluamansa tuotteen tai palvelun, ja kauppiaalla on vastaavasti oikeus valita asiakkaansa - kunhan ei syyllisty syrjintään. Kauppias saa esimerkiksi kohdistaa erikoistarjouksen halvat hinnat kenelle haluaa, yleensä suuria määriä ostaville (eli käytännössä periä samasta tuotteesta halvemman hinnan perheelliseltä kuin sinkulta).

Mutta mistä lopulta tietää, mikä on syrjintää ja mikä ei - eli mikä on esimerkiksi kauppiaalle sallittu asiakkaidenvalinta- tai tarjoustenkohdennusperuste ja mikä ei? Lakipykälä on laajudestaan huolimatta aika ylimalkainen, ja jättää tilaa tulkinnalle. Miksi joidenkin ominaisuuksien perusteella ei saa valikoida, ja toisten perusteella saa, ja mitä eroa niillä on?

Jos asiakas on vaikkapa sitä mieltä, että "kauppias on paska jätkä", saako hänelle jättää myymättä tämän mielipiteen vuoksi? Ei kai, koska laki kieltää mielipiteen vuoksi syrjimisen. Kiellettyjen listalla on myös terveydentila. Sen perusteella siis ei saisi valita, mutta eikö olisi järkevää, että esimerkiksi tuorelihatiskiltä poistetaan asiakas, joka pärskii holtittomasti ympäriinsä? (Tosin laissa on kyllä mainittu, että ei ole syrjintää, "jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.")

Ikäperuste on myös vähän ongelmallinen. Miksi ravintolat saavat laittaa oveensa K-22 (tai jopa K-50, näitäkin on), vaikka laki kieltää ikäsyrjinnän? Entä mitä ovat "muut henkilöön liittyvät syyt"? Ihonvärin perusteella ei varmaankaan saa valita asiakkaita, mutta entä hiustenvärin, kengännumeron, etunimen tai syntymäkuukauden mukaan? Ei niihin voi sen kummemmin vaikuttaa kuin ihonväriinkään (tai no, hiukset voi kyllä nykyään värjätä varsin uskottavasti, ja voihan nimenkin voi käydä muuttamassa). Puseron värin perusteella varmaankin saa jo valita, koska puseron voi aina käydä vaihtamassa. En tiedä, onko enää sellaisia ravintoloita, jonne on solmiopakko, mutta siinä on kyse samasta asiasta.

Voisiko siis ajatella, että sellaisten ominaisuuksien perusteella saa valita, joihin jokainen voi itse vaikuttaa? Mutta eikö ole kohtuutonta ajatella, että voihan sinkku aina perustaa perheen, jos haluaa päästä nauttimaan niistä paljousalennuksista? Eikö samalla logiikalla voisi vaatia, että kielen perusteella saisi valikoida, koska ainahan jokainen voi käydä kielikurssilla opettelemassa vaaditun kielen, tai että korkeat ikärajat eivät ole ongelma, koska jokainen saavuttaa ne joskus?

Yksi yleisimmistä valikoinnin kohteista on maksuväline: kauppiaalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan esimerkiksi liian pieniä kolikoita tai liian isoja seteleitä, kunhan siitä ilmoitetaan selkeästi etukäteen. Ilmeisesti siis ei ole kohtuutonta vaatia, että asiakas käy vaihtamassa maksuvälineensä sopiviksi, vaikka se edellyttäisi käyntiä pankin konttorissa omalla työajalla.

(Pidemmälle viety kysymys on sitten se, tarvitseeko kauppias mitään erityistä perustetta, jos hän haluaa valita asiakkaita. Saako hän halutessaan myydä vaikka pelkille kavereilleen, tai käännyttää ovelta täysin satunnaisia henkilöitä? Jos tällainen satunnaisesti käännytetty henkilö edustaakin vaikka jotain etnistä vähemmistöä, syyllistyykö kauppias syrjintään? Jos kyllä, onko etnisen vähemmistön edustajalla silloin enemmän oikeuksia kuin valtaväestön edustajalla? Ja onko se hyvä vai huono asia?)

Tässä on nyt lähinnä pohdittu sitä, mitä laki sallii ja mitä ei. Mutta oikeastaan olen enemmän kiinnostunut lain moraalisesta taustasta. Mainituista valikointikriteereistä hiustenväri toimii ehkä parhaana esimerkkinä rajanvedon vaikeudesta. Saako sillä perusteella valikoida asiakkaita? Jos saa, tai ei saa, niin miksi? Miksi jotkut henkilöön liittyvät ominaisuudet ovat moraalisesti tuomittavampia valintaperusteita kuin toiset? Onko ainoa syy se, että tiettyjä on ominaisuuksia on aiemmin käytetty syrjintään, ja tämän historiallisen taakan vuoksi niiden käyttö on haluttu kieltää? Jos meillä olisi sata vuotta sitten ollut busseissa erikseen osastot punatukkaisille, olisiko syrjintä hiustenvärin perusteella nyt kielletty laissa?

Mihin koppakuoriaisia tarvitaan?

Pinnani kiristyy joka kerta, kun joku vähättelee luonnonsuojelua "mitä-väliä-joillain ihme-koppakuoriaisilla-on" -tyyppisillä puheilla. Haluaisin ajatella, että sellaisten lausujat ovat poikkeustapauksia, joista ei tarvitse välittää. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaava asenne pulpahtelee esiin säännöllisesti siellä sun täällä, niin rivikansalaisten kuin poliittisen eliitin suusta.

(Sauli Niinistön lausunto vuodelta 1997 on tällä alalla jo klassikko - Wikiquoten mukaan: "Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn mätänemään, niin että kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan luonnontilaisiksi aarniometsiksi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää.")

Biologin koulutuksen saaneena tällaisia puheita kohdatessa voi vain joko huokaista syvään tai hermostua pahemman kerran. Luonnon monimuotoisuudesta ja sen suojelusta on puhuttu jo ainakin viisitoista vuotta - miten sen tärkeys voi edelleen olla niin monelle niin vieras asia? Halusimme tai emme, olemme joka iikka riippuvaisia luonnosta ympärillämme. Saamme luonnosta hengitysilman, veden, ruuan, polttoaineita, materiaaleja ja lääkkeitä. Näiden tuottamisessa myös niillä koppakuoriaisilla on osansa. Eikä niiden suojelu tarkoita, etteikö mitään luonnonvaroja saisi enää käyttää, kuten jotkut näyttävät pelkäävän.

Se, että luonto tuottaa meille ruokaa on tosin vain yksi näkökulma luonnonsuojeluun. Ihminen voi arvottaa luontoa monella eri tavalla. Olen joskus nähnyt eri näkökulmista kootun tyylikkään listan, jota en harmikseni nyt muista enkä löydä. Tätä muistin ja maalaisjärjen varaista listaa saa siis korjata ja täydentää.

• Materiaalinen ja taloudellinen arvo. Luonnosta saa materiaaleja ja tarvikkeita, kuten puuta ja kiveä. Näitä voi käyttää itse tai myydä eteenpäin. Luontoa pitää suojella, jotta turvataan näiden luonnonvarojen saanti jatkossakin. (Uusiutuvia luonnonvaroja on tosin helpompi suojella kuin uusiutumattomia.)
• Ravitsemuksellinen ja terveydellinen arvo. Luonnosta saa ruokaa, vettä ja lääkkeitä. Näitä tuottavia eliöitä pitää suojella, jotta ne eivät katoaisi ylikäytön vuoksi. Niitä voi myös olla mahdollista saada "kesytettyä" (mikä yleensä parantaa tuotantoa), ja jos se ei onnistu nyt, niitä pitäisi suojella luonnossa siltä varalta, että se olisi myöhemmin mahdollista. Muutakin luontoa pitää suojella siksi, että tunnettujen lajien lisäksi mahdollisuuksia on vielä vaikka mihin, esimerkiksi paljon lääkekasveja on vielä löytämättä.

(Erityisesti näihin kahteen ensimmäiseen, hyvin päällekäiseen kohtaan liittyy myös ekosysteemipalveluiden käsite. Sillä tarkoitetaan niitä luonnossa tapahtuvia prosesseja, jotka auttavat myös ihmistä elämään - esimerkiksi olosuhteiden pysyminen suhteellisen vakaina, uuden ruokamullan syntyminen, yhteyttäminen, pölytys, hajotus ja aineiden kierron ylläpitäminen.)

• Virkistysarvo. Ihmiset (ainakin ne, joiden luontosuhde ei ole vielä kokonaan kadonnut) viihtyvät luonnossa ja kokevat tarvetta päästä sinne säännöllisesti. Luonnossa mieli lepää ja useimmiten kuntokin kohoaa.
• Esteettinen arvo. Luonnon näkymät miellyttävät useimpien ihmisten esteettistä silmää, ja kauniiden asioiden näkeminen on hyväksi. Tämä liittyy osittain edelliseen kohtaan, mutta luonnon estetiikasta voi nauttia myös lähtemättä erityisesti "luontoon" sitä katsomaan.
• Eettinen arvo. Yleisin näkökulma luonnonsuojelun etiikkaan on ns. kestävän kehityksen idea: meidän on hoidettava luontoa siten, että tulevilla sukupolvilla on sen hyödyntämiseen vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet kuin meillä nyt. Toinen ulottuvuus on maantieteellinen: maailman ihmisillä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet käyttää maapallon luonnonvaroja - tai ainakaan alueen A asukkailla ei pitäisi olla oikeutta käyttää alueen B luonnonvaroja niin, että siitä aiheutuu haittaa alueen B asukkaille.
• Luonnon itseisarvo. Tämä on melko radikaalin askeleen verran pidemmälle viety eettinen arvo. Luonnon itseisarvolla tarkoitetaan sitä, ettei luonnosuojelua tarvitse perustella millään ihmisen saamalla hyödyllä (kuten kaikki ylläolevat kohdat tekevät). Jokaisella eliöllä on yhtäläinen oikeus olla olemassa, elää lajinsa mukaista elämää ja pyrkiä siirtämään perintötekijänsä seuraavalle sukupolvelle. Ihmiselläkin on oikeus käyttää luonnonvaroja, mutta niin, ettei siitä aiheudu pysyvää haittaa muille lajeille.

Mitä enemmän olen oppinut luonnosta yleensä, ja siitä miten tärkeä luonto on ihmiselle, sitä enemmän olen kallistunut arvottamaan luontoa tuon viimeisen kohdan perusteella. Ei kannata sahata oksaa, jolla istuu, vaan kunnioittaa luontoa, jonka osa olemme ja josta olemme riippuvaisia. Kysymys siitä, mitä väliä on koppakuoriaisten suojelulla, onkin minun näkökulmastani mahdollisimman vähättelevä, välinpitämätön ja tietämätön. Myös niillä lajeilla, joista ei ole suoraa hyötyä ihmiselle, on oikeus olla olemassa.

____________________

Kuulin hiljattain hyvän vertauksen luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä.

Maapallon ja sillä elävien eliöiden kokonaisuutta voidaan verrata lentokoneeseen. Lentävässä lentokoneessa ei ole juurikaan mitään turhaa. Siitä voidaan silti poistaa osia, muutama pultti sieltä, pari johtoa täältä, ja kone on silti ihan toimiva ja pysyy ilmassa. Osien poistamista voidaan jatkaa jopa yllättävän pitkään - mutta sitten, jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa yhdenkin lisäosan irrottaminen saa koneen putoamaan syöksykierteessä maahan.

Samalla tavalla maapallo ei tuhoudu, jos jotkin yksittäiset lajit kuolevat sukupuuttoon. Sitähän tapahtuu luontaisestikin koko ajan, ja uusia lajeja kehittyy tilalle. (Lentokoneessa tämä vastaisi kuluneiden osien vaihtamista huollon yhteydessä.) Mutta tällä hetkellä lajeja katoaa paljon nopeammin kuin uusia ehtii tulla, ja luonnon monimuotoisuus pienenee kiihtyvää tahtia. Vielä kotiplaneettamme ekosysteemit (mukaanlukien ne mainitut ekosysteemipalvelut) eivät ole romahtaneet - mutta miten monta lajia meillä on vielä varaa menettää, ennen kuin niin käy?