Polttava kysymys

Tee päivän ekoteko ja pyydä kansanedustajaasi tukemaan sitovaa ilmastolakia! Kuten Polttava kysymys -kampanjan nettisivuilla kerrotaan:

Leikkaamalla ripeästi ilmastoa lämmittäviä päästöjä on mahdollista pysäyttää lämpötilan nousu alle kahteen asteeseen ja estää ilmastonmuutoksen vakavimpia uhkakuvia toteutumasta.

Tavoite saavutetaan 5 % vuosittaisilla päästövähennyksillä. Lain avulla taataan se, etteivät hallitukset siirrä vastuuta päästövähennyksistä hamaan tulevaisuuteen, vaan tekevät vuosittaisen suunnitelman jonka pohjalta päästöjä vähennetään hallitusti ja realistisesti.

Täsmälleen sama päästövähennyslakikampanja on käynnissä tai käynnistymässä yhteensä 17 Euroopan maassa.

Iso-Britanniassa päästövähennyslaki etenee jo lainsäädäntöelimissä. Kansa vaatii päättäjiltä tekoja eikä pelkkiä kauniita puheita! Jos sinä kuulut tähän joukkoon, osoita se nyt. Levitä viestiä myös ystävillesi (tämä onnistuu helposti valmiilla lomakkeella, joka avautuu oman postikortin lähettämisen jälkeen).

Polttava kysymys on useiden järjestöjen suurkampanja. Mukana ovat mm. Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto sekä Kepa.

___
Edit: Hatikassa on jo havaintoja leskenlehdestä, sinivuokosta ja näsiästä! (Ks. sivupalkin luontohavaintoikkuna ja Hatikan etusivu.) Onhan se mukavaa, että kevät tulee, mutta olisin kyllä ihan mielelläni ottanut yhden talven ennen sitä...

Leväperäistä luokittelua

Minulle opetettiin peruskoulun toisella luokalla, että maailmassa on eläimiä, kasveja ja sieniä. Ei tosin ole kovin kauan siitä, kun maailman elävät olennot oli jaettu vain kahtia: eläinkuntaan ja kasvikuntaan. Jossain vaiheessa kuitenkin huomattiin, että vaikka sienet eivät liiku kuten eläimet, ja näyttävät kasvavan itsestään maassa kuten kasvit, sienillä ja kasveilla ei sitten kovin paljon muuta yhteistä olekaan. Sienikunta erotettiin kasvikunnasta 1950-60-luvuilla.

Olisikin hauskaa, jos koko maapallon eliöt voisi luokitella näin siististi kolmeen ryhmään. Mikroskoopin avulla meille aukeaa kuitenkin aivan uusi maailma täynnä eläviä olentoja, jotka eivät sovi mihinkään näistä kolmesta ryhmästä. Bakteerit ja arkit on helppo erotella meistä muista: niillä ei ole perintöaineksensa suojana tumaa, kuten eläimillä, kasveilla ja sienillä. Mutta myös meidän aitotumallisten joukossa on huikea määrä eliöitä, joita on vaikea sijoittaa mihinkään kolmesta kunnasta. Mihin porukkaan kuuluu pieni yksisoluinen eliö, joka ui ja saalistaa toisia soluja kuten eläin, mutta joka myös yhteyttää viherhiukkasillaan kuten kasvi?

Tällaisia vaikeita tapauksia varten on perustettu oma ryhmä, protistit (tai protoktistit), eli alkueliöt. Sen jäsenillä ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä, kuin että ne eivät sovi eläimiin, kasveihin tai sieniin. Alkueliöitäkin on kyllä yritetty luokitella, ja usein niistä erotetaan perinteistä jakoa heijastaen alkueläimet, "alkukasvit" (lähinnä levät) ja "alkusienet" (esimerkiksi limasienet).

Jako on kuitenkin suurimmaksi osaksi täysin keinotekoinen, eikä kerro mitään näiden pikkueliöiden todellisesta sukulaisuudesta. Aito ja luotettava sukupuu perustuu evoluutiohistoriaan: riippumatta siitä, miltä eliöt meidän silmissämme näyttävät nyt, niillä on yhteinen kehityshistoria, jossa jokainen kehityshaara on aikanaan eronnut edellisestä yhteisestä kantamuodosta.

Koska asia on vaikea ammattilaisillekin, en yhtään ihmettele, että maallikoilla menee pää pyörälle. Esimerkiksi mediassa näkee jatkuvasti erikoisia kömmähdyksiä: bakteereita nimitetään alkueläimiksi, tai limasienia tituleerataan sieniksi, vaikka ne on (toistaiseksi) sijoitettu alkueliöihin, ja ne ovat todennäköisesti melko läheistä sukua eläimille.

Yleisin harhaluulo on kutsua leviä kasveiksi. Sana "levä" itsessään on jo todella epäselvä: se tarkoittaa oikeastaan vain yksi- tai monisoluisia, useimmiten yhteyttämään kykeneviä eliöitä, joita ei syystä tai toisesta voi luokitella kasveiksi. Hyvin monet "levät" eivät kuitenkaan ole vain alkeellisia kasveja, vaan niillä on esimerkiksi tarttumaelimiä ja uintisiimoja, ja osa niistä saalistaa muita vesieliöitä. "Levät" ei ole aito eliöryhmä, ja jotkut leviin kuuluvat eliöt voivat olla yhtä kaukaista sukua toisilleen kuin ihminen ja kanttarelli.

Levät ovat kuitenkin osa kasvien kehityshistoriaa, ja se onkin varsin värikäs tarina. (Tämän tarinan kertoi professori Jouko Rikkinen eräällä luentokurssilla syksyllä 2005. Tiedot ovat saattaneet muuttua sen jälkeen paljonkin, koska asiasta tiedetään loppujen lopuksi vieläkin hyvin vähän.)

Nykyisen käsityksen mukaan yhteyttämisen perustana olevat, lehtivihreää eli klorofylliä sisältävät viherhiukkaset ovat alunperin olleet yhteyttämään pystyneitä bakteereja. Yksisoluisten aitotumallisten eliöiden yleinen ravinnonhankintatapa on niinkin yksinkertainen kuin ympäröidä haluttu hiukkanen omalla solukalvolla ja "kaapata" se solun sisälle. Arvellaan, että kerran yhteyttävä bakteeri joutui aitotumallisen, yksisoluisen eliön syömäksi, mutta jostain syystä bakteerisolu ei hajonnut, vaan jäi elämään ja yhteyttämään isäntäsoluunsa. Aluksi se eli solussa omaa elämäänsä, ja jakautuikin eri tahtiin kuin isäntä, mutta pikkuhiljaa näiden alivuokralaisten omista geeneistä suuri osa siirtyi isäntäsolun tumaan ja bakteeri muuttui aitotumallisen solun soluelimeksi, viherhiukkaseksi.

Tämä yhteyttämisen taidon saanut kehityslinja jakautui kolmeen haaraan, joista yksi tunnetaan nykyään viherlevinä (Chlorophyta). Viherlevät ovat monimuotoinen ryhmä itsekin, ja yhdestä näistä lukuisista sukupuun haaroista on ilmeisesti saanut alkunsa ryhmä mikrobiologisesti ainutlaatuisia, yhteyttäviä eliöitä, jotka aikanaan onnistuivat leviämään myös kuivalle maalle: nykyiset kasvit.

Laveasti määriteltynä viherleviä voi kutsua kasveiksi. Kuitenkin koko muu valtava määrä leviä ei ole kasveille edes kovin läheistä sukua. Lähimpänä ovat ehkä silmälevät (Euglenophyta) ja verkkolevät (Cloroarachniophyta), jotka ovat ilmeisesti syntyneet jonkin toisen solun nielaistessa jonkin viherleviin kuuluneen solun sisäänsä. Mielenkiintoista on, että nämä ryhmät ovat "emosolun puolelta" läheistä sukua sellaisille yksisoluisille eliöille, joita pidämme eläiminä.

Kuva julkaistu Creative Commons -lisenssillä (Photo by Stef Maruch)

Toisten solujen nielaisut eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan koko levien historia on täynnä sitä. Kun viherlevät erkanivat omaksi ryhmäkseen, syntyi toisesta kehityslinjasta punalevien (Rhodophyta) ryhmä. Sitten kävi niin, että jonkinlainen solu nielaisi punaleväsolun, ja tämä uusi solulinja kehittyi vähintään neljäksi eri ryhmäksi: nielulevät (Cryptophyta), tarttumalevät (Haptophyta), panssari(siima)levät (Dinophyta) ja sukasiimaiset, joista viimeksi mainittuun kuuluvat mm. nykyiset kultalevät (Chrysophyta), keltalevät (Xanthophyta), piilevät (Bacillariophyta) sekä ruskolevät (Phaeophyta), johon puolestaan kuuluu esimerkiksi Itämerestä tuttu rakkolevä.

Eikä tämäkään vielä riitä. Äsken mainitut panssarilevät, joita kutsutaan myös panssarisiimaleviksi tai -eliöiksi, ovat hyvin monimuotoinen porukka, ja jotkut niistä ovat vielä kolmannen kerran sulkeneet sisäänsä muita soluja. Eri panssarilevien tiedetään hotkaisseen kertaalleen ainakin suhteellisen lähisukuiset nielulevän, sukasiimaisen ja tarttumalevän, mutta joku panssarilevä on nielaissut myös kaukaisempaa sukua olevan viherleväsolun! Näistä yhdistelmistä on jälleen kehittynyt uudenlaisia eliöitä.

Eliökunnan monimuotoisuus on siis hämmentävän suurta, ja opimme siitä koko ajan lisää. Enää ei kuitenkaan voi itsestään selvästi todeta, että eliöt jakautuvat eläimiin, kasveihin ja sieniin. Riippuen siitä, keneltä kysyy, eliöt voidaan jakaa esimerkiksi kahteen, kolmeen, viiteen, kuuteen tai yhdeksään ryhmään. Ja siinä eivät ole vielä mukana virukset, joiden osalta on edelleen epäselvää, ovatko ne edes eläviä olentoja vai eivät!

Kuin omia

Kulutusjuhla linkitti uuteen(?) palveluun nimeltä Kuinoma, jonka toimintaidea kuulostaa loistavalta. Sivusto on paikka, jossa kuka tahansa voi tarjota lainattavaksi ja/tai vuokrattavaksi omia harrastusvälineitään, joilla on syystä tai toisesta vain vähän käyttöä. Toistaiseksi lajivalikoimassa näkyy olevan erilaisia ulkoliikunnan muotoja, mutta en tiedä estääkö mikään lisäämästä palveluun myös sisäliikunnan tai muiden sisäharrastusten välineistöä.

Kuinoma ei vedä välistä mitään, vaan tarjoaa ilmaisen alustan, jossa omistaja ja lainaaja voivat löytää toisensa. Tavaran omistaja määrittelee itse tavaransa vuokrahinnan (sallittua on esimerkiksi ottaa korkeampaa hintaa sesongin aikana), sekä vahingonkorvaushinnan tavaran rikkoutumisen tai katoamisen varalta. Lisäturvana on Kuinoman laatima, valmiiksi mietitty vuokrasopimuspohja, joka lupauksen mukaan "turvaa sinut jos jokin menee pieleen".

Lainaaja puolestaan saa tarvitsemansa tavaran käyttöön tarvitsematta ostaa omaa, mikä säästää sekä luontoa että rahaa. Tavaroiden suositeltavin toimitustapa on nouto suoraan omistajan kotoa, jolloin toimitusmaksujakaan ei ole. Vaihtoehtoja ovat tavaran postittaminen ja Kuinoman kuljetuspalvelun käyttäminen, jolloin lainaaja maksaa toimituskulut. Tuotteen varaaminen näyttää helpolta, sillä kaikista tuotteista laaditaan kattava esittelysivu, jossa on myös varaustilanteen näyttävä kalenteri.

Toistaiseksi sivustolla näyttää olevan noin kuutisenkymmentä lainattavaa tuotetta, lähinnä lasketteluun ja retkeilyyn. Suurin osa omistajista näyttää olevan Helsingistä (paikkakunta näkyy tuotteen esittelyssä, osoite ei), joten ainakin pääkaupunkiseutulaisille on jo valikoimaa. Toivottavasti muiltakin paikkakunnilta löytyy jatkossa lainattavaksi tavaroita. Kuinoman etusivulla kuulutetaan uusia tuotteita, esimerkiksi kiipeily- ja polkupyöräilytarvikkeita ilmeisesti toivotaan kovasti.

Todella hieno ajatus. Toivottavasti sivusto ja lainaaminen toimivat hyvin ja saavat suosiota. Lainausmääristä kertoo hauskasti "Kuinoman ympäristövaikutukset" -laatikko, jonka mukaan palvelu on jo tammikuun aikana "ehkäissyt uusien tuotteiden ostamista ja valmistamista noin 10 kg". Tavoitteena vuodelle 2008 on kuulemma 500 kilon säästö.

Tämä ei ollut maksettu mainos :-) Mutta tiedän, mistä lähden katsomaan, kun seuraavan kerran tarvitsen jotain. Ehkä oma makuualustani myös joutaisi lainaksi?

Sulkasato

Taviokuurnan vanha puku palveli jo yli kahden vuoden ajan kunnialla. Kyllästyin kuitenkin vanhaan ulkoasuun ja löysin ilokseni Bloggerin pohjista tällaisen, jonka olemassaoloa en ollut aikaisemmin huomannut. Katsotaan, miten Taviokuurna viihtyy tällaisissa höyhenissä :-)

Jotain säätöjä saatan vielä tehdä. Jos huomaat jotain kummallista ulkoasumuutoksesta johtuvaa vaikkapa vanhoissa kirjoituksissa, ilmoita toki.

Rästihommia

Blogiin on pitänyt kirjoittaa jo parin viikon ajan, ja aiheita on kertynyt varastoon niin, että pian tulvii yli. Kun aikoo palauttaa gradun esimerkiksi helmikuussa, vapaa-ajan määrä on yllättävän pieni. Tässä nyt kuitenkin jotain ajatuksia tältä kuukaudelta. (Jostain syystä kaikki kolme ensimmäistä ovat saanut alkunsa Hesarin nettisivujen uutisista - kertookohan se enemmän Hesarista uutisoijana vai minusta lukijana? :-)

"Ilvesjahtiin päästään myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, joissa metsästys on ollut vuosia kielletty." Mahtavaa, vihdoinkin päästään ilvesmetsälle! Mutta hetkinen. Mielestäni suhtaudun terveen realistisesti metsästykseen. Itse en kuvittele saavani suurta mielihyvää eläinten tähtäämisestä tuliaseella, mutta ymmärrän kyllä, miksi se harrastus kiehtoo osaa ihmisistä. Ymmärrän myös, että esimerkiksi hirvenmetsästys on tarpeellista jopa luonnon monimuotoisuuden kannalta (Suomen hirvikanta on luonnottoman suuri taimikoiden ylisuuren määrän vuoksi). Toisaalta ymmärrän, vaikken niin helposti hyväksy, että susikantaa halutaan harventaa petopelon ja vahinkojen vuoksi. Mutta mitä iloa on ilveksen metsästyksestä? Tietääkseni ilvestä ei voi syödä, eikä sen turkilla ole kovia markkinoita. Ilves ei millään muotoa ole ihmiselle vaarallinen (no, kyllä ilveskin kai saisi ihmisen hengiltä, mutta jostain syystä sitä ei kammota kuten vaikkapa sutta), se ei ymmärtääkseni aiheuta kovin suuria taloudellisia vahinkojakaan (tässä kohtaa voin tosin olla väärässäkin), eikä ilveskanta ole niin suuri, että sen harventamiselle olisi kannanhoidollisia perusteita. Kysynkin siis, minkälaiset ihmiset iloitsevat siitä, että pääsevät ampumaan ilveksiä? Ja että siitä pitää ihan uutisoida?

"Itämeren suojeluun sitoutuneet puolueet järjestävät yhä kokouksiaan matkustajalaivoilla. Tuoreen tutkimuksen mukaan aluevesillä kulkevat laivat päästävät ilmaan enemmän typen oksideja kuin koko Suomen maaliikenne." Vasemmistoliiton ja keskustan edustajat, joita jutussa on haastateltu, esittävät ihan järkeviäkin argumentteja. Ei tässä olla valtakuntaa museoimassa tai maailmaa pysäyttämässä. Mutta jos voi selvästi valita, järjestääkö kokouksen hotellissa vai risteilyaluksella, miten vastuullisena voi pitää puoluetta, joka valitsee jälkimmäisen? En näe mitään sellaista syytä, jonka vuoksi risteilijä olisi niin merkittävästi hotellia parempi vaihtoehto, että se oikeuttaisi "turhan" risteilyn ympäristövaikutukset. Kyllä hyvässä hotellissakin "työ ja viihde ovat lähellä toisiaan", sinne "mahtuu kohtuullisen suuri joukko ihmisiä" ja "syntyy ihan oma fiiliksensä, kun ollaan selvästi rajatussa tilassa". Se, että "nykyaikaiset laivat ovat sellaisia, että mereen ei ainakaan tietoisesti lasketa mitään" tai "päästötkin on laskettu minimiin" ei tarkoita, etteikö laivaliikenne olisi edelleen merkittävä saastuttaja.

"Ilmatieteen laitos: Ilmastonmuutos syypää mustaan talveen." Säässä esiintyy paljon vaihtelua, eikä maallikko (kuten minä) voi tuosta noin vain väittää, että lumettomuus olisi ilmastonmuutoksen aiheuttamaa. Mutta nytpä asia on sitten todettu ihan viralliselta taholta. Mitä voisi tehdä? Palaako sinun talossasi valo huoneessa, jossa ei ole ketään? Onko kännykänlaturisi kiinni pistorasiassa, vaikka et lataa puhelinta? Käytkö autolla ostamassa maitoa? Ostatko brasilialaista pihvilihaa?

Jotta ei menisi pelkäksi valittamiseksi, vastaan tässä yhteydessä myös Kuusenkerkän esittämään haasteeseen ja kerron päivän ekotekoni. Tänään olen ulkoillut lihasvoimin, enkä itse asiassa ole käyttänyt lainkaan muuta liikkumistapaa sitten viime torstain, jolloin saavuin tänne Pirkanmaalle viikon työlomalle. Saapuessani viime viikolla käytin julkista liikennettä (juna+bussi), ja aion myös poistua täältä julkisilla. Jos olisin kotona, mainitsisin kenties jätteiden lajittelun noin seitsemään eri pönttöön (ei se ole vaikeaa), oman auton puuttumisen, ja mahdollisimman monen teknisen laitteen sammuttamisen täysin yön ajaksi.

Kiitän haasteen yhteydessä jaetusta kukkakimpusta, ja haastan kaikki lukijat tasapuolisesti tekemään ekotekoja!