Yllättävän tarpeelliset

Blogeista löytyy paljon listoja otsikolla "Tarpeellisimmat vauvatavarat". Jos niitä lukee vinkkejä saadakseen, ongelmana on ristiriitaisuus: yhdelle välttämätön tavara on jäänyt toisella turhakkeeksi. Parhaiten esimerkiksi sitterin tai kantorepun tarpeellisuuden näkeekin sitten vasta omassa arjessa. Ehtii sen hankkia silloinkin.

Halusin silti tehdä tämän listan vinkiksi muille. Tässä ovat nimittäin meidän vauvavuoden ja seuraavien kuukausien sellaiset tarpeellisimmat tavarat, joita en etukäteen olisi kuvitellut tarvitsevani!

Listasta ei siis löydy esim. liivinsuojia, tuttinauhaa, harsoja, syöttötuolia tai hybridirattaisiin sopivaa turvakaukaloa isofix-kiinnityksellä, vaan tavaroita, joiden tarpeellisuus on yllättänyt tai joita ei olisi osannut edes kaivata, ellei joku olisi keksintöä esitellyt.

1) Kankainen, kosteussuojattu, konepestävä matkavaipanvaihtoalusta.

Kulkee aina hoitolaukussa mukana. Vaipan voi vaihtaa missä tahansa, levittää vain alustan vaikkapa nurmikolle. (Mahdollinen kakkapylly pestään tällöin kosteuspyyhkeillä.) Mukava laittaa myös esimerkiksi huoltoasemien epämääräisten hoitoalustojen päälle. Kosteussuoja on hyvä sekä alla mahdollisesti olevaa märkyyttä vastaan että vaipanvaihdon aikana sattuvan pissan leviämisen ehkäisyyn.

Käytännössä n. 80 x 80 cm kuviollinen kangaspala, jonka alapuolelle on kanttinauhareunuksen avulla ommeltu kosteussuoja. Kiitokset siskolle, joka tämän meille askarteli!

2) Kankaiset, konepestävät hoitoalustan suojat

Vanhoista t-paidoista leikatut etu- ja takakappaleet, joita pidämme pinossa kotona hoitopöydän luona (ja yhtä yllämainitun vaihtoalustan mukana). Kankainen suoja varsinaisen muovipintaisen hoitoalustan päällä tuntuu luultavasti vauvastakin mukavammalta, se toimii pehmeänä pyyhkeenä pyllypesun jälkeen, ja se pysäyttää kesken vaipanvaihdon sattuvan pissan valumasta lattialle. Kastunut rätti on helppo nakata pyykkikoriin ja vaihtaa uuteen kuivaan.

Tähän tehtävään voisi varmasti käyttää pyyhkeitäkin tms., mutta nämä ohuempina säästävät tilaa, niitä voi olla monta jonossa odottamassa käyttöä, ja vanha t-paitakangas on taatusti mukavan pehmeä ja imukykyinen materiaali. Lisäksi otimme paidoista jääneet hihat käyttöön pieninä hoitotoimissa tarvittavina rätteinä.

3) Himmeä yölamppu

Makuuhuoneen lukulampun kuuppaan vaihdettu pieni, keltainen led-polttimo, joka on koko yön päällä (mutta vie erittäin vähän virtaa). Valo on niin himmeä, että se ei häiritse nukkumista, mutta valaisee sen verran, että yöllä näkee mainiosti imettää, etsiä kadonneen tutin yms. Paljon kätevämpää kuin esimerkiksi pitää eteisen valoa päällä ja makuuhuoneen ovea juuri sopivasti rakosellaan (kokeiltu on).

4) Bodyn jatkopala

Vauvat kasvavat yllättävän nopeasti. Lisäksi kestovaippa on lähes väistämättä paksumpi kuin kertakäyttövaippa. Vaatteen, vaipan ja vauvan mallista riippuen voi siis käydä niin, että vaikka body muuten olisi oikean kokoinen, se ei meinaa yltää haaroista kiinni. Bodyn jatkopala pelastaa! Kannattaa pitää esimerkiksi yksi kotona käytössä ja toinen hoitolaukussa varalla.

Jatkopaloja löytää helposti nettikaupoista, ja tarjolla on useita malleja ja kuoseja. Tosin jos pukee housut päälle, ei jatkopalan värillä ole niin väliä. Meillä on kaksi valkoista.

5) Hedelmäsosetuubit

Tätä tuotetta en ymmärtänyt lainkaan, kun näin sen ensimmäisen kerran. Miksi pakata sose kierrätyskelvottomaan tuubiin, kun lasipurkin voi sentään laittaa keräykseen, ja purkista soseen saa paljon helpommin ulos lusikkaan?

Kun lapsi hiukan kasvoi, valaistuin. Isompi vauva ja pieni lapsi voi imeä soseen suoraan tuubin suusta, ilman että tarvitaan lusikkaa ja suurta syöttämisperformanssia! Riittää, kun tuubista pitää sen verran kiinni, ettei lapsi pursota kaikkea päälleen. Mukavan helppoa ulkona retkellä tai vaikkapa vierailulla paikassa, jossa ei ole syöttötuolia, mutta ennen kaikkea mielettömän nopeaa: kokenut lapsi tyhjentää tuubin alle minuutissa :-)

6) Lasten juomapullo

Retkellä, ostosreissulla tms. pidimme ennen mukana pientä vesipulloa ja nokkamukia, johon vettä aina tarvittaessa kaadettiin tarjolle. Vaikka tilantarve ei olisi ongelma, välillä oli hankala päästä eroon nokkamukiin juomatta jääneestä vedestä (mukiin olisi muuten juomisen jälkeen pitänyt laittaa tiiviste ja toinen korkki, joista ainakin toinen oli luonnollisesti aina hukassa). Reilun vuoden ikäiselle lapselle hankittiinkin oma juomapullo, jossa on tiivis "sporttikorkki". Lapsi oppi juomisen tekniikan nopeasti, joten nyt hoitolaukkuun riittää yksi pullo.

Mistä tietää että on heinäkuu?

(Jatkoa sarjalle)

Mansikat ja herneet!

Mustikat, lakat ja metsämansikat! Loppukuusta vadelmatkin.

Poluilla, mökin portailla ja kaiteilla on mustikanvärisiä linnunkakkoja :-)

Satokausi alkaa. Uusia kotimaisia kasviksia alkaa saada joka kaupasta. Omallakin kasvimaalla valmistuvat ensimmäiset perunat, sipulit, salaatit, yrtit, kurkut ja tomaatit, pian myös herukat.

Linnunlaulua ei kuuluu enää juuri lainkaan, eikä pihapöntöissä ole enää liikennettä. Hiukan oudonnäköisiin maastopoikasiin (esim. punarinta) sen sijaan törmää edelleen.

Hepokatit alkavat sirittää iltaisin.

Monien ötököiden määrä tuntuu olevan huipussaan, esim. erilaisia perhosia lentää paljon (jos sää suosii).

Alkukesän vehreys vaihtuu keskikesän tummanvihreäksi ja ruskeaksi. Osa kasveista alkaa kellastua, siementää ja lakastua. Nurmikot ruskettuvat kuivina aikoina.

Sinilevähaitat ovat usein pahimmillaan.

Suomi hiljenee lomailemaan. Jos on töissä, ehtii ehkä tehdä sellaisia töitä, joille on muulloin aina liian kiire.

Lisää saa keksiä :-)

Onko oikein syödä (lihaa)?

Antti Nylén kirjoitti inspiroivan kolumnin Suomen Luonto -lehteen 3/2013. Lainaan aloituksen häneltä:

Vuosi sitten keväällä The New York Times julkisti kirjoituskilpailun. Lukijoita pyydettiin kertomaan enintään 600 sanalla, mitkä ovat lihansyönnin eettiset perustelut. Ei haluttu kuulla, että ”liha on hyvää”, ”ihminen on kaikkiruokainen” tai että ”lihaa on aina syöty”.

Kysyttiin ainoastaan: miksi on oikein syödä eläimiä?

Hyvä kysymys. Kuten Nylénkin kirjoittaa:

On selvää, että kuka tahansa kasvissyöjä pystyy milloin vain perustelemaan valintansa eettisesti, koska päätös on useimmiten ajattelun tulos. (...) Lihansyöntiään taas ei kukaan joudu perustelemaan, koska se on normaalia. (...)

Yhtäläisyysmerkkien näkeminen normaaliuden ja hyvyyden välillä on kuitenkin virhe. Jos jokin on tavallista, se voi yhtä hyvin olla väärin kuin oikeinkin.

Syön lihaa, joten aloin heti pyöritellä kysymystä päässäni. En todellakaan ole tyytyväinen siihen tapaan, jolla suurin osa syömästämme lihasta tällä hetkellä tuotetaan. (Jos luulet tietäväsi, tai et tiedä mistä liha tulee, kannattaa lukea kiihkoton, Finlandia-palkittu Syötäväksi kasvatetut.) Kysymyksenasettelussa ei kuitenkaan ole mielestäni kyse siitä. Tai on, jos sillä tarkoitetaan kysyä "onko oikein valita kaupassa tai ravintolassa ruuaksi lihaa". Jos aihe on tämä, Nylénin kolumnissa ja kilpailun taustakirjoituksissa on paljon painavaa asiaa. Kuten Nylén, en usko että nykymuotoista lihansyöntiä on mahdollista perustella eettisesti. En itsekään edes yritä. (Samoin en pystyisi eettisesti perustelemaan montaa muutakaan nykyiseen elämäntapaani/-mme liittyvää ilmiötä.)

Mutta mielestäni kysymys ei olekaan siitä, ja mielestäni kolumni ei siksi osu aiheen ytimeen. Entä jos alkuperäinen kysymys luetaan sellaisenaan, ilman reunaehtoja? Miksi on oikein syödä eläimiä? Onko oikein käyttää eläimen lihaksia ravinnoksi?

Tästä kysymyksestä päässäni alkaa surista ajatuksia, joista osaa käsitellään mm. kilpailun taustoissa. Esimerkiksi, syöväthän muutkin eläimet lihaa. Se on totta, mutta muut eläimet eivät tietääksemme voi tehdä moraalisia valintoja, kuten nyt ollaan tekemässä. Ihminen ei periaatteessa tarvitse lihaa, vaikka onkin evolutiivisesti sopeutunut sitä käyttämään.

Koska biologina ajattelen, että ihminen lähtökohtaisesti voi, ja biologisessa mielessä meidän myös kannattaa syödä jonkin verran lihaa, päädyn lopulta aina samaan kysymykseen: miksi eläimen syöminen itsessään olisi moraalisesti väärin?

Onko väärin tappaa toinen eliö ravinnon takia? Ravinto joka tapauksessa kuuluu ihmisen välttämättömiin perustarpeisiin ja sellaisen ruokavalion koostaminen, jota varten ei tarvitsisi tappaa yhtään eliötä, on hyvin haastava tehtävä (perunakasvi kuolee kun se nostetaan maasta) - ja vielä haastavampi, jos tappamiseksi lasketaan kokonaisen eliön ohella myös elävien osien (esim. raparperinlehti) ottaminen ja niiden tappaminen (viimeistään) syömällä. Ihminen ajattelee tappamista herkästi yksilökeskeisesti, koska eläimet ovat selvärajaisia yksilöitä, mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, muiden eliöiden kohdalla yksilöä on usein erittäin vaikea määritellä.

Jos hyväksymme kasvien, sienten yms. eliöiden ja niiden osien tappamisen, onko kuitenkin väärin tappaa ravinnoksi eläin - kokonainen, tunteva eliö? Mihin raja vedetään - miten tunteva ja tietoinen eläimen pitää olla, että sen tappaminen on väärin? Saako sienieläimen, joka ei hengenlahjoiltaan varmastikaan juuri eroa kanttarellista, tappaa ravinnoksi? Entä kastemadon? Simpukan? Meritähden? Heinäsirkan? Ahvenen? Sammakon? Kanan? Lehmän? Delfiinin?

Groteskisti voi kysyä myös, olisiko parempi ottaa eläimestä vain osa ja olla tappamatta sitä? Koska vastaus on varmaankin ei, kyse ei taidakaan olla tappamisesta vaan eläimen kokemuksista ja kärsimyksistä. Onko siis tappamisen tavalla merkitystä? Meillä on keinoja tappaa eläin kivuttomasti ja nopeasti, ilman että se (tietääksemme) tajuaa mitään. Onko lyhytkestoista kuolemisen tapaa isompi ongelma kuitenkin niissä oloissa, joissa eläin elää elämänsä? Onko silloin eettisesti perusteltua syödä vapaana elänyttä riistaa, vaikka sen joutuu tappamaan, jos sen tekee mahdollisimman "hyvin"?

Nyt on puhuttu jo aika paljon tappamisesta, joka ei sentään ole niitä miellyttävimpiä puheenaiheita (eikä itsestäni ainakaan tällä kasvatuksella ja näissä elinoloissa olisi tappamaan kovinkaan montaa hyttystä suurempaa eläintä). Ylläolevat pohdinnat ovat myös oikeastaan määrittelykysymyksiä: asteikon ääripäistä voidaan luultavasti olla melko yhtä mieltä, ja rajojen vetäminen (kuten mitä saa tappaa ruuaksi ja mitä ei) kuuluu moraalin perusluonteeseen.

Mutta entä jos unohdetaan koko tappaminen: entä jos lihan syömistä varten ei tarvitse tappaa lainkaan, vaan syö vain muista syistä kuolleita eläimiä?

Jos eläin on elänyt ja kuollut moraalisesti hyväksyttävissä oloissa, en pysty perustelemaan itselleni, miksi sen lihan syöminen sinänsä olisi moraalisesti väärin - siitä huolimatta että yllämainituista syistä lihan ostaminen tällä hetkellä aiheuttaa aina piston omassatunnossani, ja pyrin jatkuvasti säätämään ruokavaliotani kasvispainotteiseksi. Ainakin näin maallikon näkökulmasta on myös luontevaa vetää se johtopäätös, että jos asia ei ole väärin, se on oikein. Mutta jos tämä perustelu ei kelpaa - eli asian toteaminen ei-vääräksi ei tarkoita sen olevan oikein - haluaisin kysyä, miksi on moraalisesti oikein syödä ylipäänsä? Onko ainoa moraalisesti kestävä ratkaisu lakata syömästä, eli lakata olemasta? Ihmisten katoaminen maapallolta tekisi varmasti muulle eliökunnalle pääsääntöisesti hyvää.

Taviokuurnat liikkeellä!

Nyt kannattaa katsella pihlajia sillä silmällä - taviokuurnat ovat lähteneet vaellukselle ja niitä näkee koko maassa pihlajanmarjojen kimpussa! Tästä on tietenkin pakko kirjoittaa Taviokuurna-blogiin :)

Taviokuurnakoiras. Kuva: "GreatGreyOwl".
Julkaistu Creative Commons -lisenssillä.

Taviokuurna on tilhen tai pienen rastaan kokoinen, mutta paksunokkainen. Se itse asiassa muistuttaa eniten käpylintuja, mutta taviokuurnan nokka ei ole ristissä - eivätkä käpylinnut syö pihlajanmarjoja. Sen sijaan pihlajissa pyörii myös töyhtöpäisiä tilhiä ja vähän kookkaampia, ohutnokkaisia räkättirastaita, joista taviokuurnan kyllä erottaa, jos vain ensin hoksaa ne! Kuurnat liikkuvat nimittäin yleensä vain pienissä ryhmissä ja ne ovat varsin hiljaisia verrattuina heliseviin tilhiin ja säksättäviin rastaisiin. Syödessään ne ovat rauhallisia eivätkä välttämättä pidä minkäänlaista ääntä, mutta hiljaista viheltelyä saattaa kuulla. Kyllä niistä kovempiakin ääniä lähtee, ja varsinainen ääntely on kaunista ja soivaa.

Ääninäytteitä:
http://www.lintukuva.fi/aanet/pinenu.mp3
http://www.tarsiger.com/sounds/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190

Taviokuurnien väritys on hauska. Yleisväri on ei-oikein-minkään-värinen harmaa, mutta siivet ovat melkein musta-valkoiset ja yläruumis on värillinen: koiraalla punainen, naaraalla kellanoranssi. Taviokuurnia ulkona katsellessa olen kuitenkin huomannut, miten huono tuntomerkki väri voi joskus olla - kun puussa keikkuvia kuurnia katselee alaviistosta vasten taivasta vähänkin tuhruisena syyspäivänä (eli valoa on vähän ja se tulee huonosta suunnasta), on yllättävän vaikea erottaa onko pää punainen vai keltainen - vai harmaa. Valitsin ylläolevan kuvan juuri siksi, etteivät värit näy siinä kovin hyvin - kuvasta saa siis vähän realistisemman käsityksen siitä mitä voi odottaa näkevänsä :-)

Lisää ja parempia kuvia:
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/pinenu/
http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=89190

Taviokuurna on Itä-Lapin havumetsien lintu. Ehkä erämaihin tottuneena se ei ole oppinut pelkäämään ihmisiä, joten kuurnia pääsee tarkkailemaan lähempää kuin tilhiä ja rastaita. Lukemani mukaan kuurnat lähtevät vaellukselle, kun ravinto pohjoisessa käy vähiin. Jos lintuja on paljon, vaellus voi yltää kauaskin etelään, kuten nyt on käynyt. Kaikki linnut tuskin ovat Suomesta, vaan suurikin(?) osa voi olla siperialaisia.

Taviokuurnan Suomen levinneisyys Lintuatlaksessa:
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/taviokuurna

Tiira-palvelussa on pelkästään edellisten seitsemän päivän ajalta taviokuurnista yli tuhat havaintoa, jotka koskevat yli 10 000 yksilöä. Suurimmat yksittäiset parvet ovat olleet yli sadan vahvuisia, mutta yleensä kuurnat liikkuvat alle 15 yksilön ryhminä. Havaintoja on tehty joka puolella maata, aivan kaupunkien keskustoja ja pihoja myöten. Ennennäkemätön tämä vaellus ei ole, sillä vastaavaa on koettu aikaisemminkin, viimeksi vuonna 2000. Jos havaitset taviokuurnia, käy kirjaamassa havaintosi Tiiraan (tai Hatikkaan). Jokainen havainto auttaa vaelluksen kokonaiskuvan muodostamisessa.

Suppean otokseni perusteella moni ei-harrastaja ei ole huomannut tämän syksyn taviokuurna-vaellusta, eikä välttämättä ole edes kuullut koko linnusta. Nimi herättää myös usein kummastusta - mitä se tarkoittaa? En ole kuullut parhaidenkaan lintujen tai etymologian asiantuntijoiden tarjonneen tyhjentävää selitystä, joten nimi on toistaiseksi arvoitus, joka herättää säännöllisesti keskustelua lintuharrastajapiireissä. Kaisa Häkkisen Linnun nimi -kirjan luettelon mukaan linnun vanhin tunnettu nimi on capian cuurnattaja vuodelta 1745. Sama toistuu "modernisoituna" vuonna 1787: kapiankuurnattaja. Mutta jo vuonna 1819 tämä nimi on kadonnut, ja lähdeteoksessa esiintyy kolme nimeä: hako-tiainen, yö-lindu sekä lähes nykyasuinen tavio-kuurna. En nyt pääse tarkistamaan, mitä Jukka Hintikan Suomen lintujen nimet -kirja taviokuurnasta kertoo, mutta jos joltain löytyy ao. teos hyllystä, tervetuloa kommentoimaan alle.

Hieno havainto joka tapauksessa!

Mistä tietää että on syyskuu?

(Jatkoa sarjalle)

Pään sisäinen kello jätättää pari viikkoa, kesää venyttäen. Syyskuun alussa elää vielä elokuun loppua ja kuun keskivaiheilla syyskuun alkua. Vasta kuun lopulla alkaa pikkuhiljaa muistaa, että on syyskuu.

Peräkkäisinä päivinä saattaa olla lähes kesäisen lämmintä ja toisaalta syksyisen myrskyistä.

Pilvisenä päivänä huomaa, miten varhain tulee hämärä.

Vihreissä koivuissa on keltaisia lehtiryppäitä kuin koristeina. Muutkin lehtipuut alkavat saada väriä, varsinkin vaahterat.

Huomaa äkkiä, että hyönteissyöjälinnut ovat kadonneet. Vain västäräkkejä näkee vielä.

Hyvänä satovuonna pientaloalueilla, rappukäytävissä ja työpaikoilla tarjotaan omenoita kaikille.

Facebookissa puolet kavereista puhuu omenoista ja sienistä.

Uudet harrasteet ja opinnot alkavat, elleivät alkaneet jo elokuussa.

Miettii, milloin viitsisi/ehtisi/raaskisi siivota parvekkeen kesäkukista ja -vihanneksista.

Nälkäpäiväkeräys näkyy viestinnässä ja katukuvassa.

Taviokuurnan perheelle varma syyskuun merkki on myös Hartolan markkinat :)

Tuleeko muuta mieleen?