Meno oli todella hauskaa, sillä hankikantoa oli juuri sopivasti, joten kulkeminen ei ollut raskasta (kengällä astuessa sen sijaan humpsahti hyvinkin puolen reiden syvyyteen!), ja lumikengillä pääsi paikkoihin, joihin ei muina vuodenaikoina ole asiaa, kuten kosteille rantavyöhykkeille. Oli erikoista katsoa rannalla olevaa lintutornia kerrankin vesilinnun näkökulmasta.
Ensimmäinen Kevätseuranta-viikonloppu oli kovin luminen, joten Ämmässuolle matkaavia harmaalokkeja lukuunottamatta Kevätseuranta-havaintoja ei retkellä tullut. Rauhallisissa paikoissa oli jäljistä päätellen liikkunut kuitenkin paljon eläimiä, joten otinkin asiaksi suorittaa Pihkan lumijälki-tehtävän. (Kuvat ovat huonolaatuisia, ensinnäkin siksi että ne on piirretty ulkona ja toiseksi siksi että skannerin puutteessa käytin niiden digitointiin kameraa.)
Ensimmäinen jälki oli tuttu, ja samanlaisia esiintyi alueella niin paljon, että kaikesta päätellen seudun oravakanta voi paksusti. Varpaat eivät erottuneet kovin hyvin, mutta lukumäärän pystyi kuitenkin laskemaan: oravallahan on etujaloissa neljä, mutta takajaloissa viisi varvasta. Oravan loikkiessa syntyvä jälkikuvio on tosin helposti tunnistettavissa ilman varpaitakin.
Jäniksen jälkikuvio on oravaakin tutumpi, mutta tarkka lajinmääritys on toisaalta vaikeaa. Ilmeisesti ainoa kunnollinen tuntomerkki on takakäpälän leveys, ja näiden jälkien kapeuden perusteella arvelisin kulkijaa rusakoksi. Molemmilla lajeilla etukäpälän varpaat ovat hauskasti järjestäytyneet.
Tällaisia hyppelyjälkiä oli melko paljon metsikössä siellä sun täällä. Jälki oli sen verran epäselvä, etten osaa arvata sille lajia. Se on toisaalta todennäköisimmin jokin pikkujyrsijä, joita ei muutenkaan käytännössä pysty lajilleen jäljistä määrittämään. Nyrkkisääntönä olen joskus oppinut, että hiiriltä jää jalkojen väliin hännän jälki, mutta myyriltä ei, mutta en usko sen olevan läheskään yleispätevä keino.
Lintuja harvemmin tunnistetaan jälkien perusteella, mutta tässä tapauksessa veikkaan varista. Mainio Mikä tästä meni -opas nimittäin tietää kertoa, että varislinnuille ovat tyypillisiä jalkapohjien pienet kyhmyt, jotka näkyvät myös kulkujäljissä. Lisäksi koko ja kävelytyyli (kävellen, ei hyppien) sopivat varikseen. Fasaanin sulkee pois pitkä takavarvas - kanalintujen takavarvas on kirjan mukaan lyhyt.
Ketun jäljet tunnistan jälkikuvion, en yksittäisen jäljen perusteella. Helminauhamainen, tasainen ja määrätietoinen jälkijono poikkeaa paljon koiran poukkoilevasta menosta. Näitäkin jälkiä löytyi paljon, mutta yksikään ei ollut niin tuore, että tassun piirteet olisivat erottuneet.
Bonuksena erikoisempi jälki seuraavalta päivältä. Äkkiseltään ajattelimme jänistä, mutta kuvio vaihteli jänismäisestä lähes oravamaiseen järjestykseen. Tällainen vaihtelu on tyypillistä näätäeläimille, joista todennäköisin koon ja ympäristön (pusikkoinen järvenranta) perusteella lienee minkki.
Harvinaisen lumisen talven jatkona olemme nähtävästi saamassa vaihtelun vuoksi melko myöhäisen kevään. Seuraava Kevätseuranta-viikonloppu on 27.-28.3., ja toivon että Ahvenanmaalta löytyisi silloin jo hieman enemmän kevään merkkejä!
------------------------------------
Pihka-suoritukset 14.3.2010
Tehtävä: Lumijäljet - valmis
Tähtiä saatu yhteensä: 15/20.
------------------------------------
