26.9.2009

Maailman 12 ongelmaa

Luin erään kirjan ja päädyin henkiseen kamppailuun itseni kanssa, kamppailuun epätoivon ja toiveikkuuden välillä. Yksi kai yleisimmin käytettyjä selviytymiskeinoja on olla ajattelematta liikaa mahdollisia tulevia vaikeuksia tai jopa kieltää kokonaan niiden mahdollisuus. Mutta mitä jos sen takia jätämme vakavia ongelmia ratkaisematta?

Kirja on nimekkään Jared Diamondin Romahdus. Hieno kirja kertoo erittäin mielenkiintoisesti ja kiihkottomasti useiden menneiden kulttuureiden, kuten Pääsiäissaaren, mayojen ja Grönlannin viikinkiyhteiskunnan romahdusten syistä. Vastapainoksi esitellään myös useita menestystarinoita, esimerkiksi Tokugawa-kauden Japani. Nykypäivästä on otettu esimerkeiksi mm. Ruandan kansanmurha sekä esitetty arveluita esim. nykyisen Kiinan ja Australian tilanteesta ja tulevasta kehityksestä.

Pidän Diamondin järjestelmällisestä ja analyyttisestä, mutta silti sujuvasta ja mukaansatempaavasta tyylistä. En voi tietää, onko jotain aineistoa jätetty huomiotta, mutta tekstin välittämä vaikutelma on syvällisen perehtynyt ja vakuuttava. Kerronpa siis, mikä sai minut enemmän vai vähemmän epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta ihan huolestumiseen saakka.

Yhteiskuntamme on nykyään auttamattoman globaali, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten ihmiskuntaa on syytä käsitellä kokonaisuutena. Diamond listaa 12 vakavaa uhkaa, joiden ratkaisematta jättäminen vaarantaa tulevaisuutemme. Ne ovat (listaus sisältää suoria lainauksia kirjasta):

1) Elinympäristöjen tuhoaminen (mm. materiaalit ja ekosysteemipalvelut, kuten eroosiolta suojaaminen). Puolet maailman alkuperäisestä metsäalasta on jo otettu muuhun käyttöön.

2) Luonnonvaraisten ravinnoksi käytettyjen lajien hävittäminen mm. ylihyödyntämällä. Noin kaksi miljardia ihmistä on riippuvaisia merestä saatavasta proteiinista, mutta maailman kalakantoja ylikalastetaan systemaattisesti.

3) Luonnon monimuotoisuuden (lajien, populaatioiden ja geenien) hävittäminen. Tuskin mikään laji on täysin merkityksetön, ja kuten aiemmin kerrotussa vertauksessa todettiin - mistä voimme tietää missä vaiheessa systeemi ei enää pysy kasassa kun osia jatkuvasti poistetaan?

4) Viljelymaan pinta-alan pienentyminen mm. eroosion ja suoloittumisen takia. Eroosio on vienyt noin puolet Iowan eli erään Yhdysvaltain tuottavimman maatalousosavaltion ruokamullasta 150 viime vuoden aikana.

5) Maailma on riippuvainen fossiilisista polttoaineista, jotka joskus loppuvat, mutta jo ennen sitä niiden esiin saaminen vaatii jatkuvasti kalliimpia ja potentiaalisesti ympäristölle vaarallisempia keinoja.

6) Makean veden varannot pienenevät. Useimpia maailman makean veden lähteitä käytetään jo, ja pohjavettä pumpataan ylös nopeammin kuin sitä ehtii syntyä.

7) Lähes kaikki maapallon energia tulee auringosta ja lähes kaiken siitä käyttöön saatavan osan vangitsevat kasvit. Kasvien kyky sitoa energiaa auringosta ei kuitenkaan ole rajaton, vaan kasvien kasvua rajoittavat niiden geometria ja biokemia. Yhteyttämisellä on siis katto, ja jo vuonna 1986 arvioitiin ihmisen käyttävän tai haaskaavan siitä noin puolet. Nyt käytämme kaikella todennäköisyydellä jo paljon enemmän, ja yhä vähemmän jää luonnon kasviyhteisöjen käyttöön.

8) Ympäristöön pääsee jatkuvasti myrkyllisiä kemikaaleja, jotka paitsi vaikuttavat luontoon, palaavat jatkuvasti kiusaamaan meitä itseämme. Yhdysvalloista pelkästään ilmansaasteista johtuva kuolleisuus arvioidaan yli 130 000 ihmiseksi vuodessa.

9) Ihmisen tahallaan tai vahingossa siirtämät tulokaslajit ovat usein (vaikkeivät onneksi aina) vakava uhka uuden alueensa lajistolle. Tällä tarkoitetaan paitsi tuttuja eläin- ja kasviesimerkkejä, kuten Australian kanit ja ketut, myös tuholaisia ja tauteja.

10) Ihmisen tuottamat kaasut tekevät tuhojaan ilmakehässä. Vakavimpia ongelmia ovat otsonikerroksen tuhoutuminen ja kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka johtaa ilmaston lämpenemiseen poikkeuksellisen nopeasti.

11) Maailman väestö kasvaa koko ajan. Vaikka maailman jokainen pariskunta päättäisi nyt rajoittaa perhekoon kahteen lapseen, väkiluku kasvaisi silti vielä noin 70 vuoden ajan, koska lisääntymisikäisiä on niin paljon verrattuna vanhempiin ikäluokkiin.

12) Paitsi että väestönkasvun takia on enemmän ihmisiä jakamassa samoja luonnonvaroja, myös ympäristövaikutus henkeä kohti kasvaa, kun kehitysmaiden asukkaat (sinänsä oikeutetusti) pyrkivät kohti teollisuusmaiden elintasoa. Jos he kaikki pääsevät tavoitteeseensa, maailmaan kohdistuu 12 kertaa suurempi ihmisten ympäristövaikutus kuin nyt, eikä maapallo kestä sellaista. Diamond kysyy: Mitä tapahtuu, kun kaikille kehitysmaiden ihmisille valkenee, että he eivät voi saavuttaa teollistuneen maailman nykyistä elintasoa ja että teollistunut maailma kieltäytyy luopumasta elintasostaan?

Lainaan vielä lisää:

Maailmanyhteisömme on tällä hetkellä kestämättömällä kurssilla ja mikä tahansa juuri tutkimistamme kestämättömistä 12 ongelmasta riittää yksinään rajoittamaan elämäntapaamme tulevien vuosikymmenten aikana. Ne ovat kuin aikapommeja, jotka on säädetty räjähtämään alle 50 vuodessa. (...)

Ihmiset kysyvät, mikä on nykymaailman tärkein yksittäinen väestö-/ympäristöongelma? Liukkain vastaus olisi: Tärkein yksittäinen ongelmamme on harhainen keskittyminen tärkeimmän yksittäisen ongelman tunnistamiseen! Tämä nokkela vastaus on olennaisesti oikea, koska joudumme suuriin vaikeuksiin jos mikä tahansa näistä 12 ongelmasta jätetään ratkaisematta, koska ne vuorovaikuttavat toistensa kanssa. (...) Joudumme ratkaisemaan ne kaikki.

Lopuksi osuus, joka sai minut huolestumaan syvemmin kuin yleensä (alleviivaus on omani):

Niinpä koska etenemme kestämättömällä kurssillamme nopeasti, maailman ympäristöongelmat todella ratkeavat tavalla tai toisella lastemme ja nykyisten aikuisten elinaikana. Ainoa kysymys kuuluu, ratkeavatko ne valitsemillamme miellyttävillä tavoilla, vai epämiellyttävillä, ei-toivottavilla tavoilla, kuten sodilla, kansanmurhilla, nälkäkuolemilla, tautiepidemioilla ja yhteiskunnan romahduksilla. (...)

Maailmanlaajuista romahdusta vähemmän dramaattinen tulos voisi olla "vain" Ruandan tai Haitin kaltaisten olosuhteiden leviäminen moniin muihin kehitysmaihin, kun me teollistuneen maailman kansalaiset säilytämme teollistuneen maailman mukavuudet, mutta odotamme tulevaisuutta, josta emme ole iloisia, ja jota vaivaa krooninen terrorismi, sodat tai tautien puhkeamiset. On kuitenkin epätodennäköistä, että teollisuusmaat pystyvät säilyttämään erillisen elämäntapansa, kun niihin ryntää romahtavista kehitysmaista pakenevien epätoivoisten siirtolaisten aaltoja.

En ole tässä blogissa harrastanut kovin paljon tuomiopäivän synkistelyä, joten tämä kannattaa ottaa ihan neutraalina, vaikka vakavana puheenvuorona. Kehotan myös vapaasti kommentoimaan sen herättämiä ajatuksia. Voisin ehkä myöhemmin jatkaa kirjan muista teeseistä, joista osa herättää myös toivoa. Ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta kysymys kuuluu, onko meistä ratkaisemaan ne?

P.S. Maapallon ylikulutuspäivä tuli vastaan eilen.

3 kommenttia:

kati kirjoitti...

Hei, hieno kirjoitus - linkitin!

Hemi kirjoitti...

Samaa teemaa sivuaa Diamondin artikkeli uusimmassa Naturessa:

http://www.nature.com/nature/journal/v461/n7263/full/461479a.html

Taviokuurna kirjoitti...

Kiitos molemmista linkeistä!