22.10.2009

Vastaväitteitä

On vaikea ehtiä kirjoittamaan blogia nykyisin, mutta jatkan edellisen kirjoituksen tapaan Jared Diamondin referoimista. Tällä kertaa tarkastelussa on 10 yleistä väitettä, jotka usein nousevat esiin ympäristöongelmista puhuttaessa. Saatan olla Diamondin kanssa hieman eri mieltä joistain argumenteista, mutta joka tapauksessa tämä on kiinnostava kattaus. (Kuitenkin erittäin paljon lyhennettynä, mikä on hyvä muistaa.) Sisältö on suoraan tai referoituna kirjasta poimittua eikä sisällä omia mielipiteitäni.

1) Ympäristö ja talous on tasapainotettava.
Lue: ympäristöstä huolehtiminen on kallista ylellisyyttä, ja rahaa säästyy jos siihen ei kiinnitetä huomiota. Tämä repliikki esittää totuuden täsmälleen päälaellaan. Ympäristösotkut maksavat valtavia summia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, ja näiden sotkujen puhdistaminen tai estäminen säästää valtavia summia pitkällä, ja usein myös lyhellä aikavälillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmanpuhtauslaki säästää terveysmenoissa arviolta 1000 miljardia dollaria vuodessa.

2) Teknologia ratkaisee ongelmamme.
Tämä perustuu oletukseen, että teknologia on ratkaissut enemmän ongelmia kuin aiheuttanut. Todellinen kokemus on tämän vastakohta. Vain osa uusista keksinnöistä onnistuu, niiltä kuluu kauan kehittyä ja tulla laajaan käyttöön, ja riippumatta siitä, ratkaisevatko teknologiat ongelman, ne aiheuttavat ennakoimattomia uusia ongelmia. Kaikki nykyiset ongelmamme ovat olemassa olevan teknologiamme tahattomia kielteisiä seurauksia.

3) Jos kulutamme loppuun yhden luonnonvaran, voimme aina vaihtaa johonkin toiseen.
Tämä väite ei huomioi ennakoimattomia vaikeuksia ja muutoksiin säännöllisesti liittyviä pitkiä siirtymäaikoja. Merkittävien teknologioiden vaihtamiseen kuluu useita kymmeniä vuosia, koska niin monet aikaisempaan teknologiaan liittyvät laitokset ja sekundaariset teknologiat on myös muutettava. Esimerkiksi moottoriliikenteen polttoaine ei ole lähitulevaisuudessa vaihtumassa öljystä mihinkään.

4) Ruokaa on jo tarpeeksi, on vain ratkaistava miten se jaetaan paikkoihin, joissa sitä tarvitaan.
Ongelmana tässä on, että teollisuusmaiden asukkaat eivät näytä millään tavalla pyrkivät syömään vähemmän, jotta kehitysmaiden kansalaiset voisivat syödä enemmän. Toinen ongelma on, että teollisuusmaiden asukkaat eivät ole halukkaita maksamaan säännöllisesti veroissaan säännöllisen ruuan jakelun kuljetuskustannuksia (vaikka se hyväksytään silloin tällöin kriisien yhteydessä). Lisäksi, jos ruuan saatavuutta kehitysmaissa parannetaan oleellisesti ilman panostusta perhesuunnitteluun, väestö kasvaa ruuan lisäyksen suhteessa, eikä nälänhätä helpota.

5) Ihmisten elintaso on vain parantunut viime vuosikymmeninä, mitään romahdusta ei ole näköpiirissä.
Teollisuusmaissa tämä pitää paikkansa, mutta teollistuneen maailman nykyinen vauraus perustuu siihen, että olemme kuluttaneet ympäristön "pääomaa", sen sijaan että olisimme eläneet sen koroilla. Nykyinen suunta ei ole kestävä. Lisäksi menneiden yhteiskuntien romahduksille on tyypillistä, että jyrkkä rappeutuminen voi alkaa vain muutama kymmenen vuotta sen jälkeen, kun yhteiskunta on saavuttanut väkiluvun, vaurauden ja vallan huippunsa.

6) Monet ympäristönsuojelijoiden pelkoa lietsovat ennusteet ovat osoittautuneet virheellisiksi, miksi heitä pitäisi uskoa nyt?
Osa ennusteista on todella jäänyt toteutumatta, mutta osa on toteutunut, ja toisaalta myös osa "vastapuolen" ennusteista on ollut virheellisiä. Näistä "vääristä hälytyksistä" valittamista voi verrata tulipaloihin. Pidämme yllä kalliita palokuntia ja hyväksymme tietyn väärien tulipalohälytysten ja harmittomiksi jäävien pikkupalojen tiheyden, koska ymmärrämme tulipalojen suuret riskit. Kukaan ei oleta talonomistajan odottavan, että palo on varmasti riittävän suuri, ennen kuin on hyväksyttävää tehdä hälytys.

7) Maapallon väestö tasaantuu pian nykyistä hieman alle kaksi kertaa suurempaan lukemaan.
Näin saattaa tosiaan käydä, mutta se ei tarkoita väestökriisin ratkeamista, sillä kehitysmaiden asukkaiden pyrkiessä teollisuusmaiden elintasoon väestön ympäristövaikutus moninkertaistuu entistäkin kestämättömämmälle tasolle.

8) Väestönkasvu on hyväksi: mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän keksintöjä ja sitä kautta vaurautta.
Ensinnäkin väestön rajaton kasvu niin, että kaikille riittäisi elinmahdollisuuksia, on mahdottomuus. Toiseksi, väestöltään suuret maat ovat todellisuudessa suhteettoman köyhiä ja vauraissa maissa on suhteettoman vähän ihmisiä ja alhainen väestönkasvu. Väestönkasvu ei siis tuo automaattisesti vaurautta.

9) Ympäristöajattelu on rikkaiden juppien ylellisyyttä, eikä ole heidän asiansa kertoa kehitysmaiden asukkaille mitä heidän tulisi tehdä.
Usein kuitenkin köyhien kehitysmaiden asukkaat tietävät erittäin hyvin, miten ympäristöongelmat vahingoittavat heitä, koska he näkevät niiden seuraukset välittömästi elämässään. Yleisimpiä syitä ongelmien jatkumiseen ovat korruptoitunut hallinto ja köyhyys.

10) Jos ympäristöongelmat joskus kärjistyvät, se tapahtuu kaukaisessa tulevaisuudessa eikä minun tarvitse välittää siitä.
Päinvastoin: useimmat ympäristöongelmat muuttuvat akuuteiksi nykyään elävien nuorten aikuisten elinaikana. Useimmat vanhemmat käyttävät paljon aikaa ja rahaa lastensa tulevaisuuden turvaamiseen esim. terveydenhuollossa ja koulutuksessa - on järjetöntä, että samaan aikaan tuhoamme maailmaa, jossa lapsemme elävät 50 vuoden kuluttua.

Siinäpä pureksittavaa.

Ei kommentteja: