12.9.2009

Se pieni ero, joka kutistuu koko ajan

Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten nähtiin suuri ero ihmisen ja (muiden) eläinten välillä. Yksi ihmisen ylivertaista älykkyyttä osoittava tekijä oli työkalujen käyttäminen.

Tämä maailmankuva alkoi järkkyä viimeistään silloin, kun legendaarinen simpanssitutkija Jane Goodall raportoi simpanssien erilaisista työkaluista. Muistan itse tähän mennessä kuulleeni luonnonvaraisten simpanssien osaavan käyttää ainakin tikkuja muurahaisten kalasteluun, kiviä pähkinöiden murskaamiseen, pehmeitä lehtiä pesusienenä veden kauhomiseen ontosta puusta, toisia lehtiä vessapaperiksi, ja monenlaisia kasvinosia erilaisina lääkkeinä. Eri simpanssiyhteisöt eroavat taidoissaan, ja siirtävät ne kulttuuriperintönä seuraaville sukupolville.

Ihmisapinoiden älykkyys ei toivottavasti tule enää kenellekään yllätyksenä, mutta harvempi on ehkä kuullut lintujen vastaavista suorituksista. Tämän hetken tiedon mukaan lintumaailman älyköt löytyvät papukaijoista ja varislinnuista. Kotoinen varis osaa esimerkiksi jalostaa kuivan leivän kastamalla sen vesilammikkoon. Uudenkaledonianvarikset (Corvus moneduloides) esiintyvät usein luonto-ohjelmissa muotoillen kasvinosista koukkuja, joilla ne onkivat toukkia syvältä lahopuusta.

En oikeastaan hämmästy enää juuri mistään eläinten älystä kertovasta uutisesta, niin paljon niihin olen jo törmännyt. Tässä kokoelma Tiede-lehden ja YLE:n Tiedeuutisten sivuilta löytyneitä varislintujen taidonnäytteitä liittyen erityisesti työkalujen käyttöön:
Jätän tarkoituksella nyt puuttumatta siihen, mitä älykkyys lopulta on ja miten sitä voi mitata tai tutkia. Työkalujenkin käyttö voi olla synnynnäinen vaistotoiminto, ja osa tutkijoista on ilmeisesti sitä mieltä, että uudenkaledonianvaristen työkalujen käyttötaito on enemmän vaistonvaraista, kun taas mustavarikset osoittaisivat aitoa uusien asioiden oivalluskykyä. Vaiston osuutta voi olla vaikea erottaa itse omaksutusta, varsinkin kun hankitunkin älyn taustalla on oltava sen mahdollistava perimä.

Oli miten oli, kuilu ihmisten ja muiden eläinten välillä ei ole useinkaan niin suuri kuin voisi luulla. Hurjin osoitus tästä on vuosia sitten jostain tiedelehdestä lukemani artikkeli, jossa kerrottiin vankeudessa tutkitusta simpanssista (vai olisiko ollut kääpiösimpanssi?). Se/hän oli oppinut kommunikoimaan tutkijoiden kanssa osoittelemalla erilaisia asioita symboloivia kuvakkeita ja rakentamalla niistä lauseita. Tämä oli jo sinänsä vakuuttava osoitus symbolisesta ajattelusta. Kerran yksinollessaan simpanssi oli sitten löytänyt liidun ja alkanut piirtää oppimiaan symboleita lattiaan, muodostaen niistä järkevän ja melko pitkän lauseen - tämä simpanssi osasi siis kirjoittaa!

Eläimiä ei kannata inhimillistää liikaa, mutta esimerkiksi ihmisapinoita ja variksia katsoessani en voi välttyä miettimästä, mitähän tuo nytkin ajattelee...

2 kommenttia:

Nurkka kirjoitti...

Edellis viikonloppuna oli cabel open viikko ja hyödynsin sitä katselemalla koripallon em-kisojen lisäksi myös katselemalla parikin erittäin mielenkiintoista dokumenttia apinoista ja niiden käyttäytymisestä.
Erityisen mielenkiintoista oli apinoiden välistä kommunikaatiota ja ihmisten sekä apinoiden välinen kommunikaatio.
Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen epäily ja ajatus siitä että ainakin vankeudessa eläneet simpanssit oppivat lukemaan ihmisen kommunikaatiota, mutta ihmiseltä apinan "kielen" opettelu ei ole ottanut onnistuakseen. Siinä lienee yksi syy miksi apinoiden "tunne"/ inhimillysyyttä on aliarvioitu.
Apinoiden ja muiden eläinten "inhimillisyydessä" riittää varmasti vielä paljon tutkittavaa ja itseäni ainakin kiinnostaisi jatkossakin nähdä aiheeseen liittyviä dokumentteja ja tutkimustuloksia.

Taviokuurna kirjoitti...

Mielenkiintoinen huomio tuo ihmisen "kielisokeus". Samaa on kai sanottu pitkään monista lemmikeistäkin, eli koirat oppivat nopeasti lukemaan ihmisen pienimpiäkin eleitä, mutta ihmisen on panostettava tosissaan oppiakseen lukemaan lemmikkiään. (Poikkeuksina jotkut lahjakkuudet, kuten Tuire Kaimio.)