Toinen tuttu ilmiö ovat "kaudet" - ajat jolloin keskittyy etsimään, tarkkailemaan ja tunnistamaan jotain ihan tiettyjä kasveja tai eläimiä. Kausi saa usein alkunsa yllä kuvatuista satunnaisista löydöistä ja niitä seuraavista ahaa-elämyksistä. Kausia ei erityisesti etukäteen suunnitella, ne tulevat varkain.
Nyt on menossa saniaiskausi, erityisesti kallioseinämillä kasvavien saniaisten kausi. Kuvittelin tuntevani Suomen yleisimmät saniaiset, mutta tänä kesänä on löytynyt paljon lajeja, joita en ole ennen huomannut, vaikka kasvikirja luonnehtii niitä jopa yleisiksi. Kallionseinämiltä on löytynyt kokonaan uusi maailma!
(Saniaisiin tutustuessa kannattaa pysyä selvillä termeistä. Lehti on yleensä koko se osa, joka saniaisesta käytännössä näkyy maan päällä. Lehti jakautuu lehtilapaan ja ruotiin, joka on se varsimainen osa. Saniaisilla lehtilapa on yleensä liuskoittunut useampaan osaseen, joita kutsutaan lehdyköiksi ja pikkulehdyköiksi, tai yksinkertaisemmin liuskoiksi. Joillain lajeilla pikkulehdykätkin ovat hammaslaitaisia tai jopa liuskaisia - siksi saniaiset näyttävät niin "lehteviltä")
Kallioimarre (Polypodium vulgare)Tämän seurueen ainoa minulle ennestään tuttu laji. Lehdet ovat vain yksinkertaisesti liuskaiset, liuskat ovat tasapaksut ja pyöreäkärkiset. Lehdet ovat hieman jäykät ja kiiltävät, ja talvehtivat usein vihreinä.
Haurasloikko (Cystopteris fragilis)Hieman hennon oloinen, mutta kuitenkin tämän jälkeen esiteltäviin lajeihin verrattuna suuri, jopa yli 20 cm. Niin jännittävästi liuskainen, että en osaa sitä sanallisesti selittää. Kannattaa lukea kuvaus jostain hyvästä kasvikirjasta (ja katsoa samalla parempia kuvia).
Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis)Hieman haurasloikon oloinen, mutta pienempi, suipompi ja sittenkin eri tavalla liuskoittunut. Lisäksi alapinta on vaaleiden, suomumaisten karvojen peitossa.
Tummaraunioinen (Asplenium trichomanes)Pieni, kaunis ja hauraannäköinen. Tumma, kapea keskiranka näkyy hyvin vaaleiden, melkein pyöreiden, liuskoittumattomien lehdyköiden välissä.
Liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale)Alkukantaisen näköinen, todella jännittävä ilmestys. Lehtilapa on tasaisen kapea ja halkihaarainen, eli se ei ole liuskoittunut keskirangan sivuilta, vaan koko lapa on ikäänkuin haljennut kahtia muutaman kerran.
Saniaiset ovat yllättävän monimuotoisia ja niitä on mielenkiintoista etsiä. Seuraavaksi haluaisin löytää esimerkiksi ketonoidanlukon (Botrychium lunaria), jonka pitäisi olla melko yleinen koko Suomessa. Suippohärkylän (Polystichium lonchitis) olen jo onnistunut näkemään Kilpisjärvellä ja kampasaniaisen (Blechnum spicant) Norjassa. Mutta missäköhän pääsisi ihastelemaan hirvenkieltä (Asplenium scolopendrium)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti