Valikoituja eläinoikeuksia

Espanjassa on myönnetty joillekin apinoille oikeus elämään ja vapauteen. Päätös koskee ainakin ihmisapinoita, eli simpansseja, gorilloja ja orankeja. Eläinten ystävänä päätös kuulostaa hienolta, mutta herättää myös kysymyksiä. Ylipäänsä on kiintoisaa pohtia, miksi joillain eläimillä, ihminen mukaanlukien, on oikeuksia ja toisilla ei. ("Oikeuksien" olemus ja niiden "myöntäminen" on toinen asia, enkä puutu siihen tässä.)

Uutisen otsikointi on kiinnostava: "Espanja antoi apinoille ihmisoikeuksia". Oikeudet elämään ja vapauteen ovat siis mielestämme yleensä vain ihmisille kuuluvia? Millä perusteella? Tätä ovat kysyneet monet eläinoikeuksien puolustajat. Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka erottaa ihmiset muista eläimistä siten, että aivan kaikilla ihmisillä (eli myös esimerkiksi vauvoilla, vanhuksilla ja vammaisilla) on sellaisia oikeuksia, joita yhdellekään eläimelle emme halua antaa?

Jokainen luontokappale joutuu käyttämään hyväkseen ympäristönsä muita eliöitä, esimerkiksi ruokana tai suojana. Mutta miksi on hyväksyttävämpää käyttää hyväksi muiden lajien edustajia kuin oman lajin? Esimerkiksi lääketieteellisissä kokeissa toisten ihmisten käyttäminen toisi jopa parempia tuloksia kuin vierailla lajeilla kokeileminen. Miksi on tuomittavampaa käyttää kokeisiin esimerkiksi sellaista ihmistä, joka ei tajua ympäristönsä tapahtumia, kuin aikuista simpanssia, joka vähintäänkin yhtä hyvin pystyy tuntemaan pelkoa ja kipua?

Päteekö sama myös muihin lajeihin - pitäisikö myös muiden eläinten suosia omaa lajiaan muiden kustannuksella? "Lajin etu" on vanha ajatus, mutta nykybiologia kyseenalaistaa sen vahvasti. Saman lajin yksilöt ovat toki läheisempää sukua keskenään kuin eri lajien yksilöt, mutta saman lajin yksilöt ovat myös pahimpia kilpailijoita saman ekolokeron resursseista. Eläimet pyrkivät yleensä kasvattamaan nimenomaan omien geeniensä osuutta lajin populaation seuraavassa sukupolvessa. Eli kaksi omaa jälkeläistä on parempi kuin yksi oma ja yksi naapurin, ja tämä voi johtaa jopa naapurin kilpailevien jälkeläisten tappamiseen.

"Ihmisoikeuksienkaan" keksimisestä ei edes ole kovin kauan. Ammoin on ollut täysin hyväksyttävää käyttää esimerkiksi orjatyövoimaa, eli sortaa oman lajimme edustajia. En väitä, että orjuus pitäisi palauttaa, koska se olisi "luonnollista", vaan kysyn, millä perusteella ketään ihmistä ei saa kohdella tietyllä tavalla, mutta muita eläimiä saa?

Se, miten ihminen kohtelee oman lajinsa edustajia muihin lajeihin verrattuna on yksi kysymys. Toinen on se, miksi ihminen kohtelee muita eläimiä niin eri tavoilla. Miksi joku eläinlaji on arvokkaampi kuin joku toinen, miksi joillain on enemmän oikeuksia kuin toisilla? Tarkoitan nyt erityisesti länsimaista ajattelutapaa. Miksi nautaa saa syödä, mutta koiraa ei? Miksi minkkiturkki on ok, mutta kissaturkki ei? Miksi naalia saa pitää pysyvästi alle neliömetrin häkissä, mutta koiraa ei? (Kuka turkistarhaaja pitäisi hyvillä mielin koiraansa samoissa oloissa kuin sinikettujaan?) Ja palatakseni ihmisen ja muiden eläinten väliseen eroon: miksi gorillaa saa pitää eläintarhassa näytteillä, mutta ihmistä ei? (Ennen vanhaanhan esimerkiksi epämuodostuneet ihmiset olivat hyvin suosittuja sirkusnähtävyyksiä.)

En vaadi kaikkia ryhtymään tiukan linjan vegaaneiksi tai lakaisemaan polkuja edessään muurahaisten tappamisen välttämiseksi. Mutta kun kerran pidämme itseämme niin kovin älykkäänä ja ylevän moraalin omaavana lajina, voisimme käyttäytyä sen mukaisesti ja tehdä loogisia päätöksiä siitä, minkälaisia olentoja saa kohdella milläkin tavalla. En tiedä, mitkä ne moraalisesti oikeat säännöt olisivat, mille lajeille pitäisi esimerkiksi myöntää oikeus elämään ja vapauteen. Muiden eläinten (kuten myös toisten ihmisten) kokemia aistimuksia ja tunteita on lisäksi kovin vaikea tutkia. Mutta on joka tapauksessa tekopyhää paheksua koiran syömistä itäisissä maissa ja samaan aikaan ostaa kaupasta leikkelettä vailla tunnontuskia.