Tämän vuoden luonnonvarat on kulutettu

WWF julkaisi reilu viikko sitten puhuttelevan tiedotteen:

Tänään lauantaina (6.10.) olemme kuluttaneet tämän vuoden luonnonvarat

Maailman tämän vuoden luonnonvarojen tuotto on kulutettu loppuun tänään lauantaina. Loppuvuoden elämme ekologisella luottokortilla ilman takaisinmaksukykyä. 20 vuotta sitten ekovelkapäivä sijoittui joulukuun puoleenväliin. Ekovelkapäivä on aikaistunut, koska ekologinen jalanjälkemme kasvaa. Suurin syy tähän ovat kasvavat hiilidioksidipäästöt, ja Suomessakin energian kulutus kasvaa jatkuvasti.

Ekologinen jalanjälki mittaa ihmisen kuluttamien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn sekä ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon kykyyn sitoa hiiltä. Tällä hetkellä ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn noin 30 prosentilla.

Ekologista velkaa syntyy, kun maapallon kestokyky ylittyy vuosi vuodelta. Tilannetta voi verrata jatkuviin luottokorttirästeihin, jotka aiheuttavat velkakierteen. Suurin syy ekologisen velan kiihtymiseen on energian käytön kasvu.

Tällainen konkreettinen esitystapa auttaa oikeasti hahmottamaan, mitä tarkoittaa ympäristönsuojelijoiden höpötys siitä, ettei maapallo kestä nykyisiä elintapojamme. Kulutamme siis enemmän kuin mitä maapallo tuottaa. Vaikka taloustieteilijät uskovat jatkuvan kasvun ideaan, luonnontaloudessa se ei toimi, sillä maapallo on rajallinen ja katto tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sen ei luulisi olevan vaikea asia ymmärtää? Miksi siis elämme koko ajan enemmän velaksi?

Ikävintä tässä on se, että esimerkiksi me suomalaiset asumme yhdessä niistä maista, jotka kuluttavat omaa osuuttaan enemmän luonnonvaroja. Joudumme siis tulevaisuudessa pienentämään kulutustamme. Tiedotteesta:

Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman kolmanneksi suurin. Tähän vaikuttaa etenkin energiakulutuksemme, joka toisin kuin monissa muissa EU-maissa kasvaa edelleen. WWF:n vuoden 2006 Living Planet -raportin mukaan energiankulutus on henkilöä kohden laskettuna Suomea suurempi vain neljässä maassa.

Suomen energiankulutuksen kasvun syy ei ole usein syytetty kylmä ilmasto. Teollisuutemme on energiaintensiivistä ja energiatehokkuutemme huono.

Mustavalkoisesti ajatellen näen kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta:

1) Jatkamme kuten ennenkin. Kansakunnat yrittävät kukin turvata itselleen oikeuden käyttää mahdollisimman paljon luonnonvaroja, ja vahvemman oikeudella rikkaimmat maat varaavat itselleen suurimman osan. Jotkut tahot (esim. YK ja Punainen Risti) onnistuvat siirtämään rikkaiden luonnonvaroista hieman köyhemmille maille, mutta maapallon mittakaavassa tällä ei juuri ole merkitystä, sillä rikkaiden maiden on "turvattava kilpailukykynsä säilyminen". Kun luonnonvaroja käytetään yhä enemmän velaksi, ne alkavat köyhimmiltä alueilta loppua, mikä johtaa humanitäärisiin ja ympäristökatastrofeihin, sekä jäljellä olevista luonnonvaroista käytäviin sotiin.

2) Lopetamme velaksi elämisen. Ihmisoikeuksien näkökulmasta tämä tarkoittaa olemassaolevien luonnonvarojen kulutuksen tasaamista kaikkien kansojen kesken, mikä tarkoittaa esimerkiksi suomalaisten kulutuksen (ja elintason, riippuu elintason määritelmästä) rajua laskua. Mutta vaikka onnistuisimme perustelemaan, miksi suomalaisilla on oikeus käyttää jonkin verran enemmän luonnonvaroja kuin vaikka sambialaisilla (esimerkiksi talviaikainen lämmitys), emme silti voisi jatkaa nykymenoa, sillä maapallolla ei ole siihen varaa. Jos kansalaiset, mukaanlukien mm. teollisuuden päättäjät, eivät tee sitä vapaaehtoisesti, on odotettavissa ulkoista ohjausta ja jopa pakkokeinoja.

Suurimman vastuun kulutuksen vähentämisestä kantaa esimerkiksi teollisuus, mutta koska ekologinen velkamme on suuri, se vaatii jokaiselta henkilökohtaista muutosta. Paljonko sinä olisit valmis tinkimään, jotta velaksi eläminen pysähtyisi? (Mieti tätä hetki ihan vakavissasi.) Luopuisitko etelänmatkoista? Laskisitko asuntosi lämpötilaa parilla asteella? Vaihtaisitko uusiopaperiin, lukisitko uutiset kirjastossa tai netistä? Antaisitko autosi kimppakäyttöön, kulkisitko työmatkasi julkisilla? Ostaisitko tuulisähköä? Mitä sellaista, jota aivan välttämättä et tarvitse, jättäisit ostamatta? Korjaisitko/korjauttaisitko vanhat tavarasi sen sijaan että ostat uusia?

Niin, kyllä minustakin tuntuu vaikealta ajatella, etten enää saisi elää ja kuluttaa niinkuin itse haluan. Kykenemmekö siis oikeasti pienentämään kulutustamme, pystymmekö ajattelemaan oman mukavuutemme sijasta maapalloa kokonaisuutena? Kumpi ylläolevista vaihtoehdoista toteutuu?

Tietenkään maailman ympäristöongelmat eivät ratkea sillä, että minä yksin sammutan valoni. Eikä luonnonvarojen tuhlaamisen lopettaminen tarkoita kivikaudelle palaamista, pimeässä istumista tai asuntojen lämmityksen lopettamista. Tiedotteessa WWF esittää näkemyksiään Suomen osalta:

Eri sektorit tarvitsevat erilaisia ohjauskeinoja. Rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa esimerkiksi tiukentamalla rakentamismääräyksiä. Uusiutuvaa energiaa on useassa maassa lisätty syöttötariffilla, joka meilläkin pitäisi saada käyttöön mitä pikimmin mm. tuulivoimalle. Liikenteen energiansäästön edistämiseksi Suomessa tulisi Ruotsin ja Iso-Britannian mallin mukaan kokeilla ruuhkamaksuja, samalla kun autojen verotusta muutettaisiin päästöpohjaiseksi. Suomeen pitää saada markkinat energiatehokkaille tuotteille ja palveluille, ja tässä auttaisi merkittävästi kun julkisiin hankintoihin otettaisiin kriteeriksi energiatehokkuus ja puhdas energia.

Eli paljon on tehtävissä jo pelkästään lopettamalla luonnonvarojen hukkaan heittäminen, parantamalla siis ekotehokkuutta. Esimerkiksi lämpöenergiaa tuhlaantuu, jos talvella pidetään asunnon ikkunaa auki tuntikausia samaan aikaan kun lämpöpatteri yrittää täysillä pitää asunnon lämpötilan säädetyssä lukemassa. Tuuleta mieluummin muutaman minuutin ajan kunnon läpivedolla, ja jos mahdollista, sammuta lämmitys sen ajaksi. Näinkin yksinkertaista ja helppoa se voi olla. Ei luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen ole pakko olla ahdistavaa ja ikävää (tosin siitä voi tulla sitä, jos emme aloita ajoissa).

Näiden käytännön toimien lisäksi pitäisi tapahtua jotain paljon suurempaa. Kaikkien maapallon ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei kulutuksen kasvu voi jatkua loputtomiin, ja että asialle on pakko tehdä jotakin. Muuten ympäristöjärjestöjen viesti on vain surinaa korvissa, ja poliitikkojen harvat ohjauskeinot ovat kiusantekoa kilpailukyvylle ja vapaalle markkinataloudelle. Miten tämä suunnanmuutos olisi mahdollinen?


Tämä kirjoitus on osa kansainvälistä Blog Action Day -tapahtumaa. Ideana on, että maailman kaikki blogit kirjoittavat kerran vuodessa samasta aiheesta samana päivänä. Tänään 15.10.2007 teemana on ympäristö, ja tarkoituksena on herättää aiheesta keskustelua. Kommentit tähän kirjoitukseen ovat siis tervetulleita, ja jos luet tämän tänä päivänä, ehdit vielä itsekin osallistua teemapäivään omassa blogissasi!