Siemenille suositeltiin esikasvatusta, ja koska halusin antaa niille riittävästi itämisaikaa, kylvin pusseista paljastuneet kuivat jyvät huhtikuun alussa. Ensi vuonna aion malttaa odottaa pidempään, sillä olin pian pulassa taimien kanssa: ne itivät muutamassa päivässä ja kasvoivat hurjan nopeasti. Vaikka ne siirrettiin kertaalleen isompiin astioihin, ne olivat jo ylikasvaneita kun ne lopulta voitiin istuttaa toukokuun viimeisenä viikonloppuna, hallojen jäätyä taakse.Osa taimista istutettiin kasvihuoneeseen, osa ulos ja osa parvekkeelle ämpäreihin. Kaikissa paikoissa ne lähtivät hyvin kasvamaan, ja osassa oli hede- ja emikukintoja jo juhannuksena. Ihan luvattuun 150 sentin pituuteen ne eivät millään paikalla koskaan yltäneet, ulkona olleista jotkut jäivät noin 50 senttiin, mutta kukkivat kyllä terhakasti. Kuvasarjassa on neljä kuvaa kasvihuonetaimista eri vaiheissa. Ensimmäinen kuva on otettu heti istutuksen jälkeen, ja viimeinen kuva on elokuun puolivälistä. Ohjeiden mukaan tarjosimme niille runsaasti vettä ja lannoitetta (lue: kanankakkaa).
Olin valinnut tavallisen maissin lisäksi minimaissia, jolle uskoin kasvukauden riittävän paremmin. Minimaissin ero tavalliseen on kuulemma siinä, että sen tähkät voidaan syödä jo keskenkasvuisina (ilmeisesti tavalliset tähkät eivät pieninä muutu keittämälläkään syömäkelpoisiksi). Oli vaikea tietää, milloin olisi oikea aika korjata sato. Jostain netistä luin, että kun "jouhet" ovat ruskettuneet, ja tähkä tuntuu tylpältä, tähkä on valmis poimittavaksi. Mutta tämähän ei päde minimaissiin, joka siis korjataan puolikasvuisena. Näppituntumalla valitsimme sadonkorjuuajaksi heinäkuun loppuviikon, jolloin osa minimaissin tähkistä oli tosin jo hieman ylisuuria. Kaikki olivat kuitenkin keittämisen jälkeen keskeltäkin meheviä. Satoa tuli niin kasvihuoneesta, ulkoa kuin parvekkeeltakin.
Toisessa kuvasarjassa on kaksi kuvaa tavallisen maissin emitähkästä suojuslehtien peittämänä. En vielä tiedä paljoakaan maissin biologiasta, mutta oletan että emitähkästä esiin pistävät jouhet ovat emien luotteja. En tiedä sitäkään, onko tavallista, että varressa on vain yksi emitähkä, tai että varsi alkaa tehdä uutta emitähkää, kun ensimmäinen on korjattu? Tai että siitepölyä tulee latvan hedetähkistä niin runsaasti, että se kerrostuu ylimpien lehtien päälle ja alkaa homehtua?
Ohjeiden mukaan odotimme kärsivällisesti isompien tähkien kasvamista, ja viime viikonloppuna päätimme että aika on kypsä. Kasvihuoneesta ja ulkoa poimimme yhdeksän valmiin oloista tähkää (parvekkeen maissit olivat tällä välin saaneet joko liikaa tai liian vähän vettä, ja muuttuneet protestina ruskeiksi). Kuten kuvasta näkyy, tähkät olivat enimmäkseen kauniita, mutta useimmat näyttivät jääneen yläpäästään (tai jostain muusta kohtaa) vajaiksi. Osaako joku arvailla syytä tähän? Onko osa jyvistä jäänyt hedelmöittymättä, vai olisiko pitänyt vain odottaa kauemmin?
Muutama tähkä jäi vielä odottamaan kypsymistä. Toivottavasti saamme ne korjattua ensi viikonloppuna, sillä ilmat ovat viilenneet ja sääennusteet lupaavat hallaa.
Omat luomumaissit maistuivat joka tapauksessa sen verran hyviltä, että taidamme laajentaa tätä tuotantosektoria ensi vuonna. (Herne-maissi-paprikaan asti niitä maisseja ei nimittäin nyt riitä :-) Vinkkejä hyvistä lajikkeista ja pienviljelynikseistä otan vastaan mielelläni. Onko esimerkiksi olemassa erityisesti Suomeen sopivia lajikkeita, tai jopa "maatiais"lajikkeita?
