25.7.2010

Harrastuksena lautapelit

Tänä viikonloppuna järjestettiin Ropecon, Suomen suurin (rooli)pelitapahtuma. Roolipeleihin en ole juuri päässyt tutustumaan, mutta kävin jo toisen kerran viihtymässä tapahtuman lautapeli-osastolla. Idea on yksinkertaisuudessaan nerokas: panttia vastaan saa lainata ja kokeilla mitä tahansa laajasta valikoimasta löytyvää peliä, tarjolla on salin täydeltä pöytiä ja tuoleja, aikaa pelaamiseen on koko viikonloppu ja peliseuraa löytyy varmasti.

Lautapeli-alalla on tapahtunut hurja mullistus, ja saataville tulee koko ajan lisää uusia, laadukkaita ja kekseliäitä lautapelejä. Jos kokemus lautapeleistä rajoittuu Kimbleen, Monopoliin ja Trivial Pursuitiin, aihe ei ehkä innosta. Siinä tapauksessa suosittelen kokeilemaan joitakin ns. uuden aallon lautapelejä, ja muodostamaan mielipiteensä vasta sitten!

Lautapeliopas-sivuston Mikko Saari on muotoillut asian hyvin:

Jos kuvittelit, että lautapeleissä kaikki on jo keksitty, tässä kohtaa tulee törmäys todellisuuteen. (...) Uusissa lautapeleissä on paljon hyviä piirteitä, joiden vuoksi ne ovat yksinkertaisesti parempia kuin monet vanhat kestosuosikit. (...)

Tärkein ongelma useimmissa perinteisissä lautapeleissä on se, ettei niiden pelaaminen vaadi ajattelemista, päätöksiä tai valintoja. Peruslautapeli on peli, jossa heitetään noppaa, edetään ruudusta ruutuun ja törmätään silloin tällöin satunnaistapahtumaan tai -korttiin. (...) Koko aikana ei tarvitse ajatella kertaakaan mitään. Voittaja on se, joka heitti isoimmat luvut nopalla.

Hyvässä lautapelissä pelaaja joutuu tekemään joka vuoro useita päätöksiä, joilla on oikeasti merkitystä pelin kulun kannalta. (...) Useimmat [uudet lautapelit] asettuvat sopivasti välimaastoon: taitavalla pelaajalla on etulyöntiasema, mutta kenellä tahansa on mahdollisuus voittoon, jos onni on myötä.


Lautapelit ovat mielestäni luontoretken ohella yksi parhaita tapoja viettää aikaa ystävien kanssa. En ole kovin kiinnostunut video- ja tietokonepeleistä, sillä niitä pelataan yleensä yksin. Viime vuosien ”uuden aallon” myötä olenkin toden teolla ihastunut lautapeleihin. Niiden pelaaminen on hauskaa, sosiaalista, ja mukavaa aivojumppaa, jonka haastavuuden tason voi valita tilanteen ja seuran mukaan. Niiden kautta on myös helppo saada uusia ystäviä, sillä pelata voi myös ventovieraiden kanssa. Laadukkaat pelit ovat kauniita ja niiden osat korkealaatuisia, joten pelit kestävät käytössä. Kaikkia pelejä ei myöskään tarvitse hankkia omaksi, vaan hankinnat voi jakaa kaveriporukan kesken.

Peleistä löytyy hämmästyttävän monipuolisia ideoita – ne ovat todella kaukana vanhasta ”heitä noppaa ja etene” -mekaniikasta. Peleissä voi esimerkiksi tutkimusmatkailla, viljellä maatiloja, rakentaa kaupunkeja, käydä kauppaa toisten pelaajien kanssa, neuvotella tai pelastaa vaikka maailman. Nopanheiton sijaan laudalla liikkuminen tapahtuu usein rajatuista vaihtoehdoista valitsemalla, tai kekseliäästi vaikkapa tuulen mukana ajautumalla. Liikkumisen sijaan tai ohella monissa peleissä suoritetaan erilaisia toimintoja, tehdään esimerkiksi ostoksia. Kaikilla pelilaudoilla ei edes liikuta, vaan lauta saattaa olla ”vain” alusta, jolle sijoitetaan nappuloita tavoitteen saavuttamiseksi. Joistain peleistä ei toisaalta löydy perinteistä pelilautaa lainkaan, vaan se saatetaan koota paloista - jolloin lauta on joka pelissä erilainen tai se rakentuu pelin edetessä - tai kullakin pelaajalla on omat pelialustat, joilla omat pelitapahtumat suoritetaan. Ääripäänä ovat "lautapelit", jotka koostuvat pelkästään erilaisista korteista (ei siis perinteisistä pelikorteista).


Eivät kaikki uudetkaan pelit toki ole automaattisesti hyviä. Laajasta valikoimasta löytyy silti varmasti mieleisiä pelejä joka makuun. On nopeita ja pitkiä, yksinkertaisia ja monimutkaisia, tuuria tai taitoa painottavia, yksilösuoritusta tai vuorovaikutusta korostavia, teemallisia ja abstrakteja pelejä.

Olen tavannut myös ihmisiä, joiden kanssa pelaaminen ei jostain syystä suju, eikä se ole heistä hauskaakaan. Jotkut eivät vain pidä ajattelua ja keskittymistä vaativista peleistä, tai haluavat käyttää aikansa johonkin muuhun – ja suon sen toki heille. Joidenkin saattaa toisaalta olla vaikea hahmottaa hiemankin monimutkaisemman pelin tavoitteita, sääntöjä ja mahdollisuuksia, vaikka peli sinänsä kiinnostaisi. En pidä tätä tyhmyytenä, vaan osoituksena ihmisten erilaisuudesta.

Jotkut myös varmasti kavahtavat peli-ideologiaan lähes oletusarvoisesti sisältyvää voitontavoittelua. Jonkun voittaessa joku joutuu aina häviämään. Tämän suhteen kannattaakin olla tarkkana: hyvässä peliseurassa kaikki pelaavat tositarkoituksella, mutta ei tosissaan, ja vaikka ansaitusta voitosta on toki ansaittua iloita, pelin henkeen ei kuulu häviäjän mollaaminen vaan hyvästä vastuksesta kehuminen. Pitää myös osata itse olla hyvä häviäjä, ja nauttia mahdollista voittoa enemmän itse pelitapahtumasta. Löytyypä toisaalta myös pelejä, joissa pelaajat toimivat yhdessä pelilautaa vastaan, ja kaikki joko voittavat tai häviävät yhdessä. Suosittelen lukemaan Mikko Saaren laveamman artikkelin aiheesta.

Suosikkipelejä on yhtä paljon kuin pelaajia, mutta joitain pelejä voi vilpittömästi suositella. Monien, myös itseni mielestä hyviä ensikosketuksia uusien lautapelien maailmaan ovat Carcassonne ja Menolippu, joista saa nykyään jo useita erilaisia versioitakin. Menolippu esimerkiksi on junaratojen rakentelupeli, jossa pohjakartaksi on tarjolla ainakin Yhdysvallat, Eurooppa tai Pohjoismaat. Carcassonnen teeman taas voi vaihtaa kaupungeista kivikauteen. Näitäkin helpompi lämmittelypeli on vaikkapa Pingwin, joka on yhtä yksinkertainen kuin perinteinen tammipeli, mutta paljon kekseliäämpi ja mielenkiintoisempi.

Myydyimpiä pelejä saa nykyään supermarketeistakin, mutta suosion myötä on noussut myös lautapeleihin erikoistuneita kauppoja, suurimpina kaiketi tällä hetkellä Lautapelit.fi, Fantasiapelit sekä Puolenkuun Pelit. Peliesittelyitä ja arvosteluita löytyy kauppojen nettisivujen lisäksi mainiolta Lautapeliopas-sivustolta, jonka sisällön tuottavat peliharrastajat itse. Sivustolta on hyvä etsiä omiin mieltymyksiin sopivia pelejä. Järjestäytynyttä pelitoimintaa tarjoaa ainakin Suomen lautapeliseura, ja säännöllisesti kokoontuvia pelikerhoja on eri puolilla maata.

Omalla top-listallani ovat mm. Dominion, Puerto Rico ja Catanin uudisasukkaat. Myös esimerkiksi Agricola, Guillotine ja Fauna ovat hauskoja, Caylus vaatisi vielä enemmän tutustumista. Uusin kiinnostuksen kohde on Pandemia, joka saattaa pian ilmestyä pelihyllyyni. Ensirakkauteni oli kuitenkin Ursuppe (Primordial Soup), ystävän Saksasta vuosituhannen vaihteessa tuoma erikoisuus. Peli, jossa ameebat ajelehtivat ja uivat alkumeressä, kuluttavat energiaa, etsivät ravintoa ja ulostavat sitä toisille ameeboille, lisääntyvät jakautumalla, kuolevat huonoissa oloissa nälkään, kokevat populaatiokoon vaihteluita ja parantavat selviytymistään uusilla geeneillä, joita on myös suojeltava haitalliselta uv-säteilyltä, upposi arvattavasti biologiseurueeseen kuin häkä :-)

Peleihin voi päästä tutustumaan edellä mainituissa pelikerhoissa tai kavereilla, mutta myös myymälöissä on usein muutamia pelejä kokeiltavissa. Seuraava Ropecon järjestettäneen taas vuoden päästä, sitä ennen tarjolla on ainakin Helcon marraskuussa. Kaikki ovat tervetulleita tutustumaan.

(Jutun kuvat ovat Lautapeliopas- ja Lautapelit.fi -sivustoilta.)

1 kommentti:

S. kirjoitti...

Hei, olisi kiva kuulla onko Suomessa lepakkopönttöjä. Huom. viimeisin postaukseni. :-)