Valokuvaaminen on ollut minulle mukava tapa tutustua päiväperhosten määrittämiseen. Hieman huonommastakin kuvasta on hyvä katsoa rauhassa pieniäkin tuntomerkkejä, joita tarvitaan esimerkiksi hopeatäplien ja sinisiipien määrityksessä. Määritysoppaana on ollut mainio Päiväperhoset Suomen luonnossa, joka on tarkoitettu nimenomaan perhosten havainnointiin elävinä luonnossa.
Selväksi on kuitenkin tullut myös se, että kaikki perhoset eivät suostu kuvattaviksi, joten kunnollisen perhoshaavin hankinta tuli eteen. Toivomani varuste löytyi helposti Suomen Perhostutkijain Seuran tarvikekauppa Tibialesta, ja juhannusviikonloppuna mökillä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan sitä käytännössä. Pyynti osoittautui vaikeammaksi kuin kuvittelin, ja perhoset juoksuttivat kokematonta haaveilijaa pitkin pihaa ihan kiusallaan! Onnistuin kuitenkin saamaan muutaman yksilön haavin kautta purkkiin - ja samalla tulikin tehtyä Pihkan perhostehtävän haavi-osio (nro 2).
Ensimmäinen saalis lensi sen verran hoippuvasti, että se oli hyvä harjoitus. Rakenne oli varsin hento, koko melko pieni, siivet valkoiset-vaaleat ja huomattavan pyöreämuotoiset. Tuntomerkit sopivat virnaperhoseen (Leptidea sinapis).
Seuraava löytö oli hieman suurempi ja lensi paljon ketterämmin, mutta jäi melkoisen jahdin jälkeen haaviin. Muuten tätä perhosta olisi vaikea erottaa lukuisista samannäköisistä sukulaisistaan (valkoiset siivet, joissa tummaa kärjessä ja pieni täplä), mutta takasiipien alapinnan kaunis pitsikuvio paljastaa lajin: naaraspuolinen auroraperhonen (Anthocharis cardamines).
Kolmas kaunotar kuuluu selvästi hopeatäpliin: yläpuolella tummia kirjailuita oranssilla pohjalla (ei kuitenkaan verkkomaista kirjailua kuten verkkoperhosilla) ja alapuolella erilaisia kellan-, oranssin ja tummankirjavia laikkuja. Melko pieni koko ja alapuolella siipien tyvellä oleva tumma piste (ei näy kuvassa) rajaa vaihtoehdot pursu- ja niittyhopeatäplään, ja koska yläpuolella etusiivillä kulkeva täplärivi on kuvan yksilöllä lähella siiven ulkoreunaa eikä oranssin kentän keskellä, väittäisin tätä niittyhopeatäpläksi (Boloria selene).
Seuraavaksi haaviin jäi sinisiipi - pieni, päältä sininen ja alta täplikäs perhonen. Sinisiipien määrittäminen on melko pikkutarkkaa puuhaa, mutta tätä arvelen juolukkasinisiiveksi (Plebeius optilete) pienen koon, alapinnan ainoastaan kolmen oranssin täplän, ja muidenkin täpläkuvioiden täsmäämisen perusteella.
Viimeisenä tulikin sitten elis (elämänpinna) - keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus). Perhonen vaikutti jo lennossa vieraalta, sillä siinä näkyi sekä oranssia että harmaata. Haavin ansiosta se saatiin määritettäväksi. Sukulaislajeistaan tämän erottaa etusiiven selvä silmätäplä ja takasiiven kaksivärisyys.Haavi avaa perhosharrastukselle uuden ulottuvuuden, aivan kuin kiikari lintuharrastajalle. (Kiikarista on tosin iloa myös perhostellessa - kun ei tarvitse mennä kovin lähelle, voi päästä tarkastelemaan arempiakin lajeja.)
------------------------------------
Pihka-suoritukset 27.6.2010
Tehtävä: Perhosharrastus (osio 2) - valmis (1 tähti)
Tähtiä saatu yhteensä: 17/20.
------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti