16.8.2007

Ukkosten aikaa

Toissayönä oli mahtava ukonilma. Kerrostalon kattoterassilta oli hyvä ihailla välkkyviä pilviä - nimenomaan pilviä, sillä itse salamoita en onnistunut näkemään kuin muutaman. Erikoista tilanteessa oli myös äänettömyys, sillä jyrinää ei pitkään aikaan kuulunut lainkaan. Isot valot vain välkkyivät pilvissä. Kun myräkkä läheni, alkoi kuulua jyrinääkin ja salamat vaihtuivat pilvien sisäisistä maahan iskeviin. Aika pian alkoi sitten sataa ja myrskytä, mutta siinä vaiheessa oli jo mukavampaa olla sisällä peiton alla :-)

Opin, että tällaisia äänettömiä salamoita kutsutaan elosalamoiksi ja kalevantuliksi. Välkkyvä pilvi on kalevantuli, ja jos salaman onnistuu näkemään, se on elosalama. Tarkempaa tietoa on Ilmatieteen laitoksen ukkossivuilla. Myös biomi.org on kirjoittanut aiheesta, ja siellä on esillä hieno kuvakin, samoin kuin tässä sääblogissa. (Tämän jutun kuva ei toki ole itse ottamani, vaan lainattu Wikipediasta.) Norpattikin on ollut katsomassa ukkosta.

Vaikka nykyään osaamme ajatella luonnonilmiöitä järjen ja tieteen kautta, ukonilman pauhussa on niin paljon voimaa ja alkukantaisuutta, että se herättää kunnioitusta ja pelkoa. Minusta on hienoa katsella salamointia, mutta samalla toivon, etteivät salamat pääse aiheuttamaan tuhoa missään, erityisesti omassa kodissani. Kerran maalla heräsin keskellä yötä ukonilmaan ja valtavaan pamahdukseen. Salama oli iskenyt pihatien koivuun ja pirstonut sen kahteen osaan. Toinen puoli oli vielä pystyssä, mutta siitäkin oli irronnut suuria kaarnankappaleita, joita oli lentänyt metrien päähän puusta. Siinä iskussa oli voimaa!

Tällaisia toimintaohjeita ukonilmojen ajaksi antoi Ilmatieteen laitos:

* Sulje ikkunat äläkä seiso niiden vieressä. Lähelle iskevän salaman paineaalto voi rikkoa ikkunalaseja, ja ikkunan alla oleva lämpöpatteri on hyvä kulkureitti salamalle.

* Vältä kotona myös tulisijan ja sähkölaitteiden läheisyyttä. Ylijännite voi kulkea johtoja pitkin pitkänkin matkan. Irroita ulkoantennien johdot laitteista, äläkä käytä lankapuhelinta.

* Älä käytä sateenvarjoa äläkä mene puun alle suojaan, molemmat ovat erittäin vaarallisia ukkosella! Toisaalta myös korkeilla ja/tai aukeilla paikoilla on vaarallista. Parasta on kyykistyä jalat yhdessä, turvallisin paikka on suuren puun korkeutta vastaavalla etäisyydellä maassa.

* Älä mene uimaan äläkä seiso rannalla. Vesi johtaa sähköä ja ympäristöään korkeampi ihminen vedessä tai rannalla voi houkutella salaman puoleensa.

* Älä pyöräile, vaan poistu polku- ja moottoripyörien läheisyydestä.

* Auton metallikori suojaa salamaniskulta, kunhan et koske metalliosiin tai autoradioon. (Kumipyörillä, sen paremmin kuin kumisaappaillakaan, ei ole suojan kannalta juuri merkitystä.)

* Ei ole mitään syytä, miksei salama iskisi kahdesti samaan paikkaan. Tällä keinolla ei siis voi suojautua salamalta :-)

Itse lisäisin vielä, että tietokoneet yms. laitteet kannattaa kuulemma irrottaa pistorasiasta. Jännitepiikki voi tehdä pahaa tuhoa tietokoneen muistille. Toinen vaihtoehto on hankkia sellainen ylijännitteeltä suojaava palikka pistokkeen ja koneen väliin.

Kaikesta huolimatta suosittelen ukonilmojen ihastelua. Siinä on jotain samaa kuin tuleen tuijottamisessa, ja on ihan terveellistä välillä tuntea itsensä kovin pieneksi tällä planeetalla :-)

2 kommenttia:

Jukka Aakula kirjoitti...

"Ihmislajin voidaan hyvällä syyllä olettaa eläneen lähes koko historiansa ajan pienryhmissä."

Asia ei ehkä ole ihan noin yksinkertainen.

Bushmanneilla (!Kung San) on esimerkiksi sellainen käytäntö että he elävät pääosin muutaman kymmenen ihmisen pienryhmässä, mutta heillä on eräänlaisia kauppakumppaneita/ystäviä muualla toisissa ryhmissä. Esim. kerran vuodessa bushmanni käy kauppakumppaninsa luona ja viipyy siellä sitten pari viikkoa.

Suhde on kahden yksilön välinen ja bushmanni on vieraassa ryhmässä vieraillessaan täysin riippuvainen kauppakumppaninsa vieraanvaraisuudesta. Muihin ryhmän jäseniin hänellä ei ole suhdetta.

Kauppakumppanuksen auttavat toisiaan esimerkiksi nälänhädän kohdatessa toisen kummppanuksen ryhmää.

Lisäksi bushmannien pienryhmät muodostavat usean tuhannen bushmannin hyvin löyhiä yhteisöjä.

Käsitykseni perustuvat mm. tähän.

Taviokuurna kirjoitti...

Tervetuloa Jukka!
Siirsin kommenttisi oikean jutun (15.9.) yhteyteen. Jatketaan keskustelua siellä :-)