Pyörii kuin puolukka

Viime mökkireissulla kävimme veneretkellä saaressa, joka kohosi hauskana nyppylänä keskellä kapeaa lahtea. Etelänpuoleinen rinne hehkui punaisia marjoja, ja ehdin jo innostua - puolukoita!


Sitten katsoin tarkemmin. Tummanvihreänä kiiltävät, vaaleareunaiset ja teräväkärkiset lehdet, sekä punertavat, maata myöten rönsyilevät varret? Jaahas, sianpuolukka. Puolukan lehti on vaaleampi, kovempi, ja nk. lanttokärkinen, eli lehden kärjessä on pieni kolo. Toisessa kuvassa molemmat lajit kasvavat vierekkäin , ja siitä näkee (juuri ja juuri) että myös marjat ovat erilaiset: puolukan (oik.) marjan alapäässä on pyöreä "kraateri", samantapainen kuin mustikalla, mutta sianpuolukalla (kesk. ja vas.) on vain pieni "karva" (epäilen, että se on kukan emin jäännös), tai vain pieni piste.


Olen käynyt lapsena marjastamassa, ja minulle on myös opetettu tavallisimmat kasvit, mutta en muista kuulleeni sianpuolukasta (Arctostaphylos uva-ursi, "karhunrypäle") ennen yliopiston kasvituntemuksen kurssia. Senkin jälkeen olen pitänyt sitä melko vähälukuisena, sillä en ole törmännyt siihen kovin usein. Yllätyinkin, kun nyt löysin sitä valtavan kasvuston ihan läheltä. Oli pakko maistaa marjaakin, ensimmäistä kertaa, ja voin sen perusteella hyvin kuvitella, miksi kasvi on aikanaan saanut nimensä! Marja on täynnä isoja siemeniä ja niiden välit täyttävää kuivaa jauhoa (mahtavatko kelvata edes sialle, saati karhulle :)

Tavallisiakin puolukoita kasvoi sianpuolukoiden seassa, mutta melko vähän, mikä kuulemma johtuu sianpuolukan valmistamista kemiallisista aseista: koska se ei pysty kilpailemaan valosta varren pituudella, se raivaa kilpailijat erittämällä myrkyllisiä kemikaaleja. Marjat eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä.

Toivon silti, että alueen marjastajat ovat saaneet parempaa oppia sianpuolukoista kuin minä, eikä kukaan joudu kotona tyrmistymään saaliinsa laatuun käytettyään ensin kaksi tuntia noiden marjojen poimimiseen!