Trooppisten sademetsien lisäksi on toinenkin elinympäristö, jonka lajiston tunnemme hämmentävän huonosti: valtameret. Maapallon pinta-alasta suurempi osa on vettä kuin maata, mutta silti tunnemme Kuunkin paremmin kuin jotkut valtamerten osat. Valtamerillä on pinta-alan lisäksi syvyys, ja syvimmät kohdat ovat kauempana meren pinnasta kuin Mount Everest. Useissa syvänteissä ei ole koskaan ihminen käynyt, ja jatkuvasti paljastuu uusia lajeja. Nekin lajit, jotka tunnetaan, tunnetaan yleensä huonosti.
Ihmeellisin esimerkki tästä ovat jättiläiskalmarit, jotka ovat nimensä mukaisesti jättimäisen kokoisia, mutta onnistuvat silti piilottelemaan valtamerten syvänteissä niin hyvin, että ne ovat edelleen suuri mysteeri biologeille. Hiljattain tehtiin uusi pituusennätys, kun lähellä Etelänapamannerta kalastusaluksen siimaan tarttui kolossikalmari (Mesonychoteuthis hamiltoni), jonka pituudeksi saatiin lonkeroineen n. 10 metriä! (Tarkalleen ottaen tämä laji ei kuulu jättiläiskalmareiden heimoon Architeuthidae, mutta ymmärrettävästi puhun siitäkin nyt jättikalmarina.)
Jättiläiskalmareista tiedetään hyvin vähän, sillä niitä on erittäin

Lisää voi lukea esimerkiksi Wikipediasta (artikkelit Giant squid, Colossal squid ja Cephalopod size ovat ainakin mielenkiintoisia).
Loppukevennys: mitä yhteistä on kaskelotilla ja suomalaisella? Kumpikin syö salmiakkia! :) Architeuthis-suvun jättikalmareilla on kuulemma ruumiinnesteissään ammoniumkloridia eli salmiakkia. (Ilmeisesti tällä on jotain tekemistä kelluvuuden ja uimasyvyyden säätelyn kanssa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti