4.2.2006

"Minulla on lemmikkieläin. Mitä se syö?"

Lapsena meille tuli kotiin lehti, jonne sai lähettää kysymyksiä erilaisista lemmikkieläimistä. En koskaan saanut toivomaani koiraa, mutta ahmin näiltä kysymyspalstoilta kaiken mahdollisen tiedon kaikista mahdollisista lemmikkieläimistä. Silloin lähes kaikki kysymykset tuntuivat täysin järkeviltä - hyvä että oli joku, joka auttoi näin tärkeissä ongelmissa!

Nyt monen vuoden tauon jälkeen selasin muutamaa tuoretta lemmikkiaiheista kysymyspalstaa. Kävi selväksi, että useimmat kysyjät olivat (edelleen) lapsia ja nuoria, keski-ikä ehkä noin 12 vuotta. Monet kysymykset olivat edelleenkin ihan fiksuja, mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän aloin hämmästellä. Millä perusteilla koteihin oikein hankitaan lemmikkieläimiä? Eivätkö kysyjät, tai edes vanhemmat ole lainkaan viitsineet ottaa etukäteen selvää eläimen ominaisuuksista ja tarpeista?

Vai mitä voi päätellä seuraavantyyppisistä kysymyksistä:

"Miksi lemmikkini tekee näin?" Vastaus: Se kuuluu sen luontaisiin elintapoihin. (Esimerkki: hamsteri nukkuu päivisin, koska se on yöeläin.)

"Voiko lemmikkiäni ruokkia tällä?" V: Ei, se tarvitsee sille sopivaa ruokaa. (Esimerkki: marsu ei pärjää perheen ruuantähteillä.)

"Voiko tämän ja tämän lemmikin laittaa yhteen?" V: Ei, toinen tulee syödyksi. (Esimerkki: metsästyskoira ja kani.)

"Lemmikki käyttäytyy huonosti, pitääkö se antaa pois?" V: Ei, se on sairas ja tarvitsee hoitoa. (Vaihtoehtoinen vastaus: Noin sen kuuluukin tehdä. Esimerkki: kissan kuuluu kiipeillä.)

"Meille tulee uusi lemmikki, tottuuko se vanhoihin?" Oma vastaukseni: Olisiko tätä kannattanut miettiä ennen kuin tilasit sen uuden?

Joistain kysymyksistä näki myös, että kysyjä oli paljon paremmin tilanteen tasalla kuin vanhemmat, jotka kuitenkin viime kädessä ovat vastuussa lemmikin hyvästä hoidosta. Toisaalta paljastui myös tilanteita, joissa lapsen vastuulle on annettu lemmikki, joka olisi vaativa hoidettava kokeneellekin alan harrastajalle.

Nyt kun muistelen, luulen etteivät viime vuosikymmenen kysymykset juuri poikenneet nyt lukemistani. Nyt osaan kuitenkin hämmästellä ihmisten toimintaa: kuka ottaa lemmikin tietämättä miten sitä hoidetaan?. Tästä voi tosin löytää yhden positiivisenkin asian: onneksi nämäkin kysyjät sentään tulivat kysyneeksi asiaa, sen sijaan että antaisivat lemmikkinsä kärsiä oman tiedonpuutteensa takia.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On outoa, että ihmiset kuvittelevat lemmikin olevan kuin pehmolelu jonka voi hankkia kun sattuu juolahtamaan mieleen. Eläimiähän hylätäänkin kun on kyllästytty niihin. Mutta mitä pitäisi ajatella niistä lemmikin omistajista jotka myyvät poikasia/pentuja antamatta hoito-ohjeita ? Vastuu on myös siellä puolella, eikö vain ?

Taviokuurna kirjoitti...

Tottakai myös myyjällä on vastuunsa. (Tosin en tiedä, onko sellaista lakia olemassa, joka velvoittaisi myyjää, mutta eettinen vastuu on toki aina olemassa.) Aina välillä paljastuu näitä "pentutehtaita", joissa tärkein tavoite on vain ansaita rahaa. Ja kyllä virheitä tekevät myös ihan "tavalliset" ihmiset, kun esimerkiksi kotikissan yllätyspennut jaetaan naapureille paljon ennen turvallista luovutusikää.

Eläinten hylkääminen on ilmiö sinänsä. Kesäkissoista on puhuttu niin pitkään kuin minä muistan, mutta yhä vieläkin kissoja hylätään kun perhe palaa kesämökiltä kaupunkiin. Epätoivottuja pentuja löytyy roskiksista, kilpikonnia jopa Vantaanjoesta. Helsingin kaniinikanta on luultavasti saanut alkunsa hylätyistä tai karanneista lemmikkikaneista.

Haluan kuitenkin edellen uskoa, että suurin osa ihmisistä ainakin pyrkii huolehtimaan eläimistään, ja moni virhe tapahtuu puhtaasti tiedonpuutteen vuoksi eikä ilkeydestä. Toivottavasti.

pagisija kirjoitti...

Muistan itsekin nuo nuoruuteni lemmikkipalstat ja niiden hämmentävät kysymykset... Sitä jäi aina miettimään, miksi moisia akuuttikysymyksiä vaikkapa eläimen ruokinnasta ylipäänsä kysytään lehdistä, joissa kysymyksen julkaisuun voi mennä useitakin kuukausia!

Mutta kyllä eläimiä otetaan valitettavan paljon aivan hetken mielijohteesta. Suomessa ehkä vielä toistaiseksi (?) vähemmän kuin maailmalla. Englannissa asuessani alkoi joulun alla olla juttuja lehdissä siitä, kuinka joka vuosi helmikuussa löytöeläinkodit täyttyvät yli äyräidensä. Syy? Perheisiin on hankittu joululahjoiksi koiran- ja kissanpentuja, jotka sitten kevättalvella ovat kasvaneet ohi suloisimman pentuvaiheen ja heitetty kyllästymisen seurauksena kadulle. Heti joulun jälkeen on puolestaan vanhojen koirien buumi: vanha eläin on hylätty, kun pentu on tullut taloon. Uskomatonta ja surullista, mutta totta.

Taviokuurna kirjoitti...

Pentujen hylkäämisjutun vielä uskon, mutta tuo vanhojen eläinten ulosheittäminen kuulostaa todella käsittämättömältä. Eikö lemmikki ole rakastettu perheenjäsen ja kumppani? Miten ihmeessä olennon, joka on ollut osa perhettä vuosikaudet, voi yhtäkkiä hylätä? Käsittämätöntä julmuutta.

Tulee käänteisenä tilanteena mieleen täältä Suomesta kuulopuheet tapauksista, joissa yksinäinen susi on vienyt maatalon pihakoiran. Koiraa pidetään pihassa kytkettynä vuorokauden ympäri puolihylättynä, mutta sitten kun susi on sen siitä tarjottimelta napannut, koira äkkiä olikin koko perheen rakkain lemmikki, josta vaaditaan isoja korvauksia...

ssuvii kirjoitti...

Saako lemmikkikaneille antaa selleriä? Tuli vähän liikaa ostettua. :D

Taviokuurna kirjoitti...

Kaneista ja selleristä en sen enempää tiedä, mutta kokeilepa etsiä tietoa asiantuntijoilta:
http://www.kaniyhdistys.com/