Marraskuun viimeisenä perjantaina kehotettiin ihmisiä taas viettämään vuotuista Älä osta mitään -päivää. Hyvänä tarkoituksena on pitää yhden päivän loma kulutushysteriasta, ja yleisemmin herättää ajatuksia siitä, tuoko tavara automaattisesti onnea. Etenkin joulun alla ihmiset juoksevat stressaantuneina tavarataloissa, kun "on pakko keksiä jotain lahjaksi".
Tuskin kukaan tässä yhteiskunnassa voi tietenkään kokonaan lopettaa ostoksilla käymistä, mutta jaloillaan ja lompakollaan voi äänestää. Kuluttajalla on valta valita, mitä ostaa (vaikka kaupat ehkä yrittävätkin ohjailla valintojamme omaa valikoimaansa rajaamalla). Esimerkiksi puinen leluauto voi tuottaa lapselle paljon enemmän iloa kuin parissa viikossa rikkoontuva muovirobotti. Aineeton lahja voi myös (ainakin aikuiselle) korvata tavaran: hierontalahjakortti tai elokuvailta ilahduttavat varmasti useimpia.
Olin perjantaina iltapäivällä jakamassa tietoa ÄOM-päivästä ympäristöjärjestön infopöydän luona, suuren kaupungin keskeisellä paikalla. Mielestäni olimme saaneet yhteistyökumppanien kanssa kasaan ihan mukavan esittelypisteen (mm. kilpailu, ilmaismateriaalia ja piparitarjoilu). Hämmästyin kuitenkin, miten passiivisia ohi kulkeneet ihmiset olivat: harva viitsi edes vilkaista meitä, osa otti kysyttäessä piparin ja jatkoi matkaansa. Useimmat pysähtyneetkin halusivat vain osallistua kilpailuun, mutta päivän teema ei tuntunut kiinnostavan. Joillekin pääsimme sentään esittelemään, mistä tässä oikein on kyse.
Oliko vika meissä vai ohikulkijoissa? Näytimmekö jotenkin pelottavilta tai epämääräisiltä? Eräs ohikulkija sanoi kerrottuani hänelle, mitä esittelemme: "Jaa, minä luulin että myytte jotain." Luulisin kuitenkin, että jos olisimme kaupitelleet vaikka villasukkia, kiinnostus olisi ollut huomattavasti laajempaa. Paikkakin oli sellainen, jossa ihmisillä kuvittelisi olevan edes muutama minuutti ylimääräistä aikaa. Onko elämä mennyt jo niin kaupalliseksi, että kaikki ilmainen on epäilyttävää?
Kaikenlaisten lappusten tyrkyttäjiä on toki niin paljon, että ihmiset ovat tulleet varovaisiksi. Ehkä perinteinen "ota tästä infolehtinen, ole hyvä" -kulttuuri on aikansa elänyt. Meidän olisi luultavasti pitänyt tehdä jotain paljon näyttävämpää saadaksemme huomiota, esimerkiksi rakentaa ihmispyramidi ja koristella se välkkyvillä värivaloilla. Mutta epäilen, ettei sellainen olisi saanut ihmisiä kiinnostumaan Älä osta mitään -päivästä.
Minusta yhteiskunta on menossa huolestuttavaan suuntaan, jos vain sellaiset tahot saavat viestinsä perille, joilla on varaa ostaa näkyvää mainostilaa. Älä osta mitään -päivän perimmäinen sanoma on kaikkia koskettava: luonnonvarojen kulutuksen kasvu ei voi jatkua loputtomiin, etenkään globaalissa mittakaavassa. Miten tämän sanoman saisi kerrottua suurelle yleisölle, kun valtiovaltakin yksissä tuumin kehottaa kansaa kuluttamaan lisää, jotta talous yhä vain kasvaisi?
10 kommenttia:
Kiitos! Esittely näytti hyvältä. Blogimaailmani laajenee kaiken aikaa... :)
Niinpä. On nurinkurista, miten helppoa ihmisille on MYYDÄ yhtä sun toista taitavasti mainostamalla. Mutta jos yrittää mainostaa EI-OSTAMISTA, ketään ei kiinnosta. Niin hyvin meidät on kai ehdollistettu laukkaamaan tavaran ja kulutuksen perässä sen kummempia miettimättä.
Kiva teemablogi sulla.
Ehkä ÄOM-päivän ajoitus on hieman epäonnistunut. Joululahjoja on kuitenkin ostettava, ja suoritus vertautuu maratoniin. Kun on saanut pakotettua itsensä tungokseen liikkeelle, ei halua miettiä onko touhussa mitään järkeä.
Suuren kulutusjuhlan jälkeen mieliala saattaisi olla otollisempi vastaanottamaan tätä sanomaa. Tammikuussahan moni tuntee kaikin puolin tarvetta ryhdistäytyä. Sillon olisi hienoa ottaa älä osta mitään -esite käteen ja tajuta, että voi mennä suoraan kotiin nauttimaan kerrankin elämästä kulkematta kauppojen kautta.
Ja ajatuksesta voisi jäädä jotain muistiin ensi jouluun.
Ajankohdan siirtäminen voisi olla hyväkin idea, tammikuu on todella sitä perinteistä "parannusten" aikaa. Mutta koska teemapäivä on kansainvälinen, en tiedä, miten helppoa sen siirtäminen olisi. Tosin en myöskään tiedä, miten aktiivisesti sitä muualla maailmassa vietetään.
Kuulin tosin myös, että ÄOM-teeman esiintuomista yritetään laajentaa ainakin jollain tasolla ympärivuotiseksi. Mitäs jos jokainen pitäisi yhden Älä osta mitään -päivän vaikka kerran kuussa? :)
Niin, itse tulee pidettyä montakin. Kun on maalta & pitkien etäisyyksien seudulta kotoisin on tottunut käymään harkitusti ja listan kanssa kaupassa. Se vähentää kätevästi harhaostoja. Kotikasvatus ja tottumus, sieltä se lähtee.
Irtikytkentään!
Mainitsin jo eräässä toisessakin blogissa, että minusta päivän nimi, "Älä osta mitään", ei oikein innosta selvittämään tarkemmin, mistä on kyse.
"Älä osta mitään" on tyly käsky, tuntemattomalta taholta saneltu toimintaohje. En yhtään ihmettele, etteivät ihmiset innostu siitä, harva pitää komentelusta.
Puhumattakaan siitä, ettei yhden päivän ostamattomuudella olisi kuitenkaan muuta vaikutusta kuin se, että sen päivän suunnitelmat menisivät uusiksi.
Ehkä jokin "mieti mitä ostat" -tyyppinen päivä toimisi paremmin. Silloin voitaisiin jo sloganilla ohjata ajatukset suoraan asiaan.
Ihan varteenotettava idea tuo nimenvaihtokin. Olen kuullut ennenkin keskusteluja aiheesta, ja argumentteina ovat olleet "iskevyys" vastaan "pelottavuus". Tässäkin on tietysti helppo vedota kansainvälisyyteen: alkukielinen nimi on Buy Nothing Day. Kuvittelisin, että nimi on valittu nimenomaan siksi, että se herättäisi ajatuksia.
Itse idean toimivuudesta: ÄOM-nettisivu (linkki tekstissä) esittää asian näin:
"Mitä yhden päivän ostoslakko muka ratkaisee?
Ei vielä mitään, mutta se on tärkeä kannanotto yksinkertaisemman elämäntavan puolesta. Reaktiot, sekä positiiviset että negatiiviset, joita Älä osta mitään -päivä ihmisissä herättää, paljastavat jotain hyvin olennaista kulttuurimme ytimestä: Onko vapaus sitä, että voi vapaasti ostaa mitä tahansa? Monelle on ollut yllättävää huomata kuinka vaikeaa on olla yksikin päivä ostamatta mitään."
Erityisesti tuo viimeinen lause on minusta huomion arvoinen. Mutta jos ajatellaan ÄOM-päivän sanomaa, tärkeäähän ei loppujen lopuksi ole se, käytkö ostamassa viikonlopun ruuat perjantaina vai lauantaina. Jos tempaus onnistuu tavoittamaan edes muutamia ihmisiä, jotka vastedes miettivät hieman tarkemmin, mitä ostavat, on päivä mielestäni onnistunut :)
Sitäpä minä vain, että ei älä-osat-mitään -päivän ole tarkoituskaan olla mikään maailmanlaajuinen markkinaboikotti, joka aiheuttaisi haittaa niille, jotka kaupankäynnistä saavat elantonsa. Sen tarkoitushan on tuoda esille myös toisenlaista puolta ihmisen elämästä: mitä kaikkea voit tehdä sellaisena päivänä, kun et ajattelekaan ostamista ja myymistä.
Ajankohta on hyvä, koska siihen aikaan ihmiset juuri miettivät asiaa, juostessaan jouluostoksilla.
Olin viimevuonna kotikaupungissani mukana vastaavan tempauksen järjestämisessä. Ihmiset, ne jotka pysähtyivät, suhtautuivat asiaan hyvin positiivisesti. Meillä oli musiikkia ja tulishow vetämässä huomiota ja tunnelma oli muutenkin kohtalaisen mukava.
Kirjoitin (kuten monet muutkin) samasta aiheesta tänään.
Itse kutsun kuluttamista "tunteiden lompakkoon siirtämiseksi". Ei ole kyse ainoastaan siitä, että olemme mainosaivopestyjä kuluttamaan, vaan siitä, että ostaminen tyydyttää emotionaalisesti.
Lähetä kommentti