2.12.2005

Muutamia ajatuksia ilmastosta

Tänään matkalla yliopistolle huomasin pensaassa pajunkissoja. Teki mieli selittää niille, että nyt olette kyllä erehtyneet vuodenajasta.

Kyseisiä pajunkissoja tai tämän vuoden erikoisen lämmintä syksyä ei voi tietysti laittaa suoraan ilmastonmuutoksen syyksi, mutta ne laittavat ajattelemaan. Mitä jos tulevat syksyt ovat yhä useammin näin lämpimiä? Mitä jos talvea joutuu jatkossa odottamaan aina vain kauemmin? Onko joulu valkea yhä harvemmin?

Ilmastoasiat ovat lähipäivinä olleet paljon esillä. Ensinnäkin hallitus on esitellyt laatimaansa ilmasto- ja energiastategiaa, jonka pitäisi kertoa, millä keinoilla Suomen kasvihuonekaasupäästöt saadaan laskettua vuoden 1990 tasolle - tavoite, johon valtio on sitoutunut ratifioimalla Kioton pöytäkirjan. Sen perusteella, mitä olen stategian sisällöstä kuullut, ei hyvältä näytä. Miten esimerkiksi teollisuuden sähköveron puolittaminen kannustaa energian säästämiseen? Miten turpeen polttamisen tukeminen alentaa hiilidioksidipäästöjä? Ympäristöjärjestöt kutsuvat ilmastostrategiaa ilmastokatastrofiksi.

Toinen ajankohtainen ilmastoasia on YK:n ilmastokokous Montrealissa. Siellä valtioiden pitäisi sopia, mitä tehdään kun Kioton pöytäkirjan ensimmäisen kauden voimassaoloaika päättyy: paljonko päästöjä sitoudutaan vähentämään vuoden 2012 jälkeen? Kioton pöytäkirja oli vasta ensimmäinen pieni askel tarvittavien vähennysten tiellä, seuraavaksi tarvittaisiin paljon radikaalimpia toimia. Toivottavasti päättäjät osaisivat kerrankin laittaa yhteisen edun valtiollisten etujen edelle. Pelkään kyllä pahinta. Vain hieman kärjistäen tuntuu jatkuvasti siltä, että päättäjille raha ja talouskasvu on tärkeämpää kuin terveys ja hyvinvointi.

Ilmastopolitiikka voi kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta. Ei kuitenkaan tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen, että esimerkiksi suurten jäätiköiden sulaminen on vaarallista, koska se johtaa merenpinnan nousuun, jolloin matalat rannikkovaltiot ovat vaarassa. Lämpenemisen vaikutuksia Suomessa on yllättävän vaikea ennustaa, mutta talvien lauhtumisen lisäksi esimerkiksi kasvitaudit ja -tuholaiset voivat levitä kohti pohjoista. Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan on jopa mahdollista, että meitä lämmittävä Golf-virta heikkenee, jolloin lämpötila Pohjoismaissa laskisi dramaattisesti. (Ks. Nature-lehden artikkeli.)

Kukaan ei siis osaa ennustaa, onko Helsingissä lunta jouluna 2025. On kuitenkin varmaa, että ellei ilmaston lämpenemistä saada kuriin, tulossa on suuria mullistuksia kaikkialla maailmassa. Ja ne vaikuttavat myös Suomeen, halusimme tai emme.

Lisää tietoa kansantajuisesti: Ilmasto.org
Katso myös: Piiperrystä piirissä -blogi

P.S. On kolmaskin ajankohtainen ilmastoasia. Lauantaina 3.12. (kansainvälinen ilmastopäivä) järjestetään yli 50 järjestön voimin päättäjiä herättelevä Ilmastomarssi ainakin Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Joensuussa. Ota herätyskello mukaan ja tule näyttämään, että olet huolissasi ilmaston lämpenemisestä! Lisätietoja, ja muutakin asiaa ilmastonmuutoksesta täältä.

1 kommentti:

Matti kirjoitti...

Ilmastostrategian suurin ongelma on lopulta se, että kyse on vain yrityksestä päästä mahdollisimman halvalla Kioton ensimmäisen kauden tavoitteista, ilman ajatusta yhtään pidemmälle. Montrealissa huhujen (joita täysin uskon) mukaan Suomi asiallisesti ottaen vastustaa Kioton toisen kauden sitovia tavoitteita. Tämä johtuu epärealistisesta vaatimuksesta, että me emme tee toisen kauden sitoumuksia jos USA ei ole mukana. Ja USA:han on jo etukäteen ilmoittanut ettei se ole mukana, joten kyse on Suomen ja parin muun rosvovaltion tavasta torpedoida EU:n yhteistä linjaa.