26.7.2011

Kesän kellot

Kuten joskus aikaisemminkin on käynyt, sattumalta huomion kiinnittänyt havainto johtaa siihen, että tulee tutustuttua johonkin pieneen eliöryhmään tarkemmin. Tällä kertaa huomion kohteeksi päätyivät Campanula-suvun kellokasvit. Tänä kesänä olen huomannut, että erilaisia kellolajeja tuntuu kasvavan jo pelkästään mökkimme ympäristössä aika paljon. Niinpä yritin ottaa niistä vähän selvää.

(HUOM. Erityisesti puutarhakasveja tuntevilta otan mielelläni vastaan kommentteja 6. ja 7. kuvasta.)



Harakankello (Campanula patula) on omien havaintojeni perusteella yleisin kellolaji. Sen kukka on pieni, kelloksi avoin (sakarat siirottavat tähtimäisesti eri suuntiin), ja sinisen sijaan väri on yleensä punaisenvioletti. Epäilen, että jotkut kutsuvat tätä kissankelloksi.


Kissankellolla (Campanula rotundifolia) on pieni, kauniin kellomainen ja yleensä sinisävyinen kukka. En ole varma, mutta minusta tuntuu kuin laji olisi harvinaistunut viime vuosina, vaikka se onkin edelleen yleinen.


Kurjenkello (Campanula persicifolia) on vähän kuin jättikissankello, ja suunnilleen yhtä yleinen. Kukka on sininen, mutta paljon suurempi (jopa 4 cm molempiin suuntiin) ja kello-osa on suhteellisesti melko matala. Suuret, valkoiset emin luotit näkyvät hyvin. Kuten kahdella edeltävälläkin lajilla, lehdet ovat pienet ja kapeat.


Peurankellon (Campanula glomerata) kukat ovat tiiviinä terttuna latvassa, mutta jonkin verran kukkia riittää myös alempiin lehtihankoihin. Väri on selvästi violetti ja lehdet edeltäviin lajeihin verrattuna leveät. Lehden reuna on hieman hampainen. Laji on melko yleinen, mutta ilahdun aina nähdessäni sen.


Hirvenkello (Campanula cervicaria) on tämän kesän ensimmäinen uusi tuttavuus. Kukat ovat sinisiä ja vielä peurankelloakin tiiviimmin pallomaisena rykelmänä latvassa, muutamia myös lehtihangoissa. Laji on melko harvinainen, ja saimme sen meille ostamalla luonnosta kerättyjä siemeniä.


Varsankello (Campanula trachelium), todennäköisesti. Melko suuret ja syvät kukat ovat harvana terttuna punertavan varren yläosassa, ja lehdet ovat pitkän kolmiomaiset ja selvästi hampaiset. Tavataan Suomessa villinä lounaisissa lehdoissa, mutta tämä lienee koristekasvikarkulainen. Joten jos joku puutarhaharrastaja tunnistaa tämän esim. viljelylajikkeeksi, kuulen siitä mieluusti.


Vuohenkello (Campanula rapunculoides), ukonkello (Campanula latifolia) - vai joku ihan muu, esimerkiksi puutarhalaji(ke)? Vuohenkelloksi kukat ovat yläosassa melko pystyt, eivätkä ne sijaitse kovin toispuoleisesti. Ukonkelloksi lehdet taas ovat turhan kolmiomaiset eivätkä kukan liuskat käänny juurikaan taaksepäin. Varsankellon suljin pois lehtien vähäisen hampaisuuden takia, mutta voisi tämä periaatteessa olla erikoislehtinen varsankellokin. Kerro, jos tiedät!

Suomen kelloista mainitsematta ovat vielä kiirunankello (C. uniflora), joka on harvinainen tunturikasvi, sekä sammakonkello (C. aparinoides), joka on hyvin harvinainen pohjoisamerikkalainen tulokaslaji.

Puuttuvien lajien sijaan esittelen bonuksena vielä kaksi lajia, jotka kuuluvat samaan kellokasvien heimoon (Campanulaceae) kuin kellot, mutta sukulaisuus ei tule ihan heti mieleen ulkonäöstä.

Vuorimunkki (Jasione montana) oli iloinen yllätys erään näköalakallion laella. En ole törmännyt lajiin muualla, ja sen levinneisyysalue Suomessa onkin melko suppea ja hajanainen. Kukinto on kauniin sininen ja tuo nopeasti katsoen mieleen ruiskaunokin tai ruohosipulin. Se koostuu useista pienistä ja kapeista, hieman kellomaisista kukista.


 
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) muistuttaa vielä vähemmän kelloja. Sen tasaisen kapeat, tylpät ja paksut lehdet kasvavat pienenä ruusukkeena järvenpohjassa, ja valkoiset kukat nousevat pitkän varren avulla pinnan yläpuolelle. Kukat ovat tyypillisesti toispuoleisesti, eli osoittavat ikäänkuin samaan suuntaan. Niissäkin on kapean kellomainen muoto.

Siinä se - kellojen lajimäärä on Suomessa pieni, joten ne on melko helppo opetella tunnistamaan. Ne ovat kauniita, ja pidän myös niiden eläinaiheisista nimistä :-)

Ei kommentteja: