Otsikoihin saakka on päässyt ohdakeperhosten suuresiintyminen. Huomasin jo toukokuun lopulla Itä-Uudellamaalla useita ohdakeperhosia vain yhden päivän retken aikana. Ohdakeperhosia vaeltaa joka vuosi Afrikasta Eurooppaan - laji on kestävä lentäjä! - ja tällä kertaa niitä riitti normaalia enemmän myös Suomeen saakka. Loppukesällä näiden vaeltajien jälkeläiset ehtivät lentoon koteloistaan, ja kun tähän "omaan kantaan" lisätään elokuun alussa etelästä saapunut uusi massavaellus, on päästy ihmettelemään ennennäkemättömiä perhosmääriä. Espoon edustan ulkoilusaarella jokainen pietaryrttikasvusto oli ohdakeperhosten kansoittama, ja jos innoissaan tuppautui kameran kanssa liian lähelle, ympärille pölähti kymmenien perhosten lepatteleva parvi. Ainutlaatuinen kokemus :-)(Minulle oli pitkään epäselvää, mitä ohdakeperhosille ja vastaavasti käyttäytyvälle sukulaiselleen amiraalille tapahtuu syksyn tullen. Monessa lähteessä kerrotaan, että lajit viettävät talven aikuisina, mutta koska niiltä puuttuu varsinainen lepovaihe, talvehtiminen ei onnistu Suomessa. Kirjoissa ei kuitenkaan kerrota suoraan, kuolevatko kaikki nämä perhoset pakkasten tullessa vai hoksaavatko ne lähteä paluumuutolle. Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedotteessa onneksi sanotaan, että "Syksyllä päivien lyhetessä ne suuntaavat takaisin kohti etelää, missä uutta ravintoa on jälleen saatavilla sateiden jälkeen." Meillä esiintyy siis muuttolintujen lisäksi aitoja muuttoperhosia! Linnuista poiketen perhosilla vastakkaisiin suuntiin matkaavat muuttajat ovat vain eri yksilöitä.)
Toinen vuoden runsaimmista perhosista minun reiteilläni on ollut metsänokiperhonen. Tällä lajilla yksilönkehitys kestää kaksi vuotta, joten perhosia on joka toinen vuosi paljon ja joka toinen vuosi taas hyvin vähän. Eteläisessä Suomessa parittomat vuodet ovat metsänokiperhosvuosia, eikä sitä ole tänä vuonna voinut olla huomaamatta. Mökillä erityisesti kuvan kaunokit ovat olleet suosiossa.Myös harvinaisempia, mutta mieleen jääneitä perhoshavaintoja kirjautui useita. Toukokuun lopussa näin ensimmäistä kertaa (elis!) paksupäihin kuuluvan, sievän mansikkakirjosiiven. Juhannuksen jälkeisillä lämpimillä ilahduttivat myös kovaa vauhtia mökin pihan läpi lentänyt ritariperhonen sekä illakoiden medestä pitkään nauttinut pihlajaperhonen.
Yöperhosia en tunne edes niin välttävästi kuin päiväperhosia. Viime viikonloppuna kuitenkin kokeilimme uudestaan kesäkuussa epäonnistunutta valopyydystä. Olin toiveikas, sillä elokuun illat ovat jo oikeasti pimeitä, mutta jostain syystä saalis jäi jälleen laihaksi. Vain yksi pieni uskalikko 
tuli kankaalle, ja se näyttää samankaltaiselta kääriäiseltä kuin edellinenkin. Missä vika? Oliko ilta liian kylmä (12 astetta), oliko aika sittenkin huono (elokuun puoliväli klo 23.15-0.15), eikö työmaavalaisimien halogeenipolttimoiden valo (joka ei ainakaan ollut liian himmeä!) ole houkutteleva?
Itse pyydyksen hohtaessa tyhjänä löytyi ympäristöstä muuta ihasteltavaa. Läheisillä kultapiiskun kukilla viihtyi useitakin yöperhosia, jotka selvästi kokivat mesitarjoilun hakkaavan valohoukuttimen mennen tullen. Kuvassa näitä edustaa kenties jokin yökkönen (päivitys: pilkkuruuniyökkönen). Myös
useampikin lepakko ilahdutti jälleen lentelemällä aivan lähellä pyydyspaikkamme yllä, ja houkutinvalojen ansiosta niitä pystyi katselemaankin hienosti - eivätkä ne tuntuneet valoista häiriintyvän. Kun sitten olin jo luovuttanut ja epäilin vahvasti koko valohoukuttimen toimivuutta, löytyi talon seinästä ulkovalon luota useita erilaisia yöperhosia! Kuvissa esiintyvät mahdollisesti jokin toinen yökkönen (päivitys: vaippayökkönen) sekä Yöperhosia olisi mukava oppia tuntemaan paremmin. Harmikseni harva opaskirja tukee suosimaani oppimismenetelmää, jossa oikean lajin etsiminen aloitetaan oikean lajiryhmän tunnistamisesta. Kun lajeja (varsinkin samankaltaisia lajeja) on paljon, auttaisi kovasti kun osaisi sijoittaa löytämänsä edes oikeaan ryhmään. Harvassa lähteessä kuitenkaan esitellään, miten vaikkapa koit, koisat, kärsäkkäät, kääriäiset, erilaiset kehrääjät, kiitäjät, mittarit ja yökköset erotetaan ryhminä toisistaan. Kirjat keskittyvät lähinnä yleisimpien ja/tai värikkäimpien yksittäisten lajien esittelyyn. Sen verran muistan opintoihin kuuluneelta tunnistuskurssilta (jossa ryhmiä käsiteltiin), että jo pelkkä siipien lepoasento kertoo usein paljon - silti löytyy jopa kirjoja, joissa yöperhoset esitellään siivet auki levitetyistä kokoelmanäytteistä!
Otan mieluusti vastaan suosituksia hyvistä yöperhoskirjoista, sekä parempia tunnistuksia kuvissa esiintyville lajeille.
(Vielä lepakoistakin puheenollen, olen harmissani Eviran raivotauti-tiedotteen lauseesta, jossa väitetään lepakon "hyökänneen kahden tutkijan kimppuun". Luonnontieteellisen museon blogi kertoo, mitä oikeasti tapahtui - ja etteivät lepakot ole yhtään sen vaarallisempia kuin tähänkään asti, vaan hienoja ja suojeltuja eläimiä!)
------------------------------------
Pihka-suoritukset 19.8.2009
Tehtävä: Valohoukutin - valmis
Tähtiä saatu yhteensä: 13/20.
------------------------------------
P.S. Ihmistulva Helsingissä lauantaina 5.9.!
8 kommenttia:
Chineryn Euroopan hyönteisopas on mun lemppari mutten muista miten siinä oli nuo ryhmät itse asiassa esitelty.
Jännää että nuo perhoset osaavat hakeutua muuttomatkalle etelään! Itse olin aina olettanut niiden menehtyvän talvella.
Ohdakeperhosten kohtaloa olen minäkin tänä kesänä miettinyt, että tekevätkö "amiraalit". Hyvä kun nyt selvisi. Niitä on edelleenkin runsaasti myös täällä Pohjois-Savossa. Myös amiraaleja oli tänään paljon liikkeellä, ja neitoperhoja, nokkosperhosia, sitruunaperhosia... Hieno perhoskesä.
On ollut mielenkiintoista lukea kuinka on tänä vuonna ollut paljon perhosia, minua varmaan ovat karttaneet kun mielestäni viime vuonna näin paljon enemmän niitä. Eilen sain kuin sainkin neitoperhosesta kuvan.
Kolmessa viimeisessä kuvassa on pilkkuruuniyökkönen, vaippayökkönen ja syysvarpumittari.
Chineryssa on hyvät esittelyt suurryhmistä (perhoset, pistiäiset yms.), ja pienemmistäkin jotain esittelyitä, mutta ei kunnolla. Välillä ryhmä jopa vaihtuu kesken sivun ilman mitään esittelyä. Muuten kyllä mainio opus!
Hmm, ajattelin luetun perusteella että myös amiraalit osaisivat lähteä etelään. Mutta ei sitä kieltämättä selvästi tiedotteessakaan sanota.
Varmasti on myös alueellista vaihtelua perhosten määrissä. Minustakin perhosia on ylipäänsä siis ollut vähän, mutta nämä muutamat lajit ovat olleet sitäkin runsaampia.
Kiitos kovasti määrityksistä! Arvaukseni (vaikka kuinka laveat) menivät siis kohdalleen, iloista :-)
Olen lukenut lehdistä ohdakeperhosten ja amiraalijoukkojen saapumisesta, mutta meidän metsäpuutarhassa niitä on ollut vain yksittäin. Ehkä ne ovat jääneet lähemmäksi rannikkoa. Sen sijaan metsänokiperhosia on ollut paljon.
Voi kun olis aikaa syynätä perhosia enemmän! Kiitos sivuista ja niistä jutuista. Muuten olisin hirvittävän tyhmä vieläkin:-)
Huomasin viime viikolla, et kimalaiset (miten sellainen karvapallo yleensä pystyy lentämään???) jäivät pitkäksi aikaa roikkumaan pietaryttien "nappuloiden alapinnalle". Miksi?
Mitkä perhoset lentävät vielä syksylläkin, jopa kylmässäkin? Olen joskus kevättalvella nähnyt joitakin siivekkäitä, mut en ole älynnyt edes kuvaa ottaa - ehkä joku yökkönen, kevähankien aikaan? Mehiläisethän lentävät puhdistuslentonsa (koko talven ne ovat kerännyt ulostetta suolistoonsa eikä sitä voi loputtomiin pidättää, mut pesäänsä se ei koskaan sotke sillä!) keväällä heti kun vain mahdollista, mut noi perhoset - siivekkäitä kun ovat - ovat monien lintujen ruokaa. Olisko joku perhosentoukka, mikä maistuis kanoillekin? Ei tarvis soijaa rahdata niille, kun se levittää vain salmonellaa ja luulen vahvasti et se muuntogeeninen myrkkyä tuottava kasvi on syynä niihin mehiläiskuolemiin, mitä on maailmassa ollut jo kauan. En tosin tiennyt, ennen kuin telkkarin jostakin dokkarista kuulin, et amerikassa on jouduttu rahtaan kuningattaria jopa Australiasta saakka! No, onhan se ymmärrettävää, kun siellä mantelintuotanto on kokonaan mehiläisten varassa - Kiinassahan riittää ihmisiä hedelmäpuihin niiden hommia tekemään, kun ovat kadonneet sieltä kokonaan:-(
No, tosi vakava asiahan tuo on, mut tiesitkö, että Suomessakin se paras hillahunaja (ei riitä kaupan hyllylle) tuotejaan just niin, et matkahuollossa kuskataan pesiä sinne, missä arvomarjaakin kerätään? Kuka kerää, en tiedä, mut onhan mennyt aika luonnottomaksi tää kilpailu? No, ilman hillojakin pärjää, mut kotimaista hunajaa kannattaa suosia, kun siinä ei vielä niitä gmo-jäämiä ole - tai en ainakaan usko VIELÄ olevan;-)
Pahoittelen etten ole ehtinyt vastata - blogimaailma on ollut kiireiden vuoksi osaltani hunningolla.
Olen itsekin ihmetellyt, miksi kimalaisilta näyttää usein loppuvan virta kesken ruokailun ja ne simahtavat kukkiin. Ehkä yksilöt ovat vain tulleet tiensä päähän, syksyllähän kaikki työlaiset kuolevat.
Luontopalstoilla usein kysytään myöhään syksyllä lentävistä perhosista. Tähän hätään mieleeni tulee ainakin hallamittari, jonka voi kai nähdä vielä marras-joulukuussakin.
Kanoista en edelleenkään tiedä mitään :-)
On tietääkseni ihan yleinen käytäntö tuoda tarhureiden mehiläispesiä esim. pellonlaitaan missä pölyttäjiä tarvitaan. Sitä en tiedä, miten pitkiä matkoja mettisiä kuljetellaan. Matkahuolto kuulostaa äkkiseltään ekommalta kuin henkilöauto, kunhan lasti on hyvin pakattu eikä kärsi matkapahoinvoinnista...
Lähetä kommentti